ajatus syntyi sattumanvaraisesti, Hyvä! Vaikkakin se näytti varmasti olevan varsin sopiva ajatus tilanteeseen nähden, se kuitenkin syntyi itsestään, tyhjästä.Pintapuolisesti tarkasteltuna ajatus vaikutti suoraan tekemiseen (jalkojen rasvaamiseen). Mutta tapa jolla ajatus syntyi oli sattumanvarainen. Eli vastauksena kysymykseen: kyllä ja ei?
Hyvä huomio! Nousee ajatus joka kertoo näin. Voiko ajatus tehdä mitään? Liikuttaa kättä?Ajatus sanoo, että ajatuksia tarvitaan, jotta asiat tapahtuvat.
Nostin oikean käden ilmaan, todennäköisesti siitä johtuen, että olen oikea kätinen. Tähän ei liittynyt mitään valintaa, vaan tämä tapahtui vaistonvaraisesti. Ymmärrän, että on olemassa vaistonvaraista toimintaa, tässä ei ole mitään epäselvää. Esimerkiksi auttajia, joita on haastateltu erinäisten korkean stressin tilanteiden jälkeen (esim. hengenpelastustehtävät) usein sanovat että HE eivät tehneet mitään – asiat vain tapahtuivat kuin itsestään, usein vielä hyvin tehokkaasti.Mistä tuli se valinta nostaa juuri se käsi ilmaan minkä nostit? Saitko SINÄ tietoisesti juuri sen valinnan nousemaan?
En tässä tapauksessa. Mutta tämä yksi kokemus ei vielä absoluuttisesti vakuuta minua, ettei tahdonalaista toimintaa voisi olla olemassa.Saitko SINÄ tietoisesti juuri sen valinnan nousemaan?
Ei ollut valintaa. Läpsytyksen tarkkaa ajankohtaa ei pystynyt valitsemaan. Eli tässä tapauksessa ei ollut valitsijaa. Käsi liikkui ilman ajatusta. Ajatus tulee aina jälkikäteen, se voi vaan reagoida jo tapahtuneeseen toimintaan, ei vaikuttaa tulevaan, sillä ajatukset syntyvät aina ympäristön tai toisen ajatuksen myötävaikutuksesta. Niiden syntymää ei pysty avittamaan tai estämään. Ajatuksiaan ei pysty myöskään hallita, mikä tekee "ajattele positiiviesti" -tyyppisistä neuvoista erityisen huonoja :)Kerro suorasta kokemuksesta käsin, mistä valinta tuli? Kuka sen valitsi? Liikuttiko ajatus kättä?
Kyllä, luulen näin. Tuntuu, että on olemassa jokin, joka on tunteista ja ajatuksista erillinen, ja joka pystyy havainnoimaan näitä. Sijaintikin kuulostaa omaan kokemukseen sopivalta. Ajatus ei voi tehdä mitään, ainoastaan kommentoida jälkikäteen.Tuntuuko sinusta, että olet ikään kuin erillinen tarkkailija kaiken taustalla? Silmien takana, kenties? tekemässä valintoja?
Hyvä! voisiko tosiaan olla niin että elämään ei mahdu mitään erillistä tekijää? Tarkkaile luontoa. Onko pienellä vauvalla minä jo syntyessään? Vai onko toiminta itsestään tapahtuvaa? Koira leikkii, kasvit kasvaa, vettä sataa jne.Ei ollut valintaa. Läpsytyksen tarkkaa ajankohtaa ei pystynyt valitsemaan. Eli tässä tapauksessa ei ollut valitsijaa. Käsi liikkui ilman ajatusta. Ajatus tulee aina jälkikäteen, se voi vaan reagoida jo tapahtuneeseen toimintaan, ei vaikuttaa tulevaan, sillä ajatukset syntyvät aina ympäristön tai toisen ajatuksen myötävaikutuksesta. Niiden syntymää ei pysty avittamaan tai estämään. Ajatuksiaan ei pysty myöskään hallita, mikä tekee "ajattele positiiviesti" -tyyppisistä neuvoista erityisen huonoja :)
Tuntuu että on olemassa jokin? :) nyt ei arvailla vaan KATSOTAAN. Tarkastele tätä uudestaan aistidata-harjoituksen jälkeen.Kyllä, luulen näin. Tuntuu, että on olemassa jokin, joka on tunteista ja ajatuksista erillinen, ja joka pystyy havainnoimaan näitä. Sijaintikin kuulostaa omaan kokemukseen sopivalta.
Kyllä.Aistit ovat AINOA tapa, jolla saat suoraan tietoa todellisuudesta (esimerkiksi lukiessasikin informaatio välittyy näköaistisi kautta). eikö?
Tein tämän harjoituksen eilen illalla (1h15min) ja tänään käytin vielä n. 30min pelkästään tuntoaistin uudelleen tutkimiseen, koska minä-tunne silmien takana korreloi vahvimmiten juuri tuntoaistin kanssa. Aistit eivät itsessään aisti mitään: kieli ei maista, nenä ei haista, korva ei kuule, silmä ei nää, keho ei tunne. Kokemus tapahtuu jossain muualla kuin itse aistielimessä.Tee tämä harjoitus rauhassa ja syvenny siihen kunnolla, niin kuin et olisi koskaan tutkinut aistejasi. Varaa vaikka vartti jokaista aistia kohti: näkö, kuulo, tunto, haju, maku. Sulje silmäsi muiden aistien kuin näköaistin kohdalla.
Syvenny tutkimaan yhtä aistia kerrallaan ja pyri jättämään muut aistit ja ajattelu huomiotta siksi aikaa.
Ihan vastasyntynnellä vauvalla ei ole minää. Luonnossa asiat tapahtuvat itsestään.Hyvä! voisiko tosiaan olla niin että elämään ei mahdu mitään erillistä tekijää? Tarkkaile luontoa. Onko pienellä vauvalla minä jo syntyessään? Vai onko toiminta itsestään tapahtuvaa? Koira leikkii, kasvit kasvaa, vettä sataa jne.
Silmien takana, n. 6cm pään sisällä on olemassa jokin. Jokin joka ei hievahdakkaan kun siihen osoittaa tietoisuuden valoa. Jokin, joka ärsyyntyi katsomisesta ja muuttui päänsäryksi...Tuntuu että on olemassa jokin? :) nyt ei arvailla vaan KATSOTAAN. Tarkastele tätä uudestaan aistidata-harjoituksen jälkeen.
Näetkö siis eri värisiä pallukoita kun katsot kahvikuppia? Tämä tutkiminen ei vaadi mitään mikroskooppi-näköä, eikä opituista vastauksista ole hyötyä, joten ihan vain katsomalla suoraan kokemukseen; mitä näköaisti puhtaimmillaan välittää? värejä,eikö?näkö: Koostuu eri värisistä pallukoista
Onko todellakin näin kokemuksessa ilman ajatuksen tulkintaa? Tätäkin aistia on vaikea kuvailla sanoin, mitä se puhtaimmillaan on. mutta nousevatko äänet "kimeästä äänettömyydestä" vai pikemminkin "kuin tyhjästä"? Meillä voi olla tässä vain erilaiset käsitteet kummallakin, mutta tarkoitamme samoja asioita. yritän päästä samalle aaltopituudelle sun kanssa.Kuulo Koostuu "kimeästä äänettömyydestä", mistä kaikki äänet nousevat.
Ääni itsessään ei kerro maailmasta mitään, mieli lisää merkityksen ja posteriori
Yes. Oma kokemukseni kertoo saman.Tunto, Puhtaan aisti-informaation mukaan kehon ja maailman välillä ei ole mitään rajaa.
[*]Tämä on mielen/ajatuksen luomaa.
Hyvä! voisiko tosiaan olla niin että elämään ei mahdu mitään erillistä tekijää? Tarkkaile luontoa. Onko pienellä vauvalla minä jo syntyessään? Vai onko toiminta itsestään tapahtuvaa? Koira leikkii, kasvit kasvaa, vettä sataa jne.
Voitko nimetä asioita luonnossa joilla on minä? Eli jokin joka kontrolloi valintoja, tekoja, ajatuksia? Onko ihminen erilainen muuhun luontoon nähden tässä suhteessa?Ihan vastasyntynnellä vauvalla ei ole minää.
Katso tätä vielä tarkemmin. Mitä siellä silmien takan on vai onko mitään? Älä ajattele sitä vaan katso näetkö, tunnetko, haistatko, maistatko konkreettisesti kuvailemasi asian? Vai olisiko se vain ajatuksia?Silmien takana, n. 6cm pään sisällä on olemassa jokin. Jokin joka ei hievahdakkaan kun siihen osoittaa tietoisuuden valoa. Jokin, joka ärsyyntyi katsomisesta ja muuttui päänsäryksi...
Kaikki näkeminen on pohjiltaan värejä, kyllä. Itse värit taasen koostuvat vielä jostain hienovaraisemmasta, hyvin pienistä "palloista" (ikäänkuin näkemisen pikseleistä), tai toisin sanottuna, hienovaraisesta väreilystä. Vaikka katsoo jotain näennäisesti muuttumatonta (vaikka seinää) näkökenttä väreilee hieman. Luulen (tiedän, että ei sais luulla, mutta en voi muuten selittää tätä) - että tämä on seurausta siitä, kun näköaisti tulee tietoiseksi itsestää, eli näkee näkemisen.Näetkö siis eri värisiä pallukoita kun katsot kahvikuppia? Tämä tutkiminen ei vaadi mitään mikroskooppi-näköä, eikä opituista vastauksista ole hyötyä, joten ihan vain katsomalla suoraan kokemukseen; mitä näköaisti puhtaimmillaan välittää? värejä,eikö?
"Kimeää äänettömyyttä" voi ihan hyvin kutsua myös tyhjyydeksi, mutta yritin olla vielä tarkempi... Kyseessä ei siis ole mikään aistittava ääni, vaan pitemminkin "taustakohina", tai tässä tapauksessa kiminä, aine, mistä itse kuuleminen muodostuu. Tai ehkä minulla vaan tinnittää. :)Onko todellakin näin kokemuksessa ilman ajatuksen tulkintaa? Tätäkin aistia on vaikea kuvailla sanoin, mitä se puhtaimmillaan on. mutta nousevatko äänet "kimeästä äänettömyydestä" vai pikemminkin "kuin tyhjästä"? Meillä voi olla tässä vain erilaiset käsitteet kummallakin, mutta tarkoitamme samoja asioita. yritän päästä samalle aaltopituudelle sun kanssa.
Osa maailmaa, kyllä. Mitä yritin tällä hakea, oli se, että raaka aistidata saa merkityksen ainoastaan siinä vaiheessa, kun mieli alkaa sitä käsittelemään. Esim. syvimmässä unessa ympärillä saattaa olla aisti-informaatiota, mutta se ei "rekisteröidy", koska mieli on unessa.Toiseksi eikö ääni itsessään ole nimenomaan osa maailmaa? siinä missä muutkin aistit?
Eläin- ja kasvikuntaan verrattuna ihminen on erilainen sillä tapaa, että se voi kuvitella asioita - siis ajatella mennyttä tai tulevaa. Jotta näin voi tehdä, pitää olla jokin rakennelma minkä ympärille rakentaa nämä mielikuvituksen tuotokset - eli Minä.Voitko nimetä asioita luonnossa joilla on minä? Eli jokin joka kontrolloi valintoja, tekoja, ajatuksia? Onko ihminen erilainen muuhun luontoon nähden tässä suhteessa?
Tutkin tätä systemaattisesti seuraavien päivien aikana. Viimeisen katsomisen jälkeen jäi fiilis, että siellä on jonkinlainen "tunnenippu" joka ilmenee myös paineen tunteena tietyssä kohtaa.Katso tätä vielä tarkemmin. Mitä siellä silmien takan on vai onko mitään? Älä ajattele sitä vaan katso näetkö, tunnetko, haistatko, maistatko konkreettisesti kuvailemasi asian? Vai olisiko se vain ajatuksia?
Ei, aisteja ei voi kääntää pois päältä. Ne ovat aina päällä.Voit milloin tahansa tutkia mitä tahansa aistia uudelleen. Saatko sinä aistit tapahtumaan vai ovatko ne "aina päällä"?
Tällä hetkellä kyllä. Katsotaan jos tähän tulee jokin muutos.Liittyykö tuntoaisti ja "minätunne silmien takana" toisiinsa Suorassa, puhtaassa kokemuksessa?
Ok, hyvä tietää! :)Suora, puhdas kokemus ei tarkoita mitään tilaa mikä saavutetaan meditoimalla tai muutakaan mystistä tilaa tms. Se on ihan arkipäiväistä aisteilla kokemista ILMAN ajatuksen tulkintaa. Milloin tahansa saavutettavissa koska se ei koskaan mene minnekään. Se on aina tässä.
Kuvaat aika osuvasti "Minää" kun sanot että se on rakennelma. Missä tämä rakennelma on? Voiko tämä rakennelma valita mitä ajattelee seuraavaksi? Voiko rakennelma liikuttaa kättä? Minkä muotoinen tai näköinen on tämä Henkka-rakennelma joka pystyy valitsemaan ja kontrolloimaan elämää? Voisiko olla että se onkin vain yksi itsestään tulevia ajatuksia johon uskominen on muodostunut tavaksi? Katso nyt erittäin tarkkaan.Eläin- ja kasvikuntaan verrattuna ihminen on erilainen sillä tapaa, että se voi kuvitella asioita - siis ajatella mennyttä tai tulevaa. Jotta näin voi tehdä, pitää olla jokin rakennelma minkä ympärille rakentaa nämä mielikuvituksen tuotokset - eli Minä.
Hyvä. Katso aina kun muistat, pitkin päivää. Voitko sinä olla tunnenippu tai paineen tunne?Tutkin tätä systemaattisesti seuraavien päivien aikana. Viimeisen katsomisen jälkeen jäi fiilis, että siellä on jonkinlainen "tunnenippu" joka ilmenee myös paineen tunteena tietyssä kohtaa.
OK, muokkaappa tutkimuksia tähän suuntaan: Jos olet fyysinen tunne, niin oletko tunne varpaassa vai tunne silmien ympärillä/takana? Eroavatko nämä tunteet toisistaan muuten, kuin mielen antamalla nimilapulla? Toinen on "varvas" ja toinen.. "Henkka"? Voit katsoa tässä ja nyt! Näihin tutkimuksiin ei tarvita tuntien meditaatio-hetkiä.Olen tehnyt harjoitusta, missä kyselen itseltäni "voinko olla ajatus", "voinko olla tunne".
Ethän odota saavuttavasi tämän prosessin myötä mitään ajatuksetonta tilaa? Tulet pettymään varmasti. Toki on OK meditoida ja saada ajatukset loppumaan hetkeksi, mutta se ei ole tarkoitus nyt.Joskus jos kyselee pitkään meditoidessa (yli tunnin), niin ajatukset pysyvät pois jonkin aikaa meditaation lopettamisen jälkeen.
tämä on hyvin normaalia. Tuntuu kuin jokin yrittäisi harhauttaa aina kun jotain todellisuudesta olisi paljastumassa. Voit myös kysyä itseltäsi kuinka palavasti haluat nähdä minuuden illuusion läpi.Joskus tuntuu, että mieli/keho ei oikein tykkää että kyselee, saattaa tulla hyvin aktiivinen mieli, tai joki kolotus tms. kehoon.
Tuntemusten kanssa tämä "missä tämä aisti tapahtuu" -tutkimus ei onnistu vielä sujuvasti/konsistentisti -- huomio menee välittömästi sinne missä tuntemus "tuntuu" vs. se tyhjä tila missä se tosiasiallisesti tapahtuu. Äänen ja jopa näköaistin kanssa tämä on selvempää. Jatkan tämän kanssa työskentely.OK, muokkaappa tutkimuksia tähän suuntaan: Jos olet fyysinen tunne, niin oletko tunne varpaassa vai tunne silmien ympärillä/takana? Eroavatko nämä tunteet toisistaan muuten, kuin mielen antamalla nimilapulla? Toinen on "varvas" ja toinen.. "Henkka"? Voit katsoa tässä ja nyt! Näihin tutkimuksiin ei tarvita tuntien meditaatio-hetkiä.
Kyllä, tämä on koko ajan selvempää.Huomaatko miten mieli nimeää salaman nopeasti kaikki näkemäsi asiat?
Tarkoitukseni oli listata huomoita meditaatiosta, en ainakaan tietoisesti odota mitään ajatuksetonta tilaa.Ethän odota saavuttavasi tämän prosessin myötä mitään ajatuksetonta tilaa? Tulet pettymään varmasti. Toki on OK meditoida ja saada ajatukset loppumaan hetkeksi, mutta se ei ole tarkoitus nyt.
Kyllä, tämä on myös oma kokemukseni.tämä on hyvin normaalia. Tuntuu kuin jokin yrittäisi harhauttaa aina kun jotain todellisuudesta olisi paljastumassa.
Tämä selvä. Pahoitteluni, että viime päivinä on päässy vähän lipsumaan yhteydenpito. Viikonlopun aikan on taas aikaa kääntää huomiota objekteista itseen.Pidetään yhteys päivittäisenä, niin saadaan fokus pysymään olennaisessa.
Tuntemusten kanssa tämä "missä tämä aisti tapahtuu" -tutkimus ei onnistu vielä sujuvasti/konsistentisti -- huomio menee välittömästi sinne missä tuntemus "tuntuu" vs. se tyhjä tila missä se tosiasiallisesti tapahtuu. Äänen ja jopa näköaistin kanssa tämä on selvempää. Jatkan tämän kanssa työskentely.OK, muokkaappa tutkimuksia tähän suuntaan: Jos olet fyysinen tunne, niin oletko tunne varpaassa vai tunne silmien ympärillä/takana? Eroavatko nämä tunteet toisistaan muuten, kuin mielen antamalla nimilapulla? Toinen on "varvas" ja toinen.. "Henkka"? Voit katsoa tässä ja nyt! Näihin tutkimuksiin ei tarvita tuntien meditaatio-hetkiä.
Mitä tarkoitat tällä? Kun istut tuolilla tunnet paineen tunnetta takamuksen alla. Tunnet myös jalat lattiaa vasten. Mutta kertooko paineen tunne itsessään että se on "paineen tunne takamuksen alla" tai "jalat lattiaa vasten"? Vai ovatko ne ajatuksia, jotka sen kertovat?huomio menee välittömästi sinne missä tuntemus "tuntuu" vs. se tyhjä tila missä se tosiasiallisesti tapahtuu.
Katso tätä vielä tarkemmin. Mitä siellä silmien takan on vai onko mitään? Älä ajattele sitä vaan katso näetkö, tunnetko, haistatko, maistatko konkreettisesti kuvailemasi asian?Silmien takana, n. 6cm pään sisällä on olemassa jokin. Jokin joka ei hievahdakkaan kun siihen osoittaa tietoisuuden valoa. Jokin, joka ärsyyntyi katsomisesta ja muuttui päänsäryksi...
Tunteet eroavat ainoastaan mielen antamalla nimilapulla.En ole pyytänyt tutkimaan "Missä" aisti tapahtuu.Tuntemusten kanssa tämä "missä tämä aisti tapahtuu" -tutkimus ei onnistu vielä sujuvasti/konsistentisti -- huomio menee välittömästi sinne missä tuntemus "tuntuu" vs. se tyhjä tila missä se tosiasiallisesti tapahtuu. Äänen ja jopa näköaistin kanssa tämä on selvempää. Jatkan tämän kanssa työskentely.OK, muokkaappa tutkimuksia tähän suuntaan: Jos olet fyysinen tunne, niin oletko tunne varpaassa vai tunne silmien ympärillä/takana? Eroavatko nämä tunteet toisistaan muuten, kuin mielen antamalla nimilapulla? Toinen on "varvas" ja toinen.. "Henkka"? Voit katsoa tässä ja nyt! Näihin tutkimuksiin ei tarvita tuntien meditaatio-hetkiä.
Tunne itsessään ei kerro mitään, kyseessä on vaan aisti-informaatio. Mieli lisää tunteelle merkityksen jälkikäteen. Olen samaa mieltä siinä, että ilman mieltä tunnetta ei voi kuvailla.Mitä tarkoitat tällä? Kun istut tuolilla tunnet paineen tunnetta takamuksen alla. Tunnet myös jalat lattiaa vasten. Mutta kertooko paineen tunne itsessään että se on "paineen tunne takamuksen alla" tai "jalat lattiaa vasten"? Vai ovatko ne ajatuksia, jotka sen kertovat?
Tunne itsessään on jonkinlaista värähtelyä ehkäpä, mutta oikeastaan mitkään sanat(ajatukset) eivät ikinä pysty kuvaamaan sitä mitä kokemus oikeasti on. Oletko samaa mieltä?
Silmien takana on tunne, jonka mieli muuttaa muotoon "tämä on minä".Katso tätä vielä tarkemmin. Mitä siellä silmien takan on vai onko mitään? Älä ajattele sitä vaan katso näetkö, tunnetko, haistatko, maistatko konkreettisesti kuvailemasi asian?
Tunteet eroavat ainoastaan mielen antamalla nimilapulla.
Hyvää katsomista. nyt olemme samalla sivulla :)Tunne itsessään ei kerro mitään, kyseessä on vaan aisti-informaatio. Mieli lisää tunteelle merkityksen jälkikäteen. Olen samaa mieltä siinä, että ilman mieltä tunnetta ei voi kuvailla.
Helkkarin hyvää katsomista! Kertauksena vielä että sanoit muutama päivä sitten, että:Silmien takana on tunne, jonka mieli muuttaa muotoon "tämä on minä".
Nyt olet katsonut ja nähnyt että oikeastaan siellä ei olekaan yhtään mitään. ainoastaan itsestään tulevat ajatukset kertovat jotain muuta... Miltä tuntuu nähdä tämä?Silmien takana, n. 6cm pään sisällä on olemassa jokin. Jokin joka ei hievahdakkaan kun siihen osoittaa tietoisuuden valoa. Jokin, joka ärsyyntyi katsomisesta ja muuttui päänsäryksi...
Kuten siis huomasit jo, niin se on ajatus mikä luokittelee,leimaa ja kertoo tarinoita, mutta onko ketään joka käyttää mieltä/ajatuksia vai tapahtuuko tämä kaikki täysin automaattisesti ilman tekijää, Henkkaa? Onko olemassa erillistä tekijää joka on vastuussa prosessista? Osoita minulle se.Kerro vielä tuosta prosessista sen verran, että onko olemassa ketään joka leimaa/luokittelee eri asioita?
Users browsing this forum: No registered users and 4 guests
