Etsin opasta

[Iida]

Hei Jaakko,

Kiitos että kirjoitit rehellisesti näistä tuntemuksista. Hyvä että tiedostat ne.

Voisimme käydä jonain iltana intensiivisempää chattia LU:n opastusryhmässä facebookissa.
Miltä kuulostaa?

Jos tämä sopii, pyydä tästä pääsyä ryhmään:
https://www.facebook.com/groups/2410974 ... 1/?fref=ts
Aloitin sinulle sinne jo ketjun Jaakko-nimellä.

Toivottavasti nähdään siellä!

[Jaakko]

Olen nyt ryhmässä! tämä päivä ja alkuviikko on niin kiireisiä, ettei kerkeä kirjoittelemaan, mutta tutkin tätä kaikkea joka hetki aina kun muistan. Nyt ei ole vastustusta ja "häiriötekijöitä" enää niin kovasti ja kaikki tuntuu helpommalta.

[Iida]

Hyvä, jatketaan siellä kun hetki on sopiva! Odotan viestiäsi siihen keskusteluun jonka aloitin ryhmässä sinulle.

[Jaakko]

Moro, Iida!

En tiedä käytkö täällä enää mutta kirjotampa vähän päivitystä!

Olin nähnyt jo minättömyyden aika varhaisessa vaiheessa tätä pitkälle venynyttä prosessia, mutta en oikein uskonut omaa kokemustani ja halusin varmistuksen. En todellakaan tyytynyt vähään tai mihinkään puolivalmiiseen:) Sen varmistuksen tarkoitus muuttui varmaan jossain vaiheessa sellaiseksi, että halusin tietyn tunteen katoavan, mihin sitten keskityin liikaa ja väärällä tavalla. Sitten kun päätettiin lopettaa opastus, niin tapahtui jonkinlainen rentoutuminen ja tyhjän päälle putoaminen. Sillon oli pitkään semmonen vaihe, että mieli oli aika hiljanen ja hämmentynyt. Sillon sain samalla varmistuksen siihen, että ei minää ole olemassakaan.. On vain ajatukset jotka väittävät aivan muuta. Ja minä en ole ajatukseni. Todellisuudessa minua ei ole eikä ole koskaan ollutkaan.

mulla oli tunne silmien takana olevasta minästä, mutta syvennyin siihen, että kuinka se erillinen minä sieltä käsin sitten tätä kaikkea ohjaa?!
Kuinka se minä muka voisi luoda nämä ajatukset tai mielikuvan? ei mitään hajua miten tällä silmien takana olevalla minällä voisi olla taito ottaa ne värikynät esille ja piirtää juuri tietynlainen kuva tuonne jonnekin. :D Tai kättä liikuttaessa supistaa juuri oikeita lihaksia jotta käsi liikkuu. Ei mitenkään ole mahdollista. silmien takana oleva tunne minästä on vain fyysinen tunne ja mielen oletus.. eikä mitään muuta.

Olo on helpottunut ja nyt on vain elämää ja välillä tulee reagoitua ihan vanhalla opitulla kaavalla asioihin, mutta mitä sitten?! nopeasti huomaa, että se oli täysin turhaa eikä mistään mentaalisista asioista muodostu enää mitään pitkittyneitä kärsimyksiä, kun ne näkee aina vain tässä hetkessä, missä mitään minää ei ole olemassa.

Tämä seuraava ei suoranaisesti liity edes asiaan, mutta en ymmärrä miksi ne jotka kiertelee puhumassa näistä asioista retriiteissä tms., Eivät keskity vain suoran kokemuksen opettamiseen. Turhaa puhua mistään ylimääräisestä tai liian kiertelevästi, jos tavoitteena on "vapautuminen". Tämän simppelimpää juttua ei ole olemassakaan. Krhöm.. Rahastusta? No toisaalta onhan se ihan viihdyttävääkin varmasti opettajalle ja oppilaallekin ja kaikki kulkee eri reittejänsä kuitenkin :) ja jos opettaja on kulkenut tiettyä reittiä, voi olla helpompi opettaa sen oman kokemuksen pohjalta.

-Jaakko

[Iida]

Hei Jaakko!

Kiitos viestistäsi, kiva kuulla sinusta! Ja mukavaa luettavaa kuulumisesi. :)

En itse enää toimi oppaana LU:ssa, mutta viestisi välittyi sähköpostiini. Lähetän sinulle pian yksityisviestin jatkosta.

Iida

[Jaakko]

Joo kiitosta sulle ku jaksoit käyttää niin paljon aikaa mun opastaukseen! Odotan viestiäsi.

[Iida]

Hei,

kiitos itsellesi, sinä tässä olet sen työn tehnyt. Jatketaan vielä hiukan.

Oletko siis nähnyt minuuden luonteen?

Iida

[Jaakko]

olen nähnyt minuuden luonteen

[Iida]

Selvä juttu. :)

Tässä saat vastattavaksi muutaman kysymyksen. Vastaa mahdollisimman kattavasti kaikessa rauhassa, vaikka se veisi muutaman päivänkin. Voit myös vastata kysymys kerrallaan. Tiedän että osaan kysymyksistä (tai hyvin samanlaisiin) olet jo vastannut aiemmin, mutta vastaa silti kaikkiin ja kirjoittaen vastauksen siten kuin sen tässä hetkessä itse näet ja ymmärrät.

Palataan asiaan pian!

1) Onko erillistä "minä/itse" olemassa missään, missään muodossa tai millään tavalla? Onko sitä joskus ollut?

2) Selitä yksityiskohtaisesti mikä erillisen minän illuusio on, milloin se alkaaja miten se toimii oman kokemuksesi mukaan. Kuvaile sitä mahdollisimman tarkkaan siten kuin näet sen nyt.

3) Miltä tuntuu nähdä tämä? Miten tämä eroaa ajasta ennen kuin aloitit tämän dialogin? Kirjoita muutaman viime päivän perusteella.

4) Mikä oli viimeinen asia tai ratkaiseva tekijä, joka sai sinut katsomaan, "työnsi jyrkänteeltä"?

5) Päätätkö, valitsetko tai kontrolloitko sinä asioita elämässä? Saatko sinä jotain tai mitään elämässä tapahtumaan? Anna omaan kokemukseesi perustuvia esimerkkejä.

6) Onko sinulla jotain lisättävää?

[Jaakko]

1)Minää ei ole eikä koskaan ole ollutkaan olemassa. tätä kehoa ja sen yksillöllisyyttä oon aina ennen pitänyt minuutena, mutta sitä ei ole koskaan ollutkaan. Minä on turha sana.. Ei ole mitään niin henkilökohtaista kuin mitä sana minä tai minun yrittää osoittaa.

2) Ajatukset ovat niin vakuuttavan tuntuisia, että ne saavat uskomaan erilliseen toimijaan, valitsijaan ja vastuussa olevaan ohjailijaan. Miksihän ajatuksiin on oppinut luottamaan sillä tavalla..? varmaan siksi juuri, kun lapsesta asti on opetettu "minä" "sinä" "minun" jne. sitten sitä alkaa ottamaan todesta nämä sanat. Kaikki tämä tapahtuu kuitenkin vain mielessä ja kun näkee ettei olekaan mieli, niin elämä helpottuu.

3) Huikaisevaltahan tämä tuntuu. Enää ei ole mitään pitkittyneitä ajatus-tunne myllyjä, eikä ahdistusta. en pelkää enää ajatuksiani, kun olen nähnyt että ne ovat vain ajatuksia, eikä ole ketään edes pelkäämässä. Tämä hetki on avain. mitä enemmän syvennyn tähän hetkeen, sitä selvemmin näkee tämän elämän todellisen luonteen. Tunteessa mitattuna kontrasti on valtava verrattuna aikaan ennen prosessia.

4) Rentoutuminen ajatuksista siinä vaiheessa kun lopetettiin hetkeksi aikaa. Päivät oli täynnä vain tätä tutkimista ja tuskastumista. Ajatukset kulki samaa rataa, mutta sitten kun tämä prosessi lopetettiin aika yllättävästikin, niin hengähdyksen jälkeen katsominen tapahtui kuin itsestään eikä todellisuutta päässyt enää karkuun.

5)No yritetäämpä ohjata jotain.. ei tästä tuu mitään :D Asioita tapahtuu sormien liikuttelusta työpaikan valitsemiseen. kaikki vain tapahtuu itsestään eikä tässä suorassa kokemuksessa ole hajuakaan miten nämä lihakset toimivat tai mistä nämä ajatukset tulevat. Esimerkiksi kun suunnittelen huomista työpäivääni.. ajatus suunnittelusta tuli tyhjästä, sitten vain tulee ajatuksia toisen perään. sitä pystyy ikään kuin laittamaan sellaisen otsikon mieleen, mitä ajattelun tulisi koskea, esim. tulevan suunnittelu. Mutta sekin otsikointi tapahtuu tietysti ilman mitään erillistä minää. Käsittämätöntä tälle mielelle nähdä kuinka vähän elämästä tietää. Ja tarkoitan että tietää mielellä nimenomaan.. Kokemus ei ole koskaan ollut näin selkeä.
6)Ei ole sen kummempaa lisättävää.. Hiuksen hieno oli se ero milloin näkeminen tapahtui ja milloin oli vielä toinen jalka haudassa.

[Iida]

Käsittämätöntä nähdä kuinka vähän sitä tietää... Niinpä, se on melko hätkähdyttävää. Ja että kaikki sujuu tietämättäkin. Tämä ei ole mikään valaistuminen, mutta askel ja ymmärrys, joiden myötä todellisuus näyttää loogisemmalta.

Kiitos perusteellisista vastauksista ja tästä prosessista - on aika todeta ettei ole enempää kysyttävää. :) Elämässä tietysti kysyttävää voi olla vaikka kuinka. Prosessi täällä LU:ssa päättyy tähän, mutta laitan sinulle taas yksityisviestin. Voit olla milloin tahansa yhteydessä!

Hyvää kesää toivottaen
Iida