Selvä, hieno juttu! Oli ilo opastaa, ja olen täällä edelleen käytettävissä, jos haluat palata asiaan myöhemmin kun sinulla on enemmän aikaa!

Hei, mitä kuuluu? Haluatko jatkaa?

Ei hätää, selkeyden ja sekaannuksen vaiheiden vaihtelu kuuluu asiaan. Yritä olla panematta edes hämmennykselle ja levottomuudelle vastaan, anna niiden vain olla, niin saatat huomata selkeyden tulevan itsestään. "Plop"-harjoitus voi myös auttaa katkaisemaan ajatusmyllyn jauhannan ja tuomaan selkeyttä ...

Ja tarkistan vielä, että ymmärrän nämä oikein:

Minä-ajatuksella tarkoitetaan ajatusta "minä" ja sitä tarinaa, joka siitä ajatuksesta seuraa. Samalla tavalla kuin vaikkapa aurinko-ajatuksesta seuraa tarinoita auringosta. Minä-ajatus on siis sekä sana että tarina.

Ja kun olemassaolon tunteelle ...

Nyt on kirkastunut se, että "minä"-sanalla ei ole mitään tekemistä tämän minä-kokemuksen kanssa. Jotenkin ymmärsin sen syvemmällä tasolla. Tai jos ajatuksessa on sana "minä", ei se oikeasti viittaa "minuun". Tämän voi varmasti huomata selkeämminkin mutta ainakin vähän selkeämpää nyt. Tällainen ...

Hei,

pahoittelen, että annan kuulua itsestäni vasta nyt, olen ollut kiireinen tällä viikolla. Viestissäsi on paljon asiaa ja haluan vastata sinulle kunnolla, mutta kyennen siihen viimeistään vasta viikonloppuna.

Voit sillä välin jatkaa ajatusten ja toiminnan tarkkailua yrittämättä varsinaisesti ...

Hei, pystyn kirjoittelemaan seuraavan kerran kunnolla vasta ensi tiistaista lähtien. Voit kirjoittaa tänne sillä välin, ja vastaan heti kun pystyn. Palaillaan siis ensi viikolla asiaan!

Hyvä!

Kokeile palata aikaisempaan harjoitukseen katsomaan maailmaa ikään kuin lapsen silmin, ilman leimoja. Yritä katsella asioita ikään kuin et tietäisi, mitä ne ovat. Havainnoi maailmaa ja sano mielessäsi "plop" kun ajatukset syöksyvät leimaamaan ja tarinoimaan.

Yritä kokea oma olemisesi samaan ...

Olen jatkanut. Tämähän helpottaa elämää tosi paljon, ikävät ajatukset voi vain ohittaa katsomalla mistä ne tulivat. Vaikea ottaa ajatuksia kovinkaan vakavasti, jos ne eivät kerran tule mistään. Tosi mielenkiintoista!

Hyvä!



Pitäisi. Mutta ajatus voi kuitenkin joskus edeltää toimintaa, eikö ...

Hyvä, jatka vain niin kauan kunnes selviää, tarvitaanko tekemiseen todella "minää" vai ei.



Ehdin kokeilla tätä pari kertaa, käsi ei liikkunut ajattelulla, siihen tarvittiin tekemistä. Ja toisaalta tekemiseen ei tarvita ajattelua. Tai siis jos kävelen, en ajattele kumman jalan nostan seuraavaksi ...

Päätin pari tuntia sitten (tai siis tuli sellainen idea, ajatus, nyt tuntuu tyhmältä kirjoittaa minä-muodossa), että katson voinko toimia ilman "minää". Että jumitunko silloin vain paikalleni makaamaan. Mutta toimiihan tämä näinkin! Tuli syötyä ja niin edelleen, vaikka ajatukset vain tulivat ja ...

Eli "minä" on vain ajatus, joka toistuu lakkaamatta. Samalla tavalla, kuin taustalla on koko ajan ajatuksia siitä, missä maassa ollaan, mikä aika vuorokaudesta on jne. Ne ajatukset ovat päällä lakkaamatta, etten vain menisi iltapäivällä nukkumaan. Ajatus "minästä" on vain monimutkaisempi.

Mietin ...

Taisin päästä eilen hetkeksi kiinni siitä, että näkeminen vain tapahtuu. Olin aika poikki ja kummallisessa mielentilassa ja sitten kaikki näytti erilaiselta. Minun ei tarvinnut tehdä näkemistä ollenkaan, todellisuus vain näkyi. Ja se oli jotenkin selkeämpi ja todellisempi. Ja näkeminen ei ollut ...

Tunteesta tekee "minun" se, että tuntuu että on "minä", joka tuntee sen tunteen. Ja jos tunteminen on samanlaista kuin näkeminen ja kuuleminen, että se vain tapahtuu eikä sen eteen tarvitse tehdä mitään (en ole ihan vielä tajunnut tätä), eli ettei tunteita tarvitse erikseen tuntea jotta ne olisivat ...

Tiskasin tänään ärsyyntyneenä ja hetkeksi se ärsyynnys oli jotenkin erillinen tunne, tai se ei kuulunut mihinkään. Se oli vain tunne, sellainen pilvi, jotenkin irrallaan minusta ja eikä minua haitannut, että se oli olemassa. Ja sitten kaikki tunteet olivat taas minun.


Hyvä! Tätä onkin syytä ...