Etsin opasta

[pineapple]

Kuvittelen tilanteen.

Tunnen ärsytystä, epäoikeudenmukaisuutta, kiukkua ja vihaa.

Näin siis juuri toimin, nimesin tunteet, voisin vielä nimetä mistä niistä syntyvät ajatukset ja tunteet ja pyöritellä tilannetta loputtomiin. Jos liitän kaikki subjektiivisesti minään, en tee muuta kuin pyörin itseni ympäri.

Jos taas käsitän harmittavan tilanteen tunteet irrallisina, voin katsoa tilannetta objektiivisesti. Voin ajatella tunteita ja ajatuksia yleisinä niin, että ne eivät kiinnity minuuteen. Tämä on yleensä tilanteen päällä vaikeaa, mutta helpottavaa. Jälkikäteen, ärsyttävän tilanteen mentyä ohitse, se on helpompaa. Silloin on helppoa ymmärtää tunteet irrallisina.

Varmasti kyllä helpottaa oloa, jos harjoittelee suhtautumaan tunteisiin ja ajatuksiin tilanteen ollessa päällä niin, että ne ovat vain tunteita ja ajatuksia, jotka tulevat ja menevät.

Mietin tänään tätä meidän yhteiskuntamme tilannetta ja sitä miten ainakin omasta ikäluokastani on kasvatettu yksilöllisiä, minä-keskeisiä egoisteja. Tuntuu todella surulliselta, jos kaikki katsovat elämää minuus keskipisteenä ja korostavat itseään. Se on kaikkien kannalta hankalampaa ja vie paljon turhaa energiaa. Toisaalta kun minuutta ei ole, onko niin, että asioiden silti kuuluu mennä niin ja tilanne ei voisi olla toinen? Eli emmekö pysty vaikuttamaan mihinkään? Miten ihmiset löytävät tiensä tänne sivustolle? Kuka tai mikä ohjaa kulkuamme?

[Kittie]

Varmasti kyllä helpottaa oloa, jos harjoittelee suhtautumaan tunteisiin ja ajatuksiin tilanteen ollessa päällä niin, että ne ovat vain tunteita ja ajatuksia, jotka tulevat ja menevät

Meidät opetetaan hallitsemaan ja kontroilloimaan tunteitamme, peittämään ne parhaimman mukaan. Energia tunteiden kontrolloinnista siirtyy kehoomme ja siitä seuraa jännitystiloja ja fyysisiä oireita.

Kuvittele tilanne eläinmaailmassa. Kun leijona jahtaa seepraa ja tämä pääsee karkuun, se tärisee tuntemukset pois kehostaan. Sen jälkeen se jatkaa elämää tavalliseen tapaan.
Voisiko ratkaisu olla, että antaa tunteen tulla ja jatkaa elämää seepran tapaan normaalisti?

Tuntuu todella surulliselta, jos kaikki katsovat elämää minuus keskipisteenä ja korostavat itseään. Se on kaikkien kannalta hankalampaa ja vie paljon turhaa energiaa

Kun näkee ympärillään mitä kaikkea egoistinen elämä saa aikaan, ymmärtää minän tuoman taakan. Jatkuvasti voimme lukea iltapäivälehdistä kuinka ihmiset pyrkivät korostamaan itseään ja saamaan huomiota. Ihmisten epätoivo loistaa uutisotsikoissa. Rauhaa ja onnea ei löydä materiasta tai mistään ulkopuolisesta. Ehkä uudet farkut tuovat onnen hetkeksi, mutta lounaaseen mennessä sama tyhjyyden tunne on taas takaisin. Minä etsii taas uuden keinon täyttää tyhjyyden tunteen. Kuullostaako tämä tutulta?

Toisaalta kun minuutta ei ole, onko niin, että asioiden silti kuuluu mennä niin ja tilanne ei voisi olla toinen? Eli emmekö pysty vaikuttamaan mihinkään? Miten ihmiset löytävät tiensä tänne sivustolle? Kuka tai mikä ohjaa kulkuamme

Ei ole välttämättä totta, ettemme pysty vaikuttamaan mihinkään. Valinnan käsite ei vain ole yleensä ole niin itsestäänselvä, kuin mitä olemme ajatelleet. Tämä tosin edellyttää valinnan rehellistä tutkimista.
Kuka lopulta tietää kuka tai mikä meitä ohjaa. Laitetaan tämä sivuun tämän prosessin ajaksi, voimme palata näihin siis myöhemmin. Lu:n tarkoitus on auttaa opastettavaa tutkimaan itse minuuden todellisuutta ja näitä esittämiäsi kysymyksiä voimme käydä läpi LU:n jälkihoitoryhmissä.

Kittie

[pineapple]

Kyllä tärinöinti kuulostaa järkevältä. Samoinhan myös itkeminen on puhdistavaa ihmisellä! Olen ollut monesti myös tilanteessa, jossa olen puhkunut onnesta ja halunnut hypellä ympäriinsä, mutten ole kehdannut/voinut sitä siinä tilanteessa toteuttaa. Myös onnentunteet pitäisi päästää täysillä läpi siinä missä negaatiot ja muutkin.

Tunnistan todellakin tuon onnen haun jostain ulkopuolisesta, usein myös materiasta. Tuntuu hölmöltä, miten siihen edelleenkin vaan haksahtaa, vaikka jo tiedostaakin materiaonnen harhan.

[Kittie]

Aivan, itkeminen on myös oiva keino purkaa kehon jännityksiä. Tietysti myös kehon liikuttaminen (tanssi, juoksu yms.)
Positiivisia tunteenpurkauksia ei tule myöskään väheksyä. Monille saattaa tulla ajatuksia ja toki myös yhteiskunta meidät opettaa että negatiiviset täytyy muuttaa positiivisiksi, näinhän ei ole. Pitäisi sallia kaikki tunteet, surusta iloon. Se on ok.

Tuntuu hölmöltä, miten siihen edelleenkin vaan haksahtaa, vaikka jo tiedostaakin materiaonnen harhan.

Kyllä, mutta joka kerta kun tämän harhan toteuttaa näkee sen tyhjäksi. Se on hyvä muistutus keino. Eihän sitä montaa kertaa päätä seinään viitsi lyödä.

Osaisitko sanoa mihin ryhmään laittaisit "minän": tuoli, yhteiskunta, joulupukki
Osaisitko selittää näiden asioiden erot?

Kittie

[Kittie]

Hei,

Toivottavasti sait edellisen viestini.

Palataan huomenna asiaan jos tänään et enää ehdi vastaamaan!

Öitä!

[pineapple]

Hei Kittie! Anteeksi, unohdin eilen rehellisesti sanoen kokonaan tulla tänne sivulle.

Ihan totta tuo pään seinään lyöminen. :D ...ja tunteiden salliminen samaten.

Okei, mihin ryhmään minä kuuluu: tuoli, yhteiskunta, joulupukki
Hmm... Laittaisin minän joulupukin kanssa samaan porukkaan. Eli siis kuviteltu hahmo, jonka uskotellaan olevan olemassa.

Tuoli taas on materiaa, konkreettinen eloton hahmo joka vain on. Sitä olen lähiaikoina pohtinut, että kuuluvatko esim. tuoli ja linnunpesä/puu samaan vai eri ryhmään? Tällä hetkellä ajattelen, että eivät. Vaikka toinen onkin luonnon luomaa ja toinen ihmisen tekemää, ovat ne silti samoja, koska ihminenkin on luonnon luoma. Jotenkin vaan olen kokenut lähiaikoina "ihmisen luoman" häiritseväksi ja "luonnon luoman" puoleensa vetäväksi. No, oli miten oli, taidan taas poiketa aiheesta, kun meidän tulisi keskittyä minään.

Yhteiskunta taas on käsite, joka kuvaa ihmis-, eläin- tai kasviryhmää. Sekin on abstraktia kuten joulupukki ja minä, mutta silti mielestäni todellista. Vaikka meidät kaikki, ihmiset, eläimet ja kasvit, voisi määrittää liikkuviksi atomirakenteiksi eikä meitä ajateltaisi yksilöinä, on mielestäni silti mahdollista katsoa asoita siitä näkökulmasta, että niitä voidaan erottaa ja yhdistää.

[Kittie]

Hienoa!
Joulupukki / yksisarvinen / Pineapple / supermies
Ei väliä mikä nimikyltti on. Mielikuvitushahmoja kaikki.
Muistatko kun totesit pienenä ettei joulupukkia ole olemass? Ei siihen pukkii voinut enää ikinä sen jälkeen uskoa vaikka kaikki ympärillä siitä puhuisivat ja uskoisivat.
Kun tulee 'minä' -hetkiä, on aina hyvä katsoa uudelleen minän totuudellisuutta. Ei siitä saa todellista vaikka miten siihen yrittää uskoa.

Mikä on minä?

Saat sähköpostiin ilmoituksen viesteistä, kun painat rastin "ilmoita vastauksesta sähköpostiini" tämän post replay alapuolella.

[pineapple]

Minä on kuviteltu asia. Luulen, että se ollaan luotu välineeksi kun ollaan pyritty johonkin. Aivan kuten joulupukki ja tontut on luotu välineiksi, jotta lapset käyttäytyisivät hyvin ennen joulua (järkyttävää! :D).

Minä on harha, joka on viety paljon pidemmälle ja suurempaan mittakaavan kuin joulupukki. Minän luomisella minäkeskeiset ihmiset keräävät rahaa esim. Kauppaamalla joitain tuotteita, jotka "tukevat identiteetin kehitystä" tms. Valhetta.

[Kittie]

Tässä olisi aisteihinsa liittyvä harjoitus:
Ota muistikirja mukaan,varaa hieman aikaa, keskity jokaiseen aistiin n. 10 minuuttia kerrallaan. Kirjoita havainnot ylös muistikirjaan. Anna käden tehdä kirjoitus, vaikkei olisi olo, että mitään tulee paperille. Tee tämä harjoitus kunnolla.

Keskity aluksi näköaistiin. Erota katsominen ja tulkinta. Tapahtuuko katsominen vai onko katsojaa? Missä näköaistimus tapahtuu?

Tee sama harjoitus ja keskity hajuaistiin. Toimi samaan tyyliin. Löytyykö haistajaa. Tässä vinkkinä, että voit ottaa esim. juuston tms. tuoksuvan esineen lautaselle jota haistelet. Tämä helpottaa pelkkään hajuaistiin keskittymistä. (Älä haistele suoraan kädestä.)

Keskity kuuloaistiin ja tee harjoitus samaan tyyliin.

Keskity makuaistiin ja tee harjoitus samaan tyyliin

Keskity tuntoaistiin ja tee harjoitus samaan tyyliin.

Kerro sitten mitä ajatuksia herättää. Löytyykö minä jonkin aistin kautta?
Kysy ihmeessä jos et saa tehtävän annosta selvää. :)

[pineapple]

Näköaisti:

Katsominen vain tapahtuu. Silmät liikkuvat ja katse osuu milloin mihinkin kohteeseen. Huomaan välillä ajatusten ohjaavan katsomista ja välillä taas katseen ohjaavan ajattelua. Missä näköaistimus tapahtuu? Öhh... Kirjoitin ensin että aivoissa, mutta sehän on jo näköasitimuksen tulkintaa. Itse aistimus tapahtuu silmissä. Näköaistin kohdalla on kaikkein vaikeinta ajatella, että minuutta ei ole. Tuntuu siltä että näköaisti on se "vahvin" tai "tärkein" aisti, ja että näkemistä voisi jollain tavalla ohjailla. Mistä johtuu, että eri ihmiset huomioivat erilaisia asioita ympäristössään?

Hajuaisti:

Ei löydy haistajaa. Kahvin tuoksu vain kulkeutuu hengityksen mukana nenääni, joka haistaa tuoksun. Kirjoitin, että mietin sitä, onko mitään hajuja olemassa. Aivot tulkitsevat hajut jonkinlaisiksi, mutta jos ei ole minää, toimijaa ja ajatusten "ohjaajaa", niin eikai hajujakaan ole? Tai sitten on haju, muttei tulkintaa hajulle. On vain aistimuksia. Hajut tuovat mieleen muistoja, hajumuisti on vahva. Kahvista tulee mieleen äiti ja aamu.

Kuuloaisti

Kun suljen silmät, on helppoa keskittyä vain kuulemaan. Tässä kohdassa mietin, miten helppoa kuuloaistin kohdalla on huomata, ettei ole mahdollista "kuuntelijaa", sillä kaikki äänet kuuluu kyllä, halusi tai ei. Mietin sitä, että entä valikoiva kuulo, onko sitä? Voivatko aivot vaikuttaa siihen, mitä kuulee. Varmaankin se menee niin, että kuulee kyllä edelleen kaiken ja kuuloaistimukset ovat samat, mutta aivot päättävät mikä on niiden kannalta tärkeää kuuloinformaatiota.

Makuaisti

Kun jotain on suussa, en todellakaan voi vaikuttaa siihen, tuleeko aistimus vai ei. Ei siis voi olla "maistajaa", koska maku leviää joka tapauksessa suuhun. Edelleenkään aivot eivät tee aistimusta, vaan tulkinnan. Kieli poimii makuaistimukset. En löydä minää makuaistista. Pohdin silti sitä, miksi jotkut maut ovat mielestäni hyviä ja jonkun muun mielestä pahoja? Miten voin valikoida sellaista ruokaa, joka maistuu hyvälle?

Tuntoaisti

Tuntemus tapahtuu riippumatta halusta tuntea. Tietysti voi vaikuttaa siihen, mitä koskettaa ja miten koskettaa. Mietin tässä kohtaa sitä miten luulen vaikuttavani toimintaani, siihen mitä teen, ja luulen tekeväni valintoja aiempien kokemusteni perusteella (esim. en koske kiehuvaan veteen). Enkö sitten tee/vaikuta? En toisaalta usko, että on joku vahva minä/identiteetti joka ohjailisi, mutta emmekö me voi eläinten tavoin tehdä valintoja ja vaikuttaa siihen, mitä haluamme tuntea tai emme?

En tiedä pohdinko näitä nyt tehtävänannon mukaisesti, mutta ainakin hämmennyin monesta ja kysymyksiä nousi esiin.

[Kittie]

Tuntuu siltä että näköaisti on se "vahvin" tai "tärkein" aisti, ja että näkemistä voisi jollain tavalla ohjailla. Mistä johtuu, että eri ihmiset huomioivat erilaisia asioita ympäristössään?

Näköaisit on kuin onkin se vahvin aisti ja se on yleensä hallitseva. "Tärkeimmästä" en osaa sanoa, aisti muiden joukossa.
Silmät näkevät minkä näkevät, toisaalta kaiken, toisaalta taas ei. Jokaisella on oma todellisuutensa, joka eroaa omastamme. Sinun mielikuva koirasta voi olla aivan jotain muuta kuin naapurin kuva koirasta.

Silmät liikkuvat ja katse osuu milloin mihinkin kohteeseen.

Itseasiassa näköaisti näkee ainoastaan värejä. Aivoissa tapahtuu tämän aistimuksen tulkinta ja käsittely. Näköaistimuksessa olevat värit saavat selityksen mielessä opitun tulkinnan mukaisesti.
Onko peilissä esimerkiksi syvyyttä? Sehän on tasainen levy. Mieli luo siihen syvyyden ja muodot. Entä televisio? Sekin on vain litteä ruutu, jossa ei voi olla värejä ihmeempää. Kuitenkin me näemme siinä muotoja.

Palaan huomenna noihin muihin aisteihin. Öitä.

[pineapple]

Totta, eihän valokuvassakaan ole syvyyttä vaikka sen kuvaamassa kohteessa on. Ja maalauksessa voidaan kuvata hyvinkin kolmiulotteiselta näyttävää maisemaa, joka oikeasti koostuu pelkistä väriyhdistelmistä. Samalla lailla siis reaalimaailman näköaistimukset syntyvät väreistä.

[Kittie]

Pohdin silti sitä, miksi jotkut maut ovat mielestäni hyviä ja jonkun muun mielestä pahoja? Miten voin valikoida sellaista ruokaa, joka maistuu hyvälle?

Oletko päättänyt pitää esimerkiksi päärynästä tai oletko päättänyt pitäväsi suklaasta? Jokin ruoka vain tulee valituksi. Toisesta tykkää, toisesta ei. Tarkkaile ja huomaa miten jotain vain tulee valituksi..
Eläinkunnassa huomaa esimerkiksi eron koirien luonteissa. Toiset ovat ujoja, toiset eivät (toki myös kasvatuksella on merkityksensä).

Tuntemus tapahtuu riippumatta halusta tuntea. Tietysti voi vaikuttaa siihen, mitä koskettaa ja miten koskettaa. Mietin tässä kohtaa sitä miten luulen vaikuttavani toimintaani, siihen mitä teen, ja luulen tekeväni valintoja aiempien kokemusteni perusteella (esim. en koske kiehuvaan veteen). Enkö sitten tee/vaikuta? En toisaalta usko, että on joku vahva minä/identiteetti joka ohjailisi, mutta emmekö me voi eläinten tavoin tehdä valintoja ja vaikuttaa siihen, mitä haluamme tuntea tai emme?

Elämä pitää elämästä huolen. Kättä ei tosiaan laita kiehuvaan veteen eikä sinne pakkaseen tule lähdetty alasti, jota silloin alussa mietit.
Tekeekö eläin valintoja?
Esim. jos on kaksi omenaa, tuleeko toinen omena syödyksi vai valitseeko eläin kumman se omenoista syö?

Hienosti tehty tehtävä!

Ihmettele vielä nuo antamani kysymykset.

Tuleeko vielä mieleen jotain aisteista?

Kittie

[pineapple]

Oletko päättänyt pitää esimerkiksi päärynästä tai oletko päättänyt pitäväsi suklaasta?

Totta, en ole! Makumieltymykset myös vaihtuvat, jos en ennen pitänyt pinaatista, se ei tarkoita ettenkö pitäisi siitä nyt. Valitsen asioita, joista tulee hyvä olo. En välttämättä aina edes tiedosta sitä, miksi valitsen esim. jonkin ruoan.

Elämä pitää elämästä huolen. Kättä ei tosiaan laita kiehuvaan veteen eikä sinne pakkaseen tule lähdetty alasti, jota silloin alussa mietit.
Tekeekö eläin valintoja?
Esim. jos on kaksi omenaa, tuleeko toinen omena syödyksi vai valitseeko eläin kumman se omenoista syö?

Eläin syö todennäköisesti molemmat omenat, ellei se ole sairas ja siksi ruokahaluton. Mutta kyllä, eläin tekee valintoja. Se voisi valita omenoista toisen syötäväksi ensin esimerkiksi sillä perusteella, että se on lähempänä. Eläin tekee paljonkin valintoja. Jos samassa tilassa on sille tuttu ja vieras ihminen, se todennäköisesti menee tutun ihmisen luokse. Siitä en kuitenkaan ole varma, pohtiiko eläin edes muita mahdollisuuksia. Luulen, että se toimii vaistonvaraisesti niin kuin parhaaksi kokee eloonjäämisen/selviytymisen kannalta. Niin me ihmisetkin pohjimmiltaan toimimme. Valitsemme tiedostamattamme asioita, jotka edistävät selviytymistämme. Esimerkiksi tuloni tänne foorumille: Niin tapahtui, koska se on selviytymistäni edistävää.

Mietin vielä tuota aistien kontrolloimista. Huomaan päivittäin kontrollovani esimerkiksi näköaistiani. En halua tuijottaa ihmisiä liikaa, etteivät he häiriinny, vaikka olisinkin kiinnostunut heidän katsomisestaan. Rajaan todennököisesti kaikkia aistitoimintojani muiden ihmisten ja ns "opetettujen käyttäytymisnormien" takia. Tämä vie valtavan määrän turhaa energiaa. Olisi ihanaa, jos ei tarvitsisi miettiä mikä on "sopivaa". Mutta olisiko ihmisten yhteiselämä silloin kaoottista? :D Eikö tämä kaikki johdu juuri minän harhasta? Minä on se joka ei saa tehdä tiettyjä toimintoja, koska se voi olla harmillista muiden minälle?

[Kittie]

Siitä en kuitenkaan ole varma, pohtiiko eläin edes muita mahdollisuuksia. Luulen, että se toimii vaistonvaraisesti niin kuin parhaaksi kokee eloonjäämisen/selviytymisen kannalta. Niin me ihmisetkin pohjimmiltaan toimimme. Valitsemme tiedostamattamme asioita, jotka edistävät selviytymistämme.

Toisaalta onko meilläkään muita vaihtoehtoja..? Voisiko ajatella että mieli "luo" muut vaihtoehdot..? Voisi ajatella että sinulla on kolmet farkut edessäsi: mustat, punaiset ja siniset. Ennen kuin edes tajuat, olet jo valinnut mieleisesi. Kuitenkin mielelle syntyy tarve selitellä valintaansa. Sinullakin on takuulla näitä hetkiä kun näet tarkasti että tuohan oli mieleisesi alunperin, mutta yritit vielä valita jotain muuta siinä onnistumatta?

Aiheesta on tehty tutkimus, jossa todettiin että 6sekunttia ennen kuin päätös tulee 'pinnalle', ihminen tietää jo mitä valitsee ja se on mieletöntä! Laitan sinulle linkin tutkimukseen liittyvään videoon tämän opastuksen jälkeen.

Tulit tänne foorumille, niin vain kävi. Johonkin suuntaan vain tulee mentyä.

Annan sinulla tehtäväksi tarkkailla näitä tekemiäsi valintoja päivän aikana.
Ole tarkkana joka kerta kun teet jonkin valinnan. Olitko tietoinen jo alunperin että valitset fetasalaatin tonnikalasalaatin sijaan? Jostain vain nousee tunne, että tuo tulee valituksi.

Mietin vielä tuota aistien kontrolloimista. Huomaan päivittäin kontrollovani esimerkiksi näköaistiani. En halua tuijottaa ihmisiä liikaa, etteivät he häiriinny, vaikka olisinkin kiinnostunut heidän katsomisestaan. Rajaan todennököisesti kaikkia aistitoimintojani muiden ihmisten ja ns "opetettujen käyttäytymisnormien" takia. Tämä vie valtavan määrän turhaa energiaa. Olisi ihanaa, jos ei tarvitsisi miettiä mikä on "sopivaa". Mutta olisiko ihmisten yhteiselämä silloin kaoottista? :D Eikö tämä kaikki johdu juuri minän harhasta? Minä on se joka ei saa tehdä tiettyjä toimintoja, koska se voi olla harmillista muiden minälle?

Alkoi kamalasti hymyilyttämään tuo ihmisten tuijottelu! Alkuun saattaa tulla näitä pitkiä katsekontakteja ihmisten kanssa ja se on ok.
Mietipä tätä: jos näköaisti aistii ainoastaan värejä, onko siinä ihmisiä silloin? Jos he olisivat tuoleja, voisitko katsoa heitä sitten?

Mikä on yksityiselämä? Mikä on henkilökohtaista?
Jos ei sinää, ei ole myöskään minää.

Tässä vielä Moojin video Duality is not a mistake:
http://m.youtube.com/#/watch?v=3eul1C-Y ... Ytxo&gl=FI