The Gate

Mielen voisi kuvata työkaluna, vasarana. Se on varaston työkalu, joka toimii kun sitä tarvitaan. Vasaralta ei kuitenkaan kysytä miten toimia tietyissä tilanteissa eikä vasaran tule pitää sinua narrina, jota tottelet...
Mieltä voisi myös Moojin sanoin kuvata hemmoteltuna kakarana, joka on hyvä laittaa välillä nurkkaan häpeämään... ;)

Älä anna mielen hämätä sinua. Varmasti tekee mieli joskus juosta piiloon tätä LU:n prosessia.. eihän kukaan halua kuolla.. "Minää" on hartaasti palvonut ja ylläpitänyt, mutta nyt on aika nähdä sen todellinen luonne...

Mihin kategoriaan sijoittaisit "minän":
Joulupukki, pöytä, yliopisto

Ja millä perusteella.

Minän sijoitan kategoriaan joulupukki. Naamiotyyppi, semmonen hupaisa hahmo, joka ei kuitenkaan ole totta. Mutta en oo kyllä pettynyt ettei sitä olekkaan!!! Vaikka vanhasta muistista välillä otan sen tosissani.

Juu, tää LU juttu ei kyllä todellakaan ahdista. Kun halu nähdä mielen ja minän turinointien läpi, on niin kova. En enää jaksa kaikenmaailman minä-renkutuksia kuunnella itseltäni. Raikas ilma virtaa sitämukaa kun asioita tulee selkeämmäksi.

Tämä asioiden automaattisuus on jotenkin alkanut valkenemaan. Ymmärrän sen vasaravertauksen, mutta samalla tuntuu että sitä vasaroijaakaan ei ole oikeasti, ketään ei ole päättämässä milloin vasaraa käytetään tai milloin ei. Niinkuin se ois toiminto joka vaan itsestään tapahtuu, kun mitään valitsijaa ei todellakaan ole.

mitään valitsijaa ei todellakaan ole.

Sitä ei ole.

Y-risteys... johonkin suuntaan täytyy lähteä.. Jotain tulee valituksi... jokin suunta tuli valituksi.

Naamiotyyppi, semmonen hupaisa hahmo, joka ei kuitenkaan ole totta.

Aivan!
Uskoitko lapsena joulupukkiin? Muistatko päivän, jolloin sinä tajusit ettei joulupukkia ole olemassa eikä sitä ikinä ole ollutkaan? Joulupukki on vain ajatus, tarina, johon ei enää vain millään tavoin pysty uskomaan.
Miltä tuntuisi jos nyt sanoisin että "minä" on myös pelkkä ajatus, johon olemme samaistuneet ja jota pidämme todellisena persoonana?

En muista enää joulupukkipettymystä, voi olla että tajusin aina jotenkin että tuolla miehellä on joku outo ohut naamari :D sen sijaan muita pettymyksiä muistan, sellaisia, joissa on laskenut onnensa jonkun toisenlaisen mieshahmon käsiin. Huomannut että ei se onni löydy mistään ihmisestä saati olosuhteesta. Siinä pikkuhiljaa se välillä kärsivä ja välillä toiveikas ja euforinen, touhottava ja tosissaan oleva oleva minä, on pikkuhiljaa alkanut näyttää aika koomiselta. Ja kun se minä on niin epäluotettava, välillä tuntuu siltä ja välillä tältä. Todellisuus on ihan muualla kuin minän tarinoissa.

Se on erittäin selvää, alkaa olla todella selvää, että minä on vaan ajatus.
Valtavan helpottavaa. Rentouttavaa.

ei se onni löydy mistään ihmisestä saati olosuhteesta.

Kaikki muuttuu ympärillämme jatkuvasti, eikä sitä onnea voi löytää mistään ulkopuolelta vaan on käännyttävä takaisin sisään päin. Sieltä löytää pysyvyyden ja onnen, ikuisesti. Ainut mikä on pysyvää, on todellinen minä, The Self, tietoisuus, jumala, rakkaus, miksi sitä ikinä kutsuukin.



Seuraavaksi etsitään "minää" aisteilla. Tämä on äärimmäisen hyvä harjoitus myös niinä päivinä kun tuntuu että "minä" onkin todellinen otus. Tällä harjoituksella on helppo palata takaisin läsnäolevaan hetkeen.

Ota muistikirja mukaan,varaa hieman aikaa, keskity jokaiseen aistiin n. 10 minuuttia kerrallaan. Kirjoita havainnot ylös muistikirjaan. Anna käden tehdä kirjoitus, vaikkei olisi olo, että mitään tulee paperille. Tee tämä harjoitus kunnolla.

Keskity aluksi näköaistiin. Erota katsominen ja tulkinta. Tapahtuuko katsominen vai onko katsojaa? Missä näköaistimus tapahtuu?

Tee sama harjoitus ja keskity hajuaistiin. Toimi samaan tyyliin. Löytyykö haistajaa. Tässä vinkkinä, että voit ottaa esim. juuston tms. tuoksuvan esineen lautaselle jota haistelet. Tämä helpottaa pelkkään hajuaistiin keskittymistä. (Älä haistele suoraan kädestä.)

Keskity kuuloaistiin ja tee harjoitus samaan tyyliin.

Keskity makuaistiin ja tee harjoitus samaan tyyliin

Keskity tuntoaistiin ja tee harjoitus samaan tyyliin.

Kerro sitten mitä ajatuksia herättää. Löytyykö minä jonkin aistin kautta?
Kysy ihmeessä jos et saa tehtävän annosta selvää. :)

Mainiota, kiitos, teen tämän heti kun saan rauhaa. Onko paras tehdä kerralla kaikki putkeen?

Tee kaikki aistit rauhassa samalla kerralla.
Kun kerralla tekee, näkee miten eri aistit toimivat.

Ei kiirettä, rauhassa. :)

Tein harjoituksen illalla.
Näköaistiin keskittyminen oli ensin melkoista aistien yhteistoimintaa, mutta homma helpottui ja sitten vaan katsoin. Hain sitä, missä katsominen ja havainto tapahtuu, aluks jotenkin oletin sen olevan silmien takana, mutta en löytänyt paikkaa oikeasti. Katsoja hävisi ja oli vain katsominen. Tämä kesti lyhyen aikaa mutta oli selvää. Haistaminen sama juttu. Hetkittäin ei ollut haistajaa, sitä ei vaan ollut. Oli vaan haistaminen. Kuuloaistin kanssa oli haastavaa olla ilman tulkintaa, kun niin kovasti olin automaattisesti tulkitsemassa askelia, oven käymistä jne. Lopulta siinäkin muljahdin selkeään tilaan jossa oli vain kuulohavainto, ei tulkintaa eikä tulkitsijaa.
Makuaistiminen sama. ei hyvä eikä huono maku, vaan aistimus. Ei ollut maistajaa hetkittäin.
Tuntoaisti oli ovela, oma kosketus on niin tavattoman tuttu. Näin äiti-ihmisenä muutenkin tuntoaistiin liittyy lempeys sun muu. Pidin esinettä kädessä, tunsin sen painon, pinnan jne. Vapauttavaa on tuntoaisti ilman tuntijaa, painolastia, vaikka kuinka "positiivisia" mielleyhtymät olisivat.
Tuon harjoituksen jälkeen tuli fyysisesti kylmä, ja outo olo. Vähän niinkuin ois "laskeutunut" jostain ultrakirkkaasta.
Aion palata tähän harjoitukseen. Sitä ottaa kaiken niin itsestäänselvästi sellaisena kuin on tottunut, mutta todellisuus on jotain ihan muuta. Minä tekee ilmiöistä ja aistimisesta tasaista mössöä.

Missä näköhavainto tapahtuu?

Missä aistimus tapahtuu?
Missä sen tulkinta tapahtuu?

Näköhavainto vain tapahtuu. Aistimus vain tapahtuu. Ne eivät paikannu mihinkään.
Tulkinta tapahtuu mielessä.

Aistit ovat ainoita keinoja saada tietoa ympäristöstä. Aistinsoluihin tulee tieto ärsykkeestä ja tieto siirtyy hermoratoja pitkin aivoihin, joissa tulkinta tapahtuu.

Todellisuudessa näköaistimus näkee ainoastaan värejä. Mieli tulkitsee värit ja antaa niille merkityksen. Etäisyydet ja syvyydetkin syntyvät vasta aivoissa.
Eräässä dokumentissa kerrottiin että alkuasukas kansa ei ollut ikinä nähnyt purjevenettä ja koska heillä ei ollut konseptia mikä se on, he ei kyenneet näkemään venettä ulapalla. Toisinsanoen, jos näemme asioita, joita emme ole ikinä nähneet, mieli ei pysty tulkitsemaan niitä.


Yritä huomenna keskittyä pelkkiin aistimuksiin.
Katsele. älä tulkitse.
Haistele. älä lokeroi.
Maistele.
Kosketa.
Kuuntele.

Anna kaiken olla.
Älä yritä mitään. Anna asioiden niin kuin ne ovat. Kun kävelet kadulla, älä lokeroi vastaantulijoita tai mitään mitä näet. Elämää on vaikea pukea sanoihin. Se on. Jokaisen täytyy itse kokea. Pysähtyä.

Aivan. Selkeää. Tosi hyvä ymmärtää aistimuksen reitti.

Pari päivää olen ollut miltei jatkuvasti ihmisten ympäröimänä ja on ollut todella paljon toimintaa. Aisteihin keskittyminen on ollut päivisin todella haastavaa. Olen ollut vain tuttujen ympäröimä, ja on ollut melkein mahdotonta olla lyömättä nimilappuja joka asiaan, tai olla tuoreesti siinä missä on. On ollut kyllä automaattista toimintaa - raskasta fyysistä hauskaa työtä, ilman kummempaa ajattelua, mutta toiminnan keskellä unohtunut se aisteihin keskittyminen. Sosiaalinen kanssakäyminen on niin selkärangassa, että vaikeaa irrottautua. Tuntemattomien kohdalla ohikävellessä helpompaa olla läsnä..

Kuitenkin illalla nukkumaan mennessä, kun on hetki rauhaa, olen lopulta pysähtynyt. Ikkunastani näkyy pelkkiä puita ja niittyä, on helppoa katsoa ulos sitä mitä siellä on. on helppoa katsoa huonetta ja nähdä vaan muotoja, värejä. Keittiöstä kuuluvat äänet, askeleet, kellon tilitys, narina, ovat vain, ilman mitään sisältöä tai merkityksiä tai muuta. miten helpottavaa.

Mutta joo. Vaikka tää on tällasta tosi hidasta "etenemistä", ja vaikka tällaisina täysinä päivinä tuntuu että en pääse minästä ikinä (vaikka kuinka paremmin sen näenkin), huomaan silti, että ajatuspyörät katkevat miljoona kertaa helpommin kuin ennen. Ajatukset näkyvät melko selvästi ajatuksina. Se jo kannustaa :)

vaikka tällaisina täysinä päivinä tuntuu että en pääse minästä ikinä

"Minä" ei voi päästäkään "minästä". On vain nähtävä ettei mitään minää ole ollutkaan eikä se ole ikinä ollut todellinen muualla kuin ajatuksissa. Kenelläkään ei ole antaa todisteita sen olemassa olosta. Ainut mitä voi todeta on että jotain on (/minä olen / tietoisuus / elämä / jumala), mutta mitään erillistä hahmoa ei ole. Olemme kaikki aaltoja samasta merestä. Mitään erillisyyttä ei ole kuin ajatuksissa.

Toivoisin että luet ketjumme rauhassa lävitse.
Onko sinulla vielä tähän liittyen jotain kysyttävää? Epäselvyyksiä tai kaipaatko vielä harjoituksia?
Oletko nyt nähnyt "minän" ajatukseksi?

Minä on pelkkä ajatus, ei voi muuta väittää. Se on selvää. Ja niinpä juuri, minä ei todellakaan voi päästä minästä, siinä taas koira ajaa omaa häntäänsä.. Fiktiivinen koira! Turha tuskailla jossain sellaisessa kovin kauaa kun "on tieto muusta". Välillä tulee mieleen että häähää et oo oivaltanu mitään ja kunhan uskottelet. Mutta ah- ai niin! Pelkkä ajatus! Mielen yritys sanoa että äläppä vielä, nyt pitäis tehä vielä tää ja tää viisportainen harjoitus ja sitten vasta olet vapautunut mielestä. Heheh. Haha, hullua!!

Erityisesti ajatukset on selkeästi helppo nähdä ja katsoa vaan niitten läpi. Tosiaan ajatuspyörät eivät pyöri kovin kauaa kun ei ota venkoilevaa minää todesta. Olotilat kuten ahdistava olo tai levottomuus jne., ovat nekin vieraita jotka tulevat ja menevät, miksi tehdä niistäkään ongelmaa ja alkaa höystään niitä. Se kaikki kuuluu mieleen, enkä ole sama kuin mieli. En ole ajatukseni, en ole tunnetilani, en ole kokemukseni, en ole mikään saavutettu tila. En ole mitään niistä. Enkä ole mikään muukaan mitä voisi nimetä.

Teen varmaan tuota aistiharjoitusta uudemminkin, se oli jotenkin tosi hyvä. En osaa sanoa tarvitaanko muita harjoituksia, kuitenkin tämä on joka hetkessä tapahtuvaa näkemistä, jonka taustalla on oivallus- minää ei ole olemassa oikeasti.