Birth of a dragon

[Joulupukkiuk]

Pystytkö osoittamaan selkeän rajan jossa keho päättyy ja sänky/tuoli alkaa?
Pystytkö sanomaan tarkasti kohdan jossa iho päättyy ja ilma alkaa?
Havainnoi miten olet tietoinen kehosta siinä hetkessä.
Onko se tuoksu, maku, tunne/tuntemus, värejä vai ääni?

Tyynyn ja peiton kosketus tuntuu kevyenä paineena ihoa vasten.
Rajaa kosketuksen pinnassa on mahdotonta sanoa. Siis sille missä kangas alkaa ja ihon pinta erkaantuvat.
Ihon ja ilman rajapintaa ei voi määritellä.
Kuuluu Ainoastaan hengityksen kohina,
Pimeä suljettujen silmien takana.

Kuvaile omin sanoin, mitä tämän tarkkailu avaa sinulle. Edelleen keskity kuvailemaan suoraa havaintoa, ei mitään opittuja oletuksia tai asioita, joita on oppinut tietämään asian suhteen.

Kehoni ei tunnu juuri miltään.
Se on neutraali, kuin kelluisi ihon lämpöisessä nesteessä.
Kehoni ei tunnu siltä, että se rajoittuisi ajatukseeni sen ääristä.

[Multipass]

Tervehdys ja hienoa.

Tutkitaan seuraavaksi hieman muistia. Huomioi erottelukyky tarinan ja olevan välillä.

Lähes kaikki uskovat, että muistoajatus viittaa johonkin, mitä on tapahtunut.
Että muistoajatus on erilainen ajatus kuin muut ajatukset.

Mitä tarkalleen ottaen muisto on?
Tarkkaile huolellisesti havainnoinnista käsin, mutta älä arvioi sitä. Pelkästään anna muiston olla siinä ja katso sitä.

Mistä muisto rakentuu?
Milloin muisto ilmestyy?

Mikä ero on muistoajatuksella ja muilla ajatuksilla?
Mistä tarkalleen ottaen tietää, että muistoajatus viittaa johonkin tapahtuneeseen?

Tämän jälkeen katso ajatuksiin tulevaisuutta kohtaan.
Mistä tulevaisuus ajatukset muodostuvat?
Milloin tulevaisuus ajatukset ilmenevät?
Mikä ero on tulevaisuus ajatuksella ja muilla ajatuksilla?
Mistä tarkalleen ottaen tietää, että tulevaisuus ajatus viittaa johonkin, mitä tulee tapahtumaan?

Verrataan sitten ajatuksia menneestä ajatuksiin tulevasta.
Mikä tarkalleen ottaen on ero menneeseen viittaavalla ajatuksella ja tulevaan viittaavalla ajatuksella?
Jos niillä on ero, millä ero on tarkalleen ottaen havaittavissa?

Katso mitä todellisuudessa tapahtuu, älä sitä mitä ajatus sanoo. Mikä havainto asiasta on juuri nyt.

Kerro myös aina, jos jotain tunteita herää näiden harjoitteiden myötä.

[Joulupukkiuk]

Mitä tarkalleen ottaen muisto on?

Muisto on tallenne, mielen muodostama jäljitelmä menneisyydessä tapahtuneesta aistiärsykkeestä, jälki reseptorisolussa

Mistä muisto rakentuu?
Milloin muisto ilmestyy?

Muisto muodostuu tunteista, alitajunnasta nousevista mielikuvina
Muisto ilmestyy usein yllättäen tunteen nostattamana, esim ikävä, suru tai kiintymys

Mikä ero on muistoajatuksella ja muilla ajatuksilla?
Mistä tarkalleen ottaen tietää, että muistoajatus viittaa johonkin tapahtuneeseen?

Muistot tuntuvat elävämmiltä, kokonaisemmilta kuin muut päähän pilkahtavat ajatukset

Ei sitä voi tietää, tämä olettamus perustuu siihen, että uskon mielen tulkintaan menneisyydestäni. Se on aina subjektiivinen tulkinta.

Mistä tulevaisuus ajatukset muodostuvat?

Usein tulevaisuuskin nousee mieleen ennakkoneuroottisen pelon kautta. Kuinka selviän jostain haasteesta, milloin kuolen, onko jollakulla jotain minua vastaan, mitä velvollisuuksia minulla on huomenna jne.
Myös positiiviset odotukset ja toiveet saavat unelmoimaan, vertailemaan erilaisia tulevaisuusskenaarioita

Milloin tulevaisuus ajatukset ilmenevät?

Silloin kun koen puutetta jostain jota haluan. Syntyy tarve jonka saamiseksi pohdin vaihtoehtoja

Mikä ero on tulevaisuus ajatuksella ja muilla ajatuksilla?

Tulevaisuusajatus ei välttämättä toteudu sinällään, se on vaihtoehto.
Tulevaisuusajatus myös synnytyää ahdistusta ja stressiä suhteessa tulevan toteuttamiseen
Normaaliajatus saattaa kulkea ohi miltei huomaamatta
Tulevaisuusajatukseen sisältyy ikäänkuin velvoll

Mikä tarkalleen ottaen on ero menneeseen viittaavalla ajatuksella ja tulevaan viittaavalla ajatuksella?
Jos niillä on ero, millä ero on tarkalleen ottaen havaittavissa?

isuus

Ison osan aikaa pohtii olisiko voinut tehdä menneessä jotain toisin tai mitä tulee tekemään toisin tulevaisuudessa, jotta huominen olisi parempi kuin nyt
Molemmat viittaavat pelkkään ideaan, eivät todelliseen tilanteeseen nyt.
Erona mennen ja tulevan pohtimisessa on se, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa, ajatukset saattavat synnyttää tekemisen

[Multipass]

Tervehdys,

Huomaatko nyt, että ajatukset seuraavat toistaan ja saavat aikaan vaikutelman, että niiden kuvailema sisältö olisi totta.

Jos ajattelet mennyttä tai tulevaa, poistut nyt-hetkestä. Se kaikki mikä todella on olemassa, ilmenee havainnointikeinojen avulla vain tässä hetkessä.

Katso uudelleen, että voiko tulevaan todella vaikuttaa varmuudella?
Vaikka ajatus tai idea ilmenisi, takaako se sen, että asiat todella menevät ajatuksen mukaisesti ja lopputulos on se, mitä ajatus sanoi?

Se saattaa mennä niin, mutta voi myös mennä toisin.
Eli tarkkaile huolella ajatuksiin uskomisen mekanismia.
Tunnista kuvitelman ja olevan ero.

Vaikka sinulla olisi suunnitelmia tulevasta ajatuksissa,
Tiedätkö varmasti, että ne ovat totta?
Voiko ajatus tietää jotain ylipäätään?
Ajatus on opittu sana, joten onko ajatuksella kyky tietää?

Katso nyt jälleen ”minää”, sillä sitä nyt tutkitaan.

Onko minä olemassa erillisenä itsemääräävänä persoonana, joka voi toimia muusta tietoisuudesta riippumattomana muutoin kuin kuvittelemalla?

Otan joulupukkikortin tähän kohtaan.

Pienelle lapselle kerrotaan, että on hahmo jota kutsutaan joulupukiksi joka tuo kaikki lahjat jouluna kaikille lapsille ympäri maailmaa. Lapsi uskoo tähän täysin ja pitää asiaa totena. Hänen todellisuudessaan tämä jännittävä hahmo on totta.
Sitten koittaa aika, jolloin paljastuu, että joulupukki onkin vain fiktiivinen käsite, johon on uskonut. Lahjat tulevatkin vanhemmilta ja valkoinen parta sekä punainen nuttu ovatkin vain asu, jonka kuka tahansa voi pukea päälleen ja esiintyä siinä. Se voi olla shokki lapselle, että se uskomaton joulupukki, mihin oli siihenastisen ikänsä uskonut, olikin vain valhe.

Katso nyt samoin erillistä minää. Onko se todella olemassa vai olenko vain koko ikäni kuvitellut sen olemassaolon, kun en ole koskaan tullut kyseenalaistaneeksi mistä se todella löytyy.
Ajatuksista rakentunut käsite, ilman havaintojen kautta osoitettavaa kohdetta, on vain ajatus. Se on vain mielikuvituksen rakentama mielikuva jota pitää totena.

Kaikki on ja ilmenee tietoisuudessa. Katso luontoa ja kaikkea elollista mitä voit havainnoida.
Onko jokin tietoisuuden ulkopuolella tai olematta tietoisuutta?
Nyt lisää itsesi siihen mukaan. Eikö sama tietoisuus, mikä ylläpitää kaikkea muutakin elämää, ole se mikä huolehtii myös sinun keho-mieli olemassaolosta ja toiminnasta?

Tarkastele näitä huolella ja havainnoi.
Kerro mitä oivallat <3

[Joulupukkiuk]

Vaikka sinulla olisi suunnitelmia tulevasta ajatuksissa,
Tiedätkö varmasti, että ne ovat totta?
Voiko ajatus tietää jotain ylipäätään?
Ajatus on opittu sana, joten onko ajatuksella kyky tietää?

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat vain kuvia, visioita jotka eivät ole totta.
Ajatukset tulevat ja menevät minusta riippumatta, ajatus ei tiedä mitään, joku taustalla piilevä huomaa ajatukset, ikäänkuin katsoja elokuvateatterissa.

Onko minä olemassa erillisenä itsemääräävänä persoonana, joka voi toimia muusta tietoisuudesta riippumattomana muutoin kuin kuvittelemalla?

Ei ole. Kuvittelun avulla minäni voi joko oppia menneisyydestä tai varautua tulevaan.
Usein tunne johdattaa menneisyyden tai tulevaisuuden ” kuviin ”

Kaikki on ja ilmenee tietoisuudessa. Katso luontoa ja kaikkea elollista mitä voit havainnoida.
Onko jokin tietoisuuden ulkopuolella tai olematta tietoisuutta?
Nyt lisää itsesi siihen mukaan. Eikö sama tietoisuus, joka ylläpitää kaikkea muutakin elämää, ole se mikä huolehtii myös sinun keho-mieli olemassaolosta ja toiminnasta?

Tämä on lohdullinen oivallus.
Tästä minästäni riippumatta kaikki toimii täydellisesti. Keho-mieli on siis minän taustalla oleva tietoisuus, joka on kaikkeus.
Olen kaikkeus.

[Multipass]

Pahoittelen viivettä vastauksessani.

Voisitko kuvailla nyt tähän väliin miten koet minuuden tällä hetkellä. Miten se toimii ja mistä se rakentuu.

[Multipass]

Kerro myös onko jokin muuttunut siitä, kun aloitit tämän keskustelun ja jos on niin miten?

[Joulupukkiuk]

Pahoittelen viivettä vastauksessani.

Voisitko kuvailla nyt tähän väliin miten koet minuuden tällä hetkellä. Miten se toimii ja mistä se rakentuu.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että aina välillä huomaan yrittäväni ohjailla aIoiden kulkua tai että ” minä ” murehtii menneitä. Ajoittain havahdun ja tajuan ,että minä ei voi ohjata mitään, että muistot ja tulevaisuus ovat harhaa. Tämä tuntuu vapauttavalta.
Ihmisten kohtaaminen ja vuorovaikutus heidän kanssaan tuntuu hieman syvemmältä, rennommalta.
On helpompaa tuntea olevansa samalla tasolla kaikkien kanssa, ei korkeammalla tai alempana.
Minuus on kuin kone, joka raksuttaa itsekseen eteenpäin. Valmistautuu tulevaan rakentamalla erilaisia skenaarioajatuksia. Minä on käsite, ei se mitä oikeasti tapahtuu.

[Joulupukkiuk]

Kerro myös onko jokin muuttunut siitä, kun aloitit tämän keskustelun ja jos on niin miten?

Eilen keskustelin hetken pyörätuoliin sidotun tuttavan kanssa. Kesken keskustelun huomasin pohtivani kuinka hän näkee minut tuolistaan, jotenkin pieneksi hetkeksi persoonamme ikäänkuin sulautuivat, tajusin, että hän on tavallaan versio minusta ja toisinpäin. Että olemme samaa.
Tämänkaltaisia tuntemuksia on noussut ajoittain päivien aikana. Peruselämähän jatkaa kulkuaan, lapset, työt, parisuhde, raha-asiat, mutta ehkä niiden aiheuttamat paineet tuntuvat kevyemmiltä kantaa kun muistaa, että ei ole minää joka niistä murehtii 😀
Oivallus ei ole vielä pysyvä. Vanha minäkäsitys on niin tiukassa, että sen todellisen ominaislaadun oivaltaminen vaatii ajoittain tietoisen ponnistuksen.

[Multipass]

Tervehdys,

Minuuden tuntu säilyy ja vaikka sen kuvitteellisen olomuodon läpi näkee, niin se on vasta ensimmäinen askel eikä pura heti pitkään rakennettua sisältöään.
Koetko kuitenkin oivaltaneesi ja kokeneesi sen eron selkeänä, mikä on erilliseen minään uskomisen ja sen todellisen olomuodon välillä?

Onko vielä jotain, mitä haluaisit katsoa ja mikä epäselvää?
Jos on niin mitä?

Kun asia on selkeä niin laitan sinulle vielä täällä käyttämämme loppukysymykset, joiden kautta myös havaitsee onko jokin vielä tältä osin kesken.

[Joulupukkiuk]

Koetko kuitenkin oivaltaneesi ja kokeneesi sen eron selkeänä, mikä on erilliseen minään uskomisen ja sen todellisen olomuodon välillä?

Onko vielä jotain, mitä haluaisit katsoa ja mikä epäselvää?
Jos on niin mitä?
[/quote

Kyllä koen👍
Eipä tässä hätiä,
On ollut mielenkiintoinen trippi,
Kiitos 🌺

[Multipass]

Hei ja hienoa :)

Vaikuttaa siltä, että erillisyyden ydin "minä" on nähty sellaisena mikä se on. Sanana, uskottuna käsitteenä.
Se on ensimmäinen askel ja meillä on paljon uskottuja käsitteitä ja ajatusmalleja, jotka lähtevät yleensä purkautumaan tämän jälkeen. Jatka katsomista ja tarinan erottelemista edelleen.

Laitan tähän vielä loppukysymykset, joiden avulla näet itse onko asia täysin selkeä. Älä välitä vaikka olisit jo vastannut aiemmin johonkin. Kerro tämänhetkisestä kokemisesta käsin. Tunne miten on ja kuvaile. Jos on jotain, mikä tuntuu vielä epäselvältä niin kysy ihmeessä.

1) Onko olemassa erillinen olento/persoona “minä, itse”, millään tavoin havaittavissa tai missään muodossa? Onko sellaista koskaan ollut?

2) Selitä mahdollisimman tarkasti, mikä on erillisen minän illuusio. Milloin se alkaa ja kuinka se toimii oman kokemuksesi mukaan. Kuvaile se täysin, kuten näet sen nyt.

3) Miltä tuntuu nähdä tämä nyt? Mikä on eritavoin verrattuna siihen, kun aloitit tämän keskusteluketjun?

4) Mikä oli se seikka keskustelun aikana, joka tönäisi ja sai sinut katsomaan?

5) Kuvaile päätöksen tekoa, aikomusta, vapaata tahtoa, valintaa ja hallintaa. Mikä saa asiat tapahtumaan? Miten se toimii? Mistä sinä olet vastuussa?
Anna esimerkkejä suoraan kokemuksestasi.

6) Onko jotain muuta mainittavaa?