The Gate

Selvitimme, että oikeuslaitos koostuu rakennuksista, käsitteistä, uskomuksista yms.

Tutki, mistä sana "minä" koostuu?

Minä koostuu uskomuksista, mielikuvista, peloista, takertumisesta.

En osaa muuta listata.

Hyvä, ei siinä tosiaan sen kummempaa ole. Minä tosian koostuu tarinoista, peloista, yms. ja siitä, ettei sitä tule koskaan lähemmin tarkasteltua.

LU:ssa keskitytään vain ja ainoastaan erillisen minän luonteen tutkimiseen. Ei muuhun. Oletko sitä mieltä, että olet nähnyt minuuden illuusion läpi? Pystytkö uskomaan minään? Pystytkö pistämään ns. "kätesi pantiksi", että minää ei ole?

Esa

Minä koostuu uskomuksista, mielikuvista, peloista, takertumisesta.

LU:ssa keskitytään vain ja ainoastaan erillisen minän luonteen tutkimiseen. Ei muuhun. Oletko sitä mieltä, että olet nähnyt minuuden illuusion läpi? Pystytkö uskomaan minään? Pystytkö pistämään ns. "kätesi pantiksi", että minää ei ole?

Olen sitä mieltä että olen nähnyt minän illuusion läpi. Olen sitä mieltä että se on tapahtunut jo vuosia sitten, mutta ilmeisesti varsinainen vapaan elämän "opettelu" alkaakin vasta siitä?
Minä on menettänyt uskottavuutensa jos sitä koskaan on ollutkaan.
Voin laittaa käteni pantiksi siitä että minää ei ole perinteisessä mielessä (niinkuin useimmat sen kokevat).

Hienoa! Niin se usein onkin, että näkeminen on tapahtunut jo aikaisemmin. Laitan sinulle nyt LU:n viisi loppukysymystä. Vastaahan niihin huolella niin näemme onko jotain katsomatta.

Meillä on useita "jälikihoitoryhmiä" Facebookin puolella joihin kannattaa liittyä. Vapaan elämän "opettelu" alkaa juuri tästä kuten sanoit. Katsotaan ryhmiä tarkemmin kun muut oppaat ovat katsoneet vastauksiasi.

1.) Onko "minää" olemassa, missään muodossa, millään tavalla? Onko sitä koskaan ollut?

2.) Kirjoita mahdollisimman tarkasti, mikä "minä-illuusio" on, miten se alkaa ja miten se toimii?

3.) Miltä tuntuu nähdä "minä" illuusioksi?

4.) Miten kuvaisit minä-illuusiota jollekin, joka on erittäin kiinnostunut asiasta, mutta ei ole koskaan kuullut illuusiosta.

5.) Mikä oli "viimeinen pisara" joka työnsi sinut rajan yli, sai sinut katsomaan?

Hyvää työtä!

Esa

Olen sitä mieltä että olen nähnyt minän illuusion läpi. Olen sitä mieltä että se on tapahtunut jo vuosia sitten, mutta ilmeisesti varsinainen vapaan elämän "opettelu" alkaakin vasta siitä?
Minä on menettänyt uskottavuutensa jos sitä koskaan on ollutkaan.
Voin laittaa käteni pantiksi siitä että minää ei ole perinteisessä mielessä (niinkuin useimmat sen kokevat).

1.) Onko "minää" olemassa, missään muodossa, millään tavalla? Onko sitä koskaan ollut?

Minä on olemassa vain ihmisten mielikuvissa ja ajatuksissa. Muulla tavoin sitä ei ole olemassa eikä siis myöskään ole koskaan ollut.

2.) Kirjoita mahdollisimman tarkasti, mikä "minä-illuusio" on, miten se alkaa ja miten se toimii?

Minä-illuusio alkaa jo lapsena kun asioihin, tapahtumiin, esineisiin luodaan omistussuhteet. Minä-illuusio on samaistumista fyysiseen kehoon. Se toimii mielissämme luoden tarpeita, pelkoja, "totuuksia".

3.) Miltä tuntuu nähdä "minä" illuusioksi?

Helpottavalta ja tulee tunne että takaisin vanhaan ei ole paluuta. Voi vihdoin päästää irti. Voi elää.

4.) Miten kuvaisit minä-illuusiota jollekin, joka on erittäin kiinnostunut asiasta, mutta ei ole koskaan kuullut illuusiosta.

Tätä olen käytännössä kokeillut (huonolla lopputuloksella) enkä taida oikein osata. :)
Ehkä pyytäisin häntä keskittymään pelkkään aistien kautta havannoimiseen, ilman mielen käyttöä. Jonka jälkeen kysyisin kuka aisteja koki/havannoi. Uskon että tätä kautta hänelle saattaisi avautua tunne ettei erillistä minää ole.

5.) Mikä oli "viimeinen pisara" joka työnsi sinut rajan yli, sai sinut katsomaan?

En osaa antaa suoraa vastausta tähän. Kyse on ollut pitkästä prosessista jonka juuret ulottuvat ainakin 5 vuoden päähän. Pikkuhiljaa asia on auennut enemmän ja enemmän. En tunne ylittäneeni mitään rajaa vieläkään.
Näen kyllä totuuden ja sen ettei minää ole. Ja päivä päivältä elämä alkaa elämään enemmän vapaan olotilan kautta. Ihan viime aikoina (tämän opastuksen aikana) olen huomannut olevani vielä enemmän läsnä ja murehtivani vähemmän tulevaisuutta. Olen myös alkanut luottaa vielä enemmän intuitioon silloin kun minulla on ollut (tai olen luullut että on) valinnan mahdollisuus.

Kiitos tästä. Pyydän muita oppaita katsomaan vastauksia. Voi mennä muutama päivä.

Sillä välin haluaisin kysyä, että nouseeko jotain jos elämä olisikin tässä? Ei tulisi enää mitään ihmeellistä, ei hienoja kokemuksia, ei olisi enää löydettävää.

Esa

1.) Onko "minää" olemassa, missään muodossa, millään tavalla? Onko sitä koskaan ollut?

Minä on olemassa vain ihmisten mielikuvissa ja ajatuksissa. Muulla tavoin sitä ei ole olemassa eikä siis myöskään ole koskaan ollut.

2.) Kirjoita mahdollisimman tarkasti, mikä "minä-illuusio" on, miten se alkaa ja miten se toimii?

Minä-illuusio alkaa jo lapsena kun asioihin, tapahtumiin, esineisiin luodaan omistussuhteet. Minä-illuusio on samaistumista fyysiseen kehoon. Se toimii mielissämme luoden tarpeita, pelkoja, "totuuksia".

3.) Miltä tuntuu nähdä "minä" illuusioksi?

Helpottavalta ja tulee tunne että takaisin vanhaan ei ole paluuta. Voi vihdoin päästää irti. Voi elää.

4.) Miten kuvaisit minä-illuusiota jollekin, joka on erittäin kiinnostunut asiasta, mutta ei ole koskaan kuullut illuusiosta.

Tätä olen käytännössä kokeillut (huonolla lopputuloksella) enkä taida oikein osata. :)
Ehkä pyytäisin häntä keskittymään pelkkään aistien kautta havannoimiseen, ilman mielen käyttöä. Jonka jälkeen kysyisin kuka aisteja koki/havannoi. Uskon että tätä kautta hänelle saattaisi avautua tunne ettei erillistä minää ole.

5.) Mikä oli "viimeinen pisara" joka työnsi sinut rajan yli, sai sinut katsomaan?

En osaa antaa suoraa vastausta tähän. Kyse on ollut pitkästä prosessista jonka juuret ulottuvat ainakin 5 vuoden päähän. Pikkuhiljaa asia on auennut enemmän ja enemmän. En tunne ylittäneeni mitään rajaa vieläkään.
Näen kyllä totuuden ja sen ettei minää ole. Ja päivä päivältä elämä alkaa elämään enemmän vapaan olotilan kautta. Ihan viime aikoina (tämän opastuksen aikana) olen huomannut olevani vielä enemmän läsnä ja murehtivani vähemmän tulevaisuutta. Olen myös alkanut luottaa vielä enemmän intuitioon silloin kun minulla on ollut (tai olen luullut että on) valinnan mahdollisuus.

Sillä välin haluaisin kysyä, että nouseeko jotain jos elämä olisikin tässä? Ei tulisi enää mitään ihmeellistä, ei hienoja kokemuksia, ei olisi enää löydettävää.

Olen joskus leikitellyt ajatuksella että jos kuolisin nyt (näin nuorena). Jäisikö elämää elämättä ja kokemuksia kokematta? Olen tullut siihen lopputulokseen ettei minun ole tarvetta kokea mitään ihmeellistä enään.
En tideä vaikuttaako siihen entinen elämäni (maailman ympäri matkustelua, paljon juhlimista jne.) mutta olen onnellisimmillaan ihan vain olemalla olemassa.
Hyvä esimerkki on se että olen lähdössä 2 viikon päästä toiselle puolelle maailmaa hienoon lomakohteeseen mutta matkan ajattelu ei herätä mussa yhtään mitään tunteita (onkin ollut ihmettelemistä matkaseuran osalta kun en ole entiseen tapaani innoissaan ja hehkuta matkasta etukäteen). Jotenkin sinne lähteminen on tällä hetkellä yhdentekevää sillä se on jossakin tulevaisuudessa mikä ei ole juuri nyt. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

Ymmärrän täysin. Ennemmin tai myöhemmin tulee täysin päivänselväksi, että "minän" kautta ajateltuna sitä voi oikeastaan vain yrittää jahdata kokemuksia ja asioita. Ainakin itsellä se iski joskus päin naamaa ja tietyllä tavalla tuo on myös aika karua. Samalla kun myöntää, ettei ole enää koettavaa tai haluttavaa, on valmis antautumana elämälle. Paradoksaalisesti myös saa kaiken (vaikkei ole ketään saamassa) kun luopuu kaikesta.

Sinut on nyt hyväksytty kolmen oppaan toimesta. Laitan tietoa jälkihoitoryhmistä sähköpostilla.

Tervetuloa kotiin :)

Esa

Sillä välin haluaisin kysyä, että nouseeko jotain jos elämä olisikin tässä? Ei tulisi enää mitään ihmeellistä, ei hienoja kokemuksia, ei olisi enää löydettävää.

Olen joskus leikitellyt ajatuksella että jos kuolisin nyt (näin nuorena). Jäisikö elämää elämättä ja kokemuksia kokematta? Olen tullut siihen lopputulokseen ettei minun ole tarvetta kokea mitään ihmeellistä enään.
En tideä vaikuttaako siihen entinen elämäni (maailman ympäri matkustelua, paljon juhlimista jne.) mutta olen onnellisimmillaan ihan vain olemalla olemassa.
Hyvä esimerkki on se että olen lähdössä 2 viikon päästä toiselle puolelle maailmaa hienoon lomakohteeseen mutta matkan ajattelu ei herätä mussa yhtään mitään tunteita (onkin ollut ihmettelemistä matkaseuran osalta kun en ole entiseen tapaani innoissaan ja hehkuta matkasta etukäteen). Jotenkin sinne lähteminen on tällä hetkellä yhdentekevää sillä se on jossakin tulevaisuudessa mikä ei ole juuri nyt. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?