Tutki: Voitko päättää, valita tai kontrolloida elämän tapahtumia? Onko sinun mahdollista saada asioita tapahtumaan? Anna esimerkkejä omasta kokemuksestasi.
Nyt tuleekin taas enemmän tätä kamaa…
Kaikki valinnat ja päätökset ovat VAIN mielen ja ajatusten tasolla. Joten koen, että pystyn sanomaan ajatuksia ainoastaan siitä. Puhtaassa kokemuksessa en näe olevan mitään vaihtoehtoja edes, on vain yksi iso oleminen ja näistä mikään ei pääse sinne, eivät voisi olla edes mahdollisia siellä.
Tää ”valinta asia” on vaikea kohta, sillä tää on ollu koko ajan vähän epäselvää.. Koen, että ajatustasolla arjessa on vaikea tehdä valintoja ja päätöksiä. Pähkäilen aina kauan järkiperäisesti mikä olisi mahdollisesti kaikista paras vaihtoehto. Yksinkertaisin esimerkki on kuinka videovuokraamossa tuntuu aina kuluvan ikuisuus, ennen kuin varmasti se paras ”valinta” on tehty. Näissä tämä päätöksen tekijä tuntuu todelta.
Oon tässä prosessissa havainnut suhteellisen selkeästi kuinka ensin on kokemus tai joku tilanne, johon mieli reagoi "omien sen itselleen". Tällöin koen, että tulee tämä ”minä” harha.
Mutta jos tämä ketju menee toisin päin, että ensin on ajatus ja sitten toiminta.
Esim. ajatus: ”Käsi nousee kohta ylös” ja sitten käsi todellisuudessa nousee ylös. Tätä kaavaa ajatellen koen, että voin vaikuttaa asioihin. Ajatus tulee "todelliseksi" tämän toiminnan myötä.
Ajatus: lähden ulos ja kohta olen ulkona todellisuudessakin. Ajatus ei siis ole totta, mutta sen jälkeinen toiminta on.
…Toisaalta en ole kuitenkaan tämän ajatuksen ”keksijä”, se vaan ilmestyy jostain, eli tästä AJATUKSEN NÄKÖKULMASTA katsottuna en voi päättää mistään. Ajatukset vain tapahtuvat.
Valinnan hetki tuntuu olevan ajatuksen ja toiminnan välissä. Päätän toimia tai jättää toimimatta ajatuksen mukaan, päätän sanoa tai jättää sanomatta ajatuksen ääneen.
Juuri nyt oli töissä tilanne, johon en ollut tyytyväinen, huomasin sen vaivaavan. Pohdin uskallanko sanoa asiat ääneen. ”Päätin” toimia ja vein asian eteenpäin. Nyt en voi enää siihen vaikuttaa, siitä ”päättävät” muut.
Kun kysytään kyllä vai ei – Vastaan jommankumman, seuraan ajatuksia kumpi on parempi vaihtoehto.
Tuntuu myös, että voin ikään kuin nykyään tehdä valinnan näiden näkyväksi tulleen "kahden maailman" välillä. Voin vain keskittyä olemiseen ja katsomiseen tai valita mennä ajatusten mukaan. Toki on paljon hetkiä, kun tämä tapahtuu itsestään, mutta tuntuu, että välillä teen tämän valinnan; nyt vain katson tai nyt häivyn ajatusten matkaan.
Tää liittyy myös johonkin haluun tai hyväksyntään. Hyväksynkö jonkin kohtelun tai asian. Jatkanko tai päätänkö kärsimystä tai toisaalta hyvää oloa tuottavan elämäntilanteen esim. työn tai ihmissuhteen.
En näe valitsijaa. Ei ole ”minää” joka valitsee. Valintoja tapahtuu, mutta en osaa sanoa missä ja miten. Yrittäessäni katsoa näitä valintatilanteita, on välillä tuntunut, että valinta on jo tapahtunut jossain selkeästi ennen. Se on ikään kuin tuntemus ja sitten ajatustasolla mieli ryöstää tämän valinnan itselleen, samoin kuin se toimii ajatuksen kanssa. "Minä" keksin tämän, "minä" tein tämän valinnan. Toisin sanoen olisi vain ajatuksia valinnasta, itse valinta on jo tapahtunut ”itsestään” jossain.
Ajatuksia näyttää olevan laidasta laitaan. Toisessa päässä näitä kärsimystä tuottavia ja toisessa hyviä ideoita ja ”iloisia” ajatuksia yms. Tähän väliin mahtuu kaikkea, paljon sairaita ja hullujakin ajatuksia. Samoin huomaan näiden valintojenkin kanssa olevan. Välillä on ns. viisaita ja hyviä valintoja ja välillä huonoja ja kärsimystä tuottavia. En näe mistä valinnat tulevat, ehkä tuosta samasta ”hullusta kupista” itsestään mistä nuo ajatuksetkin.
Pienen pieniä tujauksia on tullut siitä, että jos todella KAIKKI vaan tapahtuu itsestään, eikä ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään, eikä ole mitään kontrollia tai valintaa, niin se on tuntunut hyvin vapauttavalta…ja toisaalta pelottavaltakin.
