Opasta kaivataan

[Theedor]

Minä on tarina, joka on kerrottu. Se on kasa uskomuksia ja mielipiteitä sekä yhteenliittymä ajatuksia, reaktioita ja kuvittelua. Minä ei ole totta, mutta se on todella hyvin kerrottu tarina. Sitä on helppo erehtyä pitämään totena, sillä melkein kaikki tekevät niin. Minä on nykyajan maailmankäsityksen keskus. Siitä käsityksestä on yllättävän vaikea päästä yli. Olen siinä vielä matkan alussa. Montaakaan kumilenkkiä ei liene pallostani vielä vapautunut...

Mutta vastauksena kysymykseen: Minää ei voi löytää muualta kuin mielestä ajattelun voimin kaivellen, joten ei se oikein todellinen ole. Se on lavealti uskottu myytti.

-T-

[Paka]

Siitä käsityksestä on yllättävän vaikea päästä yli. Olen siinä vielä matkan alussa.

Kuka yrittää päästä tästä käsityksestä yli? Onko se mahdollista? Mistä tiedät, että olet matkan alussa?

[Theedor]

No niinpä. Jälleen viiltävä huomio! Enpä tiedä... Tästähän sen näkee, että matka on vasta alussa, jos sitäkään. Minä tulee vastaan joka nurkan takaa.

Eipä Minun tietenkään pitäisi päästä mistään käsityksestä yli, kun ei kerran Minua olekaan. Näyttää vain kummittelevan kaikenmoisia mielikuvia siitä, miten elämän ja päänsisäisen maailman pitäisi järjestyä. Eihän niitä saa järjestettyä eikä kannata yrittääkään. Mutta ei sitä näköjään muista!

Nämäkin edelliset mietteet ovat siis vain mietteitä. Soimaan itseäni, kun en ole oivaltanut jotain, joka ehdottomasti Minun mielestäni pitäisi oivaltaa... Vaikka koko homman pitäisi antaa pyöriä päässä omia aikojaan, liikoja häiritsemättä.

Matka jatkuu, tai ehkei jatkukaan. Onko sitä nyt oikein matkaakaan, jos ei menneisyys ja tulevaisuus ole totta? Tässä hetkessä jos olisi, niin silloinhan sitä kait olisi tässä eikä matkalla.

-T-

[Paka]

Ok Vastaa vielä edelliseen esittämääni kysymykseen tarkasti. Kuka yrittää päästä tästä käsityksestä yli? Katso tarkkaan älä oleta mitään, älä toivo mitään, älä odota mitään ainoastaan katso. Kuka?

[Theedor]

Sen täytyy olla ajatteleva Minäni. Se Minä, joka arvottaa asiat hyviin ja huonoihin, kivoihin ja ikäviin. En osaa nähdä taustalla muutakaan hahmoa.

-T-

[Paka]

eli mikä se on? Mistä se koostuu? Onko se jotakin todellista? Onko se jotain mitä voit aistia tässä ja nyt oman kokemuksesi kautta?

[Theedor]

Minä koostuu mielikuvista, mielipiteistä, arvoista, ennakkoluuloista ja ylipäätään ajatuksista. Se on myös kokoelma käyttäytymismalleja ja tietyllä tavalla myös jonkinlainen automaattiohjausjärjestelmä, joka napsahtaa päälle melkein aina, kun joudun esimerkiksi johonkin uuteen tilanteeseen. Mutta Minä ei koostu mistään todellisesta, aistein havaittavasta aineesta. Minän voi havaita vain mielen ja ajattelun tasolla. Ajattelu on kuitenkin itsessäänkin yhtä aineeton ja epätodellinen kuin Minä, joten se ei todista, että Minää olisi olemassakaan.

Minä ei ole todellinen asia. Minä tuntuu kyllä todelliselta, mutta silloinkin tuntija on vain yksi puoli Minästä. Minän olemassaolon voi myös kiistää, mutta myös kiistäjä on yksi Minän muodoista. Minä on mielikuvitusta ja ajattelemalla rakennettua tarinaa, johon mielikuvitus ja kuvitelma Itsestä nojaa. Minä on niin vahva mielikuva, että koko ajattelu pelkää romahdusta, mikäli Minä viedään pois.

Kokemukseni Minästä ovat kyllä vahvat, mutta kaikki kokemukset ovat peräisin ajattelusta, siis mielikuvituksen tasolta.

-T-

[Paka]

Hei T

Muutin tekstiäsi niin, että korvasin sanan minä sanalla lentävä spagettihirviö.
Tutkiskele mitä lentävä spagettihirviö on? Mitä tämä herättää?


Lentävä spagettihirviö koostuu mielikuvista, mielipiteistä, arvoista, ennakkoluuloista ja ylipäätään ajatuksista. Se on myös kokoelma käyttäytymismalleja ja tietyllä tavalla myös jonkinlainen automaattiohjausjärjestelmä, joka napsahtaa päälle melkein aina, kun joudun esimerkiksi johonkin uuteen tilanteeseen. Mutta lentävä spagettihirviö ei koostu mistään todellisesta, aistein havaittavasta aineesta. Lentävä spagettihirviö voi havaita vain mielen ja ajattelun tasolla. Ajattelu on kuitenkin itsessäänkin yhtä aineeton ja epätodellinen kuin lentävä spagettihirviö, joten se ei todista, että lentävää spagettihirviötä olisi olemassakaan.

Lentävä spagettihirviö ei ole todellinen asia. Se tuntuu kyllä todelliselta, mutta silloinkin tuntija on vain yksi puoli lentävästä spagettihirviöstä. Lentävän spagettihirviön olemassaolon voi myös kiistää, mutta myös kiistäjä on yksi lentävän spagettihirviön muodoista. Lentävä spagettihirviö on mielikuvitusta ja ajattelemalla rakennettua tarinaa, johon mielikuvitus ja kuvitelma Itsestä nojaa. Lentävä spagettihirviö on niin vahva mielikuva, että koko ajattelu pelkää romahdusta, mikäli lentävä spagettihirviö viedään pois.

Kokemukseni Lentävästä spagettihirviöstä ovat kyllä vahvat, mutta kaikki kokemukset ovat peräisin ajattelusta, siis mielikuvituksen tasolta.

- Päkä -

[Theedor]

Luulenpa, että ymmärrän pointin. Mutta sanon silti, että Minän vertaamineen Lentävään Spgettihirviöön ei tee täyttä oikeutta Minälle. Minän tilalle voisi pikemminkin laittaa vaikkapa Jumalan, sillä Minä-uskovaiselle Minä on kyllä enemmän Jumala kuin Spagettihirviö... Minä-uskovainen tutkailee ajatuksiaan kuin kristitty fanaatikko Vanhaa Testamenttia ja pitää sen kertomuksia täytenä totena.

No, tarkoitus lienee kuitenkin ollut tehdä selväksi, että Minään tulisi suhtautua kuin mihin tahansa mielikuvitusolentoon, vaikkapa nyt sitten Lentävään Spagettihirviöön. Ja jos tosiaan Minän tilalle laittaa jonkin tuollaisen hölynpölyhahmon, koko juttu vaikuttaa lähinnä pöljältä. Niinhän se tietysti on, että Minään uskominen on kuin mihin tahansa mielikuvitusolioon uskomista. Ei siinä ole järkeä.

No, vähintäänkin sain tästä aikaiseksi mielenkiintoisia ajatuskokeita. Käydessäni taas pitkällä kävelyllä ja ajatusten taas lähdettyä juoksentelemaan sivupoluille, kokeilinkin sanoa mielessäni, että "Kas vain, Spagettihirviö ajattelee tuollaista! Ahaa, vai on Spagettihirviö ahdistunut! Niinkö, Spagettihirviökö pitää tuota rakennusta rumana ja on kärsimätön punaisissa valoissa? Sepä mielenkiintoista!"

Ajatuskokeilu oli kyllä ihan antoisa ja sen avulla sai tiettyä etäisyyttä ja ulkopuolisuutta ajatuksiinsa. Ehkä jotenkin siitä kimmokkeena sain viettää myös hetken, jossa en juurikaan kiinnittänyt huomiota ajatuksiini vaan kuuntelin vain ihmisvilinän ääniä ja katselin kevätauringon valaisemaa kaupunkia. Se oli oikein virkistävä tuokio, vaikka kaipa se virkistävyyskin on vain Spagettihirviön mielipide asiasta.

-T-

[Paka]

Minän vertaamineen Lentävään Spgettihirviöön ei tee täyttä oikeutta Minälle. Minän tilalle voisi pikemminkin laittaa vaikkapa Jumalan, sillä Minä-uskovaiselle Minä on kyllä enemmän Jumala kuin Spagettihirviö... Minä-uskovainen tutkailee ajatuksiaan kuin kristitty fanaatikko Vanhaa Testamenttia ja pitää sen kertomuksia täytenä totena.

Hyvä huomio uskomisestahan tässä on kysymys. Mitä uskominen on? Sitä ettei ole omakohtaista kokemusta totuudesta vaan uskotaan mitä joku on meille kertonut kyseenalaistamatta asiaa jopa fanaattisuuteen asti.
Tekeekö se spagettihirviöstä yhtään todempaa vaikka siinä on mukana tunteet ja uskominen?

Leikitellään vielä spagettihirviöllä. Mieti miten voit päästä eroon spagettihirviöstä?? Yritä oikein tosissasi!!

[Theedor]

Enpä tiedä. Tuntuu, että jos oikein tosissani yrittäisin päästä eron Lentävästä Spagettihirviöstä, jäisin siihen luultavasti vai pahemmin jumiin. Jos en olisi koskaan kuullutkaan Spagettihirviöstä, ei siitä eroon pääsemiseksi tarvitsisi tehdä mitään. Jos taas olen kullut siitä ja omaksunut pastafarien uskonnon ja uskon Spagettihirviöön, en luultavasti voi lakata uskomasta pelkästään päättämällä, että en enää usko siihen. Ja erityisesti nyt, kun en usko Spagettihirviöön, minun kannattaa vain jättää se omaan arvoonsa.

No, mutta entä Minä sitten? Sehän tässä oli taustalla. Minästäkään tuskin pääsee eroon, jos oikein alkaa sitä vastaan kamppailemaan. Se olisi sama, kuin hokisin itselleni jatkuvasti, ettei komerossani asu tonttuja. Varmasti, jos tarpeeksi kauan niin hokisin, alkaisin miettiä, että eiköhän siellä kaapissa sittenkin voisi asua tonttuja, kun niistä on jatkuvasti puhetta ja niiden olemassaolo näin tiukasti halutaan salata...

Ei varmaankaan kannata taistella Spagettihirviötä vastaan ajatuksin ja tahdonvoimin. Kannattaa varmaankin ennemmin katsella ympärilleen ja kuunnella luonnon ja kaupungin ääniä ja katsella jääpuikkoja - ja mikseipä välillä vaikka komeroonkin. Jos ja kun Spagettihirviötä ei missään näy, voi olla, että siihen lakkaa uskomastakin.

-T-

[Paka]

Tuntuu, että jos oikein tosissani yrittäisin päästä eron Lentävästä Spagettihirviöstä, jäisin siihen luultavasti vai pahemmin jumiin. Jos en olisi koskaan kuullutkaan Spagettihirviöstä, ei siitä eroon pääsemiseksi tarvitsisi tehdä mitään.

Sama koskee minää, on aivan mahdoton tehtävä päästä irti jostakin JOTA EI OLE OLEMASSA ja se on aivan totaalisen turhaa. Mikään määrä uskoa ja tietoa ei muuta sitä tosiasiaa MITEN ASIAT OVAT JA OVAT AINA OLLEETKKIN. Ehdotankin tässäkohdin, että tutkit uskomustasi (ajatustasi minästä) onko mahdollista että se ei ole totta.

Palaa vielä aistidata harjoitukseen:

Tutki aistejasi (näkö, kuulo, tunto, maku, haju jokaista kerrallaan) millaista "raakadataa", millaisia aistimuksia (ilman mielen tulkintoja) kukin aisti puhtaimmillaan välittää? Käytä harjoitukseen reilusti aikaa. Onko aistien välittämässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän olemassaolosta?
Uppoudu puhtaaseen aistimukseen ennen nimeämistä, enen nimilappuja. Onko puhtaassa aistimuksessa erotettavissa erillistä tarkkailijaa?

[Theedor]

Ei sitä Minää voi millään aisteilla erottaa ilman ajattelua. On vain näkemistä, kuulemista, tuntemista... Ei mitään, minkä voisi todistaa olevan juuri Minä.

Olen lähdössä viikoksi pohjoiseen hiihtolomalle. En välttämättä pääse kirjoittamaan vastauksia, mutta ainakin luvassa on vaihteeksi luontoa ja lumilautailun saloihin perehtymistä. Toivottavasti osaan ottaa kiinni hetkestä. Ja toivottavasti en yritä liikaa!

Voi olla, että saan jossain vaiheessa nettiaikaakin, mutta palaan langoille kuitenkin viimeistään sunnuntaina.

[Paka]

Oikein hyvää lomaa:)

[Theedor]

Lomat on lusittu, käyttääkseni kehnoa sanontaa. Mukavaa oli ja jälleen lautailuhommissa pääsi mukavasti eroon kaikenmoisesta turhasta mietiskelystä. Eli pääsi keskittymään hetkeen ja unohtamaan kaikenlaiset analyysit.

Siihen kun vielä pääsisi muussakin elämässä!

-T-