Etsin opasta

[Iida]

Hyvä, kiitos.
Aina kun mieleesi tulee valinnan kysymys, voit tavallaan jäljittää loputtomiin taaksepäin, mikä sai sinut haluamaan tiettyä vaihtoehtoa, ja mistä se taas johtui jne. Aidosti vapaasta valinnasta ei oikein jää mitän jäljelle, minkä itsekin totesit. Valintoja siis tapahtuu tavalla tai toisella, ja niihin voi liittyä tai olla liittymättä ajatus valitsijasta, mutta tämä ajatus ei muuta sitä, miten valinta tapahtuu.

Jätetään nyt valinna kysymys taakse ainakin toistaiseksi.

Syvenny tekemään seuraava testi kaikessa rauhassa ja keskittyneesti.

Sulje silmäsi. Kuvittele pitäväsi appelsiinia käsissäsi. Kuvittele appelsiini mahdollisimman tarkkaan, juuri "tämä" appelsiini. Tunne sen paino käsissäsi, sen vahamainen epätasainen pinta, sen lämpötila, kimmoisuus, sen kuoresta lähtevä tuoksu, sen syvä oranssi väri ja sen maku suussasi ja mitä muita ominaisuuksia ikinä appelsiinillasi onkaan. Tee tämä nyt, avaa sitten silmäsi ja lue VASTA SITTEN ETEENPÄIN.





Avaa silmäsi.
Kuinka todelliselta appelsiini tuntui? Onnistuitko tuottamaan elävän mielikuvan siitä? Jos et, tee harjoitus uudelleen.

Miksi appelsiini katosi kun avasit silmäsi? Minne se katosi?









Kuinka tod

[Iida]

Hups, edellisen viestin alalaitaan jäi näköjään tuollainen kesken jäänyt lauseen alku. Siitä ei tarvitse välittää.

[Jaakko]

Avaa silmäsi.
Kuinka todelliselta appelsiini tuntui? Onnistuitko tuottamaan elävän mielikuvan siitä? Jos et, tee harjoitus uudelleen.

Käytin omenaa, mutta se ei varmaan haittaa. Kyllä se tuntui yllättävän aidolta omenalta.. ja aivan kuin olisin maistanut sen suussani. Maku oli kaikista selkeimmin kuviteltavissa. Vois sanoa, että maistoin sen suussani..Paino, muoto ja tuntemukset olivat selkeitä myös.

Miksi appelsiini katosi kun avasit silmäsi? Minne se katosi?

Se katosi siksi, koska lakkasin ajattelemasta sitä. En tiedä mihin se katosi, mutta se vaan katosi..

[Jaakko]

Huomenna muuten en todennäköisesti pysty vastaamaan, mutta sen näkee varmasti vasta huomenna.

[Iida]

Ok, vastaa kun ehdit.

Aivan, "omena" katosi koska sitä ei ollut koskaan todellisuudessa ollutkaan. Sitä ei tarvinnut millään tavalla poistaa tai kadottaa, vain katsoa. Avaamalla silmäsi näit kuvitellun omenasi todellisen luonteen - omena oli vain illuusio, mielikuva, joukko jostakin asiasta jota ei todellisuudessa ole. Mielikuvat, kuten uskomus erillisestä konkreettisesta yksiköstä "minä", voivat olla yllättävän todentuntuisia ilman että ne viittaavat mihinkään todelliseen.
Mitä ajatuksia tai tuntemuksia avautuminen tälle mahdollisuudelle, tämän pohtiminen herättää?

[Iida]

(yksi sana puuttui, eli joukko AJATUKSIA jostain asiasta...)

[Jaakko]

Tuo selvensi sitä, että tilanteiden ja asioiden tulkitseminen on aina mielikuvituksen tuotetta. Omenan kuvitteleminen on samanlaista, kuin kuvittelisi, jonkin tilanteen olevan epämiellyttävä.. Kuvitelma. On ollut nyt perjantaista asti helpompaa päästää irti tulkinnoista, jotka aiheuttavat ärtymystä, surua tms. ja katsoa tilannetta sellaisena, kuin se on. En osaa nimetä kylläkään selvää syytä, miksi en pitänyt esimerkiksi eilen ärsyttäväksi tulkittuja tilanteita yhtä tärkeänä uskoa, kuin ennen. Ne olivat yhtä todellisen tuntuisia, kuin kuvitteellinen omena, eli ei tärkeitä.

saatanpa laittaa lisää tässä illan mittaan.

Jaakko

[Iida]

Tuo selvensi sitä, että tilanteiden ja asioiden tulkitseminen on aina mielikuvituksen tuotetta.

Niinpä. On itse varsinainen KOKEMUS ja kokemuksen TULKINTA. Toinen on totta, toinen tarinaa.

Kirjoita ihmeessä lisää.

[Jaakko]

Joo monesti on ollut vaikeaa päästää irti negatiivisista tulkinnoista, vaikka älyllä ymmärtäisikin ettei tämä negatiivisuudessa rypeminen auta käytännössä yhtään mitään. Siitä ei ole mitään hyötyä. Nyt kuitenkin tuo omena-harjoitus sai vähän enemmän silmiäni auki. Miten se omena maistuikin suussa vaikka sitä ei todellakaan ollut olemassa! Ei ole kuitenkaan vielä ollut aikaa tutkia minän olemassa oloa tarkemmin tämän viimeisimmän oivalluksen jälkeen. Siitä tulkinnasta en kuitenkaan vielä ole osannut irti päästää. Huomenna jatkan.

Jaakko

[Iida]

Niin, on paljon totunnaista ajattelua, sellaista mitä on oppinut pitämään niin itsestäänselvänä, ettei asioiden todellista olemusta ole koskaan itse tutkinut. Melko hassuakin, eikö. Myös 'negatiivinen ajatus' on vain ajatus, joka olettaa että jokin on negatiivista JONKUN kannalta. Tarvitaan oletus minästä. Entä onko ns. negatiivisesta ajatuksesta haittaa, jos sen näkee ajatukseksi eikä erehdy pitämään sitä totuutena?

Tutki minää, kuten aioit. Eroaako 'minä' jollain tavalla kuvittelemastasi omenasta? Kirjoita mitä nousee.

[Iida]

Täsmennän vielä, että "negatiivisista ajatuksista irtipäästäminen" kuulostaa työläältä. Riittää kun asiat näkee sellaisina kuin ne ovat, erillistä irtipäästämistä ei tarvita vaan se tapahtuu sen ymmärryksen myötä itsestään. Kun jonkin asian näkee uudessa valossa selkeämmin kuin ennen, ei vain enää kykene uskottelemaan itselleen todeksi vanhaa tulkintaa.

[Jaakko]

Entä onko ns. negatiivisesta ajatuksesta haittaa, jos sen näkee ajatukseksi eikä erehdy pitämään sitä totuutena? Ei ole. Oma kokemukseni tällä hetkellä on se, että en ota niitä ajatuksia niin vakavasti. Se on vain yksi tulkinta tilanteesta ja niitä tulee vähän väliä, mutta aina kun tulen pois ajatuksista ja huomaan negatiivisuuden nousevan, tai olevan jo täysillä päällä, niin se menettää merkityksensä. Perjantaina tämä oli pitkään hyvinkin mun kokemus, mutta nyt ajatukset saa hivenen pitempään pidettyä valtaa, mutta silti tämä on ollut kyllä tavallaan eteenpäin menoa. Joo ja niin kuin sanoit, niin se on luonnollinen ei ollenkaan työläs irtipäästäminen.

Tutki minää, kuten aioit. Eroaako 'minä' jollain tavalla kuvittelemastasi omenasta? jos totean vaikka, että minulla on tylsää. Tällä keholla ei ole tylsää, koska keho vain tekee sitä, mitä se on aina tehnyt. Elää.. reagoi ajatuksiin jne. Eli sen minun on oltava ajatus. Ei se kyllä näytä eroavan mitenkään siitä omenasta, mutta joku tässä nyt tökkää.. Koitan keskittyä tähän vielä lisää illemmalla.

[Jaakko]

Tuli mieleeni, että minä ei olisi mikään yksi ajatus, vaan läjä uskomuksia, jotka yhdessä vaikuttavat minulta. Tai kun nousee ajatus, joka aiheuttaa tietyn emootion, niin voin katsoa onko sen uskomuksen takana minua vai vain ajatus ja uskomus sekä emootio. Jotenkin on tullut vähän enemmän eroa siihen, ettei se tunnu niin henkilökohtaiselta enää se tulkinta tilanteesta tai sen aiheuttama emootio. huteralta tuntuu tämä analysointi, enkä todellakaan teidä miten koen asiat vaikka huomenna, mutta nyt tuntuu tältä.

[Iida]

Hei, ja pahoittelut että kirjoitan vasta näin myöhään tänään.

Tuli mieleeni, että minä ei olisi mikään yksi ajatus, vaan läjä uskomuksia, jotka yhdessä vaikuttavat minulta.

Kyllä, hyvä oivallus! Tässä yksi vertauskuva aiheesta:

Se mitä yleisesti pidetään "minänä" on kuin kumilenkeistä tehty pallo. Mitä enemmän kumilenkkejä (ajatuksia "minusta") elämän kuluessa kiedotaan myttyyn, sitä vakuuttavammin se alkaa muistuttaa palloa (todellista erillistä yksikköä *minä*). Lopulta se näyttää aivan pallolta, se tuntuu pallolta, se pomppii kuin pallo. Saatat jopa unohtaa, että tämä "pallo" on todellisuudessa vain mytty yhteenkiedottuja kumilenkkejä. Mutta jos sitä alkaa tutkia tarkemmin, siitä ei löydy mitään palloa, vaan kumilenkkejä kumilenkkien perään, kunnes jäljellä ei ole mitään paitsi iso kasa kumilenkkejä ja muisto siitä, että joskus luuli niitä kiinteäksi palloksi.

Löytyykö kaikkien "minä-ajatusten" takaa todellista yksikköä? Tutki suoraa kokemustasi tässä hetkessä, sillä vaikka analysointi onkin hyödyllinen työkalu monissa tilanteissa, se ei oikein auta tässä prosessissa...

Mainitsit eilen hieman epävarman tuntuisesti, ettet tiedä miten koet asiat tänään, joten miltä nyt tuntuu? Onko jotain erityistä tullut mieleen?

(En oleta sinun vastaavan tänään, kun on jo niin myöhä.)

Iida

[Jaakko]

Mainitsit eilen hieman epävarman tuntuisesti, ettet tiedä miten koet asiat tänään, joten miltä nyt tuntuu? Onko jotain erityistä tullut mieleen?

No tänään tuntu siltä, että lipsahdan taas vähän helpommin niihin mielen tulkintoihin ja se selkeys särkyy sen myötä.. Esimerkiksi olin vanhempien luona kylässä tänään ja siellä mua vitutti välillä niin paljon, että meinasin lähteä pois ennen aikojani. Eli vähän enemmän taas mielenkiinto kohdistuu tulkintoihin.

Mietin tässä, että kun tämän kehon syntymän myötä myös ajatukset ovat syntyneet ja syntyvät, niin miten yksi ajatus voi sanoa, että on erillinen minä, joka omistaa tämän kehon ja ajatukset.. Jos katsoo maailman kaikkeutta ja historiaa, niin ihmiskeho on evoluution tuotos, eikä ole aina pystynyt tuottamaan ajatuksia. Sitten kun ajatukset ovat syntyneet on syntynyt myös minä, joka on ohjaksissa jne.. Siis se todellakin haiskahtaa!

löytyykö kaikkien "minä-ajatusten" takaa todellista yksikköä? Tutki suoraa kokemustasi tässä hetkessä, sillä vaikka analysointi onkin hyödyllinen työkalu monissa tilanteissa, se ei oikein auta tässä prosessissa...

Eihän sieltä tunnu löytyvän tosiaan muuta, kuin ajatuksia ja tuntemuksia.. mutta en ymmärrä, miksi ne tuntuvat niin henkilökohtaisilta nyt. Yritän kysyä, että kelle ne tuntuvat henkilökohtaisilta.. mutta juuri nyt en saa jotenkin otetta siitä kysymyksestä.. En suoraan sanoen ymmärrä, miten se, että näen ettei "minää" ole koskaan ollutkaan, voisi lakkauttaa kiintymyksen ajatuksiin.

Mulla on ns. selkeitä hetkiä/päiviä millon kaikki on kevyempää, eikä ajatuksiin yksinkertaisesti näe tarvetta kiinnittää huomiota kovin paljon (mukaan lukien vuosia pyörineet minä-ajatukset ), mutta välillä taas pidän ajatuksia ja mielen tulkintoja hyvin tärkeänä osana todellisuutta.