The Gate

Terve,

Tuon kirjoittamani tekstin tarkoituksena on vain auttaa ohjaamaan katsomista, sitä ei tarvitse sisäistää, saati muodostaa mitään uskomuksia sen pohjalta. Luota täysin omaan kokemukseen. Löytyykö minä välittömässä kokemuksessasi mistään? Voit havaita sormet näppäimillä ja tekstiä ruudulla, mutta onko todistetta minän olemassaolosta missään muualla kuin ajatuksissa?

Oma "näkeminen" tapahtui tällä foorumilla oppaani Elizabethin johdolla. Olin kirjoittanut kappaleen tekstiä hänelle, puhunut ajatuksia ääneen siitä kuinka minään uskomista tukee lähes kaikki kielellinen ilmaisu. Esimerkiksi edellisessä lausessa: "olin kirjoittanut", "olin" sanaan sisältyy uskomus/oletus "minän" olemassaolosta, ja oletus siitä että "se oli kirjoittanut" jotain. Mutta onko tuo "minä" todellinen vai fiktio? Onko mitään todisteita että "minä" on kirjoittanut yhtään mitään? Vai onko vain havaintoja ruudulle ilmestyneistä kirjaimista sormen liikuntojen myötä? Ja voiko minuutta löytyä noista sormista tai kehosta ylipäätään? Kirjoitin itse oppaalleni havainnoistani kuinka kaikki ajatukset vain kiertävät kehää minän ympärillä. Oppaani kysyi: löydätkö sitä minää - jonka ympärillä ajatukset pyörivät - mistään? Istuin keittiön pöydän ääressä ja pysähdyin. Katsoin. Nousin, ja lähdin kävelylle normaalia suuremman avaruudellisuuden tunteen kanssa: "Elämä ilman keskusta. Voin luottaa siihen", ja asia oli sitä myöten selvä.

Tärkeintä on siis, että katsot omaan kokemukseesi ja luotat näkemääsi. Tässä LU-prosessissa ei ole kyse sen ihmeellisemmästä asiasta. Työ jatkuu LU:n jälkeen, ja ehkä prosessin loppuun saamisen paras puoli on siinä, että pääsee osaksi Facebook-ryhmiin, missä keskusteluihin osallistuminen tai pelkkä seuraaminenkin kiihdyttää jäljellä olevien uskomisten ja harhojen putoamista.

Kiitos vastauksesta, jatkan näiden juttujen parissa päivittäin, ja ilmoittelen edistymisestäni!

Hei, voisinko kysyä eräästä asiasta joka tapahtui jokin aika sitten ennenkuin liityin tähän LU:n. Olisin kysynyt voiko jossakin vaiheessa "nähdä" tajuamatta sitä ja sitten kadottaa kyseisen olon?
Olin sellaisessa tilaisuudessa, jossa näin jälkikäteen muisteltuna olin tilanteessa 100% läsnä "joka solulla" ja tavallaan "unohdin" itseni. Tuon tilaisuuden jälkeistä oloa on vaikea kuvata sanoin, olo oli niin hyvä etten oikeastaan keksi sanaa sitä kuvaamaan, olo oli vähän kuin kevyellä linnulla ja nyt kun mietin niin tunne oli avaruudellinen - se mistä puhuit aiemmin. Oloa kesti jokin aikaa, mutta heti kun yritin ymmärtää olotilaani "älyllisesti" ja aloin kuvata sitä sanoin niin kyseinen hyvä olo pikkuhiljaa hupeni ja myöhemmin kun olin käynyt nukkumaan edes muistamatta käyneeni nukkumaan, heräsin fyysisesti erittäin hirveään oloon joka myös hupeni pikkuhiljaa. Toisinsanoen aivankuin olisin pudonnut korkealta alas. Kyseessä ei ollut mikää rankka fyysinen suoritus, eli se ei voinut olla mikään adrenaaliryöppy. Tämä tapahtuma vain muistui mieleeni tänään, en tiedä miksi.
Olen tehnyt paljon plop-harjoitusta ja tuntuu että koko ajan ne ajatukset jotka ennen kiersi kehää päässäni, sellaisia turhia, häiritseviä juttuja, niitä on nykyään vähemmän ja keskityn enemmän hetkeen. En myöskään stressaa samoin kuin ennen. Välillä tunnen myös hyvää oloa, kun ajattelen jotakin, ja plop-harjoituksella ajatus ikäänkuin häviää. Aivankuin lamppu syttyisi päässä niinkuin joissakin sarjakuvissa, kun joku keksii hyvän idean.. No, prosessi jatkuu...

Terve,

Olisin kysynyt voiko jossakin vaiheessa "nähdä" tajuamatta sitä ja sitten kadottaa kyseisen olon?

Kyllä tuo on mahdollista, ja itse asiassa varmaan yleistäkin. LU-prosessissa tavallaan tuodaan yhteen kaikki "langanpäät", jotka auttavat tuollaisen luonnollisen tilan oivaltamisessa ja myös ymmärtämisessä.

Kun oivallus minättömyydestä on olemassa, niin jos tuntuu, että tuo tila jotenkin olisi sumentumassa niin riittää palautua välittömään aistikokemukseen ja tsekata mitäs ne ajatukset olivatkaan (lyhyt muistutusfraasi: "check the thoughts"). Ja tuohon jälkimmäiseen sopii tuo plop-harjoitus. Ajatukset saattavat vakuuttaa että "tila" on menetetty tai mitä vain hassua, mutta tuo tilan menettäminen ei ole mahdollista, on vain ajatuksia jotka saattavat kerrostua siihen kirkkaan ikkunan pintaan, ikkuna ei ole koskaan kadonnut minnekään. Ei ole tarpeen lähteä siis huolestuneiden ajatusten matkaan tai analysoida niitä, ne ovat vain ajatuksia ("plop").