The Gate

Kerta päivässä on oikein hyvä=)

ajatukset eivät välttämättä mitenkään liity todellisuuteen. Ne pyörivät äärimmäisen helposti tulevassa/menneessä, usein jossain ihan muussa kuin itse tapahtumissa. Tämä vain vahvistaa tunnetta siitä, että kaikki prosessit "vain tapahtuvat" ja mieli on vain kommentoimassa.

Kyllä Milja mieli on kuvittelukone se nimeää, kommentoi, analysoi, luokittelee, kertoo tarinaa, yms. On kaksi maailmaa: suora kokemus ja kokemuksen kuvailu eli nimeäminen. Toinen on totta ja toinen yrittää olla. Nämä maailmat eivät koskaan kosketa toisiaan. Niin kuin havaitsit ajatukset eivät liity todellisuuteen.

Se osa aivoista, joka katsoo, tapahtuu aina ennen mieltä, ennen kuvausta. Se on vapaa historiasta ja tarinoista, se on äärimmäisen nopea rekisteröimään asioita. Mieli on aina jäljessä todellisuutta eli se on menneessä.

Aistidata harjoitus:

Pysähdy. Tutki aistejasi (näkö, kuulo, tunto, maku, haju yksi kerrallaan) millaista "raakadataa", millaisia aistimuksia (ilman mielen tulkintoja) kukin aisti puhtaimmillaan välittää? Käytä harjoitukseen reilusti aikaa. Onko aistien välittämässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän olemassaolosta?
Uppoudu puhtaaseen aistimukseen ennen nimeämistä, enen nimilappuja.

Nautinnollista sunnuntaipäivää,

- Päkä -

Vastaan huomenna, kun olen ehtinyt kunnolla keksittyä harjoitukseen.

Sori en pysty nyt vieläkään vastaamaan tähän kunnolla. On ollut aika hektisiä tapahtumia enkä ole pystynyt keskittymään harjoitukseen kunnolla.

Kiva kun ilmoitit, tee rauhassa.

Tutki aistejasi (näkö, kuulo, tunto, maku, haju yksi kerrallaan) millaista "raakadataa", millaisia aistimuksia (ilman mielen tulkintoja) kukin aisti puhtaimmillaan välittää?

Mikään aistimus ei ole hyvä tai huono kun siihen ei sekoita mielen tulkintoja. Kaikki vain on. Kun katselin esimerkiksi ulos, niin hetkeksi tuli sellainen olo, että kaikki vaan on ja kaikki on yhtä, koska se on vaan mieli, joka erottelee, että "tuo muodostuma tuossa nyt on omenapuu" ja niin edelleen. Tai miten vaikkapa jonkin mauan tai äänen luokittelee "huonoksi". Aistit voivat siis puhtaimmillaan välittää todellisuutta (?), mutta on äärimmäisen vaikeaa olla sekoitamatta mitään mielen tulkintoja niihin.

Onko aistien välittämässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän olemassaolosta?

Ei. Jos onnistuu olemaan sotkematta aisti-informaatioon mieltä, ei löydy kyllä yhtäkään vihjettä siitä, että mieli olisi "jossain" tai edes osa yhtään mitään.

Katso ja vastaa vielä tähän: Millaista "raakadataa", millaisia aistimuksia (ilman mielen tulkintoja) kukin aisti puhtaimmillaan välittää? Paneudu jokaiseen aistiin kerrallaan ja kirjoita jokaisesta yksitellen.

Paneudu suoraan kokemukseen vielä uudestaan ja uudestaan. Älä päästä itseäsi helpolla, mene syvemmälle. Katso omaan kokemukseesi. Onko siellä minää? (Miksi uskoisimme hetkellisiin tarinoihin)

Mieti lausetta: Todellisuus on se joka ei lakkaa olemasta vaikka et usko siihen. Mitä se herättää? Käytä jokainen hetki uppoutuaksesi sen selvittämiseen , mikä on totta ja mikä ei.

mutta on äärimmäisen vaikeaa olla sekoitamatta mitään mielen tulkintoja niihin.

Oletko varma, että tämä on totta? Näkisin että se on päin vastoin. Moni asia sujuu aivan mainiosti ilman tulkintaa, se on luonnollinen tilamme.

Rakkaudella,

Päkä

Katso ja vastaa vielä tähän: Millaista "raakadataa", millaisia aistimuksia (ilman mielen tulkintoja) kukin aisti puhtaimmillaan välittää? Paneudu jokaiseen aistiin kerrallaan ja kirjoita jokaisesta yksitellen.

Kuulo: Kuulo välittää "taustaääntä" jota ei yleensä edes huomaa, ellei todella keskity "kuuntelemaan", ei aina silloinkaan. Monet äänet huomaa vasta kun ne loppuvat. Onko mieli tässä mukana kun monia asioita ei ikäänkuin "kuule" vaikka ne ympärillä ovatkin? Koen tämän erittelyn jotenkin hankalaksi, koska tuntuu, että mitä tahansa alan kirjoittaa, on siinä jo mielentulkintoja mukana. ("korkea/matala ääni", "ääni, josta tulee hyvä olo", "askeleita"). Jos mieltä ei ole mukana, ne äänet vain ovat, en tiedä voinko pukea aistimuksia sanoiksi ilman mielen tulkintoja? Eikö jo se, että nimeän aistimukset, ole mielen tulkintoja?

Tunto: Kylmä/kuuma, kipu, hengityksen virtaus, villamatto jalkojen alla, pehmeys.

Näkö: Huone ympärilläni, valo ja varjo, värit ja muodot, jotka taas mieli luokittelee näiden aistivihjeiden perusteella vaikkapa kukkaruukuksi ja matoksi.

Maku & haju: syödessäni makuja tulee hurjasti erilaisia, miellyttäviä ja vähemmän miellyttäviä. Nämä aistit ovat todella vahvassa yhteydessä toisiinsa. Ilmakin maistuu toisinaan jollekin.

Todellisuus on se joka ei lakkaa olemasta vaikka et usko siihen.

Eka ajatus oli, että itseään voi helposti huijata, mutta se mikä on olemassa ei siitä "hätkähdä" vaan on silti. Silmänsä voi sulkea ja olla uskomatta siihen mikä on, mutta todellisuus ei ole riippuvainen sinusta, muutenhan se muuttuisi sen mukaan uskooko siihen vai ei?

Milja kirjoitti:
mutta on äärimmäisen vaikeaa olla sekoitamatta mitään mielen tulkintoja niihin.
Oletko varma, että tämä on totta? Näkisin että se on päin vastoin. Moni asia sujuu aivan mainiosti ilman tulkintaa, se on luonnollinen tilamme.

En ole varma, että se on totta. Se tuntuu kyllä todelta, että lähes kaikki sujuu ilman mielen tulkintaa. Jos jokin asia on aivan uusi, hyvin haastava, silloin koen tarvitsevani mieltäni. Suurin osa asioista kuitenkin koko ajan tapahtuu ilman mitään tulkintoja. Suurinta osaa asioista ei edes ehtisi tulkita. Ehkä tuo ajatus tuli mieleeni tilanteessa, jossa yritin tehdä havaintoja ilman mielen tulkintoja ja siitähän se mieli vasta riemastui, eikä meinannut olla hiljaa lainkaan. Tuossa tilanteessa koin hyvin haastavaksi keskittyä vain aistimuksiin.

Jos mieltä ei ole mukana, ne äänet vain ovat, en tiedä voinko pukea aistimuksia sanoiksi ilman mielen tulkintoja? Eikö jo se, että nimeän aistimukset, ole mielen tulkintoja?

Olet oikeassa siinä, että sanat ovat mielen tulkintoja. Eikä sana kukka voi koskaan pitää sisällään sitä kokonaisuutta mikä kukka on. Sanat on kuitenkin tärkeä apukeino, että voimme kommunikoida.

Tässä vielä lyhyt aistiharjoitus. Kirjoitan aamulla lisää, vaikket olisi ehtinyt vastatakkaan.

Tutki minkälaisia tuntemuksia tunnet nenänpäässäsi?
Tuntuuko siellä jokin aistimus/tuntemus? Mikä voisi kuvata sitä parhaiten?
Uppoudu aistimukseen? Minkälainen aistimus tuntuu huulillasi? Onko se erilainen?
Voitko löytää minää tästä aistimuksesta/tuntemuksesta?

Tutki minkälaisia tuntemuksia tunnet nenänpäässäsi?
Tuntuuko siellä jokin aistimus/tuntemus? Mikä voisi kuvata sitä parhaiten?

Kun keskityn siihen, alan tuntea sen "selvemmin". Värinä on ehkä hassu sana, mutta siltä se tuntuu. Muuten oikeastaan ei ole tuntemuksia, koska nenänpää ei kosketa mihinkään, eikä ole sen vertaa ilmavirtaa/kylmää, että sen tuntisi.

Minkälainen aistimus tuntuu huulillasi? Onko se erilainen?
Voitko löytää minää tästä aistimuksesta/tuntemuksesta?

Huulilla aistimus on itseasiassa hyvin samanlainen, mutta hieman voimakkaampi. Veren virtaus, värinä? Mieli kyllä heittelee ajatuksia, nimilappuja, mutta itse aistimus vain on, siitä ei tunnu löytyvän minää.

Kun keskityn siihen, alan tuntea sen "selvemmin". Värinä on ehkä hassu sana, mutta siltä se tuntuu.

itse aistimus vain on, siitä ei tunnu löytyvän minää.

Juuri tätä tarkoitin, että keskityt/uppoudut aistimukseen/tuntemukseen niin sen alkaa tuntea selvemmin. Hyvä. Palaa aina välillä aistidata harjoitukseen. Voit tehdä sitä normaalin arjen keskellä. Vaikka kävelessä, hampaita harjatessasi tms. Tai voit ottaa harjoitukselle ihan oman ajan. Tarkkaile voitko löytää minää eri aistimuksista? Kommentoi kun siltä tuntuu.

Mieli kyllä heittelee ajatuksia, nimilappuja

On ihan ok, että mieli tulkitsee, nimeää ja kommentoi se on sen tehtävä. Kiitä sitä siitä ja anna sen olla. Ei tarvitse yrittää hiljentää mieltä.


Huomioi edelleen että mikään todellinen ei katoa vaikka lakkaisit uskomasta siihen!

Sanat viittaavat aina johonkin asiaan tai ilmiöön, prosessiin tms. Kuinka todellisiin / olemassa oleviin/ konkreettisiin asioihin seuraavat sanat viittaavat?

a. muki
b. yliopisto
c. Lumikki

Terkuin, Päkä

a. muki

Muki on hyvin konkreettinen asia. Esine, josta juodaan. Aika "yksiselitteinen" sana, ei tarvita paljon tulkintaa ollakseen varma, että tietty esine on muki. Kuinka todellinen on muki? Tuntuu hyvin todelliselta, siinä se on, ihan yhtä todellinen kuin mikä tahansa muukin esine tms: puu, haarukka, hiusharja. Tietynlainen esine, josta ollaan sovittu, että se on muki.

b. yliopisto

Yliopistona voi käsittää tietynlaisen paikan, jolloin se on hyvin konkreettinen. Toisaalta se on myös hyvin arvolatautunut käsite. Minulle tulee nyt mieleen paljon byrokratiaa, jähmeitä järjestelmiä, tutkimusta, tiedettä, nuoria (ja vanhempia) yliopisto-opiskelijoita. Yliopisto käsitteenä tuo jokaiselle kuulijalle mieleen aivan eri mielleyhtymät riippuen heidän taustastaan, arvoistaan, kokemuksistaan. Yliopisto paikkana on ihan yhtä todellinen ja konkreettinen kuin vaikka muki, mutta käsitte yliopisto on olemassa vain ihmisten mielissä. Ne mielikuvat ovat todellisia kullekin ajattelijalle ehkä siinä hetkesssä, mutta niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä on aisteilla havaittavissa.

c. Lumikki

Lumikki on satuhahmo ja se on olemassa kuten yliopistokin - vain ihmisten mielissä. Joku on keksinyt Lumikin ja kertonut siitä muille ja valtava ihmisjoukko tuntee Lumikin tarinan enemmän tai vähemmän. Ei ole kuitenkaan konkreettista esinettä/ihmistä, jonka voisi sanoa olevan Lumikki. Lumikki tuo jokaisella mieleen hieman erilaisia asioita riippuen vaikka siitä, miten hyvin tarinan muistaa ja onko nähnyt vaikkapa kuvia/näytelmiä/elokuvia Lumikista.

Kyllä, tässä on siis kolme selkeää luokkaa, joihin käsitteet yleisemminkin voidaan jakaa:
1. konkreettiset käsin kosketeltavat esineet/asiat kuten muki, tämän voit nähdä, tätä voit koskea
2. erilaisista asioista muodostuneet kokonaisuudet, joihin viitataan selkeyden vuoksi yhdellä sanalla (tässä 'yliopisto' viittaa esim. rakennuksiin, opettajiin, opinto-ohjelmiin jne., niiden muodostamaan kokonaisuuteen, mutta kukaan ei voi osoittaa selkeää yhtä pistettä "tuossa on yliopisto". Toinen esimerkki voisi olla vaikka 'oikeuslaitos'.
3. täysin fiktiiviset käsitteet jotka eivät viittaa mihinkään todelliseen esim. lentävä spagettihirviö.

Voimme aistia ainoastaan olemassa olevia todellisia esineitä/asioita, mutta emme mielen luomia fiktiivisia käsitteitä. Onko tämä OK? Emme esimerkiksi voi aistia omassa kokemuksessamme lentävää spagettihirviötä.

Miten tai millä keinoin/millä välineillä ihminen (sinä) saat suoraa ensikäden tietoa todellisuudesta, tästä hetkestä, tästä tilanteesta?

Voimme aistia ainoastaan olemassa olevia todellisia esineitä/asioita, mutta emme mielen luomia fiktiivisia käsitteitä. Onko tämä OK?

On ok.

Miten tai millä keinoin/millä välineillä ihminen (sinä) saat suoraa ensikäden tietoa todellisuudesta, tästä hetkestä, tästä tilanteesta?

Aistien avulla (nekin voinevat kuitenkin huijata joskus?). Mutta yleensä aistit antavat varminta tietoa todellisuduesta. Kuten sanoit, emme voi aistia fiktiivisiä käsitteitä, ne ovat siis kai aina oman mielen värittämiä. Tästä hetkestä viestivät aistit ja mieli sitten kai pyrkii tulkitsemaan sitä aistien välittämää tietoa aikaisempien kokemuksien avulla.

Voitko aistia "minää"? Missä minä on, voitko osoittaa sormella?

En voi. Voisin osoittaa kehoani ja sanoa, että tässä minä olen, mutta ei minä ole kehoni. Ei sitä voi aistia.