Opastusta kaivataan...

[Paka]

Hyvä että kerroit turhautumisesta, se on aivan luonnollista ja kuuluu asiaan. Ei ole mitään mitä mielen pitäisi oivaltaa tai löytää. Kamppailu vain vangitsee meidät syvemmälle mielen kahleisiin ja aiheuttaa turhautumista. Mitä ankarammin yrität ymmärtää ja ponnistelet sitä syvemmälle kuoppaan vajoat. Paras keino on "todella pysähtyä" ja katsoa puhtaaseen kokemukseen. Jatka siis rauhassa aistidata harjoitusta, anna itsellesi aikaa.

[Nyyti]

Hei Päkä!

Tässä kokemuksia aistidata harjoituksesta tässä vaiheessa:

Pelkässä puhtaassa, suorassa kokemuksessa oli vaikea pysyä pitkään, ajatukset tulivat usein pian mukaan.
Kaikki aistit tuntuivat noudattavan jollain tavoin samantapaista ”kaavaa”:

1. Kaikki aistit välittivät aluksi vain suoran havainnon. Oli vain puhdas kokemus, puhdas havainto. ”Minä” ei ollut olemassa. Ikään kuin kohde myös ”vain oli”, ilman nimeä tai arvoa. Kaikki olivat samanarvoisia. Ei mitään suhdetta ”minuun”. Oli vain muoto/väri/etäisyys, vain ääni/ääniä, vain maku, vain haju, vain tunto - Ei sanoja – Ei nimiä. Vain näkeminen, kuuleminen, haistaminen, maistaminen, tunteminen – ei kokijaa. Välillä tuntui, ikään kuin näkisi/kokisi asian ensimmäistä kertaa elämässään, kun kohteella ei ollut nimeä eikä mitään. Tähän yhdistyi sellainen ”ihmettelevä fiilis”.

2. Hetken päästä syntyi aina nimeäminen. (Esim. Tuo on taulu, Oven paukahdus, tuo sattui, maistuu makealta, tuoksuu mintulta…)

3. Sitten syntyi ajatus tai useita ajatuksia. Mieli ikään kuin kävi pikaisesti muistin läpi ja sen mukaan mitä muistoja aistimuksen kohteeseen liittyi, se liitti niitä kohteeseen ja antoi kohteelle arvoa (hyviä muistoja - huonoja muistoja - tärkeä esine - ei juuri merkitystä jne). Koin, että muistot ja ajatukset pyrkivät yhdistämään havainnon kohteen johonkin tuttuun, johonkin jo koettuun.

4. Tässä vaiheessa ajatusten myötä myös ”minä” tuntui todellisemmalta. Tuli helpommin ajatuksia kuten; minä katson, minun esineeni, minun jalkani, minua sattui jne.


Näköharjoituksen yhteydessä koin hämmentävän kokemuksen:
Kun siirsin katsettani uuteen kohteeseen, koin aluksi, että tein aina ”itse” tämän uuden päätöksen mihin seuraavaksi katson.
Harjoituksen edetessä tuli useita kokemuksia, että nuo ns. "päätökset" syntyivät ihan samalla tavalla jostain tyhjästä, kuin ajatukset. Ei ollut ns. päätöksen keksijää tai tekijää. Kokeilin tehdä tietoisesti ns. "itse" valinnan useaan kertaan, mutta se osoittautui mahdottomaksi, ei ollut tätä "itseä". Valinta aina vaan ilmestyi jostain, ikään kuin ”valittu valinta valitsi itsensä”.
Voin sanoa ääneen: ”valitsen tämän”, mutta todellisuudessa valinta tapahtui jossain ihan muualla tätä ennen. Normaalisti tämä tuntuu tapahtuvan niin nopeasti, että en huomaa tätä tapahtumasarjaa, mutta näin hitaasti katsomalla tämä tuntui avautuvan ihan uudella tavalla. Kummallinen fiilis..

[Paka]

1. Kaikki aistit välittivät aluksi vain suoran havainnon. Oli vain puhdas kokemus, puhdas havainto. ”Minä” ei ollut olemassa. Ikään kuin kohde myös ”vain oli”, ilman nimeä tai arvoa. Kaikki olivat samanarvoisia. Ei mitään suhdetta ”minuun”. Oli vain muoto/väri/etäisyys, vain ääni/ääniä, vain maku, vain haju, vain tunto - Ei sanoja – Ei nimiä. Vain näkeminen, kuuleminen, haistaminen, maistaminen, tunteminen – ei kokijaa. Välillä tuntui, ikään kuin näkisi/kokisi asian ensimmäistä kertaa elämässään, kun kohteella ei ollut nimeä eikä mitään. Tähän yhdistyi sellainen ”ihmettelevä fiilis”.

2. Hetken päästä syntyi aina nimeäminen. (Esim. Tuo on taulu, Oven paukahdus, tuo sattui, maistuu makealta, tuoksuu mintulta…)

Loistavaa sait hyvin kiinni miten, mieli on kuvittelukone se nimeää, kommentoi, analysoi, luokittelee ja lopuksi kertoo mitä monimutkaisempaa tarinaa..... Erittäin tärkehä huomio on että on kaksi "maailmaa": suora kokemus ja kokemuksen kuvailu eli nimeäminen. Toinen on totta ja toinen yrittää kuvailla sitä. Nämä maailmat eivät koskaan kosketa toisiaan. Eli ajatukset eivät liity todellisuuteen/kerro totuutta. Se osa aivoista, joka katsoo, tapahtuu aina ennen mieltä, ennen kuvausta. Se on vapaa historiasta ja tarinoista, se on äärimmäisen nopea rekisteröimään asioita. Mieli on aina jäljessä todellisuutta eli se on menneessä.

Ajatukset ovat ainoastaan asioiden symboleita, ne eivät ole asioita itsessään. Esimerkiksi nälkä ei lähde pelkkää ruokalistaa lukemalla tai ajattelemalla eilistä tai tulevaa ateriaa. Ajatus tapahtuu vain mielessämme. Ajatukset ovat vain selostuksia asioista. Ajatukset ovat vain symbolisia "kuvia" jostakin, jotka rajaa. Tutki tätä rauhassa voisiko olla näin?

Jos et pysty aistimaan minää konkreettisilla aisteilla, niin mikä minä on?
Mikä on tällä hetkellä ja välittömässä kokemuksessasi todiste minän olemassaolosta?

Moojin video katsottavaksi:

http://www.youtube.com/watch?v=cNbgW4y3Mj8

ps. seuraavan kerran pääsen koneelle maanantaina, mukavaa syvälle luotaavaa viikonloppua

[Nyyti]

Ok. Palailen näistä su/ma.
Hyvää viikonloppua!

[Nyyti]

Mieli on kuvittelukone se nimeää, kommentoi, analysoi, luokittelee ja lopuksi kertoo mitä monimutkaisempaa tarinaa.

Näyttää siltä, että usein toimin mielen tulkinnan pohjalta, sen sijaan, että toimisin tämän puhtaan kokemuksen pohjalta.

Ajatukset ovat ainoastaan asioiden symboleita, ne eivät ole asioita itsessään. Esimerkiksi nälkä ei lähde pelkkää ruokalistaa lukemalla tai ajattelemalla eilistä tai tulevaa ateriaa. Ajatus tapahtuu vain mielessämme. Ajatukset ovat vain selostuksia asioista. Ajatukset ovat vain symbolisia "kuvia" jostakin, jotka rajaa. Tutki tätä rauhassa voisiko olla näin?

Näin on, että esim. nälkä ei lähde ajatuksen voimalla. Ymmärrän tämän näin;
Ensin tulee PUHDAS TUNTEMUS/KOKEMUS/HAVAINTO, esim; Nälän tuntemus.
Sitten SYNTYY AJATUS, esim; Mitä syön?
Jossakin nimeämättömässä SYNTYY PÄÄTÖS; Syön leivän
KEHO TOIMII AJATUSTEN POHJALTA; Valmistaa leivän opitun mukaisesti.

Tietynlaiset ajatukset koen todellisiksi, vaikka ne ovatkin vain selostuksia tuntemuksesta tai tapahtumasta.
Kun tulee esim. väsymyksen tuntemus, syntyy ajatus; ”Jos en nyt lepää, olen väsynyt”. Sitten lepään ja jaksan paremmin. Tai "Äsken söin, nyt olen kylläinen".
Tämä ajatus on yksinkertainen päätelmä, syy ja seuraus.

Tarkoittaako tämä ajatuksen harha sitä, että tuntemus on aina todellinen (näin koen), mutta siihen liittyvä ajatus on kuitenkin aina vain ajatus, joka tapahtuu mielen tasolla. Se voi olla hyvin lähellä tuntemusta, mutta se on aina kuitenkin tulkinta tai nimeäminen siitä. Esim. havainnoin tuntemuksen jalassa. Ajatus nimesi sen ”Jalassa kihelmöi.” Vaikka tämä on vain ajatus/nimeäminen, niin se on kuitenkin hyvin totuudellinen. Tämmöiset ”fakta” tyyliset toteamukset koen todellisiksi, mutta kun mieli arvottaa jonkun ns. hyväksi tai huonoksi, niin tunnistan tällöin helpommin valheellisen tulkinnan.

Mielen luomat ajatukset ja tulkinnat ovat myös niin nopeat, että koen ne lähes aina todellisiksi. Tällöin koen ne myös ”omiksi minä-ajatuksiksi". Kun pysähdyn hitaasti katsomaan, on helpompi nähdä tämä tapahtumaketju. Arjen melskeessä, sitä ei tunnu huomaavan.

Jos et pysty aistimaan minää konkreettisilla aisteilla, niin mikä minä on?

Koen tämän minän kahdella tasolla:
1. ”Sisäinen minä”
Koen, että aistit välittävät tietoa ja havaintoja ulkoisesta maailmasta, siksi aistit eivät voisikaan havaita tätä ”sisäistä minää”. Välillä tuntuu, kuin ”minä” olisi aistien takana kokijana. Tällöin ”minä” on ikään kuin tuntemus. Tämän prosessin myötä tämä ”sisäinen minä” ei tunnu enää koko aikaa todelliselta. Se ilmestyy ajatuksen myötä. Koen tämän ”minän” olevan ajatus, mutta hyvin todentuntuinen.

2. Ulkoinen minä
Tämä on erillinen ”minä” sinusta ja muista. Tämä on se joka on rakentunut vuosien saatossa. Se on ikään kuin tämä kokonaisuus, joka koostuu erillisestä kehosta, persoonasta, omanlaisista ajatuksista, tietynlaisista tunteista ja tavoista reagoida ja käyttäytyä yms.”
Esim:
”Minä” yritän ymmärtää tätä - Sinä opastat tätä prosessia.
”Minä” osaan soittaa pianoa - Hän ei osaa soittaa.
”Minä” olen erinäköinen, kuin Sinä.
”Minä” menen ulos – Sinä jäät kotiin.
”Minä rakastan Sinua.

Mikä on tällä hetkellä ja välittömässä kokemuksessasi todiste minän olemassaolosta?
Välittömässä kokemisen tilassa en löydä todisteita ”minän” olemassaolosta. Tätä ”välittömän kokemuksen tilaa” on vaikea pitää yllä, sillä ajatukset ja nimeäminen tuntuvat liimautuvan siihen hyvin nopeasti. Siksi kokemukset tästä ”minättömyyden” tilasta ovat tällä hetkellä vain lyhyitä hetkiä.

Mooji video on omalla tavallaan hyvin selkeä, mutta "tuon paikan" saavuttaminen ja kokeminen onkin sitten toinen juttu... Toivottavasti matkalla sinne?



















Välittömässä kokemisen tilassa en löydä todisteita ”minän” olemassaolosta. Tätä ”välittömän kokemuksen tilaa” on vaikea pitää yllä, sillä ajatukset ja nimeäminen tuntuvat liimautuvan siihen hyvin nopeasti. Siksi kokemukset tästä ”minättömyyden” tilasta ovat tällä hetkellä vain lyhyitä hetkiä.

[Paka]

Näin on, että esim. nälkä ei lähde ajatuksen voimalla. Ymmärrän tämän näin;
Ensin tulee PUHDAS TUNTEMUS/KOKEMUS/HAVAINTO, esim; Nälän tuntemus.
Sitten SYNTYY AJATUS, esim; Mitä syön?

Aivan ensin on puhdas kokemus, jota mieli kommentoi kuin urheiluselostaja, "omien" asian itselleen. Mitä jos ajatukset ovat osa elämän prosessia aivan luonnollisesti? Voiko ajatus tehdä konkreettisesti mitään? On aivan luonnollista että ajatuksia nousee, niin kuuluukin, niistä ei ole tarkoitus päästä eroon. Ajatuksia tekijästä, ajatuksia toisista ajatuksista, ajatuksia valinnasta, ajatuksia minästä. Nyt on aika tarkastaa onko ne totta.

Jossakin nimeämättömässä SYNTYY PÄÄTÖS; Syön leivän
KEHO TOIMII AJATUSTEN POHJALTA; Valmistaa leivän opitun mukaisesti.

Oletko varma että tämä on totta? Tutki hieman tätä. Valitsetko hengittää? Valitsetko olla nälkäinen? Voiko mikään tilanne mennä eri tavalla kuin se menee? Oletko koskaan todella tehnyt päätöksiä? Oletko mitenkään voinut vaikuttaa siihen mitä menneisyytesi on? Oletko koskaan ollut se joka valitsee mitä tapahtuu? Luettele asioita, jotka elämässäsi tapahtuu luonnollisesti, ilman että olisit valinnut niitä.

Mikä on tällä hetkellä ja välittömässä kokemuksessasi todiste minän olemassaolosta?
Välittömässä kokemisen tilassa en löydä todisteita ”minän” olemassaolosta. Tätä ”välittömän kokemuksen tilaa” on vaikea pitää yllä, sillä ajatukset ja nimeäminen tuntuvat liimautuvan siihen hyvin nopeasti. Siksi kokemukset tästä ”minättömyyden” tilasta ovat tällä hetkellä vain lyhyitä hetkiä.

Älä odota mitään tapahtuvaksi. Tämä on katsottava yhä uudelleen ja uudelleen että se vakiintuu. Kuinka kauan se keneltäkin vie sitä ei voi tietää, ehkä viikkoja, ehkä kuukausia, ehkä vuosia. Ei odotuksia, mutta sitoutumista tarvitaa.

Ainoa este oman todellisen olemuksen oivaltamiselle on että AJATTELEE OLEVANSA JOKU. Kaikki ajatukset, kaikki mielentilat ja kaikki tunteet heräävät, elävät aikansa ja haihtuvat. Tätä voi joskus olla vaikea hyväksyä, koska meillä on tapana takertua mukaviin mielentiloihin ja paeta kielteisiä. Tämä tavoittelu ja pakeneminen pitää oravanpyörän pyörimässä. Ajatukset ovat kuitenkin vain ajatuksia, ihanan ja kauhean suuria ja mahtavia mutta silti riittämättömiä kuvaamaan, kuka sinä olet, ne voi kyllä herättää tunteita ja fyysisiä reaktioita. Mitäpä ajatus voisi kuitenkaan tehdä. Se voi kyllä määrittää, nimetä ja laputtaa kokemuksia, mutta se ei kuitenkaan ole itse kokemus, se et ole sinä. Ajatus on loistava työkalu arkielämässä, mutta isännäksi siitä ei ole, eikä se pysty määrittämään sitä "mysteeriä" joka OLET.

[Nyyti]

Aivan ensin on puhdas kokemus, jota mieli kommentoi kuin urheiluselostaja, "omien" asian itselleen.

Tästä olen saanut kokemuksia. Tämä tapahtuu usein niin nopeasti arjessa, että en meinaa huomata näitä erillisiksi tapahtumiksi. Ajatus ikään kuin sivuttaa puhtaan kokemuksen ja sitä tuntuu elävän tämän ”selostuksen” totuutena.

Mitä jos ajatukset ovat osa elämän prosessia aivan luonnollisesti?

Näin tämän ymmärränkin, että ajatuksia vain syntyy ja nousee esiin jostain määrittelemättömästä. Samalla tavoin ajatukset katoavat johonkin.

Voiko ajatus tehdä konkreettisesti mitään?

Ajatus ei voi konkreettisesti tehdä mitään ulkoisessa maailmassa. Toiminta ja fyysinen tekeminen tässä ja nyt hetkessä muuttaa ajatuksen vasta konkreettiseksi, mutta tällöin ei ole kyse enää ajatuksesta.
Tuntuu, että ajatus voi tehdä jotain sisäisessä maailmassa;
”Minä-ajatus” voi tarkkailla tai ajatella muita ajatuksia?
Samoin koen, että ajatus voi synnyttää tunteita. Kun esim. muistelen edesmennyttä läheistä ihmistä, se nostattaa surun tuntemuksia tai kun ajattelin tulevia juhlia, syntyy ilon tuntemuksia..jne.

On aivan luonnollista että ajatuksia nousee, niin kuuluukin, niistä ei ole tarkoitus päästä eroon. Ajatuksia tekijästä, ajatuksia toisista ajatuksista, ajatuksia valinnasta, ajatuksia minästä. Nyt on aika tarkastaa onko ne totta.

Tämän kanssa kompastelen.. Jotkut ajatukset tuntuvat yhä todelta. Jatkan tämän parissa…

Valitsetko hengittää?

En valitse. Hengitys vain tapahtuu.
…Kuitenkin koen voivani ”valita” kuinka hengitän (syvään, hitaasti, nopeasti, vatsaan, rintaan, selkään jne.
Esim. tietynlaiset meditaatiot soveltavat tietynlaisia hengitystapoja, joten koen valitsevani niihin sopivan hengitystekniikan.

Valitsetko olla nälkäinen?

En. On valtavasti tuntemuksia, joita en voi valita. En voi valita, mitä aistit tuovat tietoisuuteeni, mitä näen, tunnen, kuulen jne. Mutta koen, että voin valita mihin aistiin keskitän huomioni. Kun esim. teen aistidata harjoitusta ja päätän keskittyä näköaistiin.

Voiko mikään tilanne mennä eri tavalla kuin se menee?

Periaatteessa ei voi. Se menee siinä hetkessä juuri niin kuin se menee. Ajatuksessa saatan jäädä valheellisesti kiinni, miten tilanne EHKÄ olisi voinut mennä, miten sen olisi PITÄNYT mennä jne. Tällöin löydän itseni niiden ajatusten keskeltä, jossa helposti ajattelen, entä JOS olisin valinnut toisin.

Oletko koskaan todella tehnyt päätöksiä?

Tämä on varmasti yksi avainkysymys nyt, jota pitää kysyä uudelleen ja uudelleen. On asioita, joihin en koe voivani vaikuttaa, nämä yritän hyväksyä ja päästää irti. Sitten on asioita, joihin koen voivani vaikuttaa näillä ”päätöksillä” ja ns. muuttaa asioita. Jatkan tämän parissa...

Oletko mitenkään voinut vaikuttaa siihen mitä menneisyytesi on?

Pitää pohtia…

Oletko koskaan ollut se joka valitsee mitä tapahtuu?

Mielestäni olen.. Tätä pitää pohtia…

Luettele asioita, jotka elämässäsi tapahtuu luonnollisesti, ilman että olisit valinnut niitä.

Kaikki sisäelin toiminnot tapahtuvat täysin itsestään, kuten sydämen toimnta, aineenvaihdunta, ruoansulatus yms…
Hengitys vain tapahtuu..
Kävely vain tapahtuu..
Tuntuu olevan valtava määrä pieniä fyysisiä toimintoja, jotka vain tapahtuvat.
Luonnossa tapahtuu kaikki itsestään: kasvien itäminen ja kasvu yms.
Hedelmöittymisprosessit tapahtuvat itsestään.
Ihmisten ja eläinten kasvaminen ja kehitys tapahtuu itsestään
Luonnonilmiöt tapahtuvat itsestään.
jne..jne..

Älä odota mitään tapahtuvaksi. Tämä on katsottava yhä uudelleen ja uudelleen että se vakiintuu. Kuinka kauan se keneltäkin vie sitä ei voi tietää, ehkä viikkoja, ehkä kuukausia, ehkä vuosia. Ei odotuksia, mutta sitoutumista tarvitaan.

Tähän tarvitsen hieman apua. Onko ”katsomisessa” kyse aistidata tyylisestä harjoituksesta, jossa siis havainnoidaan ympäristöä vai onko kyse ”meditatiivisemmasta” - sisäisestä, ajatusten havainnoinnista? Ymmärrän, että tässä jotenkin tulisi nähdä tämän koko ajatusrykelmän läpi, mutta toivoisin hieman apua, kuinka tätä ”katsomista” on hyvä harjoitella.


Tässä olikin nyt paljon kerralla, joten jatkan näiden kysymysten äärellä tässä nyt jonkin aikaa..

Tämmöinen ihmeellinen kokemus tuli hetkellisesti tänään:
Aivan kuin kaikki olisi vain YHTÄ suurta tapahtumaa. Ikään kuin KAIKKI tapahtuu automaattisesti ja itsestään.
Kaikki ajatukset, valinnat ja päätökset vain ilmestyvät jostain, ne ikäänkuin valikoituvat itsestään. Ei ole mitään ajattelijaa, valitsijaa tai päättäjää. Samoin keho tuntui toimivan jotenkin automaattisesti mihin se kiinnittää huomionsa jne. Tuli outo fiilis, etten voi käytännössä vaikuttaa mihinkään...Asiat vain tapahtuvat...

Toiminnallinen kokemus tuli lenkillä. Ajattelin "minä juoksen", sitten tajusin, että "minä juoksen" on vain ajatus, eikä ajatus voi juosta. Juokseminen silti jatkui, oli vain juokseminen. Tässä sain jotain tuntumaa siitä, että ajatus ei voi olla todellinen...

Huh, on tässä kaikenlaista... Näiden parissa siis jatkan...

[Paka]

ajatus voi synnyttää tunteita.

Kyllä, ajatukset synnyttävät tunteita eli tunteet ovat kehon palaute mielelle.

Tämmöinen ihmeellinen kokemus tuli hetkellisesti tänään:
Aivan kuin kaikki olisi vain YHTÄ suurta tapahtumaa. Ikään kuin KAIKKI tapahtuu automaattisesti ja itsestään.
Kaikki ajatukset, valinnat ja päätökset vain ilmestyvät jostain, ne ikäänkuin valikoituvat itsestään. Ei ole mitään ajattelijaa, valitsijaa tai päättäjää. Samoin keho tuntui toimivan jotenkin automaattisesti mihin se kiinnittää huomionsa jne. Tuli outo fiilis, etten voi käytännössä vaikuttaa mihinkään...Asiat vain tapahtuvat...

Toiminnallinen kokemus tuli lenkillä. Ajattelin "minä juoksen", sitten tajusin, että "minä juoksen" on vain ajatus, eikä ajatus voi juosta. Juokseminen silti jatkui, oli vain juokseminen. Tässä sain jotain tuntumaa siitä, että ajatus ei voi olla todellinen...

Entäpä jos tämä kokemuksesi onkin TOTTA? Jos kaikkin onkin näin yksinkertaista? Mieli on vaan niin piintynnyt kommentaattori ja niin äänekäs että tämä hienovarainen kokemus jää sen jalkoihin. "Höyry Häyrinen" selostaa tarinaa valitsemisesta, jonka olemme uskoneet täysin.

Luonnossa on orava, joka kipittää puusta toiseen, sillä on silmät joilla se havaitsee ympäristöään, se ottaa suuhunsa pähkinän toinen pähkinä jää maahan. Tähän ei tarvita "minää". Mutta jos oravalla olisi ihmismieli se alkaisi kertomaan tarinaa miten ”minä” valitsin itselleni parhaan pähkinän. Kohta se olisi huolissaan niistä pähkinöistä jotka jäivät maahan, entäpä jos joku toinen käy ottamassa ne. Seuraavana päivänä se kipittää taas paikalle ja järkyttyy kaikki pähkinät on hävinnyt. Voi miksi, miksi minulle kävi näin, tästä ei enää ole enää pitkä matka masentuneeseen oravaan.

Pieni kirjoitusharjoitus

Kirjoita n. 15 minuutin ajan päivästäsi paperille. Ajattele tiukasti esim. miten minä heräsin, minä ajattelin, minä kävin kaupassa tms. Kirjoita ensin hyvin korostetusti minän kautta. Kaikki asiat tapahtuvat sinulle, omistat kaikenlaista ja asiat tapahtuvat nimenomaan sinun vaikutuksestasi. Korostetusti minä, minä valitsin, minä sitä, minä tätä, minun yms.
Tämän jälkeen kirjoita samasta päivästä, n. 15 minuuttia siten, kuin minää ei olisi. Pidä kirjoitusten välillä pieni tauko. Asiat vain tapahtuisivat joka tapauksessa. Voit joutua vähän leikkimään improvisoimaan sanamuodoissa. Esim. juokseminen tapahtuu, jalka liikkuu, katseleminen tapahtuu, käsi nousee, hengitys tapahtuu …

Itse tarinoita ei siis tarvitse kirjoittaa tänne, mutta kerro mitä tuntemuksia tai havaintoja heräsi kirjoittaessa. Tarkkaile erityisesti kehon reaktioita sekä tunteita kummassakin eri tapauksessa .

[Nyyti]

Hei Päkä,

Tässä on kirjotushommat ja pohdinnat vielä niin kesken, että jatkan huomenna..
Laitan sitten vasta kommenttia tänne, ku saan jotain ymmärrettävään muotoon.

Nyyti

[Paka]

Hei Nyytti,

Sopii mainiosti.

t: Päkä

[Nyyti]

Huomioita tarinaharjoituksesta...

”Minä”-muoto tuntui kirjoittaessa tutulta tavalta nähdä asiat. Oli helppo kirjoittaa näin. Oli hurjaa havaita jälkeenpäin, että näen lähes kaikki minun tai minä-lähtöisesti. Oli absurdia huomata kuinka paljon sitä sanoittaa asioita ”minä” muotoon, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Esim. Minä pesin pyykit (pyykit peseytyi koneessa), minun bussini tuli, jne..
Vasta oikeastaan ”minä” version luettuani havaitsin, että ”minä” ottaa kreditit käytännössä kaikesta. Kirjoittaessa se tuntui ihan loogiselta, mutta lukiessa ja tarkemmin huomioidessa hyvin oudolta: Minun tunteeni, Minun kehoni, Minun tavarani, Minun liikkumiseni, Minun toimintani…

Oli outoa havaita jälkeenpäin, että vaikka asiat tuntuivat kirjoittaessa ihan luontaisilta, ne tuntuivat menevän ihan ristiinkin:
Välillä minä olen keho (minä hengitän, minä kävelen, minä heitän, minä huudan, minä tunnen, minä liikun). Välillä taas minä omistan kehon (minun hengitykseni, minun jalkani, minun käteni, minun ääneni, minun tunteeni, minun liikkeeni).
Välillä minä on sisäinen (minä tunsin, minä koin, minä ajattelin, minä pohdin, minä päätin).
Välillä minä on ulkoinen (minä matkustin, minä kiipesin, minä istuin…)

Tarina, jossa ”minää” ei ollut, tuntui enemmän ulkopuolelta kuvailulta.. Se oli jotenkin neutraalimpaa asioiden ja tapahtumien toteamista fakta pohjaisesti. Tähän ei liittynyt selvästikään niin paljon tunteita, kuin ”minä” versiossa, jossa kaikki oli jotenkin henkilökohtaisempaa. Tunteet tällä kertaa selkeämmin tulivat ja menivät.
Tätä kautta tuli paljon yllättäviä havaintoja kehon toiminnoista, kuinka valtavan suuri osa päivän fyysisistä kehon toiminnoista tapahtuvat täysin itsestään, ilman minää. Ei ole ”minää” niitä tekemässä. Esim. pukeminen, peseminen, kirjoittaminen, taputtaminen, käveleminen… Keho ikään kuin toimii täysin itsestään oppimiensa asioiden mukaisesti. Ajatuksen ei tarvitse olla mitenkään läsnä toiminnoissa tai sitten ajatukset pyörivät jossain aivan muualla, kun keho toimii automaattisesti esim. tiskaamisessa on jo hyvin monta toimintoa ja aistia käytössä, vaikka ajatukset ”katselevat” jotain aivan muita asioita samanaikaisesti. Monet asiat todellakin vain tapahtuvat…

"Minän lonkerot" tuntuvat ulottuvan yllättävän laajalle..
”Minän” ja itseasiassa kaiken suhteen hieman sekava fiilis tällä hetkellä. Tuntuu, että omia, syvälle pinttyneitä uskomuksia ravistellaan aikalailla..jotain säröjä niihin ainakin alkaa tulla. Vaikea välillä sanoa, mikä on totta ja mikä ei. Matka jatkukoon syvemmälle kaaokseen ja hämmennykseen…

[Paka]

Monet asiat todellakin vain tapahtuvat…

... jos kaikki?

Valinnasta vielä....

Meillä on usein tunne, että valitsemme jotain. Työn, opiskelupaikan puolison jne. Mutta lähempi tarkastelu ei sitä tue. Valitsitko tykätä puolisostasi? Valitsitko olla samaan aikaan tietyssä paikassa, kun kohtasit hänet? Valitsitko vanhempasi? jne. Lähempi tarkastelu usein osoittaa, että kyse on vain prosesseista, sattumista ja äärettömästä määrästä muuttujia. Mieli toisaalta toimii niin, että päätöksen jo tapahduttua, seuraa ajatus "MINÄ VALITSIN TÄMÄN". Valinnan ajatus tulee itse asiassa jonkin verran myöhässä, ja tämän voi tarkastelemalla myös huomata. "Valintaprosessiin" liittyy myös niin monia ajatuksia, että olisi myös mahdotonta sanoa, mikä noista ajatuksista olisi se "valinta-ajatus".

Onko valintaa/tekijää olemassa missään muualla kuin tarinoissa? Katso syvemmälle... mitä havaitset? OIKEESTI?

Huomioi miten mieli on kuin urheiluselostaja, mikä kommentoi tapahtunutta joko ennen tai jälkeen. Huomaa kommentti. Se on pelkkä ajatus, ei itse tapahtuma.

Tarkastele kumpi on enemmän totta.

Katsominen tapahtuu - vai minä katson?
Käsi nousee – vai minä nostan kättä?
Ajattelu tapahtuu – vai minä ajattelen?
Tekeminen vain tapahtuu – vai minä teen?

[Paka]

Tähän pyysit jo aiemmin apua....

Tähän tarvitsen hieman apua. Onko ”katsomisessa” kyse aistidata tyylisestä harjoituksesta, jossa siis havainnoidaan ympäristöä vai onko kyse ”meditatiivisemmasta” - sisäisestä, ajatusten havainnoinnista? Ymmärrän, että tässä jotenkin tulisi nähdä tämän koko ajatusrykelmän läpi, mutta toivoisin hieman apua, kuinka tätä ”katsomista” on hyvä harjoitella.

Katsominen on oman kokemuksen, ajatusten, toimintatapojen, tunteiden yms. UTELIASTA/AVOINTA havaitsemista ja huomioimista tässä hetkessä, ilman että siihen samaistuu tai tuomitsee sitä mitä näkee, ilman että odottaa jotain tapahtuvaksi.

Moojin video mikä liittyy aiheeseen:

https://www.youtube.com/watch?v=P1LxmhAV4bM

[Nyyti]

Kaikki asiat vain tapahtuvat??
Tuo on alkanut osittain näyttäytyä todeksi, vaikka mieli vastustaakin tätä hurjasti. Niin pitkään sitä on ”mielestään” tehnyt itse tämän elämänsä tällaiseksi, päätöksineen kaikkineen, ja sitten tulee ajatus, ettei mikään ole niin kuin olen aiemmin ajatellut..jep jep.. Tuossa on jotain pelottavaakin, että olemme pelkästään robotteja, jotka vain etenevät vahvassa ”ylemmässä ohjauksessa” pystymättä vaikuttaa mihinkään.

Meillä on usein tunne, että valitsemme jotain. Työn, opiskelupaikan puolison jne. Mutta lähempi tarkastelu ei sitä tue.. Lähempi tarkastelu usein osoittaa, että kyse on vain prosesseista, sattumista ja äärettömästä määrästä muuttujia. Mieli toisaalta toimii niin, että päätöksen jo tapahduttua, seuraa ajatus "MINÄ VALITSIN TÄMÄN". Valinnan ajatus tulee itse asiassa jonkin verran myöhässä, ja tämän voi tarkastelemalla myös huomata. "Valintaprosessiin" liittyy myös niin monia ajatuksia, että olisi myös mahdotonta sanoa, mikä noista ajatuksista olisi se "valinta-ajatus".

Tässä on paljon asioita, joiden kanssa olen rehellisesti sanottuna aika pihalla..

Olen tämän prosessin myötä tullut tietoiseksi, että on paljon asioita, joihin en pysty vaikuttamaan.
Se, onko tosiaan kaikkien ajatusten ja valintojen kanssa näin, en osaa vielä rehellisesti varmasti sanoa..
Kehitin tällaisen ”valintaharjoituksen”, jota olen nyt useampaan otteeseen kokeillut:
Laitan erilaisia esineitä eteeni ja pyrin keskittyen valitsemaan näistä aina yhden. Kun suoritin tämän hyvin nopeasti, ”pysähtymättä katsomaan”. Tuntui lähes aina hyvin todelta, että ”minä” tein valinnan.
Mutta mielenkiintoista on se,että hidastaessani tätä ”valintaprosessia” ja pysähtyessäni katsomaan tätä ”valintaa”, niin en ole kertaakaan pystynyt ”minänä” tekemään tuota valintaa. Esine tai kohde ”valikoitui” aina itsestään, vähän samalla tavalla kuin ajatusta havainnoidessa sekin nousee itsestään jostain nimeämättömästä. Tällöin ei ole ollut valitsijaa. Ei ollut oikeaa tai väärää, jostain vain ilmestyi tietoisuuteen valinta. Tätä on hankala sanoilla kuvata, se oli tuntemus, joka oli hyvin selkeä. Hyvin selkeä oli myös tuntemus, ettei ollut minää valitsemassa.

Tuntuu, että tällaisten valintojen, jotka eivät juuri vaikuta tulevaisuuteen, tämä valinnan harha on helpompi kokea ja nähdä, vaikka toki tämäkin on täysi uusi havainto. Mutta tuntuu, että mitä henkilökohtaisempi ja ns. suurempi valinta kyseessä on, sitä enemmän ”minun omalta” valinnalta se tuntuu.
Tunteita ja ajatuksia en voi valita, mutta jotenkin se, mitä teen ajatusten ja tunteiden kanssa, tuntuu päätökseltä. Esim. käsittelenkö jotain tunnetta, puhumalla siitä jollekin, näyttämällä tämän tunteen, painamalla sen alas, tekemällä fyysisesti jotain jne..
Jotkut tunteet, etenkin pelko ja häpeä tuntuvat estävän paljon sanomasta ja tekemästä asioita, ja etenkin kohdatessani näitä tuntemuksia ja ”rikkoessani” niitä, päätökset tuntuvat erittäin henkilökohtaisilta ja itse tehdyiltä. Toisin sanoen tuntemukset kuten usko, tahto, luottamus ja rohkeus saavat ikään kuin tekemään asioita, jotka ainakin tuntuvat vahvasti ”omilta päätöksiltä”.
”Päätän” vihdoin sanoa tämän ääneen..
”Päätän” lopettaa tämän suhteen..
”Päätän” aloittaa uuden työn..
”Päätän” kysyä opasta tähän prosessiin..
”Päätän” lähteä pitkälle matkalle..
”Päätän” hyväksyä tämän tilanteen tällaisena kuin se on…
Jne. jne..

Onko valintaa/tekijää olemassa missään muualla kuin tarinoissa? Katso syvemmälle... mitä havaitset? OIKEESTI? Huomioi miten mieli kommentoi tapahtunutta joko ennen tai jälkeen. Huomaa kommentti. Se on pelkkä ajatus, ei itse tapahtuma.

Jatkan tämän parissa, mutta tällä hetkellä tätä on hyvin vaikea nähdä.
Koen olevani valinnan edessä, kun kysytään:
"Otatko tämän työn vastaan: Kyllä vai Ei?"
"Haluatko jatkaa tätä suhdetta: Kyllä vai Ei?"
jne...

Tuntuu myös, että tämä "En tee mitään päätöksiä" ikäänkuin vapauttaisi kaikesta vastuusta.
"En minä tehnyt mitään pahaa - tämä lyöminen vain tapahtui"
"En minä ole syyllinen varkauteen - tämä ottaminen vain tapahtui"
"En minä raivostunut sinulle - tämä kaikki tapahtui itsestään"
"Ei minä hakannut sinua - käteni vain nousi itsestään"
"En minä juonut itseäni humalaan - kaikki tapahtui itsestään"
"En minä pettänyt häntä - kaikki tapahtui itsestään"
Tuntuu niin vahvasti, että tällaisten esimerkkien myötä on oltava vastuu ja päätös tehdä asioita tai jättää tekemättä. Tulee tilanteita eteen, jossa voi toimia kahdella eri tavalla. Jotenkin nämä ovat itselle jotain eettisiä tai moraalisia kysymyksiä. Voinko tehdä näin? Onko se oikein tai väärin?

Yrittäessäni ymmärtää tätä prosessia, huomaan, että ajatuksia syntyy ketjussa peräkkäin:
Syntyy jokin ajatus, ja tätä seuraa heti uusi ajatus että toteutanko vai jätänkö toteuttamatta?

Tuntuu, että ulkopäin katsottaessa tätä valinnan sekamelskaa ei erota. Kaikki tämä tapahtuu mielessä ja ymmärrän, että se liittyy vahvasti tähän minään, joka päätöksen tekee. Mieli muodostaa valintatilanteen jo ennalta, vaikka se hetki ei ole vielä todellinen. Mieli luo helposti myös jälkeenpäin ehkä-todellisuuden, mitä olisi saattanut tapahtua jos tilanne olisi mennyt toisin. Koen, että välittömässä puhtaassa kokemuksessa ei ole tulevaisuutta eikä menneisyyttä, mutta silti tuntuu, että on valintoja jotka vaikuttavat tulevaisuuteen, valitaan tässä ja nyt..

Tämä kaikki kuulostaa varmaan yhtä sekavalta, kuin mitä se on päässäni tällä hetkellä. Mieli ei voi ymmärtää, vaikka se tietysti yrittää. Pyrin katsomaan tätä "sivummalta", mutta se ei ole helppoa.. Turhauttaa.. Pitänee nyt parkkeerata tän "valinta"-asian äärelle vähäksi aikaa...

[Paka]

Mieli keksii kyllä todisteita, miten "minä" valitsen, kilautetaan vaikka kaverille 100 varmasti hän on kanssasi samaa mieltä. Mieli maalailee myös uhkakuvia ja pelottelee, mutta voitko varmasti tietää että olet vastuuton jos "minä" ei kokoajan ole ohjaksissa.

On totta että valinta on, näkeminen on, toiminta on, havainto on.... mutta onko erillistä "minää" kenelle ne tapahtuvat? Onko se varmasti "minä" joka valitsen? Luonnossa tapahtuu erilaisia elämän prosesseja, kukka kasvaa ja levittää siemenensä, tuuli puhaltaa, lumi sataa, mutta tuuli ei julista "minä" puhallan. Sama älykkyys joka katsoo talitintin silmistä katsoo myös sinun silmistäsi, tintti nappaa siemenen ja syö sen, toinen siemen jää - havainto tapahtuu, valinta tapahtuu luonnollisesti ilman "minää" . Olemme yhtä tämän älykkyyden kanssa. Oleile mahdollisimman paljon luonnossa ja katsele elämän eri prosesseja ne kaikki tapahtuvat ilman "minää" Mikä on se asia mikä muka erottaisi ihmisen tästä älykkyydestä/luonnosta. Miten sinun kohdalla asia olisi toisin?

Katsele kaikessa rauhassa. Älä usko ketään, älä myöskään sitä kommentaattoria mielessäsi, äläkä mitään mitä olet oppinut, vaan katso omaan puhtaaseen kokemukseesi ILMAN MIELEN KOMMENTTEJA!