Etsin opasta

[pineapple]

Hei taas, olen palannut. :D

En ehtinyt lukea viestiäsi, mutta huomasin kuitenkin tehneeni joitain minä-mietintöjä viikonloppuna.
Reissuun liittyi jonkin verran kuluttamista, siis shoppailua. :D Tuntui paljon helpommalta, kun ajatteli ostospäätöstä tehdessään, että minä ei ole se joka valitsee, vaan valinta on jo oikeastaan tapahtunut. Niinpä jäi kaikki "pitäiskö kuitenkin" koltut ostamatta. Sen sijaan rahat kuluivat ruokaan, koska sen ostamisesta päätettäessä nälkä vei voiton. :D

Tuntuu siltä, että monet materiaaliset hankinnat tulee tehtyä juuri minän buustaukseksi. Ikäänkuin uusi paita vahvistaisi minäkuvaa ja egoa. Siis "Tällainen MINÄ on."
Eli tämä prosessi on myös taloudellisesti hyödyllinen, koska nämä minän-vahvistus-halut tiedostaa nyt uudella tavalla ja huomaa, mistä jatkuva haluaminen johtuu. Se on loputonta ja toisaalta inhimillistä.

[Kittie]

Pahoittelut muutaman päivän hiljaisuudesta.
Nyt olen takaisin sorvin äärellä :)

Onko tällä viikolla herännyt jotain ajatuksia minästä tai onko jotain muuta josta haluaisit kysyä?

Ikäänkuin uusi paita vahvistaisi minäkuvaa ja egoa.

Jep, alkaa näkemään kaiken 'uusin' silmin. Käy niin että näkee itsensä täysin tavallisena, täysin samanlaisena kuin muut. Ja vasta sitten voi oikeasti puhjeta kukkaan...


Miltä tuntuu nähdä minä ajatukseksi?

Miten kuvaisit tätä jollekulle joka ei ole koskaan kuullut että erillistä minää ei ole?

[pineapple]

Ei haittaa, täällä ollaan nyt molemmat. :)

Olen miettinyt sitä päivittäin erilaisissa tilanteissa. Esim. Uusia ihmisiä kohdatessa kun on tapana esitellä ITSENSÄ, kertoo asioita joita tekee, asioita joista pitää jne. Se on tapa, aivan kuin minän luominen mielessäkin.

Sitten, katson just leffaa, joka alkoi sillä, että mies herää aamulla ja ainoa ajatus, jota juuri heränneellä miehellä on, on että hän on nyt siinä. Mietin, että se on aika hyvä ajatus ja että miten sitä voisi omalla kohdalla pitkittää aamuisin. Olla vain tässä. Joogan jälkeen se on selkeää ja helppoa toteuttaa, mutta aamuisin mieli alkaa heti heräämisen jälkeen temppuilla ja tuottaa ajatuksia, joista seuraa lisää ajatuksia. Herääminen on tavallaan siirtymävaihe mielen unimaailmasta hereilläoloon. Voisiko näitä siirtymävaiheita harjoittaa päivisinkin ja olla vain siinä hetkessä? :)

Oon samaa mieltä tuosta kukkaan puhkeamisesta! :D Toisaalta mietin myös lapsia ja nuoria, jotka niin kovasti muodostavat kuvaa "itsestään". Pitääkö heidän käydä se prosessi ensin läpi, sitten tajuta minän harha ja vasta tämän jälkeen "puhjeta kukkaan"? :) onko tähän lyhyempää/helpompaa tietä?

Yritinkin selittää tuota minää ajatuksena ystävälleni. Pintapuolisesti he myönsivät minän ajatuksena, mutta luulen että sen käsittämiseen vaaditaan syvempää pohdintaa ja vähän pitkällisempää prosessia. Minä on mielen tuottama harha siinä missä monet muutkin mielen temput. Minä vain on pitkälle viety ja rakennettu harha, johon liittyy paljon "pienempiä" harhoja, esim. Pelot joita minä tuo tullessaan. Näiden kytkentöjen ja pienempien harhojen takia siitä on niin vaikea luopua / muistaa minän harhaisuus.

[Kittie]

Voisiko näitä siirtymävaiheita harjoittaa päivisinkin ja olla vain siinä hetkessä?

Auttaisiko hiljentyminen, meditointi? Rauha on läsnä joka hetkessä, se pitää vain nähdä. Jos se on joogassa, miksei myös tässä ja nyt?

aamuisin mieli alkaa heti heräämisen jälkeen temppuilla ja tuottaa ajatuksia, joista seuraa lisää ajatuksia

Tärkeää on nähdä miten mieli toimii. Se mylly rauhoittuu hiljalleen ja muista että mieli on kuin vasara, sekään ei osaa kertoa minne mennä. :)

onko tähän lyhyempää/helpompaa tietä?

Tällä hetkellä meidän sukupolvillamme on tarve kokeilla "egollinen" elämä ja nähdä mitä se tuottaa. "Ensin täytyy lähteä, jotta voi palata", sanoi Nuuskamuikkunenkin. :)

"Nothing ever happened in the past; it happened in the Now. Nothing will ever happen in the future; it will happen in the Now" - Ekhart Tolle
Jos löytää rauhan joogassa, voisiko sen saman olon löytää myös jokaisesta hetkestä?


Mikä sai sinut näkemään? Mikä kallisti vaa'an? Mikä tässä prosessissa sai muutoksen aikaan?

[pineapple]

Vaikeaa sanoa, mikä lopulta sai näkemään... Luulen että ajatus jalostui pikku hiljaa. Mitään yhtä suurta ahaa-elämystä en osaa nimetä, mutta ehkä eniten aivorattaat pyöri siinä ihan ensimmäisten kysymysten kohdalla.

Ihan totta tuo, että jokaisessa hetkessä on rauha. Se vain pitää löytää. :)

[Kittie]

Hei nyt olet vastannut opastuksen viimeisiin 5. kysymykseen. :)
Laitan muille oppaille tämän ketjun luettavaksi! Heillä saattaa olla vielä lisäkysymyksiä sinulle.

Lisää minut Facebookissa ystäväksesi. Lisään sinut LU:n jälkihoitoryhmiin kun olemme saaneet muilta oppailta kommentit. Ketään ei jätetä yksin tämän prosessin jälkeen. Nyt kun "minä" on nähty ajatukseksi, prosessi on vasta aluillaan. Vähän kuin olisit nyt menossa ensimmäiselle luokalle. :)
Annan vinkkejä ja linkkejä fb:n yksityisviestillä..

Ja suosittelen nyt lukemaan ketjun kokonaisuudessaan läpi! Voi avata asioita ja jos on kysyttävää niin kysy rohkeasti.

Kittie

[pineapple]

KIITOS Kittie!

Hienoa olla taas ekaluokkalainen. :)

Luin ketjun läpi, eikä just nyt tullut mieleen kysymyksiä. Ehkä kysyn sitten fB:ssä, kun virkeämmällä päällä jotain kysymyksiä nousee esiin.

[Kittie]

Hei Pineapple! Toivottavasti vielä luet tätä foorumia. :)

Tässä vielä muutama lisäkysymys muilta oppailta:

Olen vain osa maailmankaikkeutta - Mikä osa on sinua ja mikä maailmankaikkeutta? Onko sinun ja maailmankaikkeuden välillä raja?

Missä näköaistimus tapahtuu? Mene nyt vain näköaistiin. Oletko varma, että se tapahtuu silmässä vai onko se vain tarina? Pystytkö välittömän kokemuksen perusteella sanomaan, että se tapahtuu silmässä?

Pelkän näköaistimuksen perusteella, löydätkö sohvan, näköaistimuksen, silmän ja näkijän? - (Niin kuin meidät on ehkä opetettu, mutta luota omaan kokemukseen... ) Ovatko ne erilliset, yhtä?

[pineapple]

Mikä osa on sinua ja mikä maailmankaikkeutta? Onko sinun ja maailmankaikkeuden välillä raja?

Ei, en ajattele, että on olemassa mitään rajoja olentojen välillä. Olemme kaikki yhtä ja samaa massaa.

Missä näköaistimus tapahtuu? Mene nyt vain näköaistiin. Oletko varma, että se tapahtuu silmässä vai onko se vain tarina? Pystytkö välittömän kokemuksen perusteella sanomaan, että se tapahtuu silmässä?

En oikein tiedä... Luulen, että silmä heijastaa sitä ympäröivää "kuvaa" tai värejä.

Pelkän näköaistimuksen perusteella, löydätkö sohvan, näköaistimuksen, silmän ja näkijän? - (Niin kuin meidät on ehkä opetettu, mutta luota omaan kokemukseen... ) Ovatko ne erilliset, yhtä?

Jos kaikki on samaa massaa ja maailmankaikkeutta, eikö silloin myös sohva, näköaistimus, silmä ja näkijä ole yhtä?

[Kittie]

Tässä vielä toiselta oppaalta:

"Haluan korostaa, että nyt on kyse siitä, mitä tunnet ja tiedät, ei ”seulan läpäisystä”, oikeiden vastausten antamisesta. pelkästään ajatuksesta tai uskomuksesta. Luota omaan kokemukseen, vaikka siitä ei saisi yhtään henkisiä pisteitä. ”En tiedä” on myös varsin hyvä vastaus (jos se on siis se mitä tuntee).
En oikein tiedä... Luulen, että silmä heijastaa sitä ympäröivää "kuvaa" tai värejä.
Pystytkö, välittömän kokemuksen perusteella sanomaan, missä aistimus tapahtuu? (Jos se on silmässä, onko se silmän etuosassa, takaosassa, aivoissa?) Luulo on ajattelua.
Jos kaikki on samaa massaa ja maailmankaikkeutta, eikö silloin myös sohva, näköaistimus, silmä ja näkijä ole yhtä?
Koita vielä, katso vaikka sohvaa, löydätkö rajan sohvan, näköaistin, silmän ja näkijän? Pistä opittu tieto ja ajattelu sivuun hetkeksi.

Vaikeaa sanoa, mikä lopulta sai näkemään... Luulen että ajatus jalostui pikku hiljaa. Mitään yhtä suurta ahaa-elämystä en osaa nimetä, mutta ehkä eniten aivorattaat pyöri siinä ihan ensimmäisten kysymysten kohdalla.
Palaan vielä myös tähän kohtaan. Korostan vielä, että on eri asia ajatella ”ettei joulupukkia ole”, kuin nähdä, ettei sitä ole. Kysymys tästä: Voitko ajatella myös toisin, että erillinen minä on? Pystytkö uskomaan minään? Oletko 100% varma ettei sitä ole?"

[pineapple]

Pystytkö, välittömän kokemuksen perusteella sanomaan, missä aistimus tapahtuu? (Jos se on silmässä, onko se silmän etuosassa, takaosassa, aivoissa?)

En. En pysty. Se vain tapahtuu. Tai luulen, että se tapahtuu. Totuushan voi olla ne aivot siellä vesiastiassa, joita tökitään kepillä. Eli ei, en voi sanoa missä aistimus tapahtuu.

Koita vielä, katso vaikka sohvaa, löydätkö rajan sohvan, näköaistin, silmän ja näkijän? Pistä opittu tieto ja ajattelu sivuun hetkeksi.

Nyt kun yritän, en vaan löydä rajaa. Koska kaikki on yhtä, rajaa ei ole. Jos oikein haluan, voin pirtää sohvan rajat sormellani ja näin "rajata" sohvan, voin osoittaa silmääni ja nimetä sen silmäksi. Voin piirtää kehoni rajat ja nimetä sen näkijäksi, mutta kaikki nämä ovat vain minän tai opittujen asioiden luomia nimityksiä, termejä, joilla voidaan näennäisesti erotella universumin massaa opitun kautta. Näköaistimuksenkin voin opittujen tietojen perusteella rajata teknisesti silmän verkkokalvolle heijastuvina väreinä, mutta sama pätee siihenkin, ei näköaistimus ole erillinen muusta. Välittömän kokemukseni perusteella en voi erotella maailman "osia", on vain yhtenäinen universumi.

Voitko ajatella myös toisin, että erillinen minä on? Pystytkö uskomaan minään? Oletko 100% varma ettei sitä ole?

Ei hittolainen.. Ei sitä vaan ole, ei sitä voi olla. Mitenkään. Niin paljon kun minä onkin vienyt energiaani, se on vienyt sitä turhaan. Ei sitä ole. Ei vaikka miten pyörittelisin. Minä on saanut fuulattua useasti, olen tuntenut rakkauden ja vihan tunteita sitä kohtaan, mutta kaikki se on ollut vain harhaa ja kuvitelmaa. Hmh!

Juttelin juuri kämppikseni kanssa asiasta, ja verrattiin minää mörköön sängyn alla. Vaikka tietää, ja on nähnyt, ettei mörköä ole olemassa, ei sängyn alla eikä muuallakaan, siihen voi silti liittyä tuntemuksia. Mörköä voi pelätä, vaikka aivan hyvin tietää ettei sitä ole. Kun on nähnyt, ettei minää ole, tietää että näin on, mutta silti minän harha pomppii monta kertaa päivässä esiin ja herättää tunteita (esim. ylpeys, häpeä, rakkaus, häpeä...).

Voin siis 100% varmuudella sanoa, ettei minää ole. Ei vaikka miten yrittäisi kuvitella. Kun tämän on kerran ymmärtänyt, sitä ei voi muuksi muuttaa. Silti minä-haamu nousee hetkittäin pintaan, mutta laskee samalla kun sen tietoistaa.