Hei,
Muutama viikko on mennyt ja olet päässyt tunnustelemaan uudesta näkökulmasta elämää.
Mitä kuuluu?
Oppaan haluaa hän
Re: Oppaan haluaa hän
Hei,
On hieman kestänyt vastaaminen, kun on niin paljon tapahtumia elämässä. Olen eroamassa ja yliopiston viimeisiä kursseja väännän tässä töiden ja treenien ohella. Paljon siis asioita tapahtuu ja minä tarkkailen miten muut ja itse niihin reagoin. Melkein päivittäin hämmästyn, kun mielen suojaverkkoja murtuu. Välillä aika kivuliastakin.
Eron suhteen tämä prosessi on ollut äärimmäisen vapauttava. Voin antaa asioiden tapahtua. Voin antaa exän vihata minua ja toimia juuri sillä tavalla kuin hänen tarvitsee toimia. Se ei ole sitä kuka hän on. Hän vain tällä hetkellä ei voi toimia mitenkään muutenkaa ja näin saa olla. Hän ei ymmärrä minua, pitää kylmänä, kun en lähde riitoihin eikä minulla ole mitään kommentoitavaa. Hän ajattelee, että minä olen itsekäs, enkä välitä kuin omasta onnellisuudestani. Selittämällä omaa ajatusmaailmaani, en saa häntä ymmärtämään. En voi tehdä sitä hänen puolestaan. Toisaalta, ei ole minun asiani tai tehtäväni saada häntä ymmärtämään. Hän ei voi käsittää miksi en voi ajatella kuten esim. puoli vuotta sitten. Kun vastaan, että kun kerran on nähnyt, niin ei enää voi olla näkemättä. Ei varmaan helpoin asia ymmärtää suurimmalle osalle ihmisiä ;)
Tämmöisenä aikana kun tapahtuu todella paljon asioita ja on ns. kiire, niin mieli helposti lähtee autopilotille, eli siihen vanhaan opittuun. Olen myös hyväksynyt sen, että näin käyn. Nykyisin onneksi tiedostaa sen. Ja toisaalta olen myös ymmärtänyt tässä pari päivää sitten, ettei kokoajan voi olla hetkessä. Nyt voi olla, mutta ei voi suunnitella olevansa kokoajan, koska juuri sillä hetekellä ei taas olekaan, vaan lähtee mielen tarinoihin ja määrityksiin mukaan. Tuntuu, että melkein joka päivä jää kiinni jostain mielen ja "minän" suojamuurin rakentamisesta tms. Toisaalta se on aika kivuliasta välillä. Mutta ah, niin vapauttavaa. Vähän aikaa sitten tajusin myös sellaisia asioita joista valehtelee itselleen. Käsittämätöntä, että pitää valehdella itselleen oman pään sisällä. Se on mielestäni oudointani mitä mieli tekee.
Asiaa olisi vielä vaikka kuinka varmaan tähän liittyen, mutta en ehdi nyt kirjottamaan ja teksti on kadonnut jo pari kertaa, joten jatkan ehkä myöhemmin.
Kuuluu siis ylämäkeä ja alamäkeä mutta kaikkiaan ihanaa ja stressitöntä!
On hieman kestänyt vastaaminen, kun on niin paljon tapahtumia elämässä. Olen eroamassa ja yliopiston viimeisiä kursseja väännän tässä töiden ja treenien ohella. Paljon siis asioita tapahtuu ja minä tarkkailen miten muut ja itse niihin reagoin. Melkein päivittäin hämmästyn, kun mielen suojaverkkoja murtuu. Välillä aika kivuliastakin.
Eron suhteen tämä prosessi on ollut äärimmäisen vapauttava. Voin antaa asioiden tapahtua. Voin antaa exän vihata minua ja toimia juuri sillä tavalla kuin hänen tarvitsee toimia. Se ei ole sitä kuka hän on. Hän vain tällä hetkellä ei voi toimia mitenkään muutenkaa ja näin saa olla. Hän ei ymmärrä minua, pitää kylmänä, kun en lähde riitoihin eikä minulla ole mitään kommentoitavaa. Hän ajattelee, että minä olen itsekäs, enkä välitä kuin omasta onnellisuudestani. Selittämällä omaa ajatusmaailmaani, en saa häntä ymmärtämään. En voi tehdä sitä hänen puolestaan. Toisaalta, ei ole minun asiani tai tehtäväni saada häntä ymmärtämään. Hän ei voi käsittää miksi en voi ajatella kuten esim. puoli vuotta sitten. Kun vastaan, että kun kerran on nähnyt, niin ei enää voi olla näkemättä. Ei varmaan helpoin asia ymmärtää suurimmalle osalle ihmisiä ;)
Tämmöisenä aikana kun tapahtuu todella paljon asioita ja on ns. kiire, niin mieli helposti lähtee autopilotille, eli siihen vanhaan opittuun. Olen myös hyväksynyt sen, että näin käyn. Nykyisin onneksi tiedostaa sen. Ja toisaalta olen myös ymmärtänyt tässä pari päivää sitten, ettei kokoajan voi olla hetkessä. Nyt voi olla, mutta ei voi suunnitella olevansa kokoajan, koska juuri sillä hetekellä ei taas olekaan, vaan lähtee mielen tarinoihin ja määrityksiin mukaan. Tuntuu, että melkein joka päivä jää kiinni jostain mielen ja "minän" suojamuurin rakentamisesta tms. Toisaalta se on aika kivuliasta välillä. Mutta ah, niin vapauttavaa. Vähän aikaa sitten tajusin myös sellaisia asioita joista valehtelee itselleen. Käsittämätöntä, että pitää valehdella itselleen oman pään sisällä. Se on mielestäni oudointani mitä mieli tekee.
Asiaa olisi vielä vaikka kuinka varmaan tähän liittyen, mutta en ehdi nyt kirjottamaan ja teksti on kadonnut jo pari kertaa, joten jatkan ehkä myöhemmin.
Kuuluu siis ylämäkeä ja alamäkeä mutta kaikkiaan ihanaa ja stressitöntä!
Who is online
Users browsing this forum: No registered users and 59 guests