The Gate

Tarkoitan jotain yksinkertaista ja ilmiselvää. Katso omaan kokemukseesi mikä on SE "asia" mikä tekee tapahtuneesta asiasta esim. liukastumisesta tai auto-onnettomuudesta ongelman?

Moi, sori - en nyt ymmärrä, mitä muuta ongelmaa noissa onnettomuuksissa olisi kuin mitä olen jo kirjoittanut.
Ne mitä itse koin ongelmaksi esim kolaristani, kirjoitin. En nyt keksi mitään muuta, mikä siinä mielestäni olisi ongelma.

Ok, otetaan toinen esimerkki.

Sataa vettä toiselle ihmiselle se on ongelma, mutta toiselle ei. Mitä toinen ihminen konkreettisesti tekee
muodostaakseen sateesta ongelman? Mitä sinä teet, jotta tapahtuneesta asiasta tulee ongelma? Itse sade ei voi olla ongelma vaan.... Muistatko eräästä aikaisemman kysymyksen omistamisesta. Mikä tekee jostakin minun oman? Sama logiikka toistuu läpi tämän opastuksen saatko kiinni.

hei,
ok, ymmärsin ongelma sanan tässä yhteydessä vähän toisella lailla.
Tapahtuma itsessään ei ole koskaan ongelma vaan se miten siihen reagoimme, mikä on tunnevasteemme tapahtuneeseen. tätäkö haet?

Omat ajattelumallimme ovat ehdollistaneet meidät niin, että emme monesti edes tunnista ajatuksia vaan ajatuksiksi. Pidämme tunteitamme ja ajatuksiamme helposti tosiasioina, perimmäisenä totuutena.

Kielen mukana opitut nimet/kategoriat/uskomukset/uskonnot ohjaavat ajattelua ja ne estävät havaitsemasta ainutlaatuista todellisuutta. Puhtaan aistikokemuksen tavoittaminen on tärkeää, koska siinä aukeaa mahdollisuus sen suoraan oivaltamiseen, että itsestään selvät leimamme ja kategoriamme eivät voi tavoittaa todellisuutta sellaisena kuin se on.

Jos autokolari on tosiasia, niin siinä täytyy toimia tilanteen mukaan. On tosiasia että auto on mutkalla puun ympäri. Toiminta tapahtuu - auto korjaamolle, soittaa vakuutusyhtiöön, uusi auto yms.yms. Itse tapahtumassa, itse asian puhtaassa aistimuksessa ei ole mitään ongelmaa. Eihän? Ongelma muodostuu kun me AJATTELEMME että voi ei miksi minulle kävi näin. En jaksa, en halua, plaa, plaa, plaa.....Miksi nyt sataa yök plaa, plaa.....

On tärkeää nähdä että mielellä on tapa leimata asioita, joihin uskomme, niin kuin sanoit se on kuin dubattu elokuva. Eli on 1)puhdas kokemus ja 2)kokemuksen kuvailu eli nimeäminen. Toinen on totta ja toinen yrittää olla. Nämä eivät kosketa toisiaan. Eli ajatukset eivät liity todellisuuteen/kerro totuutta elämän mysteeristä. Mieli on leimasin-, kuvittelu-, nimeämis-, kommentointi-, analysointi- ja luokittelukone. Se osa aivoista, joka katsoo, tapahtuu ennen mieltä, ennen kuvausta, ennen leimaa. Se on vapaa historiasta ja tarinoista, se on äärimmäisen nopea rekisteröimään asioita. Mieli taas on aina jäljessä todellisuutta, tarinat keroo menneestä.
Tutki tätä äärimmäisen tarkkaan, näetkö tämän? Tämä on tullut tässä ketjussa esille jo monta kertaa.

Onko edessäsi oleva tietokone todella tuo sana "tietokone"? Eikö sen voisi korvata millä tahansa muulla sopimallamme mielivaltaisella merkkien sarjalla, tuon esineen todellisuuden siitä muuttumatta? Sama koskee aivan mitä tahansa muuta esinettä tai asiaa.

Samalla lailla ajatus "ongelma", "paha", "hyvä", "puu", "tietokone" ovat leimoja.
"Minä/minun" on vain nimilappu tai leima ja se edeltää ja siitä seuraa muita nimilappuja kielen rakenteena.

Tutki omakohtaisesti mitä on menestyt? Kerro miten saat nyt kiinni tästä mielen tavasta leimata asioita?

Hei Merniel,

Mitäpä kuuluu? Odotan vastaustasi.

t: Päkä

Moikka!
oli tietoteknisiä ongelmia ja nyt vuokraläppärillä...
Mutta siis ok, samaa asiaa pyöritellään, yritin kaivaa jotain uutta.

Kielen mukana opitut nimet/kategoriat/uskomukset/uskonnot ohjaavat ajattelua ja ne estävät havaitsemasta ainutlaatuista todellisuutta.

Kyllä ehdottomasti, myös kansakunnan tavat vaikuttavat vahvasti ajatteluumme esim mikä on hyvää ja mikä pahaa. Huonona esimerkkinä koreassa koiran syönti on normijuttu, täällä ajatuskin siitä saa kauhistuksen aikaan.

Itse tapahtumassa, itse asian puhtaassa aistimuksessa ei ole mitään ongelmaa. Eihän?

Ei ole

Mieli on leimasin-, kuvittelu-, nimeämis-, kommentointi-, analysointi- ja luokittelukone. Se osa aivoista, joka katsoo, tapahtuu ennen mieltä, ennen kuvausta, ennen leimaa. Se on vapaa historiasta ja tarinoista, se on äärimmäisen nopea rekisteröimään asioita. Mieli taas on aina jäljessä todellisuutta, tarinat keroo menneestä.Tutki tätä äärimmäisen tarkkaan, näetkö tämän?

Olen tätä pohtinut hyvinkin paljon ja asia on ilmiselvä - kunhan sen vain joku (eli tässätapauksessa sinä) toit minulle tarkasteltavaksi. Mieli todellakin omalla tavallaan rakentaa meille näennäiset viitekehykset elämää varten vaikkei sellaisia edes tarvittaisi ja nuo raamit, kuvitellut nimetyt asiat vain hankaloittavat todellista kokemusta.

Onko edessäsi oleva tietokone todella tuo sana "tietokone"? Eikö sen voisi korvata millä tahansa muulla sopimallamme mielivaltaisella merkkien sarjalla, tuon esineen todellisuuden siitä muuttumatta? Sama koskee aivan mitä tahansa muuta esinettä tai asiaa

Juu tietysti. Asioiden nimeäminen helpottaa kanssakäyntiä muiden ihmisten kanssa. Eräs päivä unohdin miksi nimitetään peittoa :-D. Oli hauskaa kun yritin selittää jollekin jotain asiaa peitosta, mutta en millään muistanut miksi sitä kutsutaan :-D.

Tutki omakohtaisesti mitä on menestyt? Kerro miten saat nyt kiinni tästä mielen tavasta leimata asioita?

eli mitä on menestys...? Aiemmin menestys tarkoitti minulle omaa taloa, kivaa autoa, hyvää titteliä työpaikalla. Nyt ne on saatu ja huomasin, että eipä tämä onnelliseksi minua tee, mikään ei mielelle riittänyt. Siitä sitten alkoikin "henkinen kriisi", jonka seurauksena mm täälläkin kirjoittelen. Mieli lyö leiman; tämä on hyvä ja tavoiteltava asia, tämä on huono juttu, siitä pitää päästä eroon.
tuolla leimaamisella, määrittelemisellä ja arvottamisella mieli pitää meidät kiireisenä, jotta emme ehdi alkaa tutkailla sitä, että onko mielen jutut totta. Onko ne tavoittelemisen arvoisia. Mieli on oikeastaan ihan superhyvä omassa hommassaan kun ajattelee, mitä kaikkea mieli saa aikaan meissä, kansoissa...koko maapallolla.
Joudun nyt lähtemään kurssille ja illalla vasta koneella, jatkan tämän pohtimista, jos haluat.
mukavaa päivää <3

Asioiden nimeäminen helpottaa kanssakäyntiä muiden ihmisten kanssa.

Kyllä mieli on aivan loistava työkalu ihmisenä olemisessa ja kanssakäymisessä, mutta aivan riittämätön kuvaamaan Elämää tai ihmisen mysteeriä. Työkalu kuuluu työkalun paikalle ei isännäksi, joksi se päässyt pujahtamaan.

mieli pitää meidät kiireisenä, jotta emme ehdi alkaa tutkailla sitä, että onko mielen jutut totta.

Loistava kommentti!

Ja vielä kun katsomme puhtaaseen aistimukseen eli yksinkertaistamme vielä menestys on____________ ?

Tutki seuraavaksi mitä minä on?

Hei!

Ja vielä kun katsomme puhtaaseen aistimukseen eli yksinkertaistamme vielä menestys on__________ ?
Tutki seuraavaksi mitä minä on?

Menestys on vain mielen rakentama illuusio, ei sillä ole puhtaan aistimuksen kanssa mitään tekemistä.

Mieli on luonut "minän", sekin on samanlainen illuusio kuin kaikki muutkin mielen rakennelmat.
Mielellä on tarve kategoroida asioita, minä on kategorioinnin huippuja. Koska nämä silmät näkevät tämän kehon vain osittain, koska päässäni kuuluu vain tämän tyypin äänet, on oltava siis minä ja sen takia olemmekin tähän halpaan menneet. Ei olisi olemassa minää, jos kollektiivitietoisuus olisi aistittavampi.
Egolle on tärkeää olla vallassa ja minän kautta se onnistuu erittäin hyvin. Minää ei ole olemassa, minän avulla voidaan määritellä itseä ja toisia.

Loistavaa Merniel!

Mitä itsestäsi ajatteletkin, vähättelitpä itseäsi tai nostitpa itsesi jalustalle, mikään AJATUS ei ole totuus sinusta. Se on pelkkä ajatus. Todellista olemustaan ei voi ajatella, koska se on kaikkien ajatusten alkulähde. Todellista olemustaan ei voi nimetä eikä määrittää. Aivan totta mieli on pelkkä ajatusrakennelma, mielikuvituksen tuote, joka on otettu vähän liian tosissaan.

Mieli on luonut "minän", sekin on samanlainen illuusio kuin kaikki muutkin mielen rakennelmat.

Jatka asian katselemista kaiken sen keskellä, mitä arjessasi tapahtuu. Anna sen, mitä jo olet nähnyt, todella upota tajuntaasi. Katsele ihmisiä, eläimiä, luontoa... oleile paljon luonnossa.

Tutki seuraavaksi mikä on ego? Mikä on mieli?

Hei Päkä!

Tutki seuraavaksi mikä on ego? Mikä on mieli?

Lähdin purkamaan tätä niin, että mielellä on useita erilaisia olemuspuolia, joista yksi on ego. Ego on hyvin usein homman kenraali-vanginvartija-ruoskija-mollaaja jne. Joskus olen lukenut jonkun mainitsevan, että ego olisi kokemisen välineemme täällä, mutta itse en ajattele niin. Ego on vain yksinkertaisesti itsekeskeinen. Mikään muu sille ei merkitse mitään, paitsi se itse ja sen selviytyminen. Jos hetken aikaa on asiat hyvin, niin egon pitää tehdä parhaansa jotta alat huolehtimaan ja kenties pelkäämään mitä milloinkin. Ego on iso este henkiselle kasvullemme, koska se ei halua, että huomaamme, ettei se olekaan totta. Ego jaksaa mollata meitä, se kuiskuttelee päässäsi, että "etkö nyt tuotakaan osannut" tai "ei sinusta ole siihen". Ego myös loukkaantuu erittäin herkästi, sen on usein oltava paras tai ainakin olla huomauttamassa, miten joku ei osaa tehdä jotain (hyvin usein esim miehet autonratissa "kouluttavat" edessä töpeksijää, tämän näen egon toimintana). Ego on siis osa mieltä, mutta mieli ei yleensä ole niin ärhentelevä kuin ego. Tai tämä nyt on siis minun käsitykseni egosta sekä egon ja mielen erosta. Mieltä nyt en niin osaa luokitella...Minä, Mieli ja Ego - sisarukset? Minä keskittyy kehollisuuteen, mieli ajatuksiin ja päässä elämiseen ja Ego on sitten porukan lihaskimppu, joka pitää ajatukset kaikesta todellisuudesta mahdollisimman piilossa.
Voipi olla että nyt meni puurot ja vellit sekaisin. Nämäkin ovat kuitenkin vain sanoja, joilla yritämme kuvata jotain, mitä ei ole edes olemassa :-D. Vähän kuin se sinun lentävä Spaghettihirviösi. Sinulle se näyttäytyy erilaisena kuin minulle, koska meillä ei ole siitäkään todellista havaintoa. Eli minä, ego, mieli ja lentävä spagettihirviö ovat kaikki parhaan kykymme mukaan kuvailtuja, kun emme ole niitä kukaan todistetusti nähnyt. Hauska juttu :-)

Niin egosta on kehitetty monenmoisia luokitteluja ja kuvaat niitä tässä kattavasti. Mutta onko ego oikeasti olemassa?
Tälläiset kaikki kategoriat ja luokittelut saa meidät uskomaan että on oikeasti olemassaolevasta asiasta kysymys, mutta onko?

On tärkeää nähdä että mielellä on tapa leimata asioita, joihin uskomme. Eli on 1)puhdas kokemus ja 2)kokemuksen kuvailu eli nimeäminen. Toinen on totta ja toinen yrittää olla.

ja tässä foorumissa me olemme kiinnostuneita vaan totuudesta ei siitä tarinasta tai kertomuksesta jonka olemme ottaneet liian tosissamme.

eli jos taas jätetään tarina/leima pois mitä on ego/mieli? Seuraavassa sanot että mitään näistä ei ole olemassa? Oletko varma? Katso onko vai ei?

Nämäkin ovat kuitenkin vain sanoja, joilla yritämme kuvata jotain, mitä ei ole edes olemassa :-D. Vähän kuin se sinun lentävä Spaghettihirviösi.

Egon olemattomuus on minulle ollut jo itsestäänselvyys pitkään, joten en sitä ehkä tajunnut riittävän kuvaavasti kertoa. Mutta eli kuten jo sanoinkin, ihan kuten sitä sinun lentävää spagettihirviötäsi, egoa ei ole olemassa, kuten ei myöskään minää tai mieltä. Kaikki nuo mieleen liittyvät asiat ovat uskomuksia, varsinaisia maailmanlaajuisia huijauksia. Salaliittoteoriat jää toiseksi :).

mitä on ego/mieli?

Voidaan ajatella, että minä on jakautunut kahteen; fyysisyyteen ja mieleen / egoon. Ego-mieli on se mitä kuvittelemme olevamme ajatuksissamme, ago/mieli pitää meidät voimakkaasti harhassa. Ego & mieli & fyysinen keho on luonut meille illuusion, minän. Haetko vielä jotain muuta...?

egoa ei ole olemassa, kuten ei myöskään minää tai mieltä

Niinpä ajatukset ovat vain ajatuksia oli ne sitten kuinka suuria ja mahtavia tahansa ja vaikka vaihtaisi ne mihin tahansa uusiin nimilappuihin ne ovat aina aivan riittämättömiä kuvaamaan, kuka sinä olet.

Tuntuuko sinusta että olet nähnyt minuuden illuusion läpi? Vai onko tässä vielä jotain epäselvää?

Tuntuuko sinusta että olet nähnyt minuuden illuusion läpi? Vai onko tässä vielä jotain epäselvää?

Kyllä, tuntuu vahvasti siltä. Työtä on vielä tehtävänä, mutta työkaluja on siihen tullut huimasti tällä matkalla. Ego tulee varmasti ottamaan vielä usein hetkellisen yliotteen - tai lähinnä kuvitteellisen sellaisen, mutta jo nyt on monta kertaa tullut tilanne, että kun siirtyy tarkkailijaksi, niin egon ote häviää ja sen luoman illuusion läpi näkee.