Etsin opasta

[nestori]

Jos kuvittelisit hetken olevasi elämä itse. Olisiko siinä tarpeeksi merkitystä?

Ensin tuntuu että olisi mutta tarkemmin ajateltuna niin ei oikeastaan.

Palaan vielä tähän. Siis jos kuvittelisit, että olisit ikään kuin elämä itse, kaiken alku ja loppu. Luoja. Siinä ei olisi merkitystä tarpeeksi?

Tarvittaisiinko joku erillinen, ulkopuolinen taho, ns. välikäsi, asettamaan asioille ja tapahtumille merkityksiä?

Pystytkö oikeasti? Mitä jos sanon, että kuvitelmasi sisältää joko näköhavainnon tms. aistihavainnon maailmasta. Pystytkö kuvittelemaan maailman ilman että kuvitelmasi sisältää jotain "aistimisen" kaltaista?

No siinä tapauksessa en pysty. Ymmärsin tämänkin kysymyksen eri tavalla. Eli tarvitsen aistia kuvitellaakseni ylipäätään mitään.

Meillä ei ole siis aisteilla lisäksi mitään todisteita ulkopuolisesta maailmasta. Voit siis luottaa aisteihin.

Mieli haluaa merkityksiä ja jatkuvuutta. Se on normaalia? Pystytkö vaikuttamaan, mitä keholle tapahtuu? Muille kehoille tai sille mitä kutsut "omaksesi". Tiedätkö tarkalleen missä kehosi on minuutin päästä? Entä sadan vuoden?

Pystyn jossain määrin vaikuttamaan. En 100% mutta vaikka 20%. Jos päätän nyt hypätä ikkunasta ulos niin kehoni loukkaantuu tai lakkaa hengittämästä. Tai jos päätän heittää työkaverin ikkunasta ulos niin sama käy hänelle.

En halua haastaa, äläkä heitä ketään ikkunasta, mutta en usko, että näin pystyy edes päättämään. Tai voi "päättää", mutta ketään ei tule ikkunasta heitettyä. Se on tunne, että näin voisi tapahtua jos päätös syntyisi, mutta näin ei käy. Tunnetko toisin kun katsot asiaa?

En voi tietää tarkalleen missä kehoni on minuutin päästä. Voin aavistaa että se istuu edelleen tässä tietokoneen ääressä. Mutta jotakin saattaa tapahtua jolloin kehoni onkin jossain muualla.

Jos mihinkään ei voi vaikuttaa yhtään mitenkään niin sitten voin yhtä hyvin mennä kotiin peiton alle makaamaan loppuelämäkseni?

Kukaan ei sanonut näin. Valinnalla on vaan pienempi rooli, mitä yleensä kuvittelemme. Usein pienen minän näkökulmasta tuleva ajatus viittaa aina toimeettomuuteen tai jonkun vahingoittamiseen.

Tähän valinta-aiheeseen ei tarvitse jäädä kiinni, eikä omaksua uusia uskomuksia, tutkit vain todellisuuden luonnetta täysin avoimesti ja rehellisesti. Tunne valinnasta jää, ja itseasiassa sinun pitää valita katsoa minän luonnetta, niin kauan kuin valinta tuntuu olevan.

Esa

[nestori]

Hyvä, ilman välikäsiä elämä on tuoretta, yllätyksellistä ja soljuvaa. Tunsitko mitään reaktioita kehossasi, kun kirjoitit "minun" näkökulmasta?

Nyt kun olemme avanneet noita luokkia, mihin luokkaan "minä" mielestäsi kuuluu?

-Tuoli, pöytä, sohva

-Oikeuslaitos, yliopisto

-Mikki Hiiri

Esa

Nyt olen tehnyt kirjoitustehtävän (en ihan 15 min/kirjoitus mutta riittävä pitkään jotta huomasin eron).

Ensin kun kirjoitin minän näkökulmasta niin se tuntui jotenkin raskaalta ja pakottamiselta. Tuntui jollain tavoin ahdistavalta ja epämukavalta ajatella jokaista tekemääni asiaa minän näkökulmasta.

Kun kirjoitin niin että minää ei ole niin oloni keveni ja se tuntui helpolta ja luontevalta. Taidan pääosin ajatella asioita ilman minän näkökulmaa joten se varmaankin vaikuttaa kuinka luontevalta kukin harjoitus tuntuu.

[ajia]

Palaan vielä tähän. Siis jos kuvittelisit, että olisit ikään kuin elämä itse, kaiken alku ja loppu. Luoja. Siinä ei olisi merkitystä tarpeeksi?

En tiedä. Juuri nyt minusta tuntuu että ei ole merkitystä. Ehkä tämä on tätä turhautumista. Jotenkin en osaa päästää irti siitä ajatuksesta että jos ei ole mitään suuntaa mihin elämä on menossa niin mitä järkeä missään on?
Jos olen kaiken alku ja loppu ja sitten joku päivä kaikki loppuu, niin miksi ylipäätään mikään alkoi?

Tarvittaisiinko joku erillinen, ulkopuolinen taho, ns. välikäsi, asettamaan asioille ja tapahtumille merkityksiä?

Ei tarvita ulkopuolista tahoa, sen tulisi itsessään olla merkityksellistä, mutta minusta ei juuri nyt tunnu siltä.

En halua haastaa, äläkä heitä ketään ikkunasta, mutta en usko, että näin pystyy edes päättämään. Tai voi "päättää", mutta ketään ei tule ikkunasta heitettyä. Se on tunne, että näin voisi tapahtua jos päätös syntyisi, mutta näin ei käy. Tunnetko toisin kun katsot asiaa?

En ajatellut heittää ketään ikkunasta tai hypätä itsekkään. Kyseessä oli melko kärjistetty esimerkki. Jos otetaan vähemmän kärjistetty esimerkki että päätän vaikka raapia kättäni niin ihoon jää pieni jälki (kokeilin juuri). Eli voin vaikuttaa jonkun verran kehooni?
Olen samaa mieltä siitä että tuossa ikkunasta hyppäämisessä on kyse tunteesta mitä voisi tapahtua.

Jos mihinkään ei voi vaikuttaa yhtään mitenkään niin sitten voin yhtä hyvin mennä kotiin peiton alle makaamaan loppuelämäkseni?

Kukaan ei sanonut näin. Valinnalla on vaan pienempi rooli, mitä yleensä kuvittelemme. Usein pienen minän näkökulmasta tuleva ajatus viittaa aina toimeettomuuteen tai jonkun vahingoittamiseen.

Hyvä. Olen samaa mieltä että valinnalla on pieni rooli. En kuvittele sen olevan kovinkaan suuri, mutta olen varma että valinnan mahdollisuus on olemassa.

Hyvä, ilman välikäsiä elämä on tuoretta, yllätyksellistä ja soljuvaa. Tunsitko mitään reaktioita kehossasi, kun kirjoitit "minun" näkökulmasta?

Niinkuin kirjoitin niin se tuntui pakottavalta ja ahdistavalta ja juuri kehon tuntemuksia kuvailin. Tuntui etten pysty oikein hengittää.

Nyt kun olemme avanneet noita luokkia, mihin luokkaan "minä" mielestäsi kuuluu?

-Tuoli, pöytä, sohva

-Oikeuslaitos, yliopisto

-Mikki Hiiri

Haluaisin sanoa että minä kuuluu samaan luokkaan kuin Mikki Hiiri. Mutta jos ajattelee siitä näkökulmasta että moni muu ihminen sekä usein ihminen itse ajattelee minän olevan oikeasti olemassa ja että sillä on vaikutusvaltaa/auktoriteettia niin siinä mielessä se kuuluisi tuohon oikeuslaitos/yliopisto.

Eli ehkä molempiin riippuen mistä kulmasta asiaa katsoo.

[ajia]

Palaan vielä tähän. Siis jos kuvittelisit, että olisit ikään kuin elämä itse, kaiken alku ja loppu. Luoja. Siinä ei olisi merkitystä tarpeeksi?

Kommentoin tätä uudestaan. Tämä on selvästi tunne joka tulee ja menee. Silloin kun minä nostaa päätään niin tuntuu tärkeältä että olisi olemassa merkitys. Mutta silloin kun olen vapaassa olotilassa niin en myöskään "huomaa" merkitystä mutta sillä ei ole niin väliä. Olen tyytyväinen juuri näin.

[nestori]

Haluaisin sanoa että minä kuuluu samaan luokkaan kuin Mikki Hiiri. Mutta jos ajattelee siitä näkökulmasta että moni muu ihminen sekä usein ihminen itse ajattelee minän olevan oikeasti olemassa ja että sillä on vaikutusvaltaa/auktoriteettia niin siinä mielessä se kuuluisi tuohon oikeuslaitos/yliopisto.

Eli ehkä molempiin riippuen mistä kulmasta asiaa katsoo.[/quote]

Hyvä.

Kuvittele, että olisit nyt joulupukki jouluaattona. Pystytkö eläytymään/kuvittelemaan mitä ajatuksia pukki ajattelisi? (Eläydy ja kuvittele hetki.)

Pystytkö eläytymään/kuvittelemaan miltä joulupukista tuntuisi jouluaattona. (Eläydy ja kuvittele hetki.)

Esa

[nestori]

Palaan vielä tähän. Siis jos kuvittelisit, että olisit ikään kuin elämä itse, kaiken alku ja loppu. Luoja. Siinä ei olisi merkitystä tarpeeksi?

Kommentoin tätä uudestaan. Tämä on selvästi tunne joka tulee ja menee. Silloin kun minä nostaa päätään niin tuntuu tärkeältä että olisi olemassa merkitys. Mutta silloin kun olen vapaassa olotilassa niin en myöskään "huomaa" merkitystä mutta sillä ei ole niin väliä. Olen tyytyväinen juuri näin.

Hyvä. Tuo on täysin normaalia. Tunne merkityksettömyydestä voi jäädä pyörimään niin kauan kuin ehdollistumia erillisestä minästä jää "ns. kehoon". Se ei merkitse muuta kuin... tunnetta merkityksettömyydesta. Elämä elää sinua sinun lävitsesi varsin mainiosti ilman "välikäden" asettamia merkityksiä, ja sen tosiaan havaitsee kun huomaa mitä on.

Esa

[nestori]

En tiedä. Juuri nyt minusta tuntuu että ei ole merkitystä. Ehkä tämä on tätä turhautumista. Jotenkin en osaa päästää irti siitä ajatuksesta että jos ei ole mitään suuntaa mihin elämä on menossa niin mitä järkeä missään on?
Jos olen kaiken alku ja loppu ja sitten joku päivä kaikki loppuu, niin miksi ylipäätään mikään alkoi?

Kuten myöhemmin jo sanoit. Mitään ei tarvitse päästä irti. Kun katsot itse ja huomaat, että miten asiat ovat niin kiinnipitämisillä ja irroittamisilla ei ole väliä.

Hyvä. Olen samaa mieltä että valinnalla on pieni rooli. En kuvittele sen olevan kovinkaan suuri, mutta olen varma että valinnan mahdollisuus on olemassa.

Kumpi on enemmän totta: Valinnan mahdollisuus on olemassa, vai meillä on tunne valinnan mahdollisuudesta?

Esa

[ajia]

Kuvittele, että olisit nyt joulupukki jouluaattona. Pystytkö eläytymään/kuvittelemaan mitä ajatuksia pukki ajattelisi? (Eläydy ja kuvittele hetki.)

Pystytkö eläytymään/kuvittelemaan miltä joulupukista tuntuisi jouluaattona. (Eläydy ja kuvittele hetki.)

Pystyn kuvittelemaan mitä pukki ajattelisi. Ja pystyn myös kuvittelemaan miltä pukista tuntuisi. En ihan ymmärrä harjoituksen ideaa?

[ajia]

Kumpi on enemmän totta: Valinnan mahdollisuus on olemassa, vai meillä on tunne valinnan mahdollisuudesta?

Molemmat ovat ihan yhtä tosia. Mutta useimmiten on varmaan tunne valinnan mahdollisuudesta vaikka sitä ei oikeasti olisikaan.

[nestori]

Kumpi on enemmän totta: Valinnan mahdollisuus on olemassa, vai meillä on tunne valinnan mahdollisuudesta?

Molemmat ovat ihan yhtä tosia. Mutta useimmiten on varmaan tunne valinnan mahdollisuudesta vaikka sitä ei oikeasti olisikaan.

Aivan, valinnan tunteesta voi olla sinänsä aina varma, vaikka todellista valintaa ei aina olisi.

Esa

[nestori]

Kuvittele, että olisit nyt joulupukki jouluaattona. Pystytkö eläytymään/kuvittelemaan mitä ajatuksia pukki ajattelisi? (Eläydy ja kuvittele hetki.)

Pystytkö eläytymään/kuvittelemaan miltä joulupukista tuntuisi jouluaattona. (Eläydy ja kuvittele hetki.)

Pystyn kuvittelemaan mitä pukki ajattelisi. Ja pystyn myös kuvittelemaan miltä pukista tuntuisi. En ihan ymmärrä harjoituksen ideaa?

Hyvä, pystyt kuvittelemaan, miltä joulupukki ajattelee, pystyt tuntemaan mitä joulupukki tuntee. Ehkäpä pukki ajattelee lahjoja, tai niiden antamista ja tuntee raskaat tamineet ympärillään.

Jos pystyt kerta ajattelemaan mitä joulupukki ajattelee ja mitä joulupukki tuntee. Pystytkö nyt ajattelemaan ja tuntemaan mitä "aija" ajattelee ja tuntee?

Esa

[ajia]

Hyvä, pystyt kuvittelemaan, miltä joulupukki ajattelee, pystyt tuntemaan mitä joulupukki tuntee. Ehkäpä pukki ajattelee lahjoja, tai niiden antamista ja tuntee raskaat tamineet ympärillään.

Jos pystyt kerta ajattelemaan mitä joulupukki ajattelee ja mitä joulupukki tuntee. Pystytkö nyt ajattelemaan ja tuntemaan mitä "aija" ajattelee ja tuntee?

Kyllä pystyn. Pystyn katsomaan objektiivisesti ajian kokemia tunteita ja ajatuksia ikään kuin "ulkopuolisena" seuraajana. Näin on ollut niin pitkään kuin muistan.
Joskus olen, ja varmasti vielä tulen valitsemaan hetkellisesti että "uskon ajatuksiin" mutta sitä ei tapahdu ilman että tiedostan asian koko ajan.

[nestori]

Kyllä pystyn. Pystyn katsomaan objektiivisesti ajian kokemia tunteita ja ajatuksia ikään kuin "ulkopuolisena" seuraajana. Näin on ollut niin pitkään kuin muistan.
Joskus olen, ja varmasti vielä tulen valitsemaan hetkellisesti että "uskon ajatuksiin" mutta sitä ei tapahdu ilman että tiedostan asian koko ajan.[/quote]

Mitä eroa on Aijalla ja joulupukilla?

Esa

[ajia]

Mitä eroa on Aijalla ja joulupukilla?

Erot riippuu siitä mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee.
Jos katson omasta näkökulmastani niin eroa ei juurikaan ole. Muuta kuin että olen uskonut omaan minääni jossain määrin enemmän kuin joulupukkiin.
Eroa on myös siinä mielessä että moni muu (esim. perhe, ystäviä) uskoo ajian olemassaoloon, myös ne jotka eivät usko joulupukin olemassaoloon.

Molemmat ovat mielen tuottamia mielikuvitushahmoja.

Eipä tästä sen enempää tuu nyt mieleen.

[nestori]

Juuri näin. Voit ajatella ja tuntea kuten joulupukki. Voit ajatella ja tuntea kuten Aija. Kuitenkin kun katsoo tarkasti, ei kumpikaan ole loppupeleissä todellinen.

Selvitimme, että oikeuslaitos koostuu rakennuksista, käsitteistä, uskomuksista yms.

Tutki, mistä sana "minä" koostuu?

Esa

Mitä eroa on Aijalla ja joulupukilla?

Erot riippuu siitä mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee.
Jos katson omasta näkökulmastani niin eroa ei juurikaan ole. Muuta kuin että olen uskonut omaan minääni jossain määrin enemmän kuin joulupukkiin.
Eroa on myös siinä mielessä että moni muu (esim. perhe, ystäviä) uskoo ajian olemassaoloon, myös ne jotka eivät usko joulupukin olemassaoloon.

Molemmat ovat mielen tuottamia mielikuvitushahmoja.

Eipä tästä sen enempää tuu nyt mieleen.