Opastusta kaivataan...

[Paka]

En koe suurempaa ykseyttä.

Nostan tämän vielä esille, koska tässä piilee vaara: jos odotamme jotain tiettyä kokemusta tai asiaa, niin meiltä jää huomaamatta hienovireiset avautumassa olevat asiat. Älä odota mitään, vaan katsele uteliaana ja avoimena. Katsele onko sinulla käsitys/odotus miltä "suuremman yhteyden" pitäisi tuntua?

[Nyyti]

Hei!

Tässä onkin nyt mukavasti "katsottavaa ja tutkittavaa" joulun ajaksi :).
Koen, että tää prosessi on auttanut näkemään monia asioita uudella tavalla..ja samalla koen, että matkaa on vielä ihan mukavasti...
Mieli se yrittää jatkuvasti ehdotella kaikenlaista, ja se on se, joka odottaa jotain "Big Bangia" tässä tapahtuvaksi..antaa sen odottaa..
Pyrin sen sijaan "vain katsomaan ja kokemaan":).

Hyvää joulun aikaa!!

[Paka]

Tässä olikin "monta" (tai yksi jota pommitetaan eri suunnilta) asiaa tutkittavana ja katsottavana, mitä havaitsit?

[Nyyti]

Oikeasti Olet jotain paljon ihmeellisempää, pysyvämpää ja suurempaa kuin muotoaan vaihtava tarina. Voitko nähdä tämän?...onko minä olemassa jossain? Jos on niin missä?

Koen, etten osaa nähdä tätä suurempaa ja ihmeellisempää Olemusta, vaikka voin harjoittaa katsomista välittömässä kokemisessa. Koen vain neutraalin hiljaisuuden.
Kun ajattelen, ”minä” tuntuu todelliselta, vaikka hahmotan sen harhaisen luonteen nyt paremmin. Ajatuksessa tuo ”minä” liittyy tähän erillisyyden ja yksilön tunteeseen, juuri mitä edellä kuvasit sen synnystä. Se on hyvin todellinen tunne, että olen yksilö, näen asiat omalla tavallani, reagoin omalla tavallani, ”minun” päässäni on omanlaisia ajatuksia - erilaisia kuin muilla, tunnen ja näytän omalla tavallani tunteita, kaikki tämä mikä tekee ”minusta minunlaisen – erilaisen kuin muut”. Ymmärrän jollakin tavalla tämän ”minän” synnyn ja olemassa olon, ja että se on rakentunut hyvin vahvasti ympäristön ja muiden toimesta, mutta on vaikea nähdä se kaikki valheeksi. Jotenkin pidän yllä tätä rakennettua tarinaa..
Koen, että jollain tavalla pystyn tietoisesti siirtymään näiden kahden maailman välillä, välittömän kokemisen maailman tai ajatusten luomaan tulkinnan maailman välillä. Samoin koen pystyväni suuntaamaan huomioni haluamaan aistiin tai kohteeseen. Tällöin tuntuu, että joku on ikään kuin "ohjaksissa".

Tutki rauhassa kysymyksiä joihin et ole ehtinyt kunnolla paneutumaan ja nosta sieltä esiin joku joka on jäänyt epäselväksi.

”On todella tärkeää erottaa mikä on totta/todellista ja mikä mielikuvitusta/ajattelua!!”
”…meidän on nähtävä ajatusten luonne, se että ne eivät ole totta.”
”Sillä hetkellä kun uskomme ajatuksiimme siirrymme elämään unelmien/mielikuvituksen maailmaan. Maailmaan jota ei aikuisten oikeasti ole olemassa sen enempää kuin mörköä jonka lapsena kuvittelimme asuvan sängyn alla.”
Tutki ja kerro yksikin ajatus mikä on sisällöltään 100% totta, olemassa oleva, elävä???

Ymmärrän ja koen, että ajatukset ovat aina ”vain ajatuksia” mielen tasolla, ne eivät kosketa konkreettista ”todellista maailmaa”, ne ovat vain omanlaisiaan kommentteja kaikesta. Ajatus kukasta (sana tai kuva mielessä) ei ole sama asia kuin se kukka, jota voin todellisena kokemuksena nähdä, haistaa, koskettaa jne. Tässä suhteessa ymmärrän, että ajatus ei ole tavallaan todellisessa maailmassa, mutta koen, että se silti on olemassa.
On vaikea yhä nähdä KAIKKI ajatukset valheeksi ja mielikuvitukseksi.
Tällaiset ”pelkät ajatukset” tai pelot kuin ”hirviö sängyn alla” tai omalla kohdallani, mitä EHKÄ jossain tapahtuu, mitä EHKÄ tulevaisuudessa saattaa tapahtua..minulle...läheisilleni… Tämänlaiset ajatukset, joihin liittyy vahva tunne, yleensä erilaiset pelot, ovat aina vain tarinoita ja mielikuvitusta, EHKÄ totuuksia…
Mutta sitten on toisenlaisia ajatuksia, jotka liittyvät läheisesti arkeen, usein työhön tai ihmissuhteisiin. Suunnittelen asioita, mietin vastauksia, pohdin asioita… Näihin ei liity niinkään tunteita, ne vain ovat asioita. Ajatukset voivat olla hyvin yksinkertaisia kuten;
Keho on olemassa. Lunta on maassa. Tuli polttaa. Tuossa on talo. On väsynyt olo. Vatsa on täynnä ruokaa. Huomenna on tiistai. Ulkona on nyt pakkasta. jne…
Tällöin, kun ajatus on ikään kuin yhtenevä tai hyvin samanlainen havainnon kanssa, on vaikea nähdä ajatus vain mielikuvitukseksi ja valheeksi. Tällöin koen sen olevan eri asia, kuin uskoa VAIN ajatusta. Tällöinkin ajatus on kyllä selostus ja nimeäminen tilanteesta, mutta jotenkin koen sen todellisena.
Työssäni joudun paljon ajattelemaan ja pohtimaan ja opettelemaan asioita. On vaikea tätä vasten ymmärtää, että kaikki ajatukset ovat vain valhetta ja mielikuvitusta. Tämä hämmentää, aivan kun pitäisi olla ajattelematta mitään, ja sitten vasta voi olla totuudessa.

Kun pyrin ”katsomaan” ajatuksia ja uskomuksia yms. On niitä vaikea ”tässä ja nyt –hetkessä” nähdä. Tuntuu, että ne heti katoavat…Seuraavan kerran havahdun tuntemukseen, että ”ajattelen”. On vaikeaa ikään kuin olla tuossa välissä, katsomassa ajatuksia. Nämä ”katsomiset” tuntuvat olevan enemmänkin fyysisen ympäristön läsnäolevaa seuraamista tai havaintoja kehon itsenäisestä toiminnasta, mutta ajatusten katsominen on niiden luonteen vuoksi vaikeaa??? Apuja??

Katsele onko sinulla käsitys/odotus miltä "suuremman yhteyden" pitäisi tuntua?

"Samalla kun mieli nimikoi asioita se erottaa ne ykseydestä. Kukka ei olekkaan = puu. Mieli on tarinankertoja ja se pitää meidät etäällä aina läsnä olevasta hiljaisuudesta, rauhasta myös siitä ilosta ja rakkaudesta."
Tässä mainitset tämän ykseyden ja siitä irrottautumisen. Ymmärrän ykseyden olevan juuri jotain tuontapaista rauhaa, iloa ja rakkautta, jotain paljon syvempää ja isompaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Mainitset myös tästä yhdestä isommasta älykkyydestä, jonka kaikki jaamme. Näitä en ole kokenut tai nähnyt, nämä ovat siis eräänlaisia uskomuksia asiasta.

[Paka]

Koen vain neutraalin hiljaisuuden.

Aivan neutraali hiljaisuus mistä ei saa kiinni. Pitäisikö olla jotain enemmän? Mieli pelkää tätä hiljaisuutta ja sanoo että tylsää, koska tämä hiljaisuus on mielen kuolema. Voisiko olla että tämä neutraali hiljaisuus riittää?

Kun ajattelen, ”minä” tuntuu todelliselta

Voitko luottaa ajatukseen?

Tällöin, kun ajatus on ikään kuin yhtenevä tai hyvin samanlainen havainnon kanssa, on vaikea nähdä ajatus vain mielikuvitukseksi ja valheeksi. Tällöin koen sen olevan eri asia, kuin uskoa VAIN ajatusta. Tällöinkin ajatus on kyllä selostus ja nimeäminen tilanteesta, mutta jotenkin koen sen todellisena.
Työssäni joudun paljon ajattelemaan ja pohtimaan ja opettelemaan asioita. On vaikea tätä vasten ymmärtää, että kaikki ajatukset ovat vain valhetta ja mielikuvitusta. Tämä hämmentää, aivan kun pitäisi olla ajattelematta mitään, ja sitten vasta voi olla totuudessa.

Niin kuin jo aikaisemmin olen todennut, ei ajatuksia tarvitse hiljentää, ne on mitä loistavin TYÖKALU töissä, opiskellessa, kaupassa käydessä yms arkielämässä, mutta tutkittaessa: onko minää olemassa, kuka minä olen, niin ajatus ei riitä se ei ole itse kokemus Olemisesta. Ja tämän prosessin tarkoitus on pelkästään tutkia onko minää olemassa.

”minun” päässäni on omanlaisia ajatuksia - erilaisia kuin muilla, tunnen ja näytän omalla tavallani tunteita, kaikki tämä mikä tekee ”minusta minunlaisen – erilaisen kuin muut”

Luonnossakin jokainen lumihiutale on erilainen, miksi emme siis mekin olisi kaikki erilaisia ajatuksinemme ja tunteinemme. Onko erilaisuus todiste minän olemassaolosta luonnossa?

Katsotaan ajatusta vielä uudelleen:

Niin onko sinulla mitään vaikutusmahdollisuutta siihen minkälaisia ajatuksia nousee kohdatessa tietynlaisia tilanteita tai aistiärsykkeitä? Mitä jos ajatukset ovat osa elämän prosessia aivan luonnollisesti? Voiko ajatus tehdä konkreettisesti mitään? Mistä ajatukset tulevat? On aivan luonnollista että ajatuksia nousee, niin kuuluukin, niistä ei ole tarkoitus päästä eroon. Ajatuksia tekijästä, ajatuksia toisista ajatuksista, ajatuksia valinnasta, ajatuksia minästä. Tutki tätä tämän avulla: missä menneisyys on NYT? Voitko toimia menneisyydessä?

[Nyyti]

Voisiko olla että tämä neutraali hiljaisuus riittää?

Tämä riittää hyvin :). En edes välillä huomaa, kuinka mieli, johon helposti samaistuu, kyseenalaistaa ja tekee asioista vaikeita, se myös hakee tähän jotain isompaa "kolahdusta ja autuutta". Nämä kommenttisi usein selkeyttää hyvin, jolloin tajuaa ilmiselvän; ”Niin tietysti, näinhän se onkin” :)

Voitko luottaa ajatukseen?

Tämä on kaiketi jonkinlainen ydin kysymys, onko ajatus totta vai tarua? Luotanko siihen vai en? Koen, että on paljon ajatusharhaa ja satua, jotka vain sotkee ja aiheuttaa turhaumaa ja mielipahaa. Usein nykyään havahdun tästä tarinamaailmasta tähän hetkeen ja näen nämä "vain ajatuksiksi", joilla ei ole mitään totuuspohjaa.
Silti, joihinkin ajatuksiin yhä luotan. Tätä yritin avata edellisessä viestissä. Oon vähän jumissa tämän kanssa ja yritän ymmärtää ja nähdä mitä tarkoitat sillä, että samaan aikaan: ”Ajatukset on mitä loistavin TYÖKALU” ja toisaalta ”Meidän on nähtävä ajatusten luonne, se että ne eivät ole totta.. Sillä hetkellä kun uskomme ajatuksiimme siirrymme elämään unelmien/mielikuvituksen maailmaan.”
Kysyn tätä siksi, sillä en ymmärrä mitä tällä tarkoitetaan ja koen tässä suuren ristiriidan, ns. Hyvä työkalu ei voi olla samaan aikaan täyttä harhaa. Yritän ymmärtää tätä ajatusten luonnetta myös tätä kautta, koska on vaikeuksia hahmottaa tätä ”ajatusten ja uskomusten katsomista”. Päämäärä on siis ”minän” harhan havaitsemisessa ja koen, että nämä "minä"alkuiset ajatukset ovat aina harhaa. Välillä luotan ajatuksiin ja välillä näen ne täysin harhaksi. Tähän ”ajatusten katsomiseen” pyysin juuri tämän vuoksi apua, jotta osaisin nähdä tämän mahdollisen mielikuvituksen selkeämmin kaikkien ajatusten suhteen, sillä nyt en sitä kunnolla hahmota.

Luonnossakin jokainen lumihiutale on erilainen, miksi emme siis mekin olisi kaikki erilaisia ajatuksinemme ja tunteinemme. Onko erilaisuus todiste minän olemassaolosta luonnossa?

Kiitos! Tästä sain hyvin kiinni :)

Niin onko sinulla mitään vaikutusmahdollisuutta siihen minkälaisia ajatuksia nousee kohdatessa tietynlaisia tilanteita tai aistiärsykkeitä?

EI

Mitä jos ajatukset ovat osa elämän prosessia aivan luonnollisesti?

OK

Voiko ajatus tehdä konkreettisesti mitään?

Koen, ettei ajatus voi tehdä konkreettisesti mitään ns. ”todellisessa maailmassa”, joka on aistein havaittavissa. Koen, että ajatus voi synnyttää tunteen, uuden ajatuksen tai jonkin fyysisen reaktion.

Mistä ajatukset tulevat?

En osaa sanoa mistä ne tulevat, jostain nimeämättömästä?

missä menneisyys on NYT? Voitko toimia menneisyydessä?

Menneisyyttä ei ole olemassa tässä ja NYT hetkessä. Se on mennyttä. En voi toimia menneisyydessä.

[Paka]

"Ajattelun ulottumattomissa on valtava määrä älykkyyttä.
Ajatus on vain sen pienen pieni osanen.
Oivallat, että kaikki todella merkitsevä
- kauneus, rakkaus, luovuus, ilo, sisäinen rauha -
nousee mielen tuolta puolen.
Alat herätä."

- Eckhart Tolle

Oon vähän jumissa tämän kanssa ja yritän ymmärtää ja nähdä mitä tarkoitat sillä, että samaan aikaan: ”Ajatukset on mitä loistavin TYÖKALU” ja toisaalta ”Meidän on nähtävä ajatusten luonne, se että ne eivät ole totta.. Sillä hetkellä kun uskomme ajatuksiimme siirrymme elämään unelmien/mielikuvituksen maailmaan.”
Kysyn tätä siksi, sillä en ymmärrä mitä tällä tarkoitetaan ja koen tässä suuren ristiriidan, ns. Hyvä työkalu ei voi olla samaan aikaan täyttä harhaa.

Hyvä työkalu toimiin omalla alueellaan loistavasti, mutta kun se ottaa isännän paikan ja sanelee kuka sinä olet jää mysteeri/laajuus näkemättä. Ajatus on pelkkä työkalu laajemmasta kokonaisuudesta. Mutta me ihmiset samaistumme siihen usein.

Ajatus on vain kuvaus/selostuksia jostakin asiasta ei ITSE ASIA! Ajatukset eivät ole konkreettisia olemassa olevia asioita vaan mielikuvia aivoissa.

missä menneisyys on NYT? Voitko toimia menneisyydessä?
Menneisyyttä ei ole olemassa tässä ja NYT hetkessä. Se on mennyttä. En voi toimia menneisyydessä.

Tutki ajatusten todenperäisyyttä menneisyys esimerkin avulla vielä laajemmin. Missä menneisyys on NYT? Onko tarina menneisyydestä 100% tosi?

Toinen tehtävä: Mitä on ongelmat? Kerro jokin esimerkki ei tarvitse olla omasta elämästäsi.

[Nyyti]

Tutki ajatusten todenperäisyyttä menneisyys esimerkin avulla vielä laajemmin. Missä menneisyys on NYT? Onko tarina menneisyydestä 100% tosi?

Menneisyyttä ei ole enää olemassa, se on mennyttä. Sitä ei voi olla olemassa puhtaassa NYT- kokemuksessa. On kuitenkin helppo nähdä, kuinka mennyt näyttäytyy tässä hetkessä vahvasti erilaisten ajatusten ja muistojen muodossa. Nämä ovat vain tarinaa menneestä, eivät tämän hetkistä todellisuutta. Nämä tarinat myös näyttäytyvät valheellisilta siinä suhteessa, että en voi muistaa tai kokea mennyttä totuutta tässä hetkessä. En voi tarkkaan ottaen kokea uudelleen edes eilisiä kokemuksia. Pitkäaikaisemmat muistot saavat ikään kuin ”paremman tai huonomman” leiman, kuin mitä todellisuus on oikeasti ollut. Esim. hyvin ikävä kokemus on muuttunut myöhemmin hauskaksi muistoksi tai joku iloinen asia on myöhemmin tuntunut tylsältä tai jopa masentavalta. Nämä valheelliset muistot selvästi värjäävät tätä hetkeä silloin, kun en näe sitä tarinaksi.
Koen, että tämä mennyt ja eletty elämä on muokannut mielen sellaiseksi, kuin se on nyt ja kuinka se asiat näkee ja kokee tässä hetkessä. Tämä tuntuu antavan ikään kuin menneen lasit silmien eteen, joiden kautta katson ja reagoin asioihin. Eli mielen kautta katsoessa näen maailman hieman vääristyneenä, kun taas puhtaan aistikokemuksen kautta näen todellisemmin tämän hetken.
Tuntuu, että arjessa nämä soljuvat ristiin, välillä NYT hetki on puhtaampaa läsnäoloa ja välillä tämän mielen ja menneisyyden värjäämää.
Hämmentävää tässä on se, että vaikka ”minän harha” ja tämän mielen toiminta on jo tullut jollain tavalla nähdyksi, niin silti sitä hairahtuu tähän välillä…

Ehkä ensi vuonna hieman "kirkkaimmin silmin" :)
Hyvää uutta vuotta!!!

[Paka]

mennyttä. Sitä ei voi olla olemassa puhtaassa NYT- kokemuksessa.

Aivan se on vain mielessä oleva kertomus/tarina/kuva/selostus ei itse tapahtuma.

Tässä tämän päiväinen harjoitus:
Mitä on ongelmat? Kerro jokin esimerkki ei tarvitse olla omasta elämästäsi. Keskittyessäsi puhtaaseen aistimukseen NYT, onko sinulla ongelmia? Voiko olla?

Hämmentävää tässä on se, että vaikka ”minän harha” ja tämän mielen toiminta on jo tullut jollain tavalla nähdyksi, niin silti sitä hairahtuu tähän välillä…

Aivan, näin voi tapahtua vielä pitkään, tai sitten ei. Tärkeää on tarkistaa yhä uudelleen ja uudelleen!



Tässä eräs vertaus, joka on oikein kuvaava:
"Minä" on kuin kumilenkeistä tehty pallo. Mitä enemmän kumilenkkejä (ajatuksia minusta) kiedotaan myttyyn, sitä vakuuttavammin se alkaa muistuttaa palloa (erillistä yksikköä *minä*). Lopulta se näyttää aivan pallolta, se tuntuu pallolta, se pomppii kuin pallo. Saatat jopa unohtaa, että tämä "pallo" on todellisuudessa vain mytty yhteen kiedottuja kumilenkkejä. Mutta jos sitä alkaa tutkia tarkemmin, siitä ei löydy mitään palloa, vaan kumilenkkejä kumilenkkien perään, kunnes jäljellä ei ole mitään paitsi iso kasa kumilenkkejä ja muisto siitä, että joskus luuli niitä kiinteäksi palloksi.

Oikein hyvää ja kirkasta vuotta 2015!

[Nyyti]

Mitä on ongelmat? Kerro jokin esimerkki ei tarvitse olla omasta elämästäsi.

Ongelma on ikään kuin este jonkin asian etenemiselle. Saattaa olla joku odotus tai suunnitelma kuinka asioiden tulisi mennä, mutta tuleekin joku este/ongelma, eikä tämä asia etenekkään suunnitellun mukaan.

Tässä jotain esimerkkejä arjesta:
Haluaisin "nähdä" selkeämmin tässä prosessissa - ONGELMA; Yritän ratkoa tätä liikaa mielen ja ajatusten avulla.
Tänään piti käydä kaupassa - ONGELMA; Kaupat olikin tänään kiinni, en saanut mitä olisin halunnut.
Minun piti järjestää juhlat - ONGELMA; Tulin sairaaksi ja juhlia ei voitu järjestää.
Menin katsomaan esitystä - ONGELMA; Esitys oli loppuunmyyty, enkä päässyt katsomaan sitä.
Yritin soittaa puhelua -ONGELMA; Akku loppui, en voinut soittaa.

Keskittyessäsi puhtaaseen aistimukseen NYT, onko sinulla ongelmia? Voiko olla?

Ongelma on vaikea määritellä. Usein se kieltämättä tuntuu olevan mielen tasolla tapahtuva asia. Mieli on luonut jonkinlaisen tulevaisuuden jonkin asian suhteen, mikä ei kuitenkaan käytännön tasolla menekkään niin, tulee "ongelma", joka estää tämän mielen luoman vision. Joskus ongelma on jotain, mitä mieli ei osaa tai mihin se ei kykene; ”En osaa ratkaista tätä tehtävää...” tai ”En tiedä mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä...” tai "En ymmärrä tätä..."
Tämä onkin jännä asia.. onko ongelmaa puhtaassa aistimuksessa? Eihän se puhelin siinä lataudu, vaikka kuinka olisin puhtaasti siinä hetkessä läsnä.. Toisaalta tällöin se tilanne on se ainut todellisuus mikä siinä edessä on. Se on se mikä on totta juuri nyt. Toinen vaihtoehto oli vain mielessä ja ajatuksissa. Mieli tuntuu nimeävän ja kokevan asian ongelmaksi, ja ikään kuin tekee siitä sellaisen.

[Paka]

Ei muuta kun syvemmälle, syvemmälle puhtaaseen aistimukseen, tähän hetkeen, läsnäoloon.....

Tämä onkin jännä asia.. onko ongelmaa puhtaassa aistimuksessa?

No miten on? Onko? Voiko sinulla olla tässä hetkessä mitään ongelmia? Toki voi olla asioita, jotka vaativat välitöntä toimintaa! Tai antautumista tilanteelle, kuten tullessasi sairaaksi.

Yritin soittaa puhelua -ONGELMA; Akku loppui, en voinut soittaa.

Tosiasia on että, akku loppui, etkä voi soittaa. Elämä on sellaista.

Eihän se puhelin siinä lataudu, vaikka kuinka olisin puhtaasti siinä hetkessä läsnä..

Ei lataudu. Tämä hetki vaatii TOIMINTAA, puhelin lataukseen. Missä on ongelma? Onko ongelmaa aikuisten oikeasti olemassa? Missä havaitset ongelman NYT? Onko ongelma 100% totta?

Mieli tuntuu nimeävän ja kokevan asian ongelmaksi, ja ikään kuin tekee siitä sellaisen.

Kyllä! Tarkkaile tätä. Tämä on yksi tapa paeta läsnäoloa ja tuomita tämä hetki. Raportoi mitä havaitset.

[Nyyti]

Koen, että puhtaassa kokemuksessa hyväksyy 100% NYT-hetken, kaiken siinä, juuri sellaisena kuin se on. Siinä ei ole mitään ongelmaa. Mieli ryöstää hetken itselleen, eikä hyväksy sitä sellaisena kuin se on, vaan se haluaisi jotain muuta. Mieli tekee tilanteesta ongelman, todellisuudessa ongelmaa ei siis ole.

Wau..Tämä on jotenkin hyvin vapauttava "katsomiskokemus". Periaatteessa myös ns. "oikean tai väärän" asetelma hämärtyy, on vain ON = Totuus.

Kiitos, että patistit syvemmälle tämän asian kanssa. Tämä tuntuu hyvältä, että on aikaa paneutua yhteen asiaan ja syventää sitä, olla sen kanssa. Olen useaan otteeseen tänäänkin meinannut kohdata ns. ongelmia/esteitä ja sitten Puff, ne katoavat, kun olen "nähnyt" niiden lävitse. :)

[Paka]

Aivan loistavaa!

Mieli ryöstää hetken itselleen, eikä hyväksy sitä sellaisena kuin se on, vaan se haluaisi jotain muuta. Mieli tekee tilanteesta ongelman, todellisuudessa ongelmaa ei siis ole.

Kaikki ongelmat ovat mielen kuvitelmaa. Mielen kertomus tilanteesta värittyneenä menneisyyden suodattimien kautta.

Tutki seuraavaksi mitä on stressi?

Katsottavaksi Moojin video - Sanaton paikka
http://www.youtube.com/watch?v=006BrjAvzfY

[Paka]

"oikean tai väärän" asetelma hämärtyy, on vain ON = Totuus.

Kyllä!

Ja miten paljon hämmennystä aiheuttaa uskominen "oikeaan ja väärään".

[Nyyti]

Hei Päkä.
Nyt on ollu sellanen päivä, etten oo ehtiny pysähtyä hetkeksikään tän äärelle. Stressistä lisää siis huomenna. Tämmöisen kiireen ja hosumisen olen ainakin siihen aiemmin yhdistänyt.. Katsotaan.