Etsin opasta

[Iida]

Hei,

sopii hyvin.
Halusin vielä sanoa, että tee tämä huolella ja esim. jos yhtään siltä tuntuu jonkin "harjoitteen" tai kokeen kohdalla, se kannattaa tehdä uudestaan.

Lukiessasi pidä asenteena "kuin ensimmäistä kertaa, tietämättä mitään ennestään". :)Tutkien onko minää olemassa välittömässä kokemuksessasi muuna kuin ajtuksena, katsoen syvemmälle kuin kertaakaan tähän saakka...
Myös minä luen dialogin läpi. Palataan viimeistään huomenna!

Iida

[Jaakko]

Tuossa virrassa toistuu aina välillä ajatus minästä, mutta onko tietoisuutta minästä muiden ajatusten kohdalla? Eli kun esim. Ajatus sateen ropinasta nousee, onko siinä samalla ajatus minästä, vai onko vain havainto ropinasta?

Tuota tutkiessani huomasin, muuten että ei voi olla molempia yhtäaikaa. Esimerkiksi, kun tein tuota haisteluharjoitusta, niin jos olen täysin keskittynyt siihen hajuun, niin en voi olla keskittynyt minuun eli siihen ajatukseen minusta..

Tuntuu, kuin lähes kaiken tyhjän tilan täyttää ajatus minusta.. Tulee paljon erilaisia ajatuksia ja sitten hetkeksi huomio kiinnittyy välillä minuun.. eli ajatukseen minusta. Mutta tarvin tähänkin nyt enemmän aikaa.. eli huomiseen.

[Jaakko]

Kun kirjoitat "Minä samaistun ajatuksiini", miten konkreettisesti? Onko se muuta kuin yksi totena pidetty ajatus?
Jos en ole valppaana, niin usko ajatuksiin vain tapahtuu, vaikka ei ole ketään uskomassa siihen.. ja aina niiden välissä tulee ajatus minusta, joka nyt tuntuu olevan kuvitelma minusta tänne silmien taakse..
Huomasin tätä viestiketjua lukiessani myös sen, että se miten kuvailen "minää" missä se sijaitsee, mistä koostuu yms, on vaihdellut aika paljon.

Tähänki kysymykseen tuli erilaisempi vastaus mieleen..
MIHIN MINÄ KUVAA TARVITAAN? -näyttää siltä, että minä-ajatus vahvistaa jotkun uskomukset todeksi ja uskomukset vahvistavat minän todeksi.. Mutta ei mihinkäänmuuhun tarvita minää.

Ok, sovelletaanpa tätä edelleen.
Sulje taas silmäsi.
Etsi se tunne joka on aina tässä - olemisen, elämisen, olemassaolon tunne. Löydätkö sen? Istu rauhassa kunnes tavoitat sen.
Onko tässä kokemuksessa mitään persoonallista?
Tässsä vielä yksi video, joka ohjaa kohti suoraa kokemista. http://www.youtube.com/watch?v=cNbgW4y3Mj8

Tämä osio mulla hitusen meni ohi ja aion nyt viikonloppuna viimeistään ottaa enemmän aikaa tuohon tutkimiseen. Tuosta tunteesta on jotenkin vaikea saada kiinni. Mutta mm Moojin sanojen "tahdissa" olen keskittynyt ennen tätäkin prosessia. Yleensä vain turhautuen keskittymisen puutteeseen, mutta taas silloin tällöin kokenut niitä hetkiä, joita satoreiksi jotkut kutsuvat..

-Jaakko

[Iida]

Huomasin saman, että tuo osio meni ohi, joten palataan siihen...
Voit tutkia, aina kun huomaat, tuota "olemassaolon tunnetta". Sitä tunnetta joka pysyy muuttumattomana, vaikka "Jaakko" muuttuisi ulkoisesti ja ajatuksiltaan kuinka paljon tahansa.

Jatketaan huomenna taas!

[Iida]

Hei Jaakko,

huhuu, pari päivää on vierähtänyt ilman viestiä sinulta. Mitä kuuluu? Oletko tunnustellut tuota "olemassaolon tunnetta"?

Iida

[Jaakko]

Oho, Luulin sun laittavan jotain harjoitusta ensiksi. Olen kuitenkin tehnyt tuota aikaisempaa harjoitusta ja se on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Keskittyessäni tiedän, että jokin ei muutu vaikka koko ulkoinen elämä hajoaisi palasiksi.. tai jos vaikka halvaantuisin. Jokin tuntuu aina samalta, mutta en osaa nimetä sitä miksikään.. Siinä ei ole mitään persoonallista, ellei mieli leimaa sitä mitenkään.

Tuosta minä-ajatuksesta myös sen verran, että kaikki näitä kehon tuntemuksiakin mieli kutsuu minäksi. Ja helposti kuvittelen itseni varsinkin tänne silmien taakse.. Vaikka siitä ei ole mitään todisteita suorassa kokemuksessa. Sehän sen kertoo jo, että sen on oltava ajatus, jos millään muulla aistilla en sitä voi löytää. Tämä asia on mun mielestä selkeytny viime aikoina.

Kiitos jo tässä vaiheessa sulle opastuksesta! tää prosessi on ollu aika valaiseva.. Oon saanu paljon iloa ja rauhallisuutta elämään.

-Jaakko

[Iida]

Kiitos itsellesi että olet keskittynyt tähän ja tutkinut suoraa kokemusta. :)

Jokin tuntuu aina samalta, mutta en osaa nimetä sitä miksikään.. Siinä ei ole mitään persoonallista, ellei mieli leimaa sitä mitenkään.

Hyvä!! Juuri tätä tarkoitan, on "jotain" , jotain jolla ei ole nimeä. Sille voi tietysti antaa ihan minkä tahansa nimen vain haluaa, vaikkapa "olrmassaolontunne" tai "Jaakko", mutta kaikki ne ovat vain sanoja.Onko itse/minä mitään muuta kuin tämä tunne ja siihen liitetty nimilappu "minä"?

Onko minä olemassa vai ei?

[Jaakko]

Onko itse/minä mitään muuta kuin tämä tunne ja siihen liitetty nimilappu "minä"?

Se jokin tunne on pysynyt samana niin kauan kuin muistan, mutta siitä on vaikea saada kiinni.. Mitä pitempään yritän keskittyä siihen, sitä enemmän minua alkaa jostakin syystä väsyttämään. Välillä tuntuu, että se on helpompaa, jos vain yhtäkkiä muistaa keskittyä siihen keskellä ajatusvirtaa. Mutta silloinkin vain hetken..

Mutta eihän sen pitäisi olla mitenkään vaikeasti tavoitettava, jos se kerran on ollut niin kauan kuin muistan. Huomasin tuossa aikaisemmin sen, että minä-ajatusta ja jotain toista ajatusta esim. Ulkona on kylmä ei ole yhtäaikaa vaan ne ilmestyvät eri aikaan. tuo minä-ajatus tietenkin osoittaisi sen tuntemuksen mihin se viittaa, jos kerran mieli on liittänyt nimilapun "minä" sille tunteelle, mutta nyt tuntuu kaikki taas jotenkin vaikealta..


Onko minä olemassa vai ei?

Se ei myöskään ole minun kokemuksessani vielä täysin selvää.

[Iida]

Hei Jaakko!

Se tunne on vain niin lähellä ja yksinkertainen, ettei sitä tule helposti huomanneeksi, koska ajatukset näennäisesti peittävät sen. On ihan normaalia että ajatus seuraa hyvin nopeasti ja nimeää tuon tunteen "minä", ja syntyy käsitys että olisi erillinen todellinen yksikkö johon tuo ajatus viittaa. Mieti tätä. Mutta tämä tunne on aina tässä, aina löydettävissä.

Kirjoitan huomenna lisää, mutta voit kirjoittaa tuntemuksiasi sitä ennen, ja jatka tutkimista. JOS minä ontodellisuudessa olemassa, kai sen pitäisi jo jostain löytyä?!

[Iida]

Jaakko...

Kirjoitit että minän olemassaolo on vielä kokemuksessasi epäselvää. Olemme yhdessä tutkineet minäuskomusta melko perusteellisestikin, ja olet itse useampaan kertaan todennut itse tutkittuasi, että minän on pakko olla ajatus.

Kyse on sen selvittämisestä, mikä on totta ja mikä ei.

Uskomus on "idea, jota pidetään totena". Kun uskomus on nähty tyhjäksi, idea saattaa edelleen nousta ajatuksena, mutta siihen ei enää usko.

Kun uskomusta tutkii, eikä sille ole kokemuksellisia todisteita, seuraa uusi tilanne: sitä ehkä tietää miten asia on, mutta TUNNE minästä saattaa olla jäljellä. Tästä eteenpäin kyse onkin KOKEMUKSELLISESTA tutkimisesta eikä rationaalisesta päättelystä.

Minä voin esittää sinulle kysymyksiä, mutta EN voi katsoa sinun puolestasi.

Entä jos kaikki elämässä tapahtuu omalla painollaan - ilman ajattelijaa, toimijaa, valitsijaa, päätöksentekijää?
En siis odota älyllistä vastausta, vaan sitä että sukellat avoimesti tämänhetkiseen kokemukseen ja katsot syvemmälle... Voisiko se, mitä olemme tutkineet, olla totta? Entä jos se on totta?

Mitä nousee kun sanon, ettei Jaakkoa ole olemassa?

[Jaakko]

Tästä eteenpäin kyse onkin KOKEMUKSELLISESTA tutkimisesta eikä rationaalisesta päättelystä.
Minä voin esittää sinulle kysymyksiä, mutta EN voi katsoa sinun puolestasi.

Mulla on vähän semmosta tunnetta, että nyt tekisi mieli nauttia näistä oivalluksista arjessa ja samalla tarkastella mitä tapahtuu. Viikko tai kaksi..Se ei tietenkään
sulje pois tämän kaiken tutkimista, ei varmasti, mutta kirjoittelu päivittäin tuntuu ainakin nyt vähän itseään toistavalta.

Tuo olemisentunteen tunnustelu vetää puoleensa, joten sitä tulen ainakin tutkimaan tänäkin aikana.

-Jaakko

[Iida]

Hei Jaakko,

Tämä on prosessi, jota ei kannata jättää kesken kun sen on kerran aloittanut, eli en suosittele "taukoa".

Sen sijaan asioiden itsenäinen tutkiminen ilman uusia kysymyksiä on hyvä idea. Tunnustele erityisesti allaolevaa aiempaa ohjetta joka päivä aina kun muistat, avoimena mahdollisuudelle että asiat eivät ole niin kuin olet kuvitellut ja kirjoita tuntemuksistasi.

Entä jos kaikki elämässä tapahtuu omalla painollaan - ilman ajattelijaa, toimijaa, valitsijaa, päätöksentekijää?
En siis odota älyllistä vastausta, vaan sitä että sukellat avoimesti tämänhetkiseen kokemukseen ja katsot syvemmälle... Voisiko se, mitä olemme tutkineet, olla totta? Entä jos se on totta?

Katsele ihmisiä ja eläimiä toimissaan, tunnustele mitä se tarkoittaisi, JOS asiat toimivat ilman erillistä yksikköä, minää. Miten koira pärjää ilman minää? Katso syvemmälle, ei vain ajatuksen ja mielen tasolla, vaan "sydämellä".

Entä jos se on totta...?
ENTÄ JOS ASIA ON NIIN?

Kirjoita mitä tahansa kun siltä tuntuu, tai minä palaan asiaan viimeistään muutaman päivän päästä.

Halauksin,
Iida

[Jaakko]

[quote="Iida"]

Sen sijaan asioiden itsenäinen tutkiminen ilman uusia kysymyksiä on hyvä idea. Tunnustele erityisesti allaolevaa aiempaa ohjetta joka päivä aina kun muistat, avoimena mahdollisuudelle että asiat eivät ole niin kuin olet kuvitellut ja kirjoita tuntemuksistasi. [quote]

kuulostaa hyvältä! Tehdään näin!

[Iida]

Hienoa!
Palataan kun siltä tuntuu!

[Jaakko]

Terve! tässä vähän tämän hetkisiä mietteitä.

Vieläkin jos jokin väärä "valinta" jää kaivelemaan, minun pitää miettiä taaksepäin sitä, että oliko minulla edes valinnan mahdollisuutta tilanteessa. Eli tarkoittaakohan se sitten sitä, että se ajatus kontrollista on niin voimakas, että mieli ehtii aina tulla kertomaan, että MINÄ valitsin. sitten kun kelaan tilannetta uudestaan, niin huomaan, ettei minulla ollut edes valinnan mahdollisuutta ja stressi helpottaa.

Toinen asia on samaistuminen tähän kehoon. Kun erimerkiksi katson itseäni peilistä, niin se tuntuu erittäin voimakkaasti minulta.

Musta tuntuu myös, että ajatus on jotenkin vieläkin totta. Se tarina minkä ajatus kertoo asiasta tai tilanteesta. Ja se usko liittyy siihen myös,
että kaikki muutkin ihmiset uskoo ajatusten tarinoihin. En ehkä erota totuutta ajatuksista.. En tiedä sitten voiko taustalla olla jokin pelko jonkin oleellisen menettämisestä, mutta ei se suoranaisesti pelkoa ainakaan herätä.