Katsomalla omaan kokemukseen onko ko. ajatus totta.Miten ajatuksia tutkitaan?
Sanat ja ajatukset eivät voi koskaan kuin korkeintaan kuvata kokemusta todellisuudesta.Esim. voiko sana/ajatus puu kuvata puun todellista luonnetta ja elämää? Saatko kiinni tästä?
[/quote]Tutki seuraavaksi omistamista:
- Kun istut kahvilla ja edessäsi on kahvikuppi, mikä tekee kahvikupista jonka näet edessäsi SINUN kupin?
- Muuttuuko itse kuppi millään tavalla siitä että se vaihtuu minun kupista hänen kupiksi? Mitä on minun?
Vain ajatuksen " minä" tai "minun" liittäminen ja siihen samaistuminen voisi tehdä kupin kuvitteelliseksi omaksi.
Toinen esimerkiksi omistamisesta: seisot pihalla ja katselet metsää, ajatus minun metsä siitä saa xxx määrän rahaa, pitäisiköhän myydä yms. ajatuksia saattaa ilmaantua. Kuitenkin kun tarkastelet metsää puhtaimmillaan, ennen nimeämistä, ennen mielen väliintuloa, mikään puhtaassa aistimuksessa, puhtaassa havainnossa ei kerro minkäänlaisesta omistussuhteesta, eihän? On 1 havainto ja sitten on 2 nimeäminen/leima/ajatus ”minun”. Eli taas voimme nähdä nämä kaksi maailmaa: suora kokemus ja kokemuksen kuvailu eli nimeäminen eli ajatus. Toinen on totta ja toinen yrittää olla, mutta se onkin kuin urheiluselostaja joka kommentoi/nimikoi ja omii asioita jo niiden tapahduttua. Nämä maailmat eivät koskaan kosketa toisiaan. Eli ajatukset eivät liity todellisuuteen eikä siten kerro totuutta.Omistaminen lähtee vain ajatuksista tai sanattomista sopimuksista. ( = joita taas pidetään tosina).
Tämä on hämmentävän ja vapauttavan yksinkertaista ja selkeää.Riittää että ajatus tulee huomatuksi.Sitä vastaan ei tarvitse taistella tai ajatuksessa itsessään ei ole mitään hyvää tai huonoa. Se on vain ajatus.Toinen esimerkiksi omistamisesta: seisot pihalla ja katselet metsää, ajatus minun metsä siitä saa xxx määrän rahaa, pitäisiköhän myydä yms. ajatuksia saattaa ilmaantua. Kuitenkin kun tarkastelet metsää puhtaimmillaan, ennen nimeämistä, ennen mielen väliintuloa, mikään puhtaassa aistimuksessa, puhtaassa havainnossa ei kerro minkäänlaisesta omistussuhteesta, eihän? On 1 havainto ja sitten on 2 nimeäminen/leima/ajatus ”minun”. Eli taas voimme nähdä nämä kaksi maailmaa: suora kokemus ja kokemuksen kuvailu eli nimeäminen eli ajatus. Toinen on totta ja toinen yrittää olla, mutta se onkin kuin urheiluselostaja joka kommentoi/nimikoi ja omii asioita jo niiden tapahduttua. Nämä maailmat eivät koskaan kosketa toisiaan. Eli ajatukset eivät liity todellisuuteen eikä siten kerro totuutta.
Tänään aamulla tämä tuli havaituksi vieläkin selkeämmin.Ensin tapahtuu elämä, sitten mieli havainnoin tapahtuman ja nimeää.Minä ajatuksia ilmenee kyllä edelleen, mutta ne tulevat huomatuksi uskoakseni ainakin 90% ajasta.Voisiko sama koskea kaikkea tekemistä, kehon aistimuksia, ajatuksia, valintaa, näkemistä ja mitä tahansa, minkä koet olevan "minä" tai ”minun”? Tutki tätä vielä omassa kokemuksessasi, omassa arjessasi. Katso, pitääkö tämä paikkansa?
Ongelma on vain määritelmä jollekkin jota mieli vastustaa. Mieli voi vastustaa jotakin ajatusta, jota pitää totena ja leimaa omakseen. Ei ole ongelmia. Kaikki on niinkuin kuuluukin olla. Ongelma voi olla vain ajatuksessa, tai enemmänkin ajatukseen samaistumisessa.Tutki mitä on ongelmat?
Hyvä esimerkki tästä on miten tutkit ajatusta "minun" eli katsoit mitä on omistaminen.Miten ajatuksia tutkitaan? Ajatuksilla, mutta samaistumatta niihin? Huomaamalla ja katsomalla mitä tapahtuu? Seuraten tuntemuksia kehossa?
Yksi määritelmä muiden joukossa. Jotain jota ei voi nähdä, koskettaa, tuntea, haistaa tai maistaa.Tutki seuraavaksi mitä on mieli?
Kyllä, mieli on vain tarina/nimilappu/määritelmä ajatusten alkulähteestä ei se kummempaa. Aivan kuten "minun" on ajatus.Yksi määritelmä muiden joukossa.
Juuri nyt pää on jumissa. Koen väsymystä ja tietoisuus ikäänkuin " nukahtaa" helpommin ajatteluun. Huomaan minän esiintyvän ajatuksissa,mutta tarkkailen ja havainnoin ainoastaan ajatuksen totuudenmukaisuutta. Tai voisiko sanoa näin että tarkkailua tapahtuu. Eilen oivalsin, että ei ole myöskään mitään minää joka voi oivaltaa yhtään mitään.Mitä minä on tämän hetkisessä kokemuksessasi?
No siinäpä se. Olin AJATELLUT ( tai huomannut ajatuksen) että menisin nyt aamulla treenaamaan. Herätessäni olin melkoisen väsynyt ja aloin miettimään menenkö treenaamaan vai en. Minä oli siis mukana ajatuksissa, kunnes huomasin että nyt joku minä kuvittelee voivansa valita. Ajatuksiin nousi vastustelua tyyliin " tottakai minä valitsen mitä kehollani teen, olen aina ennenkin niin tehnyt". Tarina alkoi taas kertomaan itseään. Huomasin kuitenkin jossain tuntemuksen siitä, joka oli enemmänkin tietoa siitä että tämä keho ei mene tänään treenaamaan. Valinta on tapahtunut ilman minää. Kuka ja mikä on sitten se joka huomaa ajatukset? Mieli leimaa, mutta mikä huomaa? Tietoisuus? Voin toki kertoa tarinaa ( eli uskoa ajatuksiin) mm. siitä että olen valinnut mieheni, työni, harrastukseni, mutta asiat näyttävät tapahtuvan ilman tarinaakin. Uskoin myös ajatuksiin että MINÄ olisin tehnyt mm. valintoja terveyteni suhteen. Mutta vaikka minkälaisia valintoja on tapahtunutkaan, " minä" ei hallitse terveyttäni tai jaksamistani.Asiat tapahtuvat. Minä voi omia ajatuksia ja valintoja.Minä voi käyttää aikaa analysointiin ja ajatuskierteisiin, joka on kuitenkin täysin turhaa.Mitä olet elämäsi aikana varmasti itse valinnut?
Mitäköhän tarkoitit? Valintoja? En voi osoittaa mitään minää joka olisi valinnut. Voin huomata ajatuksia.Kunmpi on enemmän totta?
Ajatus tapahtuu. Minä voi puuttua peliin, mutta vasta ajatuksen tapahduttua.Minä ajattelen vai ajatus tapahtuu?
Käsi nousee. Minä voi taas rekisteröidä sen mitä tapahtuu, ja leimata sen " omakseen".Minä nostan kättä vai käsi nousee?
Tai voisiko sanoa näin että tarkkailua tapahtuu. Eilen oivalsin, että ei ole myöskään mitään minää joka voi oivaltaa yhtään mitään. Ei ole minää joka oivaltaa. Tämä koko prosessi ei ole mistään " minusta" kiinni. Tällä hetkellä voisi sanoa että joku, en tiedä mikä tarkkailee sitä minää joka tarinoi.
Mikä on tässä se minä joka rekisteröi mitä tapahtuu?Minä nostan kättä vai käsi nousee?
Käsi nousee. Minä voi taas rekisteröidä sen mitä tapahtuu, ja leimata sen " omakseen".
Ei ole mitään minää. Minä on vasta rekisteröinnin jälkeen.Mikä on tässä se minä joka rekisteröi mitä tapahtuu?
Luultavasti juuri näin oli käynyt. Oli vähän kuin ei-minä joka oli kuitenkin vain minän kertoma tarina.Sitä rakentaa helposti myös uuden uskomuksen, uuden identiteetin ”ei minästä” , se ei kuitenkaan ole tarkoitus.
Nyt olo on oikein hyvä ja keveä. Lepäämisen piti antaa tapahtua taistelematta sitä vastaan. Aamun väsymys ja epäselkeys on täysin kadonnut.Minä olisi voinut puuttua peliin ja analysoida, yms. mutta kokeminen saikin tapahtua vapaasti.Kerro miltä nyt tuntuu?
Sepä juuri. Ei ole oikeampia tai väärempiä ajatuksia.Niin ajatukset ovat vain ajatuksia oli ne sitten kuinka suuria, mahtavia, valaistuneita tai oppineita tahansa ja vaikka vaihtaisi ne mihin tahansa uusiin nimilappuihin ne ovat aina aivan riittämättömiä kuvaamaan, kuka sinä olet. Elämä on jotain paljon paljon suurempaa, mitä ajatus tai sana voi koskaan tavoittaa - elämän mysteeri joka pitää huolen itsestään.
Luen ja tarkkailen mitä tapahtuu, mitä huomaan ja niin edelleen. Minä ajatuksia kyllä esiintyy edelleen, mutta ei toisaalta ollut odotustakaan siitä että ne katoaisivat. Tuntuu siltä että tietoisuus saa nousta vapaasti, ja elämä virrata itsekseen, vaikka minä ajatuksia ilmeneekin, tuntuu mahdottomalta uskoa niitä taikka taistella niitä vastaan.Tuntuuko sinusta että olet nähnyt minuuden illuusion läpi? Onko tässä vielä jotain epäselvää? Lue tämä meidän ketju rauhassa läpi ja katso nouseeko jotain kysyttävää?
Näin teen ja raportoin! Kiitos tähän astisista kysymyksistä ja tökkimisistä jo tuhannnesti :)Jatka asian katselemista kaiken sen keskellä, mitä arjessasi tapahtuu. Anna sen, mitä jo olet nähnyt, todella upota tajuntaasi. Katsele ihmisiä, eläimiä, luontoa...
Ethän odota edes vähän, että minä ajatusten pitäisi loppua?Minä ajatuksia kyllä esiintyy edelleen, mutta ei toisaalta ollut odotustakaan siitä että ne katoaisivat.
Kyllä valinta on - mutta onko se aikuisten oikeasti "minä" joka valitsee vain onko se elävän elämän luonnollinen prosessi missä kaikki tapahtuu älykkäästi? Samalla tavalla kuin luonnossa myös luonnossa tapahtuu valintaa, mutta onko siellä "minää" sanomassa minä valitsin tämän?ettei ole edes pienintä valintaa- ainostaan huomaamista
Keholla on muotonsa, mutta olenko minä keho? Keho on, puu on, kaikki osa tätä suurta kokonaisuutta.Tässä kehossa saa tapahtua elämä, mutta keholla tuntuu silti olevan rajat.
Users browsing this forum: No registered users and 111 guests
