Tässä nyt viimein näitä vastauksia, sori kun hieman kesti. Jotenkin oli vaikea sanoilla kuvata noita kokemuksia, joten hieman sekavaa tuo kirjotus, mutta eiköhän siitä jonkun tolkun saa.
1) Onko olemassa erillistä minää missään muodossa? Onko sellaista koskaan ollut?
Erillistä minää ei ole olemassa. ”Minä” on vain ajatus tai se on osana ajatusta. Erillistä konkreettista ”minää” ei ole, eikä ole koskaan ollut olemassa.
2) Selitä yksityiskohtaisesti omasta kokemuksestasi, mikä erillisen minän illuusio on, miten se saa alkunsa ja miten se toimii. Kuvaa sitä siten kuin näet sen nyt.
Tällä hetkellä näen tämä ”minän illuusion” seuraavalla tavalla...
On olemassa ns. kaksi erillistä maailmaa, joiden kautta koen olemisen. Toinen maailma on ilman ajatuksia. Tässä maailmassa ja tämän maailman kautta tapahtuu ”puhdas kokeminen”. Aito kokeminen aistien kautta, jossa ei ole mitään sanoja tai ajatuksia. On vain puhdas kokeminen, oleminen, jossa asiat vain tapahtuvat. Tämän koen todelliseksi maailmaksi.
Toinen maailma on ajatusten maailma. Tämä on yksinkertaisimmillaan sanottuna, että on vain ajatteleminen. Tämä ajatusmaailma usein sulautuu puhtaan kokemisen ja olemisen maailmaan siten, että mieli rupeaa nimeämään näitä ”puhtaita kokemuksia”. Se ikään kuin omii ja ryöstää nämä kokemukset itselleen. Se nimeää ne (tuo on auto, tuo on puu jne..), sitten se rakentaa suhteen kohteeseen (minä katson, minä kuulen, minä tein…) lisäksi se limaa asioihin jonkinlaisen omistus suhteen (tuo minun, minä omistan tämän.. jne), joka nostaa usein jonkin tunnesuhteen näiden asioiden välillä. Mitä ns. läheisempi kohde on, sitä herkemmin se nostaa tunteen.
Nämä kaikki nimeämiset ovat siis vain eräänlaisia mielenluomia nimilappuja, joita sille on ulkopäin opetettu. Kaikki nämä nimilaput se hakee muistista.
Samanlainen nimilappu on tämä minä-ajatus, jonka kautta mieli luo suhteen kohteeseen. ”Minä” on siis vain kuvitteellinen ajatus, toisin sanoen valheellinen nimilappu kokijalle. Kokijalle, jota ei ole olemassa todellisuudessa, joka on vain ajatus. Se tuntuu hyvin todelta, koska se on niin lähellä/sulautunut tähän puhtaaseen olemiseen.
Tämä ajatusmaailma on siis valheellinen, se on vain tulkinta todellisesta maailmasta. Todellinen maailma on aina NYT hetkessä ja se on mahdollista kokea puhtaan kokemisen kautta. Ajatteleminen on aina jäljessä todellista suoraa kokemusta. Ajatukset ovat aina yhteydessä menneeseen tai tulevaan. Ajatukset itsessään ovat aina jollain tavalla menneessä, sillä ne tulevat muistista, jotain mitä olen nähnyt, kuullut, lukenut, oppinut yms. En voi ajatella jotain, mitä en ns. tiedä. En voi ajatuksella ymmärtää jotain mitä en ole jollain tavalla kokenut.
Sisäisessä maailmassa kaikki ajatukset syntyvät itsestään. Ne syntyvät jostain nimeämättömästä, elävät hetken ja katoavat jonnekin, jota en osaa myöskään nimetä. Ei siis ole ajatusten keksijää. Ne ovat vain omanlaisiaan energeettisiä ilmiöitä, jotka tulevat useimmiten kuvina tietoisuuteen. Näin ollen ei ole myöskään ketään, joka näitä ajatuksia keksii tai ajattelee. Ne vain elävät hetken ja katoavat. Ei ole erikseen ajatusten ajattelijaa, eikä toimintojen kokijaa. Kaikki tämä on pelkkää ajatusta.
3) Miltä tuntuu nähdä tämä? Mikä ero siihen, mikä tilanne oli ennen dialogin aloittamista, kerro muutaman viime päivän kokemuksistasi?
Näkeminen tuntui hurjan vapauttavalta. Aluksi nämä näkemiskokemukset tuntuivat aika hulluiltakin, sillä ne avasivat ihan uudenlaista maailmaa, kun mihin olin aiemmin uskonut. Myöhemmin ne alkoivat tuntua ihan loogisiltakin, ja yllättävän yksinkertaisiltakin.
Tämä on nyt aika tuore juttu vielä ja ajatustasolla tapahtuu yhä välillä tätä samaistumista, tuntemus, että ”minä tein”, ”minä ajattelin” tai ”minä valitsin” jotain. Pysähtyessäni katsomaan, harha on nyt helpompi nähdä. Tunnereaktioita toki syntyy yhä, mutta koen, että en samalla tavalla takerru ja jää niihin kiinni. Niillä ei ole samanlaista otetta kuin ennen.
Mitään järisyttävää tässä ei ole tapahtunut, ja kuitenkin paljon. Koen arjen olevan suht samanlaista kuin ennenkin, mutta joiltain osin rauhaisampaa ja myötätuntoisempaa, jotenkin vapaampaa. Tämä on toki tässä vasta just tapahtunut, eli mielenkiinnolla havaiten elämää tästä eteenpäin.
Tämä kaikki ”järjellinen” asioiden ymmärtäminen ja oppiminen on ollut myös hyvin kiintoisaa ja koen myös ajatusten tasolla oppineeni paljon, mutta tärkein anti on ollut näiden asioiden näkeminen ja kokeminen todellisena NYT hetkessä, vasta nämä ovat vieneet todella ”eteenpäin”.
4) Mikä oli viimeinen asia mikä kallisti vaa’an ja sai sinut katsomaan?
Pitkäaikainen sitoutuminen, piti nämä asiat läsnä päivittäin pidemmän aikaa. Tänä aikana ns. opin paljon asioita mielen toiminnasta, ja välillä esteenä oli se, että yritin liikaa järjellä ymmärtää näitä asioita. Se tuotti turhaumaa. Oleellisimmat oivallukset tulivat tämän katsomisen kautta.
Aluksi tuli hiljalleen havaintoja siitä, kuinka ajatukset syntyvät itsestään, enkä ole ”itse” niitä synnyttämässä…sitten aloin havaita, että en ole kehoni..jne..
Oleellista oli havaita, että en voi suoraan katsoa ajatuksia, en voi olla näiden ajatusten katsoja ja kokija. Havainto, näkeminen ja oivallus voi tapahtua vasta ajatuksen jälkeen, tavallaan pienellä viiveellä. Tämä oivallus oli hyvin oleellinen, sillä tässä oivalsin ettei ole ketään, ei minää, joka niitä ajatuksia katsoo, kaikki on vain yhtä ajatusta – ”minä” mukaan lukien.
Tämä viimeisin merkittävin oivallus ja ns. näkeminen oli tämä, että on vain tämä oleminen ilman ajatuksia ja sitten on tämä ajatteleminen, ei ole minää, joka ajattelee tai katsoo ajatuksia, on vain ajatteleminen. Sitä on vaikea selkeästi sanoilla kuvata, sillä olin sen ymmärtänyt jo aiemmin järki tasolla, mutta kunnolla kokemukseksi se tuli vasta paljon myöhemmin. Ei ole olemassa erillistä ajattelijaa, vaan se ajattelija on siinä ajatuksessa sisällä, ikään kuin kokemassa sitä ajatuksessa, mutta pelkkänä ajatuksena, osana ajatuksia.
Tämä merkittävin näkeminen tapahtui kesken kuntoilun, kun en edes mitenkään pyrkinyt katsomaan tai ajattelemaan asiaa. Tämä näky vaan ikään kuin ”ilmestyi” eteeni. Koen, että tähän liittyy se, ettei tuossa hetkessä ollut mitään yrittämistä ja se auttoi tämän kokemuksen näkyväksi tulemista.
5) Voitko päättää, valita tai kontrolloida elämän tapahtumia? Onko sinun mahdollista saada asioita tapahtumaan? Anna esimerkkejä omasta kokemuksestasi.
Ei ole mitään ”minää”, joka näitä päätöksiä tai valintoja tekee. Ei ole valitsijaa. Ei ole ”minää” joka saa asiat tapahtumaan. Asioita ja valintoja tapahtuu, mutta ei ole konkreettista toimijaa joka tämän valinnan tai päätöksen tekee. Tämä on samaa asiaa, kuin mitä äsken yllä kuvasin pidemmästi.
6) Onko mitään lisättävää
Päkä! Olen hyvin, hyvin , hyvin kiitollinen!!! Kiitos, että lähdit oppaaksi alun perinkin! Tämä Suomi-osasto näyttää elävän aika hiljaiseloa, joten olen hyvin kiitollinen, että sain sinut oppaaksi! Kiitos kaikesta opastamisesta ja opettamisesta! Kiitos kärsivällisyydestä ja rauhoittelusta, turhaumaa tuppas välillä aikalailla :). Kiitos, että sait ”minut” katsomaan. Voin rehellisesti sanoa, että tämä prosessi on muuttanut tapaani katsoa maailmaa ja elämää monella tavalla ja ennen kaikkea lopullisesti, eli tämä on ihan valtavan suuri asia. Kiitos, Kiitos, Kiitos!!!!
