Opastusta kaivataan...

[Paka]

Kerro jokin konkreettinen esimerkki omasta elämästäsi, niin tarkastellaan sitä kautta.

[Nyyti]

Nyt on hyvin ajankohtainen tilanne tähän liittyen;

Mulle on tarjottu uutta työprojektia, joka määrittää työtilannetta pidemmälle tulevaisuuteen.
Tässä on paljon monenlaisia asioita, puolesta ja vastaan;
Toisaalta saisin parempaa palkkaa…En tiedä haluunko tehdä tuonlaista työtä…Ehkä se voisi avata uusia ovia tuonnempana…Nykyisessä paikassa ei katsota tätä hyvällä…Kiva saada uusia työkavereita...Uudet haasteet pelottaa...jne
Tuntuu niin vaikealta päätökseltä monelta kantilta, nostaa myös turhaumaa, kun molemmissa valinnoissa on puolensa, niin hyvät kuin huonotkin. Myös odottavat tahot luovat oman paineensa tähän.

Tässä tilanteessa siis tuntuu vahvasti;
että tietoisesti ajattelen ja pohdin näitä vaihtoehtoja – Ei niin, että kaikki ajatukset vain tulee ja menee itsestään.
että teen itse tämän lopullisen valinnan – Ei niin, että kaikki vain tapahtuu itsestään.
että tällä tavalla pystyn vaikuttamaan päätökseen ja kontrolloida/vaikuttaa tulevaisuuteen – Ei niin, että ”mulla” ei ole tähän mitään mahdollisuutta vaikuttaa.

[Paka]

Aivan VALINTA on - mutta mikä todistaa valitsijan olemassaolosta? Tutki missä on valitsija?

[Nyyti]

Jatkan tämän parissa..tämä hämmentää yhä...tässä joitain huomioita ja ajatuksia:

En näe valinnan tapahtumaa, valinnan hetkeä, enkä valitsijaa. Valinnat edelleen tulee jostain, ikään kuin jonkinlaisena tuntemuksena. Silti tossa on joku, joka tuntuu niin kummalta. Se jotenkin tuntuu omalta. Ehkä se on se ajatus, joka tässä sotkee ja hämmentää???
Ristiriita tuntuu niin älyttömältä, että "multa" odotetaan jotain tai "mun" pitää tehdä päätös... ja sitten mulla ei todellisuudessa oo siihen mitään sanottavaa tai mahdollisuutta vaikuttaa.
En ole selvästikään tätä nähnyt, koska tää tuntu yhä niin oudolta. Aivan kuin siitä katoaisi joku vastuu kokonaan. Tyyliin "tämä nyt vaan tapahtui näin" en voinut vaikuttaa asiaan "kaikki vaan tapahtuu".

[Paka]

Ehkä se on se ajatus, joka tässä sotkee ja hämmentää???

Ehkä? Ja uskominen ajatukseen. Tarkista onko?

Ihminen tulee elämässä monta kertaa "tienhaaraan" toinen tie vie toiseen suuntaa ja toine toiseen. Tilanne vaatii toimintaa, vihellellen tossua toisen eteen, mutta jos ihminen jää istumaan mättäälle ja miettimään kumpi suunta on varmasti oikea, seuraa hämmennys, seuraa pelko, seuraa epävarmuus. Mieli haluaa hallita varmistamalla että suunta on oikea, mutta onko tämä mahdollista? Voiko ajatus hallita että elämä sujuu mutkattomasti ja kaikki on varmasti hyvin? Näetkö missä tässä on "MINÄ"?

Aivan kuin siitä katoaisi joku vastuu kokonaan. Tyyliin "tämä nyt vaan tapahtui näin" en voinut vaikuttaa asiaan "kaikki vaan tapahtuu".

Voitko olla varma että olet vastuuton, jos et ajattele asiaa? Tämä olisi puhdasta egon ylimielisyyttä. Väitän että otamme paljon suuremman vastuun kun emme ole mielen talutusnuorassa. Tämä on vain yksi mielen kommenteista, jolla se haluaa säilyttää asemansa.

Moojin video ajatukseen samaistumisesta. Katso useamman kerran, jos tarvetta.
https://www.youtube.com/watch?v=CK0W3VL ... jB7h4NEZRy

[Nyyti]

Ehkä se on se ajatus, joka tässä sotkee ja hämmentää???
- Ehkä? Ja uskominen ajatukseen. Tarkista onko?

No näinhän se juuri on. Ajatus tulee väliin.

Mieli haluaa hallita varmistamalla että suunta on oikea, mutta onko tämä mahdollista? Voiko ajatus hallita että elämä sujuu mutkattomasti ja kaikki on varmasti hyvin? Näetkö missä tässä on "MINÄ"?

Mieli ja ajatus ei voi koskaan tietää, mikä se ”paras” päätös on, koska se ei voi koskaan tietää mitä tuleva tuo. Tunnistan tuon hallitsemisen tarpeen. Siihen taidan samaistua, useinkin. Halu pyrkiä kontrolloimaan asioita. Ja kärsimystä tuntuu tuottavan aina se, kun se ei siihen pysty.
Samoin tämän vastuun kanssa, mieli haluaa pitää tätä vastuuta itsellään. Sen pois antaminen tuntuu, kuin se katoaisi kokonaan. Tulee juuri tämä vastuuton olo.
En näe ”minää”.

Moojin video ajatukseen samaistumisesta. Katso useamman kerran, jos tarvetta.

Tämä jotenkin todella imas mukaansa! Katoin videon molemmat osat jo 3 kertaa... :) Tässä jokin resonoi vahvasti, jollain syvemmällä tasolla. Tämä jotenkin liikutti. Tässä myös tuli vastauksia moneen kysymykseen ajatuksen tasollakin.
Olen kokenut tuon ”minän” juuri noin! Olen tässä jotenkin havainnut, että se on ajatus, mutta se on koko ajan tuntunut juuri tuollaiselta erikoiselta ajatukselta, kuten tuossa hyvin kuvataan. Se on jotenkin ”sitkeämmin” kiinni. Tuntuukin tuolta, että välillä on itsestään tuossa ”puhtaassa kokemuksessa” ja yhtäkkiä onkin taas ”minä lasit” päässä. Nyt nämä maailmat vaan hahmottaa selkeämmin. Nykyään kun useammin palautuu tietoisemmin hetkeen, tuntuu jo kuin olisi vain puhdas oleminen, ja sitten totean: ”Aah mikä läsnäolo…onpas rauha..hyvältä näyttää…yms..” On siis tullut havaituksi, kuinka salakavalasti tuo ”minä” meinaa omia itselleen tuon läsnäolonkin.

[Paka]

Hei! Hienoja oivalluksia, juuri noin.

Niin kuin on tullut jo todettua, tässä prosessissa on kyse valheellisten tarinoiden ja olettamusten heittämisestä syrjään ja astumisesta "ei-tietämisen" tilaan, jolloin on mahdollista saada puhtaampi kuva todellisuudesta, toisin sanoen suora kokemus siitä, mikä on totta. Kyse ei ole uuden tiedon saamisesta, vaan sen hylkäämisestä, mikä on epätotta. Sen näkemisestä, että tarina minästä, vaikka se tuntuisi kuinka todelta kuinka sitkeältä, ei ole tosi.

Tunnistan tuon hallitsemisen tarpeen. Halu pyrkiä kontrolloimaan asioita.

Aivan, tämä on mielen luonne. Tämän "työkalun" tehtävänä on huolehtia ettemme juokse suoraa päätä suden suuhun eli voit kiittää sitä siitä miten hienosti se hoitaa hommansa - olethan vielä hengissä. Eli on turhaa alkaa taistelemaan mieltä vastaa vaan antaa "suutarin pysyä vaan lestissään" ja nähdä että et ole = mielesi/ajatuksesi.

Olen kokenut tuon ”minän” juuri noin! Olen tässä jotenkin havainnut, että se on ajatus, mutta se on koko ajan tuntunut juuri tuollaiselta erikoiselta ajatukselta, kuten tuossa hyvin kuvataan. Se on jotenkin ”sitkeämmin” kiinni. Tuntuukin tuolta, että välillä on itsestään tuossa ”puhtaassa kokemuksessa” ja yhtäkkiä onkin taas ”minä lasit” päässä. Nyt nämä maailmat vaan hahmottaa selkeämmin. Nykyään kun useammin palautuu tietoisemmin hetkeen, tuntuu jo kuin olisi vain puhdas oleminen, ja sitten totean: ”Aah mikä läsnäolo…onpas rauha..hyvältä näyttää…yms..” On siis tullut havaituksi, kuinka salakavalasti tuo ”minä” meinaa omia itselleen tuon läsnäolonkin.

Kyllä. "Minä" luikertelle salakavalasti kuin käärme puutarhaan ja ei aikaakaan kun popsimme hyvän ja pahan tiedon puusta eli alamme kertoa tarinaa "hyvältä näyttää", "onpa rauhaisaa", " tää on kylä paha juttu" yms. Uskoessamme näihin tarinoihin tulemme karkoitetuksi paratiisista ja siitä seuraa kärsimystä. Tämä on jotain niin älyttömän yksinkertaista :) (vaikkakin suurta), niin että se jää meiltä ihmisiltä helposti huomaamatta.

Entäpä jos ”minän” illuusion näkeminen onkin näin yksinkertaista ja luonnollista, ei mitään punaista mattoa, fanfaareja tai enkelikuoroa. Erilaisia epäilyksen yms. tunteita saattaa nousta edelleen ja ne ovat ihan ok.

Kerro tuntemuksistasi!

[Nyyti]

Jokainen oivallus ja kokemus on tuonut mukanaan iloa. Koen, että etenkin ajatustasolla on tullut paljon muutosta arjen tasolla. Ymmärrys näistä asioista on laajentunut huomattavasti! Koen ymmärtäväni näitä rakenteita ja prosesseja ihan uudella tavalla. Yhä useammin ja tietoisemmin pysähdyn tunteiden tullessa katsomaan, että "mitäs nyt tapahtuu" ja pyrin hahmottamaan ajatuksia tunteiden alta. Myös useammin tulee näitä "palautuksia" läsnäoloon ajatusten keskeltä. Näitä "katoamisia" ja samaistumisia ajatuksiin toki tapahtuu tasaiseen tahtiin. Se on usein tunne, että "ajattelen".

Tuntuu, että kokemustasolla tämä syvempi "minä ajatus" ei ole tullut nähdyksi vielä. Fanfaarien ja ilotulitusten odottaminen on onneksi laantunut (ainakin useimmiten ), mutta silti sitä odottaa jotakin "kolahdusta" edes pientä "naksahdusta", eli jotain sisäistä kokemusta jostakin muutoksesta, sitä mitä Moojikin tuossa hyvin kuvaa. Tuntuu, että suurin muutos on tapahtunut monelta osin vasta mielentasolla tämän kanssa. Ja vaikka monenlaisia kokemuksia ja näkemisiä on jo tapahtunut, tuntuu, että sen varsinaisen "minä" ajatuksen näkeminen ja sen sisäistäminen tästä vielä puuttuu. Tämä video jotenkin auttoi suuntaamaan sitä katsomista oikeaan suuntaan, kai?
Huomaan välillä näitä "pitäisi" ajatuksia olevan tämän prosessin suhteen, mutta välillä on myös hyvää rauhaa ja iloa. :)

Viime aikoina on ollut arjessa paljon muuta kiirettä ja ajateltavaa. Joku "minussa" kaipaa selvästi istumista ja hiljentymistä näiden asioiden ja kysymysten kanssa ja sille ei ole löytynyt tarpeeksi aikaa.
Nyt sellaista aikaa odotellen... :)

[Paka]

Kerro tarkemmin odotuksistasi tämän näkemisen suhteen? Mitä vielä pitäisi tapahtua ennen kuin olet valmis tietämään? Onko jotain mitä vielä haluat kokea ennen kuin olet valmis tutkimaan ja tietämään totuuden?

Olen tässä jotenkin havainnut, että se on ajatus, mutta se on koko ajan tuntunut juuri tuollaiselta erikoiselta ajatukselta, kuten tuossa hyvin kuvataan. Se on jotenkin ”sitkeämmin” kiinni. Tuntuukin tuolta, että välillä on itsestään tuossa ”puhtaassa kokemuksessa” ja yhtäkkiä onkin taas ”minä lasit” päässä.

Tutki mitkä nämä "minä lasit" on! Näytä missä siinä on MINÄ! Älä oleta mitään, äläkä päästä itseäsi helpolla. Uppoudu puhtaaseen aistimukseen.

Vuosikymmenien samaistuminen ajatukseen "MINÄ" on tuonut vahvan tunteen ja varman "tiedon" minän olemassaolosta. Jonka kaikki kanssakulkijamme vahvistavat. Nyt on tullut sinun aikasi tarkistaa onko MINÄÄ olemassa. Näytä missä MINÄ on!! Todista sen olemassaolo! Lapsellakin voi olla vahva/sitkeä tunne että mörkö on sängyn alla. Onko? Mikä on totta nyt?

[Nyyti]

Kerro tarkemmin odotuksistasi tämän näkemisen suhteen? Mitä vielä pitäisi tapahtua ennen kuin olet valmis tietämään? Onko jotain mitä vielä haluat kokea ennen kuin olet valmis tutkimaan ja tietämään totuuden?

Tarkalleen en tiedä, enkä osaa sanoa, mitä odotan tai mitä pitäisi vielä tapahtua..Uskon, että tiedän kun se on tapahtunut. Se voi olla jotain pientäkin, mutta koen, että se "jokin" tästä vielä puuttuu. Se ei ole mitään tiedon tai ajatusten tasolla.
Tämä on kai vähän ristiriitaistakin, sillä yritän kaiketi "nähdä" jotain mitä ei ole olemassa..? Kaiketi yritän nähdä tämän "viiden tähden ajatuksen", joka on tämä "minä". Ja koska se tuntuu olevan niin nopea ja syvällä, tuntuu että ikäänkuin pitäisi pystyä "katsomaan sisäisin silmin itseään". Se on tämä ajatus, että "jotain pitää tulla nähdyksi", ja kun tämä on tapahtunut, tiedän sen kyllä. Välillä luotan tähän rauhaisin mielin ja välillä
tämä turhauttaa etten näe sitä tai tuntuu etten osaa katsoa tarpeeksi syvälle.
Se puuttuva kokemus on kaiketi jotain samaa, kun sinä sanot uudelleen ja uudelleen "mene syvemmälle ja syvemmälle".. Mooji sanoo "pitäisi saada tästä sisäinen kokemus". Ja olen samaa mieltä kanssanne. Pitäisi "mennä jonnekin - nähdä jotain - kokea jotain", mikä vielä ei ole näyttäytynyt. En taida jotenkin löytää tätä reittiä syvemmälle? Tai ehkä se syvenee niin hitaasti, että en kunnolla havaitse sitä... Tätä jatkan... Jostain syystä on alkanut tulla tuntemuksia että olen kuitenkin lähempänä koko ajan..?

Palaan näistä muista vielä myöhemmin. Nyt oon reissussa kiinni viikonlopun aika tiukasti. Palaan koneelle taas maanantaina.

[Paka]

Kysyin odotuksista, koska ne estävät meitä näkemästä mikä ON. Odotukset ovat mielen kuvittelua siitä mitä tapahtuu, mutta totuus on aina jotain muuta kuin tarina mielessämme. Ehkä prosessi tuo aivan jotain muuta mitä odotit. Voitko jäädä ei tietämisen tilaan ja antaa mysteerin avautua? Ehkä odotuksesi ei tule täyttymään, oletko tässäkin tapauksessa valmis jatkamaan.

yritän kaiketi "nähdä" jotain mitä ei ole olemassa..?

niin entäpä jos ei ole "MINÄÄ" minkä voisit löytää, jospa sängyn alla ei olekkaan mörköä?

Palaan näistä muista vielä myöhemmin.

Ok, vastaile rauhassa.

[Nyyti]

Kysyin odotuksista, koska ne estävät meitä näkemästä mikä ON. Ehkä prosessi tuo aivan jotain muuta mitä odotit. Voitko jäädä ei tietämisen tilaan ja antaa mysteerin avautua? Ehkä odotuksesi ei tule täyttymään, oletko tässäkin tapauksessa valmis jatkamaan.

Niin, mistäpä tiedän tapahtuuko tässä prosessissa vielä jotain, vai onko se jo tapahtunut mikä on tapahtuakseen? Ja pitääkö tässä nyt vaan mieli vielä kiinni jostain, jota en havaitse. Joku odotus selvästi on olemassa, vaikka en osaa sitä tarkemmin määritellä. Jatkan toki, jos tässä jatkamista on. Koen jatkamisen olevan jotain ”syvemmälle” menemistä…? Mutta kuinka se tapahtuu, en tiedä.
Tokihan tämä jatkuu siinä muodossa joka tapauksessa, että pyrin havainnoimaan näitä ajatuksia, asenteita ja uskomuksia. Myös pyrin palauttamaan ”itseäni” puhtaaseen kokemukseen aina kun vaan siihen havahdun, että en ole läsnä. Arjessa sitä joutuu paljon ”ajattelemaan” ja on poissa tästä ”puhtaasta kokemuksesta”. Välillä kun on vapaata enemmän, on helpompi keskittyä tähän havainnointiin ja vain olemiseen.

..niin entäpä jos ei ole "MINÄÄ" minkä voisit löytää, jospa sängyn alla ei olekkaan mörköä?

Mitään konkreettista minää en ole löytänyt. Kaiketi odotan, että näkisin selkeämmin sen ”minä-ajatuksen”?

Tutki mitkä nämä "minä lasit" on! Näytä missä siinä on MINÄ! Älä oleta mitään, äläkä päästä itseäsi helpolla. Uppoudu puhtaaseen aistimukseen.

Kuten olen aiemminkin todennut, puhtaassa kokemisessa en näe MINÄÄ missään. Se "minä lasit" on tuntemus johon välillä samaistun, että olen tämä "ajatuksen ajattelija ja toiminnan tekijä", joka päättää ja kontrolloi, ja joka katoaa näihin ajatus/uni maisemiin. Se on se minä ajatus joka tätä puhdasta havaitsemista sotkee. Yritän erottaa, ”nähdä” nämä lasit, enkä katsoa niiden läpi.

Näytä missä MINÄ on!! Todista sen olemassaolo! Mikä on totta nyt!

Totta on vain jokainen NYT hetki. Mitä se sitten milloinkin on. Ajatuksia olen aika ajoin ja hyvin hiljalleen pystynyt näkemään etäämmältä. Tätä "minä" ajatusta en selkeästi näe samalla tavalla, joten se ehtii ikään kuin ennen havaintoani, ja tuntuu välillä todelta että se on "minä" joka havainnoi ja ajattelee. Eli olen välillä tämä ”lapsi joka uskoo tähän minä mörköön” vaikka "tietää" ettei sitä ole. Enemmän se on juuri sillä hetkellä sen eläväksi elämistä, ei niin, että koen ajattelevani jotain, vaan ikään kuin olen se ajatus. Minän olemassaoloa en voi todistaa olemassa olevaksi. En pysty osoittamaan jotain, mitä en näe/löydä.

[Paka]

Jokaisella elävällä olennolla on elossa olon, olemisen tunne, se mikä pohjimmiltasi olet. Elämän mysteeri joka on käsittämätön. Se on tietämisen tuolla puolen, ei-tietämisen piirissä. Lokerointia rakastava puuhastelija, loogisanalyyttinen mieli ei pysty pureutumaan tähän mysteeriin, vaikka kuinka haluaisi. Yritätkö lokeroida tämän? Saada kiinni? Tätäkö yrität nähdä?

Se ei ole mahdollista koska sinä OLET se, sitä ei voi lokeroida, se ei myöskään tule nähdyksi siinä mielessä kuin mieli haluaa. Se on mitä sinä OLET JO. Voit havainnoida vain sitä mitä et ole! Mieli elää nimeämisestä, luokittelusta, vertailusta, yhdistelystä, pakonomaisesta hallinnan tarpeesta ja olemisen tunteen päälle mieli on lyönyt nimilapun "MINÄ".

Kaiketi odotan, että näkisin selkeämmin sen ”minä-ajatuksen”?

Ok, tarkastellaan tätä tämän käytännön harjoituksen avulla, muista mitään ei ole piilossa.

Istu tuolille, sulje silmät ja ajattele "MINÄ", "MINÄ"; "MINÄ" näe missä tämä tapahtuu, sitten ala kertomaan tarinaa mitä "MINÄ" olen, hitaasti ja rauhallisesti. Kerro itsellesi jokin koskettava tapahtuma jossa "minä-lasit" eli tunne minästä on ollut vahvasti länsä. Havainnoi myös tuntemuksia kehossasi.

Pidä pieni tauko ja istu uudelleen tuolille ja sulje taas silmät, sitten kuvittele itse tapahtuma tällä kertaa ilman tarinaa, näe mitä tapahtui, koe tapahtuma ilman tarinaa minästä.

Raportoi havainnoistasi!

ps. Syvemmälle menemisellä tarkoitan, että vähemmän mielen tulkintaa, päätelmiä ja tarinaa ja enemmän puhdasta kokemista olemista ilman yrittämistä tässä hetkessä.

[Nyyti]

Yritätkö lokeroida tämän? Saada kiinni? Tätäkö yrität nähdä?

En oikeen osaa edes kuvata mitä yritän nähdä? Mutta kieltämättä tunnistan tuon tavan pyrkiä jollain tavalla selkeyttämään asioita "listaamalla tai lokeroimalla". Olen aina ollut aika vahvasti "päässäni" ja looginen ja rationaalinen, yrittänyt ymmärtää ja selittää asioita. Tästä irrottautuminen on selkeästi hidasta ja välillä tämä toiminta on tässä tiedostamatonta. Olen tullut nyt myös tietoisemmaksi näistä tietynlaisista uskomuksista tässä, että jotain "pitäisi" nähdä ja jotain "pitäisi" tuntua enemmän ja syvemmin jne. Samoin havaitsen jonkun halun ja odotuksen kokea jotain. Tämä on kanssa jotain, jota elämässä olen hakenut, uusia kokemuksia... Pyrin nyt tietoisemmin, ilman yrittämistä, tuohon "vain olemiseen" ja "ei-tekemiseen".

Teen tuota harjoitusta huomenna ajan kanssa.

[Paka]

OK, palataan harjoituksen jälkeen.