Hyvä, jatka tutkimuksia. Katsotaan asiaa vielä tarkemmin. Viittaako minä mihinkään todelliseen? Kun uskoit lapsena joulupukkiin ja lopulta tajusit että joulupukkia ei ole, tarvitsiko sinun enää tutkia asiaa? Onko minä sama kuin joulupukki? Muuttaako se, että Harri näyttää ilmestyvän välillä kuvioihin mitenkään sitä tosi asiaa, että Harria ei ole?
Minä ei viittaa mihinkään todelliseen, vaan mielikuvaan, kuvitteelliseen hahmoon. Tiedän tämän jossain määrin, mutta vielä toistaiseksi olen jossain määrin samaistunut tuohon harri hahmoon, eli en ole vielä täysin vapautunut tuosta harhan verhosta jos tuota termiä käytetään.
Joulupukki vertaus oli hyvä, siis mulla hävisi lapsena joulupukkiin uskominen siinä vaiheessa kun huomasin että joulupukki olikin naapurin mies, sen jälkeen vaikka näki joulupukiksi pukeutuneita ihmisiä niin ei enää uskonut joulupukin todellisuuteen. Ihan tällä tasolla en vielä koe näkeväni harria, tuntuu että välillä se raottaa verhoa, mutta tuota verhoa en vielä koe että olisi kokonaan repäisty pois, eli ei ihan noin selkeästi kuin tuo joulupukki tarina, vielä siis.
Minä on samankaltainen hahmo kuin joulupukki, kuvitteellinen hahmo.
Se että harri näyttää ilmestyvän välillä kuvioihin ei muuta mitenkään sitä tosiasiaa, että harria ei ole, mut jos otetaan tuo joulupukki, niin siinä vaiheessa kun paljastu että joulupukkia ei ole olemassa niin epäilyksiä oli sen jälkeen hyvin vähän ja vähän ajan päästä ei laisinkaan, ihan noin varmaan kokemusta en ole vielä kokenut saavani tuosta minän katoamisesta.
Tänään huomasin taas, että harri nosti hetkellisesti päätään ajatustasolla, mut sit havahduin että toihan oli ajatus vaan ja että hei, ajatus katos nopeasti, tippui tuntemattomaan. Mut sit oli pari tilannetta jossa pelko, jännitys ja minän suojelu nousi spontaanisti pintaan ja se mielikuva johdatti mun toimintaa, en toiminu rohkeasti, vaan se minän suojelu tosiaan ikäänkuin ohjasi toimintaa. jälleen jälkikäteen tajusin että hei tossahan suojeli imagoa, että enhän mä oikeasti tarvitse tollasta suojelua, vaan se olematon harri, mut tosiaan siinä spontaanissa yllättässä tilanteessa samaistui siihen hahmoon.
Kun olemme katsoneet minää, katsotaan vielä miten "minun" illuusio ilmestyy.
- Kun istut kahvilla ja edessäsi on kahvikuppi, mikä tekee kahvikupista jonka näet edessäsi SINUN kupin?
- tänkaltaisia harjoituksia olin tehnyt ennenkin, mutta tein nyt uudelleen.
- kun katson kahvikuppia, näen kahvikupin. Ajatus tekee kahvikupista minun, pelkkä ajatus. Tosin mulla ei oikein tullut tollasta ajatusta mieleen, että mun kahvikuppi, vaan toi kahvikuppi tuntui osuvammalta kuvaukselta, mutta kun aloin ajatella että mun kahvikuppi, niin tosiaan se oli pelkkä ajatus, että "mun kuppi"
- Kun annat kupin vieressäsi istuvalle, miten SINUN kuppi muuttuu HÄNEN kupiksi? Miten MINUN irtoaa kupista?
- ajatus taas, eli minun kuppi muuttuu hänen kupiksi kun muutan ajatusta, eli jos ensin ajattelen omistavani kupin ja pidän sitä minun kuppina ja annan sen toiselle niin sitten kuppi muuttuu hänen kupiksi kun ajattelen niin, se on pelkkä ajatus joka nousee, ikäänkuin näkisin irrallisuutta ja erillisyyttä
- Muuttuuko itse kuppi millään tavalla siitä että se vaihtuu minun kupista hänen kupiksi?
- tää oli hyvä, siis sama kuppihan se on siinä, siis ihan sama kuppi, niin kuin se kuppi nyt muka muuttuisi tai niinkuin se kuppi nyt muka ajattelisi että nyt olen ton kuppi, äsken olin ton! siis ajatus kupista muuttuu, pelkkä ajatus, itse kuppi ei muutu yhtään.
Nää oli mulle aika luonnollisia, aloin viedä ajatusta vähän pidemmälle, eli tosiaan tuohon kuppiin en niin samaistunut tai ei tullut ajatusta minun kuppi, sinun kuppi, mutta aloin tosiaan ajatella, että tuleeko mulla jossain muussa esineessä tai asiassa enemmän tota samaistumista jos antaisin sen toiselle
Esineissä ei niin tullut mieleen tota minun ja sinun juttua. en sit tiedä tulisko jossain spontaanissa tilanteessa sit, mut nyt ei tullu niin voimakkaasti esille
