Opasta etsistään

[kilppuli]

[

Sait kiinni tuntoaistista eli tee vielä kehomeditaatio makuullasi, tunne ensin vasemman jalan varpaiden kihelmöinti, väreily, pistely, elämä, energia yms. tunteita sitten etene pikkuhiljaa keho päästä päähän raaja kerrallaan, muista vielä erityisesti selkä vatsa ja pää - älä alattele vaan tunne pelkkä tuntemus, kun ajatus ilmaantuu älä ala taistella sitä vastaan vaan palaa vaan tuntemukseen.

Kerro kokemuksista, odotan vastaustasi.

Olipas mielenkiintoinen ja ihana. Oli erikoista tosiaan keskittyä vain vasempaan puoleen, vähän kuin oikea puoli olisi lakannut olemasta. Havaitsin erilaisia värien vaihteluita huomion kiinnittyessä eri paikkoihin. Hengitys ulos oli alkuun " raskasta" , se ei jotenkin saanut virrata vapaasti. Ajatuksia ja analysointia tuli tässä kohdin mukaan peliin, mutta en antanut niille sen enempää sijaa. Myöhemmin huomasin uloshengityksenkin virtaavan vapaasti. Tunsin kehossa taas tietynlaista aaltoilua ja liikehdintää sekä väreilyä. Jossain vaiheessa humahdin uneen josta säpsähdin hereille ehkä 10 minuuttia myöhemmin. Tuntui kovin luonnolliselta.

[Paka]

Tee jatkossa koko kehon kehomeditaatiota tee sitä mahdollisimman paljon tämän dialogin aikana. Jossain vaiheessa uppoudu pelkästään kuuloaistiin kuule kaikki äänet yhtäaikaa älä analysoi. Raportoi kokemuksistasi.


Ole huoleti mikään todellinen ei katoa vaikka lakkaisit uskomasta siihen!

Sanat viittaavat aina johonkin asiaan tai ilmiöön, prosessiin tms. Tarkastele seuraavaksi kuinka todellisiin / olemassa oleviin/ konkreettisiin asioihin seuraavat sanat viittaavat?

a. muki
b. yliopisto
c. mörkö

[kilppuli]

Ole huoleti mikään todellinen ei katoa vaikka lakkaisit uskomasta siihen!

Olipas hyvin osuvasti ilmaistu, kiitos!Joku aika sitten ( reilu kuukausi sitten) koin pientä vastahankaa muutosta kohtaan ja " itsestä luopumista" ( en usko että itsestä tulee luopua vaan enemmänkin juuri huomata se harha) kohtaan. Ehkä mieli tosiaan pelkäsi että kaikki mistä nyt elämässä nautin katoaa , jos " minua" ei enää ole.

Sanat viittaavat aina johonkin asiaan tai ilmiöön, prosessiin tms. Tarkastele seuraavaksi kuinka todellisiin / olemassa oleviin/ konkreettisiin asioihin seuraavat sanat viittaavat?

a. muki
b. yliopisto
c. mörkö

a. muki
Voin toki nähdä, tuntea ja koskettaa mukia, joten siinä mielessä se on olemassa ja käytettävissä juomiseen.
Muki voi olla vaikkapa lasia, joka on kuitenkin aiemmin ehkä ollut jossain muussa muodossa.
Mukillakin voi olla tarina, tosin sitä se ei taida kiinnostaa :)

b. Yliopisto
Tämä on todellakin vain sana, joka kuvaa vain jotain. Paikkaa, yhteistöä jossa on erilaisia toimijoita kuvitteellisine tehtävineen . Normeja, sääntöjä ja pisteitä. Järjestelmä , hierarkisuuskin. Ei ole mitään yliopistoa, on vain sana joka koittaa tiivistää tietynlaista järjestelmää yhdeksi ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Yliopisto on mielessä.

c. Mörkö
En voi nähdä mitään fyysisiä mörköjä, mutta voin kuvitella aistivani ajoittain tummia energioita ja tunteita.
Ehkä näitäkin voisi möröksi kutsua. Mörkö on siis mielessä.

[Paka]

en usko että itsestä tulee luopua vaan enemmänkin juuri huomata se harha

juuri näin!!

Jep, on siis kolme selkeää luokkaa, joihin käsitteet yleisemminkin voidaan jakaa:
1. konkreettiset käsin kosketeltavat esineet/asiat
2. erilaisista asioista muodostuneet kokonaisuudet, joihin viitataan selkeyden vuoksi yhdellä sanalla (tässä 'yliopisto' viittaa esim. rakennuksiin, ihmisiin, opinto-ohjelmiin jne., niiden muodostamaan kokonaisuuteen, mutta kukaan ei voi osoittaa selkeää pistettä "tuossa se on".
3. täysin fiktiiviset käsitteet jotka eivät viittaa mihinkään todelliseen, joita ei oikeasti ole olemassa.

Tarkastele miten tai millä keinoin/välinen ihminen saa suoraa tietoa todellisuudesta, tästä hetkestä, tästä tilanteesta?

[kilppuli]

Kokelin sitä aiemmin mainitsemaasi meditaatiota jossa keskitytään kuulemiseen. Mies huuteli heipat ja kysymyksen lähtiessään johon " minä" havaitsi vastauksen vasta sen jo sanottuaan. Tuli siis hyvin konkreettiselta tuntuva havainto siitä että " minä" en tosiaan edes vastaa, vaan huomaan puhetta joka tulee ulos.

[
Tarkastele miten tai millä keinoin/välinen ihminen saa suoraa tietoa todellisuudesta, tästä hetkestä, tästä tilanteesta?

Aistien välityksellä, mielikuvituksella ja niistä tekemillään yleistyksillä.
Ajattelu on vasta informaation jälkeen.Aistiksi lasken tässä myös tunteen ja intuition.

[Paka]

Kokelin sitä aiemmin mainitsemaasi meditaatiota jossa keskitytään kuulemiseen. Mies huuteli heipat ja kysymyksen lähtiessään johon " minä" havaitsi vastauksen vasta sen jo sanottuaan. Tuli siis hyvin konkreettiselta tuntuva havainto siitä että " minä" en tosiaan edes vastaa, vaan huomaan puhetta joka tulee ulos.

tarkkaile, ehkäpä näin on kaikkien muidenkin asioiden kohdalla, ajatus vaan omii ne ja kommentoi tapahtunutta kuin urheiluselostaja.

Ihminen saa suoraa tietoa tästä hetkestä aistien avulla ja voidaan tähän laskea myös intuitiokin, jota mieli tuppaa kommentoimaan, nimeämään ja luokittelemaan. Millä tavalla tunteet antavat puhdasta tietoa tästä hetkestä

Tutki mahdollisimman tarkasti miten tunteet syntyvät? Hylkää kaikki oppimasi teoriat ja luota vain omaan kokemukseesi NYT. Voit vaikka miettiä tätä jonkin esimerkin avulla, jossa olet ärsyyntynyt/suuttunut/vihastunut kunnolla (muutkin tunteet käy). Miten ja mistä tunne syntyy? Mikä sen saa aikaan? Mitä tunteesta seuraa?

[kilppuli]

tarkkaile, ehkäpä näin on kaikkien muidenkin asioiden kohdalla, ajatus vaan omii ne ja kommentoi tapahtunutta kuin urheiluselostaja.[/quote]

Siltä se alkaa vaikuttamaan. Samoja fiiliksiä ja kokemuksia myös näkemisen ja tuntemisen suhteen!
Saunassa oli tänään aiheesta makea ahaa- elämys, tosin en muista siitä juuri enää mitään :)
Mutta voisin sanoa kokevani että ensin on aisimus joka vain selostetaan tai leimataan omaksi.

[/quote]Ihminen saa suoraa tietoa tästä hetkestä aistien avulla ja voidaan tähän laskea myös intuitiokin, jota mieli tuppaa kommentoimaan, nimeämään ja luokittelemaan. Millä tavalla tunteet antavat puhdasta tietoa tästä hetkestä

Tutki mahdollisimman tarkasti miten tunteet syntyvät? Hylkää kaikki oppimasi teoriat ja luota vain omaan kokemukseesi NYT. Voit vaikka miettiä tätä jonkin esimerkin avulla, jossa olet ärsyyntynyt/suuttunut/vihastunut kunnolla (muutkin tunteet käy). Miten ja mistä tunne syntyy? Mikä sen saa aikaan? Mitä tunteesta seuraa?[/quote]

En osaa sanoa muutakuin että tunne vain tapahtuu. Kärsimättömyys on ehkä minulle viime aikoina tutuin, tosin sitäkään en ole nyt hetkeen kokenut.Tunteet syntyvät usein mielen halutessa olla jo jossain tai samaistumalla johonkin menneeseen.Ajatteluun uppoaminen tuottaa tunteita. Tosin voi olla että ensin oli tunne joka ajateltiin ja vedettiin mielessä ikäänkuin syy-seuraus suhde. Muutama viikko sitten koin pelkoa. Pelko lähti ajatuksesta, johon aloin uskomaan.Havahduin kuitenkin muutaman minuutin kuluttua tuohon, ja pelko haihtui. Tunne syntyi mielestä ja ajatukseen samaistumisesta.

[Paka]

Pelko lähti ajatuksesta, johon aloin uskomaan.

Juuri näin!

Esimerkkinä tästä voisi olla negatiivinen tunne nousee, koska uskomme valheelliseen tarinaa esim. minä en ole riittävä hyvä, tämäkin olisi pitänyt jo tehdä tms. Joihin keho uskoo ja reagoi. Nuo reaktiot ovat tunteita, tässä tapauksessa syyllisyyttä ja häpeää. Tunteet puolestaan syöttävät energiaa takaisin ajatuksiin, jolloin syntyy lisää ajatuksia näin syntyy tarkistamaton ajatusten ja tunteiden kehä, joka lisää tunteellista ajattelua ja tarinointia. Eli ajatukset synnyttävät tunteita, jotka tuntuvat kehossa stressinä ja jännityksenä, jopa sairauteen asti. Joskus tunnereaktio on niin nopea, että on vaikea havaita siihen liittyviä ajatuksia. Tällöin on usein kysymys syvistä tiedostamattomista uskomuksista ja asenteista. Tarkkaile omaa elämääsi voisiko tämä olla näin?Tunteita ei ole tarkoitus paeta, vaikkakin se on monelle ihmiselle hyvin tyypillistä. Paetaan kielteisiä tunteita ja kaivataan positiivisia tunteita, mikä pitää tunteiden ja ajatusten noidankehän pyörimässä.

Voitko nähdä miten tunteet ovat suuri lahja? Miksi negatiivisia tunteita ei tarvitse paeta?

[kilppuli]

Esimerkkinä tästä voisi olla negatiivinen tunne nousee, koska uskomme valheelliseen tarinaa esim. minä en ole riittävä hyvä, tämäkin olisi pitänyt jo tehdä tms. Joihin keho uskoo ja reagoi. Nuo reaktiot ovat tunteita, tässä tapauksessa syyllisyyttä ja häpeää. Tunteet puolestaan syöttävät energiaa takaisin ajatuksiin, jolloin syntyy lisää ajatuksia näin syntyy tarkistamaton ajatusten ja tunteiden kehä, joka lisää tunteellista ajattelua ja tarinointia. Eli ajatukset synnyttävät tunteita, jotka tuntuvat kehossa stressinä ja jännityksenä, jopa sairauteen asti. Joskus tunnereaktio on niin nopea, että on vaikea havaita siihen liittyviä ajatuksia. Tällöin on usein kysymys syvistä tiedostamattomista uskomuksista ja asenteista. Tarkkaile omaa elämääsi voisiko tämä olla näin?Tunteita ei ole tarkoitus paeta, vaikkakin se on monelle ihmiselle hyvin tyypillistä. Paetaan kielteisiä tunteita ja kaivataan positiivisia tunteita, mikä pitää tunteiden ja ajatusten noidankehän pyörimässä.

Luulen itseasiassa samaistuneeni enemmänkin viime vuodet mielikuviin ja ajatuksiin onnellisuudesta ja positiivisuudesta.Jo näiden tiedostaminen on tehnyt ihmeitä. Viime kuukaudet olen tullut tietoisemmaksi ( tai tietoisuus minussa on noussut) sisälle kätketyistä tunteista, joita olenkin nyt kokenut. Se on tuntunut puhdistavalta ja vapauttavalta. Useimmiten "muistan" että en ole ajatukseni, silti joskus edelleenkin "nukahdan" ja uskon niitä. Olen todellakin paennut tunteitani. Nyt on tullut harjoiteltua itselleenkin rehellisyyttä ja koettu minkä aiemmin olisin kieltänyt/ vastaan taistellut. Aiemmin toimintani oli usein myös peloista lähtevää, jotka naamioin jotenkin positiiviseksi. Nyt olen keskittynyt tekemään vähemmän, ja kuuntelemaan motiiveja " haluamis" ajatusten takaa. Ne ovat koittaneet pitää minää yllä.

¨Voitko nähdä miten tunteet ovat suuri lahja? Miksi negatiivisia tunteita ei tarvitse paeta?

Tunteet todellakin on lahja! Olen viime viikot ollut ihanasti elämän flowssa, huomaan lauleskelevani ja tuntevani vapaammin kaikenlaista. Parhaimmillaan tunteet vievät eteenpäin, eikä mieli voi ymmärtää miksi, miten tai milloin tai saako mieli edes koskaan tietää syytä. Vastustus muutokselle on vähentynyt. Ehkä pelkäsin aiemmin juuri sitä että jos lakkaan uskomasta ja hallitsemasta asioita että ne jotenkin katoaisivat.
Negatiivisia tunteita ei tarvitse paeta, koska ne eivät ole " negatiivisia". Negatiivinen on vain leima. Niitä ei tarvitse paeta koska ne odottavat kyllä tunnekuonan tavoin jotain otollista hetkeä jos niitä nyt siirtää.Tunne on vaan energiaa joka muuttaa muotoaan.

[Paka]

Huomaatko miten tunne osoittaa suoraan tutkimattomaan tarinaa eli valheeseen tai illuusioon mitä yrittää pitää yllä, vaikka se ei olekkaan totta eli silloin on jotain tutkittavaa. Silloin on syytä kysyä, onko tämä ajatus varmasti totta, mikä tämän tunteen herättää. Eli tunteet on kuin hälytyskello, joka kehottaa katsomaan (tässä lahja).

Esimerkiksi pelko on suojamekanismi, kiitä sitä kun se tulee tiellesi sen tehtävänä on suojella. Yleensä pelko saa ihmisen perääntymään, estää katsomasta. Ei, en halua tietää totuutta. Kehottaisin ottamaan kaikki tunteet ilolla vastaan ja katsomaan mitä ne haluaa kertoa, ja kysymään mikä on se valheellinen tarina mikä tämän herättää.

Tarkastele miten ajatukset syntyvät? Onko sinulla mitään vaikutusmahdollisuutta siihen minkälaisia ajatuksia nousee kohdatessa tietynlaisia tilanteita tai aistiärsykkeitä? Mitä jos ajatukset ovat osa elämän prosessia aivan luonnollisesti? Voiko ajatus tehdä konkreettisesti mitään? Ovatko ajatukset totta? Mistä ajatukset tulevat? On aivan luonnollista että ajatuksia nousee, niin kuuluukin, niistä ei ole tarkoitus päästä eroon. Ajatuksia tekijästä, ajatuksia toisista ajatuksista, ajatuksia valinnasta, ajatuksia minästä yms.

Tutki ajatusten lisäksi ajatuksen ja tunteen oravanpyörästä/yhteiseloa, kerro jokin esimerkki vaikka omasta elämästäsi.

[kilppuli]

Huomaatko miten tunne osoittaa suoraan tutkimattomaan tarinaa eli valheeseen tai illuusioon mitä yrittää pitää yllä, vaikka se ei olekkaan totta eli silloin on jotain tutkittavaa. Silloin on syytä kysyä, onko tämä ajatus varmasti totta, mikä tämän tunteen herättää. Eli tunteet on kuin hälytyskello, joka kehottaa katsomaan (tässä lahja).

Allekirjoitan töysin :) Tunteet on tehty koettaviksi, ei tulkittaviksi.

Esimerkiksi pelko on suojamekanismi, kiitä sitä kun se tulee tiellesi sen tehtävänä on suojella. Yleensä pelko saa ihmisen perääntymään, estää katsomasta. Ei, en halua tietää totuutta. Kehottaisin ottamaan kaikki tunteet ilolla vastaan ja katsomaan mitä ne haluaa kertoa, ja kysymään mikä on se valheellinen tarina mikä tämän herättää.

Pelko aiemmin sai myös reagoimaan. Käyttäytymiseni muuttui jos esim. pelkäsin että ihmissuhde päättyy, tms.
Pelko on myös ollut mielikuvituksen tuotetta, muistelua ja menneeseen samaistumista tai tulevaisuuden " kuvitteellista elämistä" etukäteen. Jos samaistuu minään kuvittelee helposti hallitsevansa elämää ja sen tapahtumia. Helpommalla pääsee kun antaa sen elämän vaan tapahtua.

Tarkastele miten ajatukset syntyvät? Onko sinulla mitään vaikutusmahdollisuutta siihen minkälaisia ajatuksia nousee kohdatessa tietynlaisia tilanteita tai aistiärsykkeitä? Mitä jos ajatukset ovat osa elämän prosessia aivan luonnollisesti? Voiko ajatus tehdä konkreettisesti mitään? Ovatko ajatukset totta? Mistä ajatukset tulevat? On aivan luonnollista että ajatuksia nousee, niin kuuluukin, niistä ei ole tarkoitus päästä eroon. Ajatuksia tekijästä, ajatuksia toisista ajatuksista, ajatuksia valinnasta, ajatuksia minästä yms.

Joskus kuvittelin että minulla on vapaa tahto, mutta sekin on ainoastaan uskomus jota minä voi pitää yllä.En todellakaan tiedä onko. En usko että näin on. Aiemmin luulin että voin vaikuttaa ajatuksiini, mutta nyt koen että voi vaikuttaa siihen kuinka suhtaudun ajatuksiin joita huomaan. Ajatus ei voi konkreettisesti tehdä mitään, mutta se voi olla ns. alulle panija- jos siihen tarttuu.Eivät ajatukset ole totta, se on totta että voin huomata niitä. Ne ovat vain erilaisia skenaarioita. Ajatus tulee mielestä, uskoakseni. Missä on mieli? Mielessä?

Tutki ajatusten lisäksi ajatuksen ja tunteen oravanpyörästä/yhteiseloa, kerro jokin esimerkki vaikka omasta elämästäsi.

Hmm.Tänään aamulla havahduin tähän hetkeksi. Mieleen tuli ajatus ( tai minne ikinä tulikaan :) ) eräästä työprojektista josta koin tietynlaista huolta. Nousi uhmakas tunne - joka ruokki seuraavaa ajatusta. Tämän jälkeen aloin nauramaan näille kuvitelmille.

Muutama viikko takaperin huomasin miten en pystynyt hallitsemaan kehoani lainkaan. Jalat tärisivät ja olo oli hutera. Olin kävelyllä ja koitin taistella tuota oloa vastaan. Ei se minnekkään kadonnut :) Päästin irti oloa vastaan taistelusta ja koin voimakkaan " hallitsemattomuuden". Hengitys meni kuten paniikki kohtauksessa ja " tipuin" polvilleni maahan.
Tämä kesti ehkä minuutin- ja meni ohi. Oli todella konkreettinen kokemus siitä että kokee vaan.

Tämä ketju menee toki myös ns. hyviin ajatuksiinkin päin.
Tietynlaiset ajatukset tuottavat hyvää oloa, yms.

[Paka]

Jos samaistuu minään kuvittelee helposti hallitsevansa elämää ja sen tapahtumia. Helpommalla pääsee kun antaa sen elämän vaan tapahtua.

.... niin entäpä, jos näin on ja on aina ollutkin - elämä vain tapahtuu. Onko sinulla kontrollia oikeastaan mihinkään? Mitä voit varmasti kontrolloida?

Missä on mieli? Mielessä?

Hyvä kysymys tutki tätä.

[Paka]

Huomaatko miten tunne osoittaa suoraan tutkimattomaan tarinaa eli valheeseen tai illuusioon mitä yrittää pitää yllä, vaikka se ei olekkaan totta eli silloin on jotain tutkittavaa. Silloin on syytä kysyä, onko tämä ajatus varmasti totta, mikä tämän tunteen herättää. Eli tunteet on kuin hälytyskello, joka kehottaa katsomaan (tässä lahja).

Allekirjoitan töysin :) Tunteet on tehty koettaviksi, ei tulkittaviksi.

Tarkennan vielä tätä, eli tosiaan tunteet on kaikki koettaviksi - ajatukset tutkittaviksi.

[kilppuli]

.... niin entäpä, jos näin on ja on aina ollutkin - elämä vain tapahtuu. Onko sinulla kontrollia oikeastaan mihinkään? Mitä voit varmasti kontrolloida?

Elämä on varmasti aina vain tapahtunut. Aiemmin minä vain luuli valitsevansa ja tekevänsä päätökset.
En usko että on kontollia. Toisaalta tuntuu että elämä tapahtuu minussa, ja että minä voisi päättää esim. menenkö aamulla kävelylle vai enkö. Mutta toisaalta koska ajatukset eivät ole minun, eikä mikään ajatus ole toista parempi taikka oikeampi, minä ei voi valita. "Minä" voi havaita tapahtuvan ja tehdä siitä tarinan.

[kilppuli]

Tarkennan vielä tätä, eli tosiaan tunteet on kaikki koettaviksi - ajatukset tutkittaviksi.

Miten ajatuksia tutkitaan? Ajatuksilla, mutta samaistumatta niihin? Huomaamalla ja katsomalla mitä tapahtuu?
Seuraten tuntemuksia kehossa?