Totuus itsestäsi.... varaa tästä ketju itsellesi

[lb70]

hei,
olin itseasiassa tehnyt eräänlaisen rentoutumisharjoituksen ennenkuin kerkesin edes lukemaan kirjoituksesi.. mutta tein sen muutaman kerran uudestaan ja kyllä siinä itsensä unohti täysin ja keskittyi vain ympäristön ääniin, hajuihin jne... Myöhemmin ajattelin, että se oli kuin olisi yrittänyt katsoa maailmaa vauvan silmin; ei osaa vielä nimetä asioita, vaan katsoo asioita ikäänkuin ensi kertaa.. Mutta pakostikin asioiden nimet ym tulee mieleen kun katselee ympärille..

[mag]

OK, hyvä. Ei kannata stressata siitä, että asioiden nimet tulee mieleen. On hyvä vain tehdä erottelu siitä, että on mahdollista katsoa autoa ilman, että tuotetaan tarina siitä autosta. Siis kaksi mielen moodia: (1) rekisteröidä ja (2) tuottaa ajatuksia.

Maailman kokeminen "vauvan" silmin muistuttaa mielestä herännyttä olemista, emme kuitenkaan menetä kykyä toimia ympäristössä, jotenkin taustalla säilyy tieto esim. siitä, että auton alle ei ole hyvä jäädä, vaikka tarinat siitä autosta eivät ole tarpeellisia.

Hyvä, eli tiedät miltä tuntuu olla "hereillä" mielestä, todellisuuden päälle liimattu mentaalinen kerros on poissa. Nyt tarvitsee vain käsitellä uskomukset, jotka saavat pois tuosta tilasta. Jokainen ajatus johon uskot ja samaistut saa sinut pois tuosta tilasta. Mikä tällä hetkellä on todiste, että olet olemassa persoonallisena olentona, erillisenä itsenä?

[lb70]

kannattaako minun siis hokea itselleni/ ajatella, ettei minää ole ja että tämä on vain eräänlaista virtuaalitodellisuutta? En "keksi" mitään todistetta että olen olemassa persoonallisena olentona..

[mag]

Löydätkö jotakin elämässä joka ei tapahdu itsekseen, "automaattivaihteella"? Jos lakkaat olemasta (erillisenä itsenä), niin seuraako tästä jokin ongelma?

[lb70]

En ole ihan varma mitä tarkoitat? Jos voisit selventää..

[mag]

Miksi ajattelet, että olet joku, etkä vain olemassaolo, elämä?

[lb70]

ehkä koska se on iskostunut mieleen niin pitkältä ajalta. ajattelen että olen osa elämää, en elämä..

[mag]

ehkä koska se on iskostunut mieleen niin pitkältä ajalta. ajattelen että olen osa elämää, en elämä..

Ajattelen.... tartutaanpa siitä kiinni.

Mistä ajatukset ilmestyvät ja mihin ne katoavat? Välittömän kokemuksen pohjalta? Aivot ja mieli ovat oletuksia,
uskomuksia, välittömässä kokemuksessa, joten älä viittaa niihin.

On erittäin tärkeää olla valppaana juuri sinä hetkenä kun uusi ajatus ilmestyy. Kun se tapahtuu, sano hiljaa mielessäsi "plop", ja astu ulos ajatuksesta sanomalla:

"Olet vain ajatus, et mitään todellista"

Anna ajatuksen kadota, ja odota uuden ilmestymistä, ja toista prosessi yhä uudestaan.

Huom. mielen kaksi eri moodia: (1) rekisteröi huonetta ympärilläsi (2) tuottaa tarinoita/ajatuksia näkemästään. Jos tämä jaottelu ei tunnu selvältä heti selvältä (huolestut esim. siitä, ettet vain ajattelisi pöytää kun vain rekisteröit sen näkökentässäsi), niin keskity vaikka odottamaan ajatuksia, jotka liittyvät johonkin joka ei ole näkökentässäsi huoneessa ympärilläsi, silloin voit olla 100% varma, että ne ovat täyttä tuubaa, fiktiota. Miksi fiktiota? Ajatukset eivät ole todellisia, ainoastaan potentiaali, josta voi syntyä todellisuutta. Puusepällä voi olla ajatuksia rakentaa tuoli tai pöytä tai mitä tahansa, mutta ne ovat vain potentiaalia, kunnes on mahdollista istua sille tuolille tai laittaa kuppi pöydälle.

Saatko edellisen harjoituksen tehtyäsi sellaisen tunteen, että "ihan kuin olisin teflonia, johon mikään ajatus ei takerru, eikä jätä jälkiä" ? :)

[lb70]

Hei,
nyt olen vastaillut vähän harvemmin, koska elämäntilanne on sellainen, etten ole rauhassa saanut pohdiskella näitä asioita. Tarvitsen rauhaa ympärilleni, että pystyn näitä harjoitteita tekemään. Lisäksi olen "odotellut", että jos en koko ajan mieti näitä asioita, niin ne tulisivat selvemmeksi, mutta ei..

Äsken tein antamasi harjoituksen, ja pystyin saamaan tuon teflon-tunteen ainoastaan siten, että katsoin huoneen ympärille nopeasti, enkä kerennyt nimeämään asioita, eli niin nopeasti ettei "mieli kerennyt" mukaan.. Mutta jos katson ympärilleni hitaasti, niin väkisin alkaa nimetä asioita. Tämä kaikki tuntuu todella hankalalta, koska haluan niin kovasti ymmärtää, ja juuri siksikin en varmasti ymmärrä..

[mag]

Osaistiko katsella eteesi 'pehmeällä katseella' (kuin tarkentamaton kameran linssi): näkisit kaiken yhtenä kuvana? Kun silmien fokuksen pehmentää niin sillä jostain syystä on sellainen vaikutus, että se rentouttaa mielen myös. Ja huomaa tosiaan, että voit katsoa pöytää tietäen että siinä on pöytä, mutta ilman, että on aktiivista ajatusta mielessä "pöytä".

Mutta joo, sulla on kaksi erinomaista harjoitusta, joita olisi hyvä tehdä lisää: 360 asteen aistidataharjoitus + ajatustarkkailu (muista "plop"). Kerro edistymisestä, ja mennään sitten eteenpäin kun olet saanut jonkinlaisen touchin niihin molempiin.

[lb70]

Hei, olen tehnyt nyt noita harjoituksia. Tuo plop-toiminto on itseasiassa toiminutkin hyvin ja olen saanut ajatuksen loppumaan tuolla. Lisäksi olen aina tilanteen salliessa istunut hiljaa. Jatkanko vielä näitä harjoituksia`?

[mag]

Jatka vain, mutta jatketaan katsomista tässä rinnalla.

Kun katselet ajatuksia, niin myös "minä"-ajatus muiden joukossa katoaa jälkiä jättämättä, eikö vain? Kun "minä"-ajatus on poissa, mitä jää jäljelle suoran kokemuksen pohjalta, ilman tarinoita?

Syntyykö erillisyyden kokemus mistään muusta kuin "minä"-ajatuksesta, joka pääsee livahtamaan takaovesta sisään silloin kun emme ole valppaana?

Koska ajatukset vain tapahtuvat, ilmaantuvat, niin emme voi estää "minä"-ajatuksen ilmaantumista. Mutta mitä jos et uskoisi siihen nousevaan minä-ajatukseen? Katsoisit sitä ja sanoisit "plop", ja se myös puhkeaisi kuin saippuakupla?

[lb70]

hei,

Kun katselet ajatuksia, niin myös "minä"-ajatus muiden joukossa katoaa jälkiä jättämättä, eikö vain? Kun "minä"-ajatus on poissa, mitä jää jäljelle suoran kokemuksen pohjalta, ilman tarinoita?

jäljelle jää "ympäristö" eli se mitä on ympärilläni..

[mag]

jäljelle jää "ympäristö" eli se mitä on ympärilläni..

Tuo "ympäristö" eli siis erilaisia aistikokemuksia. Entäs kehon aistituntemukset? Katoaako vai säilyykö ne "minä"-ajatuksen kadotessa, suoran kokemuksen pohjalta katsoen?

[lb70]

Aistit tuntuvat toimivan normaalisti, siis näkö ja kuulo. Esim ulkona harjoitusta tehdessä kuulen tuulen suhinaa. Mitä enemmän olen nyt meditoinut, niin sitä enemmän pystyn katselemaan ympärilleni rekisteröimättä kaikkea.