Heissan!
Muutamat oppaat toivoivat vielä kuulla miltä elämä nyt yleensäkkin näyttää ja tuntuu muutama päivä tämän jälkeen?
Vaikkapa vuorovaikutus tilanteissa. Kuvaile vapaasti :)
Opas hakusessa.
Re: Opas hakusessa.
Heippa!
Täytyy sanoa, että on ollut paljon ajatuksia. Osa on kyseenalaistanut, että onko tässä kaikki ja että onko harha nähty harhaksi. Olen useaan otteeseen "tarkistellut" itsekyselyllä ja kokemusta tutkimalla, että onko vielä uskomuksia, että jokin konkreettinen minä olisi olemassa, muutoin kuin ajatuksena. Ei ole löytynyt. Myös minä-ajatuksia tullut, mutta kuitenkin jo ne havaitessa olen saattanut vielä tarkistaa ja nähdä ne tarinoiksi. Sinänsä kaikki tuntuu niin "tavalliselta". Kuitenkaan, ei ole tullut huolehdittua tästä tarinasta nimeltä Petterin elämä. Tuntuu, että on jotenkin aika runsaasti läsnä, vaikka ajatuksia onkin ilmennyt aika runsaastikkin. Tietynlainen huolettomuus on ollut oikeastaan vähän kaikessa tekemisessä. Kaikki hoituu omalla painollaan ihan mallikkaasti. Myös ihmisten välisessä vuorovaikutustilanteissa on antanut vain jutun tulla. En ole ollut huolissani, että tuleeko sieltä suusta mitään niin tärkeää tai järkevää, kunhan vain puhunut.
Ajattelusta vielä sen verran, että ajatusten on ilmeisesti vaikea kaikessa monimutkaisuudessaan tavoittaa tätä yksinkertaista olemista. Tuntuu, että ajatukset haluaisivat jatkuvasti kertoa näitä "henkisiä ajatuksia", ihan kuin varmistaakseen, etten vaan unohtaisi mitään "tärkeää".
Nyt on tuntunut helpommalta olla paikoillaan, kun on kohdannut tunteitansa ja tätä hetkeä. Se on tullut havaittua, että kuinka paljon sitä kuitenkin on tullut paettua tätä yksinkertaisuutta, näitä tunteita ja tätä kokemusta. Sinänsä ei kyllä mitään isoja tunnevyöryjä ole ollut tässä vaiheessa enää päällä.
Siltäkin kannalta tuntuu vaikelta ajatella, että mikä on muuttunut ja onko mikään muuttunut. Nykyhetki on niin elävä ja menneisyys on niin utuinen.
Ajattelu tehnyt, ehkä hiukan väsyneeksi. Mutta, eiköhän ajatukset pikkuhiljaa nekin tasoitu.
Täytyy sanoa, että on ollut paljon ajatuksia. Osa on kyseenalaistanut, että onko tässä kaikki ja että onko harha nähty harhaksi. Olen useaan otteeseen "tarkistellut" itsekyselyllä ja kokemusta tutkimalla, että onko vielä uskomuksia, että jokin konkreettinen minä olisi olemassa, muutoin kuin ajatuksena. Ei ole löytynyt. Myös minä-ajatuksia tullut, mutta kuitenkin jo ne havaitessa olen saattanut vielä tarkistaa ja nähdä ne tarinoiksi. Sinänsä kaikki tuntuu niin "tavalliselta". Kuitenkaan, ei ole tullut huolehdittua tästä tarinasta nimeltä Petterin elämä. Tuntuu, että on jotenkin aika runsaasti läsnä, vaikka ajatuksia onkin ilmennyt aika runsaastikkin. Tietynlainen huolettomuus on ollut oikeastaan vähän kaikessa tekemisessä. Kaikki hoituu omalla painollaan ihan mallikkaasti. Myös ihmisten välisessä vuorovaikutustilanteissa on antanut vain jutun tulla. En ole ollut huolissani, että tuleeko sieltä suusta mitään niin tärkeää tai järkevää, kunhan vain puhunut.
Ajattelusta vielä sen verran, että ajatusten on ilmeisesti vaikea kaikessa monimutkaisuudessaan tavoittaa tätä yksinkertaista olemista. Tuntuu, että ajatukset haluaisivat jatkuvasti kertoa näitä "henkisiä ajatuksia", ihan kuin varmistaakseen, etten vaan unohtaisi mitään "tärkeää".
Nyt on tuntunut helpommalta olla paikoillaan, kun on kohdannut tunteitansa ja tätä hetkeä. Se on tullut havaittua, että kuinka paljon sitä kuitenkin on tullut paettua tätä yksinkertaisuutta, näitä tunteita ja tätä kokemusta. Sinänsä ei kyllä mitään isoja tunnevyöryjä ole ollut tässä vaiheessa enää päällä.
Siltäkin kannalta tuntuu vaikelta ajatella, että mikä on muuttunut ja onko mikään muuttunut. Nykyhetki on niin elävä ja menneisyys on niin utuinen.
Ajattelu tehnyt, ehkä hiukan väsyneeksi. Mutta, eiköhän ajatukset pikkuhiljaa nekin tasoitu.
Who is online
Users browsing this forum: No registered users and 27 guests