Etsin ohjaajaa

[DesertRain]

Selvä. Annan sinulle nyt työstettäväksi LU:n vahvistuskysymykset. Vastaathan niihin huolellisesti ja kattavasti (kuten olet tähän asti muutenkin tehnyt) sen pohjalta, mitä tällä hetkellä koet ja näet. Sen jälkeen muut oppaat vilkaisevat vastauksiasi, ja saatan esittää sinulle vielä omia tai heidän ehdottamiaan lisäkysymyksiä, jos vaikuttaa siltä, että selvitettävää on vielä.

1. Onko sinua olemassa millään tavalla, missään muodossa? Onko koskaan ollut?
2. Mikä 'minä' tai itse on ja miten se muodostuu?
3. Miltä tämän näkeminen tuntuu?
4. Miten selittäisit jollekulle, joka ei ole koskaan kuullutkaan nondualismista tai no-selfistä, mistä tässä prosessissa on kyse? Vaikkapa lapselle tai nuorelle?
5. Mikä tässä prosessissa oli se asia, joka käänsi vaa'ankielen, "työnsi alas jyrkänteeltä"? Eli mikä sai sinut katsomaan?

[ijv]

Selvä. Annan sinulle nyt työstettäväksi LU:n vahvistuskysymykset. Vastaathan niihin huolellisesti ja kattavasti (kuten olet tähän asti muutenkin tehnyt) sen pohjalta, mitä tällä hetkellä koet ja näet. Sen jälkeen muut oppaat vilkaisevat vastauksiasi, ja saatan esittää sinulle vielä omia tai heidän ehdottamiaan lisäkysymyksiä, jos vaikuttaa siltä, että selvitettävää on vielä.

1. Onko sinua olemassa millään tavalla, missään muodossa? Onko koskaan ollut?
2. Mikä 'minä' tai itse on ja miten se muodostuu?
3. Miltä tämän näkeminen tuntuu?
4. Miten selittäisit jollekulle, joka ei ole koskaan kuullutkaan nondualismista tai no-selfistä, mistä tässä prosessissa on kyse? Vaikkapa lapselle tai nuorelle?
5. Mikä tässä prosessissa oli se asia, joka käänsi vaa'ankielen, "työnsi alas jyrkänteeltä"? Eli mikä sai sinut katsomaan?

Suuri kiitos ohjauksesta jo tässä vaiheessa - jatkui tämä katsominen tai ei.
1. Minua ei ole olemassa millään tavalla, ei missään muodossa. Minua ei ole koskaan ollutkaan.

2. Minä tai itse on tarina, täysin kuvitteellinen asia - joka ei ole totta. Varsinaisesti minä ei muodostu koska sitä ei ole. Mutta siis siihen uskomista tapahtuu, yksilö alkaa uskomaan tarinoihin itsestä, samalla "itse" niitä kertoen - tai siis minä-tarinoita esiintyy, ilmenee. Mutta käytännössä siis ei ole ketään joka niitä kertoisi, jolla viittaan siihen että ei ole minää/itseä joka tarinoita tuottaisi.

3. Näkeminen tuntuu luonnolliselta. Että näinhän tämä on. Tuntuu yksinkertaiselta. Heh, aiemmin olin lukenut joidenkin kertomuksia että tämän näkeminen on erittäin yksinkertaista, että niin yksinkertaista että sen saattaa ohittaa. Tuolloin ne olivat minulle lähinnä sanoja kirjassa - mutta nyt voin omasta kokemuksesta sanoa että kyseessä on todellakin yksinkertainen asia. Asian näkeminen tuntuu myös helpottavalta.

4. Tässä prosessissa on kyse siitä että luovutaan pitämästä yllä illuusiota sellaisesta mitä ei ole olemassa. Ei tehdä todeksi sellaista mitä ei ole olemassa. Luovutaan erillisyyden harhasta katsomalla asioita niin kuin ne ovat. Koetaan asioita sellaisenaan ilman että aletaan selittämään, kertomaan tarinoita, ilman ylimääräisiä leimoja. Lapselle voisi selittää asiaa teatterilla - näyttelijä tietää että hän vain näyttelee kuningasta, samalla näytelmä kuitenkin jatkuu vaikka näyttelijä on tietoinen siitä että hän ei ole kuningas. Joskin tästä saattaa jäädä yksilötason mielikuva, eikä siitä tule täysin esille erillisyyden harhasta luopuminen. Joskin teatteri-esimerkki paljastaa roolin illuusion läpinäkemisen. Näyttelijästä saattaisi tosin saada kuvan että rooliasun sisällä on joku todellinen henkilö eli se voisi antaa mielikuvan minän todellisuudesta. Nukketeatteri-esimerkistä tulisi esille että nuken sisällä on käsi, ilman minää, joskin siitäkin saattaisi jäädä mielikuva erillisyydestä. Mutta nukketeatterin havainnollistaminen lapselle paljastaisi että nukke ei ole todellinen, mitään todellista henkilöä ei löydy nuken sisältä. Sama kuin tässä prosessissa paljastuu että minää/itseä ei ole ollut hahmon sisällä tai missään muuallakaan. Juuri tuo itsen, minän läpinäkeminen on mielestäni oleellinen seikka kun tarkastellaan erillisyyden harhasta luopumista.

5. Prosessissa pidin suorasta lähestymistavasta, intensiivisestä tavasta työskentelytavasta, tällöin fokus oli koko ajan katsomisessa. Kysymykset olivat hyviä ja ohjauksessa fokuksen palauttaminen välittömään kokemukseen, ettei lähdetty heittämään ketunlenkkiä ja rönsyillä ihan muita juttuja. Vinkit katsoa pelon taakse ja tarkastella "minäkuvia" ajatus-tunne liittymien kautta ja nähdä niiden läpi saivat osaltaan näkemään tarinoiden läpi ja samalla huomasin kuinka ajatusten virta alkoi hiljetä, ja havaitsin pitkiä hetkiä alkavan mennä ilman ajatuksia ja yleensäkin ajatuksista tuli ns. hiljaisempia, kevyempiä ja niiden läpi alkoi nähdä selkeämmin. Kun siitä katsoi välitöntä kokemusta että löytyykö itseä kuulemisesta, näkemisestä, tekemisestä, ajattelusta havaitsi että ei löydy.

[DesertRain]

Kiitos vastauksistasi. Se on todellakin hyvin yksinkertaista, ja myöskin helpottavaa.

Minulla tai muilla oppailla ei ole mitään lisäkysymyksiä, mutta mitä jos antaisit tämän uuden olotilan asettua jokusen päivän ja kirjoittaisit sitten vielä tänne vapaamuotoisesti arjen kokemuksestasi? Kirjoittamasi ei jätä muuten juurikaan epäilyksen varaa, mutta haluaisimme kuulla vielä, miten arkielämäsi näyttäytyy nyt tämän oivalluksen valossa.

[ijv]

Kiitos vastauksistasi. Se on todellakin hyvin yksinkertaista, ja myöskin helpottavaa.

Minulla tai muilla oppailla ei ole mitään lisäkysymyksiä, mutta mitä jos antaisit tämän uuden olotilan asettua jokusen päivän ja kirjoittaisit sitten vielä tänne vapaamuotoisesti arjen kokemuksestasi? Kirjoittamasi ei jätä muuten juurikaan epäilyksen varaa, mutta haluaisimme kuulla vielä, miten arkielämäsi näyttäytyy nyt tämän oivalluksen valossa.

Joo, katselen käytännön eri tilanteita miltä tuntuu. Jo nyt olen havainnut tiettyjä muutoksia. Aiemmin jo mainitsinkin ajatusten määrään ja sitkeyteen liittyvistä muutoksista. Sitten tänään aloin tarkoituksella kokeilla tilanteita, joita en ole tavallisesti paljonkaan tehnyt. Esim. lähdin lenkkipolulla keskustelemaan minulle täysin vieraiden ihmisten kanssa. Useimmissa tapauksissa se tuntui vaivattomalta, mutta jokusessa tilanteessa huomasin kehon reagoivan, eli jännitystä esiintyi. Tuntui kuitenkin siltä, että minä en ollut tuo reaktio. Näistä oli silloin aiemmin pari kertaa puhetta, että tietyt minäkuvat saattavat tulla esille - ja itse asiassa lähdinkin siinä pururadalta sitten välittömästi syvemmälle metsään katsomaan että mikä ns. minäkuva oli kyseessä joka reaktion "sai aikaan" - mitään puolustettavaa en löytänyt, kun kysyin tuota uudestaan ja uudestaan. Tarkastelun aikana keho reagoi tuntemuksina ja joinakin ajatuksina mutta sitten ne irrottivat otettaan. Havaitsin myös paikoin eri tilanteissa tulevan tunteita pintaan ja kehon alkavan reagoimaan, tätäkin lähinnä havainnoin, tai siis en kokenut olevani havannoija mutta ko. tunteet ja tuntemukset eivät myöskään synnyttäneet draamaa vaan että noteeramista että nyt näköjään näitä tulee pintaan ja tälläisia tuntemuksia ilmenee kehossa.

Minä-ajatuksia esiintyi tänään edelleen, en kuitenkaan kokenut että tuo ajatus-tarina olisi ollut minä. Olen huomannut että "minä,minä,minä, minulle, mitä minä saan tästä"-ajatukset ovat vähentyneet Ja nuo ajatukset eivät ole minä/itse. Mutta hieman hämmästystä itselleni toi se, että edellä mainittuja ajatuksia vielä on tullut esille.
Puhuessani olen havainnut aloittavani lauseen: "minä tein, minun mielestäni" - välittömästi lauseen sanomisen jälkeen on kuitenkin tullut mieleen että vähän hassultahan tuo tuntui noin sanoa koska en löydä minää/itseä mistään. Se on kuitenkin tullut spontaanisti keskustelutilanteissa. Toisaalta keskustelutilanteissa voisi vielä hassumpaa ilmaista: "tämä hahmo oli..." Mutta kuten mainitsin minä-sanalla aloitus on tullut puheessa esille ilman miettimistä miten aloittaa puhe.
Tänään tosin havaitsin eräässä tilanteessa, jossa ryhmän jäsenet (pääosin toisilleen tuntemattomat) esittelivät itsensä. Itsekin siinä kerroin hieman itsestäni. Esittelyn jälkeen minulle tuli mieleen että pyrinkö antamaan itsestäni tietyn mielikuvan, pyrinkö miellyttämään toisia tai hakemaan tunnustusta/arvostusta/hyväksyntää tuomalla tietyt seikat esille jota ammatillisesti teen. Tätäkin hieman tarkastelin myöhemmin että mihin ns. minäkuvaan kerrontatapani liittyi. En valehdellut muille, siitä ei ollut kyse, vaan että miksi minulla oli ns. tarve esittäytyä tietyllä tavalla, tuoden sitä ja tätä itsestäni esille mitä olen tehnyt. Että siis näitä näemmä tulee vielä esille.

Tällä hetkellä kun kirjoitan viestiä on tuntemus se, että kuuluu joitakin ääniä (mutta ei ole minää joka kuulisi ne), käsi ilmenee näppiksellä (mutta en koe että se on minun käsi tai että tietsikka on minun). Tänään pururadalla kävellessäni jalkapohjat tuntuivat iskeytyvän maahan ja niissä esiintyi tuntemuksia - mutta koin että ne olivat vain tuntemuksia. Päivällä esiintyi melko voimakaskin kipu vatsassa, mutta sitäkään en kokenut niin että minuun sattuu - vaan että vatsaksi kutsutussa kehonosassa ilmeni voimakkaita tuntemuksia (olin tuota jokin aika sitten ajatellut että mitä jos tulee voimakas kipu, että siis helppo olla sohvalla ja tarkastella tuntemuksia tyyliin: "selkä painautuu sohvaa vasten" mutta entä jos tulee voimakas kipu, että tuleeko silloin samaistuminen kehoon että tuo on minun vatsa (tai mikä kehonosa onkaan)...mutta näin ei käynyt).

Palaan asiaan muutaman päivän päästä. Kirjailen kuitenkin itse päivittäin ylös havaintojani - ja sitten muutaman päivän päästä raportoin kokemuksiani.
En haluaisi jättää tätä ns. sattuman varaan, että jäisi jotain jossiteltavaa - jolloin olisin sitten jonkin ajan päästä etsimässä uudelleen opasta vedoten siihen, että olisin kirjoittanut pelkästään karrikoidusti sanottuna ns. järkeilyn pohjalta. Sen sijaan haluan varmistua siitä että ns. tämä kortti on katsottu loppuun asti.
Kuten aiemmin sanoin, en ole vielä kokenut kaikkia seikkoja mitä LU-videoissa esiintyneet henkiiöt ovat maininneet kokevansa. Olkoonkin että tiedostan, että kyse on tietyssä määrin yksilöllisistä seikoista - tarkastelen myös tiettyjä näitä seikkoja, tuleeko ne esille seuraavien päivien aikana (eli juuri syntyneitä odotuksia siitä mitä "tulisi" kokea). -Vaikkakin prosessin alussa oli puhe, että jätettäisiin odotukset syrjään, mutta nyt oli puhetta että tosiaan muutaman päivän katselisin miltä olo tuntuu. Sen olen käsittänyt että kyseessä ei ole yksittäinen ohitsemenevä kokemus tai tila josta puhutaan - en siis odota että tulisi kokea pelkästään jatkuvaa autuutta.

Edellisessä viestissäni helpottavaa ilmaisulla viittasin useampaan seikkaan, josta yksi viittasi siihen että etsintä saisi lopun. Ja siis koin että näin itsen-illuusion läpi. Siltä osin puhuin siis helpottavasta tunteesta. Että kun sitä kuitenkin on tehnyt etsintää vuosikausia ja välillä se on tuntunut uuvuttavalta,,,että eikö tätä jo oivalla-tyyliin. Halukkuus oivaltaa totuus on kuitenkin ollut suuri, mutta kenties välillä liika yrittäminen on saattanut olla esteenä nähdä. Toki tutkiskelu on ollut mielenkiintoista, mutta paikoin turhauttavaa ja raskasta...No raskaalta on välillä tuntunut myös tunne kokea elämää ns. valheessa, illuusiossa. Mutta siis jotenkin sitä tuli mieleen että tietynlainen etsintä on ollut läsnä elämän aikana voisiko sanoa koko ajan - se on vain ilmentynyt eri muodoissa ja nyt siis useampi viime vuosi selkeästi tähän totuuteen liittyvä etsintä. En puhunut tässä viimeisessä kappaleessa pelkästään nyt tästä LU-prosessista, vaan toin esille vuosien kokemuksia, jotka liittyivät siihen helpottavan tunteen kokemiseen. Nyt näen kuitenkin, että eihän sitä tuolloinkaan ole ollut ketään minää/itseä joka olisi etsinnän tehnyt.

Eli siis palaan muutaman päivän päästä kertoillen kokemuksiani ja jospa sitten katsellaan niitä yhdessä että onko jotain joka minun tulisi nähdä, kokea toisin ja jota vielä tulisi katsoa tarkemmin. Jälleen kiitän suuresti ohjauksestasi - ja kiitos myös muille ohjaajille vastausteni katsomisesta.

ijv

[DesertRain]

Kuulostaa muuten hyvältä, mutta seuraavaan haluan puuttua:

Minä-ajatuksia esiintyi tänään edelleen, en kuitenkaan kokenut että tuo ajatus-tarina olisi ollut minä. Olen huomannut että "minä,minä,minä, minulle, mitä minä saan tästä"-ajatukset ovat vähentyneet Ja nuo ajatukset eivät ole minä/itse. Mutta hieman hämmästystä itselleni toi se, että edellä mainittuja ajatuksia vielä on tullut esille.
Puhuessani olen havainnut aloittavani lauseen: "minä tein, minun mielestäni" - välittömästi lauseen sanomisen jälkeen on kuitenkin tullut mieleen että vähän hassultahan tuo tuntui noin sanoa koska en löydä minää/itseä mistään. Se on kuitenkin tullut spontaanisti keskustelutilanteissa. Toisaalta keskustelutilanteissa voisi vielä hassumpaa ilmaista: "tämä hahmo oli..." Mutta kuten mainitsin minä-sanalla aloitus on tullut puheessa esille ilman miettimistä miten aloittaa puhe.
Tänään tosin havaitsin eräässä tilanteessa, jossa ryhmän jäsenet (pääosin toisilleen tuntemattomat) esittelivät itsensä. Itsekin siinä kerroin hieman itsestäni. Esittelyn jälkeen minulle tuli mieleen että pyrinkö antamaan itsestäni tietyn mielikuvan, pyrinkö miellyttämään toisia tai hakemaan tunnustusta/arvostusta/hyväksyntää tuomalla tietyt seikat esille jota ammatillisesti teen. Tätäkin hieman tarkastelin myöhemmin että mihin ns. minäkuvaan kerrontatapani liittyi. En valehdellut muille, siitä ei ollut kyse, vaan että miksi minulla oli ns. tarve esittäytyä tietyllä tavalla, tuoden sitä ja tätä itsestäni esille mitä olen tehnyt. Että siis näitä näemmä tulee vielä esille.

Minä-ajatukset todellakin vähenevät, mutta loppumaan ne eivät välttämättä tule, eivät ainakaan ihan heti. Niistä ei kannata tehdä ongelmaa, koska olennainen ero edelliseen on havainnossasi, että sinä et ole nuo ajatukset.

Minä-sanan käyttämistä vuorovaikutustilanteissa ei myöskään kannata problematisoida millään tavalla! Se on vain konventio, vaikka tiedämmekin, että sillä ei viitata mihinkään todelliseen entiteettiin. Sillä viitataan tiettyyn keho-mieli-prosessiin samaan tapaan kuin sanalla "yliopisto" viitataan tiettyihin institutionalisoituneisiin vuorovaikutusprosesseihin: kummankaan sanan takaa ei kuitenkaan löydy mitään kiinteää olemusluonnetta.

Muuten on hyvä, että tarkastelu minäkuvien yms. varalta jatkuu edelleen. Palataan asiaan jokusen päivän päästä.

[ijv]

Minä-ajatukset todellakin vähenevät, mutta loppumaan ne eivät välttämättä tule, eivät ainakaan ihan heti. Niistä ei kannata tehdä ongelmaa, koska olennainen ero edelliseen on havainnossasi, että sinä et ole nuo ajatukset.

Minä-sanan käyttämistä vuorovaikutustilanteissa ei myöskään kannata problematisoida millään tavalla! Se on vain konventio, vaikka tiedämmekin, että sillä ei viitata mihinkään todelliseen entiteettiin. Sillä viitataan tiettyyn keho-mieli-prosessiin samaan tapaan kuin sanalla "yliopisto" viitataan tiettyihin institutionalisoituneisiin vuorovaikutusprosesseihin: kummankaan sanan takaa ei kuitenkaan löydy mitään kiinteää olemusluonnetta.

Muuten on hyvä, että tarkastelu minäkuvien yms. varalta jatkuu edelleen. Palataan asiaan jokusen päivän päästä.


Hei taas,

Olen nyt muutaman päivän tarkkaillut kokemuksiani.
Lisäksi olen tehnyt minäkuvien tarkastelua. Ja myös katsonut löytyykö minää. Tämä jälkimmäinenkin siksi, koska koen että tietynlaista epävarmuutta on esiintynyt. Perustelen näitä alla. Jotenkin koen että asian suhteen ei tulisi jäädä mitään epäilyjä.

Havaintoja viime päiviltä
- Leimaaminen on vähentynyt, kun katson ympärilläni olevia asioita, kuten pöytä, tuoli, tai ulos ikkunasta: esim. puu – olen havainnut nimeämisen vaikeuden. Paikoin sana ei tule mieleen ja kun tulee, esim. puu tuntuu kuitenkin että se mitä katson ei ole sana-puu vaan jotain muuta…elämän ilmentymä ilman tuotakaan leimaa. Tänään ulkoillessani ja katsoessani eri muotoja ja pyrkiessäni sanomaan ääneen sitä miksi niitä kutsutaan, esim. marja, puu, pensas, kivi jne. alkoi jopa kehoni reagoimaan, koin eräällä tapaa vastenmielisyyttä laittaa ko. ilmentymille nimeä.

-Myös tuttuja ihmisiä katsoessani olen havainnut samaa – eli leimat: tuo on Jaakko Kuopiosta, vanha kalakaveri, ovat jääneet vähemmälle. Joskin olen havainnut että tietyt henkilöt ovat saaneet yhä edelleen aikaan reaktioita – niitä olen katsonut että mitä ko. henkilö heijastaa minuun ja sitten käynyt sanaa (ajatusta) ja tunnetta läpi.
Kuitenkin olen hämmästynyt kuinka voimakkaita reaktioita tietyt henkilöt ovat saaneet aikaan, näihin on liittynyt esim. aikaisemmin koettu hylkäämisen tunne tai koettu luottamuksen menettämisen tunne ko. henkilön taholta. Tai siis sellaiset merkitykset olen ko. hetkillä antanut tilanteille. Tämä on tosiaan laittanut miettimään että onko minulla samaistumista tähän keho-mieleen. Koenko että nuo tilanteet ovat tapahtuneet "minulle".
- Muutama päivä sitten olin lähtemässä töistä ja havaitsin että auton avaimet ovat häviksissä. Samalla havaitsin että mieleeni tuli ajatus: "minun auton avaimista" eli tässäkin aloin miettiä juuri tuota että esiintyy ikäänkuin jonkin omistamista, ikäänkuin minä kykenisi omistamaan jotain.

-Ajatukset ovat jääneet viime päivien aikana vähään. Tosin tänään olen huomannut että tietynlaista loppumiseen liittyviä pakonkauhun ajatuksia, pelon ajatuksia elämän viemisestä minulta sekä vihaa ja hämmennyksen ja tietämättömyyden tunteisiin liittyviä ajatuksia on esiintynyt jonkin verran. Muutamana viime päivänä on muuten kuitenkin ollut varsin hiljaista - ajatuksia on esiintynyt vähän ja ne ovat olleet kevyitä. Ne ovat tulleet ja menneet ilman että ovat jääneet kiinni.

- Paikoin muistaminen on tullut vaikeaksi. Esim. kun ajattelen että teen tuon ja tuon asian, on ko. ajatus kohta poissa mielestäni enkä muista tehdä sitä – ellen ole kirjoittanut lapulle sitä. Välillä tuo unohdus tapahtuu hyvin nopeasti, esim. 10 sek ja ko. ajatus on poissa mielestä. Tämän takia olenkin alkanut kirjoittaa joitakin asioita ylös.

-Sitten on tullut tunnetta että Ikään kuin tämä hahmo ja muut muodot (ihmiset), huonekalut, puut nousisivat jostain ollen siis ikäänkuin esim. käsi jossa sormet nousevat mutta kuuluvat siis käteen eivätkä täten ole erillisiä
-Välillä on tullut tunne 3d elokuvasta, jossa on itse mukana, joskin ikäänkuin tietoisena että kyseessä on elokuva/näytelmä. että nyt tämä hahmo kävelee, vastaantulee toinen hahmo joka avaa suunsa ja ääntä kuuluu

- -Ollessani yksin (ja viime päivinä olen ollutkin paljon itsekseni), tuntuu olotilani ns. olemiselta
Kuitenkin kun olen ollut vuorovaikutustilanteissa, olen välillä havainnut ajautuneeni ns. mukaan draamaan. Niissä on tullut mieleen että samaistuinko hahmoon kun tunteet ovat tulleet pintaan ja olen lähtenyt väittelyyn mukaan. Ja samalla paikoin myös reaktioita kehossa on tapahtunut.

- Joitakin minäkuvia on yhä esiintynyt, niitä olen pyrkinyt katsomaan että mitä niiden takaa löytyy. Osaa olen katsonut tarkoituksella siis ilman että päivittäisissä tilanteissa olisi tullut reaktiota. Eli olen valinnut tietyn teeman jonka olen esim. havainnut omassa toiminnassani / kokemuksessa ja sitten katsonut sitä. Esim. ajatus: ”tämä hetki ei ole riittävästi” tai tunne rakkaudettomuudsta. Vähän hämmästytti että ko. seikat nousivat pintaan joskin näkisin että ne ovat nähdäkseni aika lailla puun juuria (kuin myös ajatus erillisyydestä) jota tässä ollaan kaatamassa. Tämä symbolisesti ilmaistuna.
- Yhä edelleen tietyt minäkuvat ovat herättäneet varsin voimakkaita tuntemuksia kehossa ja tiettyjä ajatuksia on tullut mieleen – osa niistä verraten sitkeinä. Katsoessani minäkuvia on osaan lähtenyt voimakkaastikin draamaan mukaan, ikään kuin kokien että olisi ko. ajatus / tunne/tuntemus. Mutta kun niitä on katsonut, on vähän ajan päästä todennut että tuohan on vain sana / mielikuva (ajatus) tai tunne/tuntemus. Toki olisi helppo teknisesti heti katsannon alkuun todeta että tuo on vain tuntemus tai ajatus mutta ko. hetkellä ne ovat tuntuneet todelta olen katsonut niitä syvemmälle.
-Mitään itseä/minää en ole ko. minäkuvien takaa löytänyt. Mutta vähän hämmästystä on herättänyt että yhä osa on melko tiukassa ja että noita minäkuvia riittää jonkin verran. Esim. tuo mainitsemani ”tämä hetki ei riitä” sessio kesti 3,5 tuntia – kunnes lopulta tuli kokemus että ainut mitä on, on Rakkaus, Elämä, Jumala – mitä sanaa käyttääkään. Ja tämä hahmo on siis yhtä edellä mainitun kanssa, ollen se.

ijv

[ijv]

Katsoin LU ohjaaja: terminatortiger youtube videon, jossa hän toi esille miltä tuntuu olla vapaa. Kommentoin omalta kohdaltani ko. listan seikkoja. Olkoonkin ymmärrän että tietyt seikat ovat yksilöllisiä, näkisin että tietyt liittyvät itsen/minän illuusion läpinäkemisen aitoon kokemiseen. Ja kuten mainitsin - en tämän asian osalta halua jättää casea sattuman varaan. Ehkä juuri tuo tietynlainen epävarmuus kertoo että jotakin olisi vielä paikallaan katsoa, että olenko jollain lailla samaistunut tuohon minä-tarinan illuusioon käytännön arjen tilanteissa.
Yksi mitä olen havainnut on se että ns. olemisen tilan tunteen kokemus on ollut voimakkaampi, selkeämpi ollessani yksin. Ollessani vuorovaikutustilanteissa on paikoin esiintynyt vertailua sekä jännityksen ja pelon tunteita. Tämä on aiheuttanut hämmennystä, että miksi noita esiintyisi jos en jollain lailla olisi kiinni minä-käsitteessä.

1. asiat nähdään niin kuin ne ovat - paikoin koen juuri näin, mutta paikoin olen havainnut vastustusta esiintyvän sekä myös hieman tarinoiden kerrontaa eli merkitysten antoa esiintyvän. Järjellisesti nämä tuntuvat hassuilta mutta käytännössä näin on ollut.
2. ei vastustusta (mahdotonta) – kuten yllä mainitsin havaitsin että muutama päivä sitten tätä esiintyi. Sitten aloin katsomaan tuota ”tämä hetki ei ole riittävästi”-seikkaa, ja olen havainnut vastustamisen vähentyneen – paikoin jääneen kokonaan pois. Mutta siis käytännössä vielä jonkin verran on tullut esille.
3. suhteessa kaikkeen - - jos tämä tarkoittaa että kokee yhteyden tunnetta kaikkeen , niin sitä en voi sanoa kokevani
4. ei ole ikinä yksin - - tarvetta hakeutua seuraan on esiintynyt joten tuota en täysin allekirjoita kokemuksena ja yllä mainitsin myös että en ole kokenut vahvaa yhteyden tunnetta kaikkeen, johon koen että tämäkin osaltaan viittaa
5. ei kontrollointia – tätä on esiintynt tietyissä määrin, ikäänkuin pyrkimystä "itse" tehdä jotain, sen sijaan että olisi täysin virtauksessa olemisen tunne , ja kuten edellä mainitsin myös vastustamista on esiintynyt
6. Elämä tapahtuu – välillä tuntuu tältä, välillä taas on esiintynyt ajatuksia siitä että itse tekisi jotain
7.ei erillisyyden tunnetta – tämä ei ole täysin selkeä itselleni
8. ei syyllisyyttä – tämäkään ei ole täysin selkeä itselleni
9. ei negatiivisuutta – tämä ei ole täysin selkeä
10. ei toivoa tulevaisuudesta – tämä ei ole täysin selkä
11. ei pelkoa että jokin menisi vikaan – tämä ei ole tullut kokemuksellisesti täysin esille koska pelkoa ja jännitystä on esiintynyt viime päivinä, samoin vastustusta ja pyrkimystä kontrolloida - jotka osaltaan kuvaavat sitä että olisi epäilyä siitä että jokin voisi mennä vikaan
12. mikään ei kaduta - - en ole aivan varma voinko täysin yhtyä
13.oppimista, ehkä ensi kerralla toimii toisin – mutta ei syyttelyä (itsen tai toisen) – vain näkee että ok, siitä seurasi tuo: oppimista –yksittäisiä kokemuksia, että siis elämä ilmeni tietyllä tavalla että miten sitä muka voisi syyttää ja kun hahmokin on osa elämää , mutta ei ole kyllä kaikissa tilanteissa tullut esille
14. elämä virtaa, sujuu vaivattomasti –tästä ei ole täyttä kokemusta kuten yllä mainitsin
15. ei erillistä itseä, ei kontrolloijaa, on vain yksi joka tapahtuu – paikoitellen kuten mainitsin sormi-käsi esimerkki-kokemuksena, mutta ei koko ajan, itse asiassa välillä tuntuu että on pyrkimys kontrolloida, saada asiat tapahtumaan halutulla tavalla, näitä ajatuksia esiintyy ja tämä tulee esille myös käyttäytymisessä paikoin tietynlaisena yrittämisenä, pyrkimyksenä
16. ei katso henkilöitä ylöspäin - - en voi varmuudella sanoa, ei ole viime päivinä tullut esille mutta kuten mainitsin en ole paljon ollut vuorovaikutustilanteissa, että niissä näitä välillä saattaa tulla esim. että katsoisi gurua tms. ylöspäin, mikä tosin viittaisi esiintyessään siihen että jollain lailla olisi erillisyydessä kiinni
17.ei valittamista mistään. –voi antaa rakentavaa kritiikkiä, mutta ei siten että laittaisi ketään alas – en voi varmuudella sanoa
18. on vain tämä hetki – mahdotonta olla hyväksymättä ---viime päivinä on ollut vastustamista ja kokemuksia ikään kuin tämä hetki ei riittäisi, tästä aiemmin mainitsin
19. ei odottamista, esim. kokemus että odottaisi junaa tms. ---en voi yhtyä omalta osaltani tähän
20. hiljaisuus ---tätä on esiintynyt päivittäin paljon, suurin osa päivistä on mennyt hiljaisuudessa viime päivinä
21.mikään ei tunnu tylsältä. –tutunkin asian tekeminen on kuin uusi. näkee siitä uusia puolia. ---osittain mutta ei täysin. esim. olen kokeilumielessä katsonut kynää tai juomalasia ja hämmästynyt miten hienoja juttuja niistä on löytynyt. siis vaikka ne ovat olleet tuttuja vuosikausia eivätkä sinänsä ole ns. mitään ihmeellisiä, esim. laadultaan tai muotoilultaan
22.kipu on osa luomusta, se ei ole ongelma, elämä antaa sillä hetkellä kivun ---paikoin yhdyn mutta en täysin. pari päivää sitten oli voimakas kipu niskassa, niskanikama painoi kivuliaasti. siinä tuli tunne että haluan tilanteen olevan toisin, se vaivasi. sitten tutkiskelin sitä ajatus-tunne lähestymistavalla ja kas kummaa kipu hellitti.
23.hyväksyy ihmiset sellaisinaan, ilman syytä ---tämä on lisääntynyt, mutta ei täysin tule esille. esim. kun on tavannut henkilöitä jotka ovat herättäneet joskus aiemmin voimakkaita tunteita, esim. luottamuksen pettäminen, hylkääminen tms. on heidän kohtaaminen nostanut tunteita pintaan ja keho on reagoinut.
24.arvostaa jokaista hetkeä, jokainen hetki on uniikki – en ole täysin kokenut tätä
25. syvä yhteyden tunne ihmisiin ja eläimiin ---en ole kokenut tätä
26. ei oman käyttäytymisen tuomitsemista, ---en voi täysin yhtyä, joskin vähentynyt
27. jokaisen päivän elämistä kuin se olisi viimeinen –en ole täysin kokenut tätä
28. kiitollisuus jokaisesta hetkestä –en ole täysin kokenut tätä
29.oleminen ---tämä on lisääntynyt selvästi
30.huumori, mikään ei ole vakavaa --- en ole täysin kokenut tätä, monet minäkuvat uskomuksineen ovat tosin tarkastelun jälkeen herättäneet hilpeyttä, spontaania voimakasta naurua mutta arjen tilanteissa ei suurta muutosta. Itseasiassa kun päivittäin tehnyt katsomista paljon päivittän on siinä keskittyessä fiilis saattanut olla jopa totisempi. toki sitten olemisen tunne on tuonut selvää keveyttä.
31.ei ole minua ,on vain elämää – yleensä on tämä kokemus ollut mutta tietynlainen varmuus tuntuu puuttuvan

Tulisiko tiettyjä seikkoja näistä tai muuten katsoa vielä tarkemmin.
ijv

[DesertRain]

Okei, olet tehnyt hyvää työtä tarkkaillessasi itseäsi ja kyseenalaistaessasi ajatuksiasi. Ydinkysymys on kuitenkin edelleen tämä:

Tuntuuko sinusta, että olet sisällä kehossa tarkkailemassa ulkopuolista maailmaa, että esim. silmien takana tai jossain muualla on "minä"?

Jos suora kokemuksesi antaa tähän ehdottoman kielteisen vastauksen, tämän dialogin tarkoitus on saavoitettu.

Matka todellisuuteen heräämiseen on kuitenkin vasta alkanut. Herääminen on prosessi, jossa minättömyyden näkeminen on eräs tärkeä mutta ei suinkaan viimeinen askel. Joku käytti muistaakseni sellaista metaforaa, että "minä" on kuin täyteen puhallettu ilmapallo, joka on kääritty folioon. Kun näkee, että minää ei ole, se on kuin tyhjentäisi ilmapallon; jäljelle jää kuitenkin tuo foliokuori, kaikki minän ideaan pohjautuvat ehdollistumamme, joka jatkaa elämäänsä. Kuitenkin ilman erillisen minän uskomusta sitä kannattelemassa tuo rakennelma hajoaa ajan kanssa elämää elettäessä ja oivallus läpäisee koko olemuksen. Adyashanti esimerkiksi puhuu kolmivaiheisesta heräämisestä, josta ensimmäinen on mielen tasolla, toinen sydämen tasolla ja kolmas kehon (gut) tasolla. Vastaavan näkemyksen esittää myös Ed Muzika kirjoituksessaan Awakening vs. Liberation, joka löytyy LU:n kotisivulta kohdasta Articles. Suosittelen lukemaan sen sekä FAQ:n kohdat What is next? ja Will I never suffer again?

Pääasia on ehdottoman kirkas välitön kokemuksesi siitä, että minää ei ole. Jos tästä on vielä olemassa epäilyksiä, niin tämä dialogi ei ole valmis. Jos epäilyksiä tämän kysymyksen suhteen ei ole, niin olet valmis tämän opastuksen puitteissa, mutta matka jatkuu silti erinäisissä "jälkihoitoryhmissä" ja tietenkin päivittäisessä elämässä kaikkine mahdollisine kokemuksineen.

Mitä tulee pariin esille tuomaasi asiaan: Jos vastustusta ilmenee, niin katso niitä uskomuksia, jotka aiheuttavat vastustusta. Sinun on täysin mahdotonta vastustaa todellisuutta; vastustusta voi ilmetä suhteessa uskomuksiin ja tulkintoihin todellisuudesta. Kontrollointi liittyy olennaisesti vastustukseen, koska jos ei vastusta mitään, ei ole tarvetta kontrolloidakaan mitään. Katso, mistä tarve kontrolloida nousee. Onko siellä jokin tietty uskomus tai pelko?

Jos tuntuu, että jotain erillisyyttä on jäljellä kokemuksessa, niin voit kokeilla seuraavia kysymyksiä. Tietenkin erillisyyttä ylläpitävien ajatuskuvioiden haastaminen jatkuu myös elämän, etenkin "toisten ihmisten" toimesta.

Välittömässä kokemuksessa, voiko erottaa:

Näkemistä näkemisen kohteesta?

Kuulemista äänestä?

Tuntoaistimusta objektista?

Ajattelua ajatuksista?

Eli yksinkertaistaen, voiko erottaa havaintoa ja havaittua?

[ijv]

Okei, olet tehnyt hyvää työtä tarkkaillessasi itseäsi ja kyseenalaistaessasi ajatuksiasi. Ydinkysymys on kuitenkin edelleen tämä:

Tuntuuko sinusta, että olet sisällä kehossa tarkkailemassa ulkopuolista maailmaa, että esim. silmien takana tai jossain muualla on "minä"?

Jos suora kokemuksesi antaa tähän ehdottoman kielteisen vastauksen, tämän dialogin tarkoitus on saavoitettu.

Matka todellisuuteen heräämiseen on kuitenkin vasta alkanut. Herääminen on prosessi, jossa minättömyyden näkeminen on eräs tärkeä mutta ei suinkaan viimeinen askel. Joku käytti muistaakseni sellaista metaforaa, että "minä" on kuin täyteen puhallettu ilmapallo, joka on kääritty folioon. Kun näkee, että minää ei ole, se on kuin tyhjentäisi ilmapallon; jäljelle jää kuitenkin tuo foliokuori, kaikki minän ideaan pohjautuvat ehdollistumamme, joka jatkaa elämäänsä. Kuitenkin ilman erillisen minän uskomusta sitä kannattelemassa tuo rakennelma hajoaa ajan kanssa elämää elettäessä ja oivallus läpäisee koko olemuksen. Adyashanti esimerkiksi puhuu kolmivaiheisesta heräämisestä, josta ensimmäinen on mielen tasolla, toinen sydämen tasolla ja kolmas kehon (gut) tasolla. Vastaavan näkemyksen esittää myös Ed Muzika kirjoituksessaan Awakening vs. Liberation, joka löytyy LU:n kotisivulta kohdasta Articles. Suosittelen lukemaan sen sekä FAQ:n kohdat What is next? ja Will I never suffer again?

Pääasia on ehdottoman kirkas välitön kokemuksesi siitä, että minää ei ole. Jos tästä on vielä olemassa epäilyksiä, niin tämä dialogi ei ole valmis. Jos epäilyksiä tämän kysymyksen suhteen ei ole, niin olet valmis tämän opastuksen puitteissa, mutta matka jatkuu silti erinäisissä "jälkihoitoryhmissä" ja tietenkin päivittäisessä elämässä kaikkine mahdollisine kokemuksineen.

Mitä tulee pariin esille tuomaasi asiaan: Jos vastustusta ilmenee, niin katso niitä uskomuksia, jotka aiheuttavat vastustusta. Sinun on täysin mahdotonta vastustaa todellisuutta; vastustusta voi ilmetä suhteessa uskomuksiin ja tulkintoihin todellisuudesta. Kontrollointi liittyy olennaisesti vastustukseen, koska jos ei vastusta mitään, ei ole tarvetta kontrolloidakaan mitään. Katso, mistä tarve kontrolloida nousee. Onko siellä jokin tietty uskomus tai pelko?

Jos tuntuu, että jotain erillisyyttä on jäljellä kokemuksessa, niin voit kokeilla seuraavia kysymyksiä. Tietenkin erillisyyttä ylläpitävien ajatuskuvioiden haastaminen jatkuu myös elämän, etenkin "toisten ihmisten" toimesta.

Välittömässä kokemuksessa, voiko erottaa:

Näkemistä näkemisen kohteesta?

Kuulemista äänestä?

Tuntoaistimusta objektista?

Ajattelua ajatuksista?

Eli yksinkertaistaen, voiko erottaa havaintoa ja havaittua?DesertRain


Kiitos noista tarkennuksista.
Luin mainitsemasi artikkelin ja katsoin kysmys-vastausosion uudemman kerran sekä selasin hieman Adyashantin kirjaa: The End of your world. Avaavia seikkojahan noissa oli juuri tuohon liittyen että mitä "portin" jälkeen tapahtuu. Mutta kuten mainitsin, tuntuu että jotain olisi nähtävänä vielä ennen noita juttuja.

Tuntuu että tietyiltä osin homma ei ole täysin selvä. En viittaa tässä ainoastaan noihin ehdollistumiin vaan koen että erillisyyttä on jäljellä.
Nyt ajateltuna osa kokemuksistani on ollut eräällä tapaa tarkkailijan asemasta, näin luulen. Esim. eilen illalla olin ihmisten ympärillä ja koin olevan täysin kehoni ulkopuolella. Tuolloin en kuitenkaan ymmärtänyt että kyse oli tarkkailijasta - en tehnyt sitä tietoisesti, vaan näin jälkikäteen uskoakseni kyseessä oli ns. tila. Koska juuri nyt en koe eloa ko. tavalla. Samankaltainen tunne on minulla ollut aiemmin. Tuolloin tuntui kuin kaikki olisi ikäänkuin minun sisällä, myös kehoni, aivan kuin muiden ihmisten kehot ja huonekalut ym. Mutta kuten sanoin se tila meni ohitse.

Mm. keskustelumme alkupuolella viittasin tarkkailijaan - joskin tuolloin ei kokemukseni ollut aivan samanlainen. Sitten kun pyysit tarkastelemaan tarkkailijaa ja tutkin sitä ajatus-tunne tasolta en lopulta löytänyt sitä ja kokemus oli erilainen. Katsoessani viestiketjua taaksepäin voin kuvitella että osa vastauksista on saattanut olla kirjoitettuna juuri eri ns. tiloista - jotka ovat siis ohitse meneviä. Tässä kuitenkin haetaan pysyvää kokemusta erillisyyden harhan katoamisesta, minän/itsen illuusion läpinäkemisestä pysyvästi, 100% varmuudella.

Katsoin kontrollointia ja vastustusta: ajatus-tunne lähestymistavalla. Ja kyllähän siellä erinäisiä uskomuksia oli. Osa tiukemmassa kuin toiset. En tiedä lähtikö kaikki kerralla - joskin lopulta tuli kokemus että ei löytynyt kontrolloijaa / vastustaja-itseä.
- Mutta siis käytännössä tuli esille tiettyjä tilanteita jotka olivat ko. hetkillä vaikea hyväksyä että "ei tätä voi tapahtua minulle" mm. tuollaisia ajatuksia/muistoja nousi pintaan.

Taannoin sivuutimme melko pikaisesti teeman: oletko täysin varma että elämä ei ole mennyt niin kuin on kuulunut (en muista oliko aivan noilla sanoilla). Tuolloin vastasin että en todellakaan ole täysin varma. Tämä teema tuli hieman esille tuota vastustamista & kontrollointia tarkastellessani - eli millaisia ajatuksia nousi pintaan. Kun tuolloin vastasin kysymykseen että en voi olla täysin varma siitä etteikö elämä ole mennyt siten kuin on kuulunut mennä tms. niin en tarkoittanut että ko. asia olisi minulle kuitenkaan täysin selvä. Tuolloinkin spekuloin aihetta hieman ja toisaalta totesin että elämä on mennyt niin kuin on mennyt. Kuitenkin juuri vastustus tarkastelussa tuli pintaan ajatuksia siitä että ikäänkuin olisi mahdollisuus valita. Tämä herätti epäilyjä että onko tämä minulle sittenkään täysin selvä asia.
- Olen havainnut että ajatuksia tulee ja menee. Ja kuten mainittua, viime päivinä on ajatusvirta jäänyt vähiin ja ajatukset eivät ole kovinkaan tiukassa, eivät jää pyörimään.
- Mutta juuri tuo että herätti kummastusta että kuka päättää toimia tietyn ajatuksen mukaan, valitsee oikean / vasemman tien risteyksessä. Ok, valitseminen tapahtuu ilman että käsiten, sana minä/itse siinä tekisi mitään mutta jotenkin tuo ei itselleni ollutkaan täysin selvä.

Välittömässä kokemuksessa, voiko erottaa:

Näkemistä näkemisen kohteesta?

Kuulemista äänestä?

Tuntoaistimusta objektista?

Ajattelua ajatuksista?

Eli yksinkertaistaen, voiko erottaa havaintoa ja havaittua?[/

- Tutkiskelin näitä useamman kerran päivän aikana.
*Kokemukseni olivat erilaisia:
- - paikoin havaitsin todella kiinnittämällä huomiota johonkin esineeseen että kehoni alkoi reagoida: pallea jännittyä, ikäänkuin vastustaen jotakin. Sitten alion tutkia mitä vastustus koski, tarkastellen mikä ajatus liittyi kehon reagointiin, niin ko. ajatukset liittyivät minään / minua ei ole -ajatuksiin.
- paikoin taas en erottanut kuulemista äänestä (esim. musiikki), näkemistä näkemisen kohteesta, tuntoaistimusta objektista. Ko. testi-tilanteissa fiilis tuli erittäin hyväksi.
*Mutta en tiedä oliko tässä sitten kyse keskittymisen tasosta vai mistä. Kuitenkaan se seikkahan ei saisi käsittääkseni selittää asiaa. Hämmennystä toi siis se että kokemukseni olivat erilaisia. Saattaiko kyseessä olla jokin tila tms. en osaa täysin sanoa.
- Ajattelua ajatuksista: en ole ihan varma ymmärsinkö tätä tarkastella oikealla tavalla, että mitä tässä tarkoitettiin.

Joku juttu tässä tuntuu olevan oivaltamatta, näkemättä että minulla olisi 100% varmuus asiaan.
Tämä on aiheuttanut erinäisiä tunteita: vihaa, harmitusta, surua, tuskaa, turhautumista että enkö nyt vaan näekään tätä. Että ei tämä olekaan selvä juttu.


Jatkan noiden katsomista: Näkemistä näkemisen kohteesta? Kuulemista äänestä? Tuntoaistimusta objektista? Ajattelua ajatuksista?
- Mutta onko tässä itselläni sitten kuitenkin jokin seikka jossa olen ns. jumissa ja joka saa aikaan sen että en ns. näe tätä.
- onko se minä sittenkin minulle siellä silmien takana? siis että olisi identifioitumista kehoon ja katsomista muita objekteja itsestä ulkopuolisena. En tiedä...tuntuu että sitä olisi ottanut taka-askelia.

ijv

[DesertRain]

Moi,

otetaan siis vähän takapakkia. Älä sittenkään välitä noista viimeisistä kysymyksistä (voiko näkemistä erottaa nähdystä jne.), koska niistä mahdollisesti syntyvä oivallus ei kuulu edes tämän ketjun varsinaiseen tavoitteeseen. Katsotaan sen sijaan muita tarttumakohtia.

Taannoin sivuutimme melko pikaisesti teeman: oletko täysin varma että elämä ei ole mennyt niin kuin on kuulunut (en muista oliko aivan noilla sanoilla). Tuolloin vastasin että en todellakaan ole täysin varma. Tämä teema tuli hieman esille tuota vastustamista & kontrollointia tarkastellessani - eli millaisia ajatuksia nousi pintaan. Kun tuolloin vastasin kysymykseen että en voi olla täysin varma siitä etteikö elämä ole mennyt siten kuin on kuulunut mennä tms. niin en tarkoittanut että ko. asia olisi minulle kuitenkaan täysin selvä. Tuolloinkin spekuloin aihetta hieman ja toisaalta totesin että elämä on mennyt niin kuin on mennyt. Kuitenkin juuri vastustus tarkastelussa tuli pintaan ajatuksia siitä että ikäänkuin olisi mahdollisuus valita. Tämä herätti epäilyjä että onko tämä minulle sittenkään täysin selvä asia.
- Olen havainnut että ajatuksia tulee ja menee. Ja kuten mainittua, viime päivinä on ajatusvirta jäänyt vähiin ja ajatukset eivät ole kovinkaan tiukassa, eivät jää pyörimään.
- Mutta juuri tuo että herätti kummastusta että kuka päättää toimia tietyn ajatuksen mukaan, valitsee oikean / vasemman tien risteyksessä. Ok, valitseminen tapahtuu ilman että käsiten, sana minä/itse siinä tekisi mitään mutta jotenkin tuo ei itselleni ollutkaan täysin selvä.

Kerro yksikin esimerkki asiasta, jonka olet itse valinnut elämässäsi. Valitsetko, minkälaisesta jäätelöstä pidät tai kumman sukupuolen edustajista pidät? Valitsitko opiskelupaikkasi tai työpaikkasi? Valitsitko olla henkinen etsijä? Miten valitseminen käytännössä tapahtuu?

Entä kumpi on enemmän totta: minä hengitän vai että hengitys tapahtuu? Minä ajattelen vai että ajattelua tapahtuu? Minä kierrätän verta vai että verenkiertoa tapahtuu? Minä valitsen vai että valitsemista tapahtuu?

Katsotaan näitä ensin. Kerro, mitä ilmenee.

[ijv]

Kerro yksikin esimerkki asiasta, jonka olet itse valinnut elämässäsi. Valitsetko, minkälaisesta jäätelöstä pidät tai kumman sukupuolen edustajista pidät? Valitsitko opiskelupaikkasi tai työpaikkasi? Valitsitko olla henkinen etsijä? Miten valitseminen käytännössä tapahtuu?

*Sukupuolen edustajista pitämistä en valitse.
*jäätelostä pitämistä en valitse.
*Opiskelupaikka muistan aikoinani miettineeni kovasti (tai ainakin siis siltä tuolloin tuntui). Sitten käytännössä en päässyt 1.kerralla sinne minne tuolloin hain. Vuoden opiskelin toisaalla ja hain uudestaan ja sitten pääsin. Tuolloin luin paljon pääsykokeisiin. Minulla ei ole tähän selvää vastausta.
*Työpaikan osalta minulla ei ole ollut tilannetta jossa 25 organisaation työtarjous olisi ollut pöydällä samaan aikaan. Mutta siis käytännössähän kyse on ollut kuitenkin siitä ottaako työtarjouksen vastaan vai ei, eli sinänsä valintatilanteelta vaikuttava tilannehan tuo on. Minulla ei ole tähän selvää vastausta.

*Henkinen etsijä..., jokin ikäänkuin vetää puoleensa ja aikoinaan alkoi vetää puoleensa. Olen kuullut vinkin: Lopeta etsintä. Ja käytännössä sitä oli jokin aika sitten pienemmällä liekillä, mutta sitten taas harjoitusten tekemistä, lukemista, videoiden katselua, itsetutkiskelua / totuuden oivaltamisen pyrkimystä alkoi ilmetä taas. Eli siis en varsinaisesti valinnut tätä.

*Valitseminen käytännössä: Valitsemistilanteita on päivittäin - syönkö sitä vai tätä, mitä teen vapaa-ajalla, mitä kanavaa kuuntelen/katson radiosta / televisiosta. Suuri osa menee tapojen ja tottumusten mukaan ilman että henkilö juurikaan kiinnittää huomiota tekemisiinsä. Mutta siis sitä ei tuolla kysymyksellä ilmeisesti täysin haettu jos oikein ymmärsin.
- Ajatuksia ilmenee: minkä vaihtoehdon valitsisi
- sitten jokin vaihtoehdoista tulee valituksi: osa vaikuttaa laskelmoiduilta (vertailua plussien ja miinusten kautta), osa fiiliksellä,
*Mutta siis ei tämä minulle ole täysin selvä. Olen nähnyt dokumentteja joissa aivokuvat ovat paljastaneet ns. valinnan syntyneen jopa sekunteja ennenkuin henkilö itse on tietoinen siitä. Tällöin kyse on siis vaan valinnan-illuusiosta että henkilö itse luulisi päättävänsä jotain. Tästä tulisi minulla kuitenkin olla kokemus eikä pelkästään tutkimusten valossa syntynyt uskomus.
**Aloin testata tätä käytännön kokeella: nostanko oikean vai vasemman käden. Ennakkoon tehtävä vaikutti yksinkertaiselta. Mutta käytännössä se nostikin pintaan hämmennystä. Lopputulemana oli se että tuli ajatus: oikea, ja sitten oikea käsi nousi.
**Tietysti jos ajattelee hommaa ihan simppelisti: ajatuksia ilmenee siitä mennäkö oikealle vai vasemmalle risteyksessä. esiintyy ns. puntarointia minne mennä. Sitten valinta ja toiminta.
- Käytännössä olen omalta kohdaltani havainnut että on esiintynyt katumusta - ajatuksia: olisi kuulunut toimia toisin (tänään viimeksi).

Käytännön esimerkki valitsemisesta. Ainakin juuri se että valinnan illuusiota on tapahtunut, valinnan tunnetta on esiintynyt. Esim. juuri ihmissuhteisiin, opiskeluun, työpaikkaan liittyvät valintatilanteet olen kokenut joskus haastaviksi. Minkä valitsisin, kokee epämukavia/hämmentäviä tunteita siitä kun mahdollisuuksia mistä valita on paljon...kokee painetta siitä: "teenkö oikean valinnan".

Entä kumpi on enemmän totta: minä hengitän vai että hengitys tapahtuu? Minä ajattelen vai että ajattelua tapahtuu? Minä kierrätän verta vai että verenkiertoa tapahtuu? Minä valitsen vai että valitsemista tapahtuu?
Katsotaan näitä ensin. Kerro, mitä ilmenee.

Verenkiertoa tapahtuu. Tää on täysin selvä asia.

Hengitys tapahtuu. Se tapahtuu automaattisesti.
- Sitten välillä syntyy ajatus hengittää syvään, välillä syntyy ajatus pysäyttää hengitys, jolloin tämä ei olekaan aivan niin selkeä ei siinä mielessä kuin edellinen. ikäänkuin jokin antaisi käskyn toimia ja sitten joku toimisi esim. sulkemalla suun/nenän.


Heh, valitsemisen illuusio ainakin joo-o.
- Juuri tämä ei ole täysin selvä, kuten yllä mainitsin.
- Kun aloin tarkastella tapahtuuko valinta vai valitseko minä: tämä nosti pintaan voimakkaita tunteita, hämmennystä, myös suuttumusta että enkö ymmärrä tätä. -Juuri tässä tuntuu tulleen hieman takapakkia, että siis teknisesti kyllä näen että minä on käsite, sana. Siis ei sana mitään valitse. Mutta juuri kokemuksellisesti tuossa tuntuu jokin vaivaavan. Ilman siis että olisin alkanut pohtia marinotte-nukkeja / käsikirjoitus on kirjoitettu kohtalo-tyyppisiä seikkoja. Sen sijaan pyrin pitämään fokuksen siinä mitä koin.Tämä osaltaan saattaa viitata siihen että olisin tietyllä tapaa kiinni ajattelijassa, siihen liittyvässä minässä.

. Välillä saattaa tuntua että puntaroisi eri vaihtoehtoja: menenkö tästä risteyksestä oikealle vai vasemmalle. Kun katson filmiltä ko. toimintaa ilman että näen mitä pään sisällä liikkuu - voin todeta että nyt tuo kaveri meni vasemmalle, piste.
- Sitten taas kun olen itse ko. tilanteessa saatan havaita että yksi ajatus tulee esille kerrallaan 1. oikea 2. vasen
Tämän jälkeen tulee ajatus: oikea.
- Tämän kyllä käsitän, että ei ole kahta ajatusta samaan aikaan.
*mutta juuri jotenkin tuo kuvitelma että itse olisi synnyttänyt ajatuksen "vasen" lopullisena ratkaisuna. Joka jälleen näin sen ilmaistunani jotenkin haroo myös vastaan, ainakin teknisesti eli sana-itse ei synnytä ajatusta. Mutta juuri sitten käytännössä taas se että se olisi totta minulle nyt jossain muussa muodossa, esim. juuri päätöksentekijänä.

*Yksi mikä alkoi mietityttämään myös että esiintyy ajatuksen havainnointi - jokin tiedostaa ajatuksen. vasen/oikea. Siihen liittyvän identifioitumisen miettimistä tuli myös esille.

*Tämä ei siis ollutkaan minulle niin selkeä - en tiedä oliko tämä aiemmin jäänyt itselläni vähemmälle tarkastelulle vai olinko lähestynyt asiaa vain teknisesti järkeillen ilman kokemusta.

[DesertRain]

Ehdotan, että jatkat suoran kokemuksesi tarkkailua valintatilanteissa. Onko oikeasti olemassa joku valitsija vai tapahtuuko valinta vain? Kaikenlaisia eri vaihtoehtojen punnitsemiseen liittyviä ajatuksia voi nousta, mutta missä niiden ja itse toiminnan välistä löytyy "valitsija"? Eikö se, että olisi voinut valita toisin, ole vain jälkikäteen nouseva ajatus?

Sinulta jäi vastaamatta tuossa siihen, että ajatteletko itse vai tapahtuuko ajatuksia. Jos katsot ajatuksia, niin mistä ne tulevat ja minne me menevät? Voitko vaikuttaa siihen, mikä seuraava ajatuksesi tulee olemaan?

Katso aivan rauhassa ja uteliaalla mielellä kuin olisit tiedemies.

[ijv]

Ehdotan, että jatkat suoran kokemuksesi tarkkailua valintatilanteissa. Onko oikeasti olemassa joku valitsija vai tapahtuuko valinta vain? Kaikenlaisia eri vaihtoehtojen punnitsemiseen liittyviä ajatuksia voi nousta, mutta missä niiden ja itse toiminnan välistä löytyy "valitsija"? Eikö se, että olisi voinut valita toisin, ole vain jälkikäteen nouseva ajatus?

Sinulta jäi vastaamatta tuossa siihen, että ajatteletko itse vai tapahtuuko ajatuksia. Jos katsot ajatuksia, niin mistä ne tulevat ja minne me menevät? Voitko vaikuttaa siihen, mikä seuraava ajatuksesi tulee olemaan?

Katso aivan rauhassa ja uteliaalla mielellä kuin olisit tiedemies.

Se että olisi voinut valita toisin on vain jälkikäteen nouseva ajatus.
Tätä seuraa välillä tietty tunnetila, esim. harmitus/katumus. Mutta siis tuo itse ajatus nousee vain. Ja se on vain ajatus.

Ajatuksia tosiaan nousee ns. valintaa ennen. Mennäkö oikealle vai vasemmalle. Sitten nousee valintaan liittyvä ajatus. Tätä seuraa toiminta. Ja aina sitä ei edes ehdi tiedostaa (varsinkaan jos ei ole skarppina): esim. eilen olin lenkillä - tulin tien risteykseen, mietin menenkö oikealle vai vasemmalle. Löysin itseni vasemmalta.

Ajattelua koskeva kysymys meni itseltäni aiemmin ohi.
En löydä mitään fyysistä paikkaa mistä ajatukset nousevat ja minne ne menevät. Ne vain tulevat ja menevät.
Ajatuksia tulee ja menee.
Mieleeni tuli ajatus että ajatukset ovat mielessä, mutta mielellekään en löydä mitään fyysistä paikkaa.

Ajattelijasta: suurimmaksi osaksi asia on täysin helppo todeta: ajatuksia vain nousee ja poistuu. Ilman mitään kontrollia.
Tein kokeen: päätin ajatella mustaa kissaa. Sitä seurasi ajatus mustasta kissasta. Mutta siis jostain tuo ns. päätös ajatella mustaa kissaa -ajatus tuli mieleeni. Siis ettei se ollut esim. punainen auto. No nyt tuli taas sitten tuo objekti eikä esim. keltainen talo. Heh. (kehä)
Päätin laskea: 1-2-3-4-5 näin tuntui että tiesin mikä seuraava ajatus on , mikä numero tulee seuraavaksi. Mutta kun laskin hitaasti , tuli jo numeron 1 jälkeen aivan jotain muuta.

Täten edellä kuvatun pohjalta tuntuisi loogiselta että valitsijaa ei ole, valinta tapahtuu.
Samalla olo tuntuu hieman marinotte-nukelta / hahmolta jota ohjataan joystikilla. Kuitenkin niin että dataa (ajatuksia) ilmenee - ettei pelkkä rooliasu jota heilutetaan. Ikäänkuin seuraten mitä tapahtuu seuraavaksi. Ja samalla vuorovaikutustilanteissa tiedostaen että myös "toiset" henkilöt ovat ohjauksessa - tiesivät tai eivät. Eli siltäkin osin mielenkiinnolla odottaen millaiseksi tilanne kehkeytyy.
Katsoessani tätä tai toisia hahmoja tulee mieleen ajatus: "valot ovat päällä, mutta ketään ei ole kotona".

Tosin huomasin että minulla alkoi jälleen tulla noita havainnoitsija ajatuksia.
Eli tapaa identifioida minä ajatusten, toiminnan havainnoijaksi.
ts. Olen tietoinen siitä että olen tietoinen ajatuksen ilmenemisestä.

[DesertRain]

Se että olisi voinut valita toisin on vain jälkikäteen nouseva ajatus.
Tätä seuraa välillä tietty tunnetila, esim. harmitus/katumus. Mutta siis tuo itse ajatus nousee vain. Ja se on vain ajatus.

Ajatuksia tosiaan nousee ns. valintaa ennen. Mennäkö oikealle vai vasemmalle. Sitten nousee valintaan liittyvä ajatus. Tätä seuraa toiminta. Ja aina sitä ei edes ehdi tiedostaa (varsinkaan jos ei ole skarppina): esim. eilen olin lenkillä - tulin tien risteykseen, mietin menenkö oikealle vai vasemmalle. Löysin itseni vasemmalta.

Ajattelua koskeva kysymys meni itseltäni aiemmin ohi.
En löydä mitään fyysistä paikkaa mistä ajatukset nousevat ja minne ne menevät. Ne vain tulevat ja menevät.
Ajatuksia tulee ja menee.
Mieleeni tuli ajatus että ajatukset ovat mielessä, mutta mielellekään en löydä mitään fyysistä paikkaa.

Ajattelijasta: suurimmaksi osaksi asia on täysin helppo todeta: ajatuksia vain nousee ja poistuu. Ilman mitään kontrollia.
Tein kokeen: päätin ajatella mustaa kissaa. Sitä seurasi ajatus mustasta kissasta. Mutta siis jostain tuo ns. päätös ajatella mustaa kissaa -ajatus tuli mieleeni. Siis ettei se ollut esim. punainen auto. No nyt tuli taas sitten tuo objekti eikä esim. keltainen talo. Heh. (kehä)
Päätin laskea: 1-2-3-4-5 näin tuntui että tiesin mikä seuraava ajatus on , mikä numero tulee seuraavaksi. Mutta kun laskin hitaasti , tuli jo numeron 1 jälkeen aivan jotain muuta.

Täten edellä kuvatun pohjalta tuntuisi loogiselta että valitsijaa ei ole, valinta tapahtuu.

Mutta jos unohdetaan logiikka, onko asia selkeä suoran kokemuksen valossa? Näet, että "olisin voinut valita toisin" on jälkikäteen ilmenevä ajatus, mutta tuntuuko sinusta vielä siltä, että uskot tuohon ajatukseen? Jos katumusta ilmenee, se voi hyvinkin viitata tuohon. Katso tarkkaan.

Ajatuksia tosiaan tulee ja menee, mutta onko suoran kokemuksen perusteella olemassa "mieltä" erillään yksittäisistä ajatuksista?

Palataan ydinkysymykseen. Voisit kokeilla istua paikoillasi vaikka n. 20 minuuttia ollen vain tietoinen kaikesta ympärilläsi olevasta ajatukset mukaan lukien. Tarvitaanko näkemiseen, kuulemiseen, tuntemiseen "sinua" - ketään, joka näkee, kuulee ja tuntee - vai onko vain näkeminen, kuuleminen, tunteminen? Entä onko suorassa kokemuksessa todellakin olemassa "havaitsijaa", joka olisi tietoinen ajatuksista, vai pelkkiä ilmeneviä ajatuksia?

[ijv]

Mutta jos unohdetaan logiikka, onko asia selkeä suoran kokemuksen valossa? Näet, että "olisin voinut valita toisin" on jälkikäteen ilmenevä ajatus, mutta tuntuuko sinusta vielä siltä, että uskot tuohon ajatukseen? Jos katumusta ilmenee, se voi hyvinkin viitata tuohon. Katso tarkkaan.

Toi oli hyvä pointti toi katumuksen tarkkailu. Siis tänään viimeksi oli tilanne joka harmitti sen tapahduttua.
Eli tältä pohjalta asia ei ole selkeä suoran kokemuksen valossa.
- Jos siis oikein ymmärsin että esim. rahan menetyksen ei kuulu harmittaa.
*Itselläni tuli vihaa pintaan ja harmitusta. Ikäänkuin ajatus: Minun rahani menivät tuhkana tuuleen - ja samalla sen kokeminen sitkeäksi - sekä tosiaan myös edellä mainittuja tunteita.

Ajatuksia tosiaan tulee ja menee, mutta onko suoran kokemuksen perusteella olemassa "mieltä" erillään yksittäisistä ajatuksista?
- Suoran kokemuksen perusteella en löydä mieltä. Ajatuksia havaitsen, mutta ne tulevat ja menevät. Enkä löydä niille fyysistä paikkaa.

Palataan ydinkysymykseen. Voisit kokeilla istua paikoillasi vaikka n. 20 minuuttia ollen vain tietoinen kaikesta ympärilläsi olevasta ajatukset mukaan lukien. Tarvitaanko näkemiseen, kuulemiseen, tuntemiseen "sinua" - ketään, joka näkee, kuulee ja tuntee - vai onko vain näkeminen, kuuleminen, tunteminen? Entä onko suorassa kokemuksessa todellakin olemassa "havaitsijaa", joka olisi tietoinen ajatuksista, vai pelkkiä ilmeneviä ajatuksia?

Istuin paikallani useamman n. 20 min setin päivän aikana, vain ollen tietoinen ympärilläni olevasta.
Parilla kertaa tuli mieleen että ei tässä ole mitään näkemistä, kuulemista, tuntemista - että nuo ovat vain mielen käsitteitä. Että siis jotain on, tai elämä ilmenee: miten sen nyt sanoiksi pukisi.
- Siis tuli hetkittäisiä kokemuksia, ajatuksia siitä että elämä ilmenee kaikessa - näissä kirjaimissa, näissä käsissä jotka naputtavat tätä tekstiä, tietokoneen äänenä, pöytänä, puuna, jne.
*Kuitenin tarkastelusessioiden jälkeen vuorovaikutustilanteissa oli ns. paluu arkeen, jolloin ko. ajatukset ja tuntemukset jäivät sivuun. Sen sijaan alkoi hetkittäin tulla syöksymistä draamaan, tarinoihin ja ärtymystä ilmeni. Samalla kuitenkin tiedostaen tuon. Paikoin vuorovaikutustilanteissa kuitenkin koin että on tuo henkilö tuossa edessä ja sitten on tämä henkilö - ja samalla identifioitumista tähän henkilöön, minäksi.
- Jotenkin koin tarkastelusessioissa tuon näkemisen muita haastavimmaksi siltä osin että olisin voinut sanoa että on vain näkemistä näkijän sijaan. Ikäänkuin tunne, että jotta näkemistä olisi, tulisi jonkin rekisteröidä se ja paikoin koin myös sitä että näkeminen tapahtuisi tämän kehon kautta. Näin siis tunne oli ikäänkuin minä ja ulkopuolinen maailma. Eli tietyllä tapaa koin vielä tuota havaitsijana olemista, identifioitumista kehoon ja sitä kautta erillisyyden kokemista.