Viittaat paljon olosuhteisiin. Suosittelen, että sinun eikannata tehdä hetkeen mitään suuria muutoksia opiskeluiden tms. Jos haluat haluat tietää, mikä on totta, ja mikä ei. Tämän on monen, kuten itsenikin, kokemus. Tietysti tämä ei ole absoluuttinen sääntö, vain suositus. Jos jotain tapahtuu itsestään niin sitten tapahtuu.
Mieti hetki. "Minäkuva" elää kokemuksista ja omistamistesta. Ihan rehellisesti puhuen - Haluaisitko kokea elämässäsi vielä jotain kokemuksia tai omistaa asioita ennen kuin katsotaan, mikä on totta ja mikä ei?
Esa
Moi,
noinhan se menee.
No, ainakin tajuan yhä selkeämmin, että ei ihan oikeasti ole olemassa muuta kuin tämä hetki. Vaikka kuinka raadan ajatellen että sitku oon tehny tän ja tän niin sitte on erilaista, joopa joo, ei mee niin. Ja että musta ei tule koskaan yhtään mitään. Ja vaikka kuinka luen sanomalehdistä joidenkin yrittäjien menestystarinoita ja tulee sellanen olo että jaa pitäiskö munkin tehä noin, niin nyt on vakiintumassa yhä lisää se tunne että EI. Se ei vaan koskaan toimi.
Huomaan yhä selkeämmin, että jos teen suunnitelmia jossain paskassa mielentilassa ajatellen että kyllä se on varmaan kivaa kuitenkin sitten myöhemmin, niin ei se oo. Ikinä. :D
Musta tuntuu että mun pitäis lopettaa mun opiskelut :( mutta se kauhistuttaa tosi paljon. Tai ainakin pitää tauko niist. Toisaalta oon melko varma että en voi ikinä mennä takas jos pidän sen tauon, hahahah.
Lisäks vituttaa ihan äärimmäisen paljon just nyt olla täällä Singaporessa, koska asun kampuksella ja oon koko ajan ympäröity pänttäävillä kiinalaisilla ja tolla edellämainitulla mainospropagandalla... ja se mitä oikeesti haluaisin tehdä eli LIIKKUA on aika vaikeeta koska ihan ta-jut-to-man kuuma ulkona ja liikuntakeskukset hullun hintasia. No joo kaikki on oikeasti ihan hyvin. Tahtoisin vaan palata jo takas Suomeen ja asettua sinne, just nyt mulla ei oo kotia missään. Vaiks tiän että koti on oikeasti mielentila, niin mä haluan silti asua pysyvästi jossain kaupungissa ja pysyvästi jossain asunnossa (oon muuttanu viimesen viiden vuoden aikana seitsemän kertaa).
Yks tosi hyvä juttu muuten tapahtu. Mun äiti joutu sinne mielisairaalaan pari viikkoo sit ja se oli saanu purettua päätään siel oikein kunnolla, meillä oli tosi hyvä keskustelu tänään ja se sano että enää se ei aio juosta karkuun kun on aika puhua vaikeista tunteista... nyt on paljon kevyempi olo :)
