Hei,
Muutama viikko on mennyt ja olet päässyt tunnustelemaan uudesta näkökulmasta elämää.
Mitä kuuluu?

Tässä vielä LU:n prosessin "viimeiset kysymykset". Vastaa niihin huolella ja kattavasti (pitkähkösti, niin että ajattelusi tulee vastauksista näkyviin) sen mukaan miten tällä hetkellä näet ja koet. Sen jälkeen pyydän muita oppaita vilkaisemaan tätä ketjua ja he saattavat vielä kysyä sinulta jotain ...

Miltä se tuntuu kun näkee minän ajatukseksi ja ymmärtää ettei sitä ikinä ollutkaan?
Onko jotain henkilökohtaista?

Onko erillistä minää, toimijaa olemassa?

Mikään ei ole pysyvää ja lopullista. Entäpä jos halvaantuisin tai loukkaantuisin pahasti. Osa minua ei kuolisi vaan kehoni muuttuisi. Ei, se ei siis voi olla minä. Ja sittenkin voisin ehkä parantua tai jonkun ruumiinosan voi korvata vaikkapa proteesilla.
Totta!
On hyvä miettiä asiaa esimerkiksi ...

Mainiota pohdiskelua!

Ok eli valintaa ei ole vaikka välillä siltä tuntuukin. Jotain tulee valituksi ja sen jälkeen mieli lähtee perustelemaan sitä.
Kuulin kerran hyvän opin: " sydän/intuitio ei ikinä perustele, mieli taas selittelee ja pyörittelee"

Entä kehosi? Onko kehosi Sinä?
Tai mikä se sinä ...

Onko järkevämpää antaa mielen vai kelata noita kuvitteellisia tapahtumia (esim. keskutelu jonkun ihmisen kanssa, joka tuskin ikinä tulee tapahtumaan) vai pyytää sitä hiljenemään? Tai olisiko järkevää keskittää huomio johonkin mitä voi kokea tässä hetkessä?
Olet todnäk viettänyt niin monta vuotta ...

Olenko edes erillinen tästä maailmasta? En taida olla. Vapauttavaa huomata, että on oikeasti aika pieni ja mistään mitään tietämätön. Oman epätäydellisyyden myöntäminen ja hyväskyminen vapauttaa kummasti erilaisilta pohdinnoilta ja egon suojelulta. En tarvitse sitä suojamuuria peittämään ...

On kyllä kummallista miten ihminen jättää huomioimatta monia, monia tuntemuksia. Ihan kuin niitä ei olisi olemassakaan ennen kuin kiinnittää oikeasti huomiota.
Mikä syy tähän toimintaan on? Minkä takia ihminen ei huomaa näitä tuntemuksia?

ei löytynyt mitään ERILLISTÄ minää. Löytyi ennemminkin ...

Sitä on jo nuoresta asti samaistunut kehoonsa ja siihenhän ulkoinen maailma näyttää "minän" määrittelevän.
Kukaan ei ikinä ääneen lähde kyseenalaistamaan oletko sinä kehosi. Miksi ei? Ei ole tarvetta kun näyttää siltä että kaikki elävät tyytyväisinä (ja meinasin todeta onnellisina, mutta en nykyään ...

Pahoittelut kun vastaamiseni ovat siirtyneet!
Nyt olen taas tietokoneen äärellä ja mahdollisuus sujuvampaan kommunikointiin.

Tässä hetkessä minua hämmentää se, että en osaa jäsennellä ajatuksia "minusta" ollenkaan. Kuten huomaat ylläolevasta ajatussotkusta. Mieli poukkoilee paikasta toiseen ...

Miksi mulle tulee, joka kerta kun kirjoitan tänne jotakin, sellainen tunne, että et jaksa lukea tätä sotkua.. tai että eihän tästä varmasti mitään selkoa saa, onko tästä mitään hyötyä?

Tätä on ihana lukea kun tulee niin rehellistä tekstiä!
Kirjoita siis vaan rauhassa juuri sellaisia tekstejä ...

Hyvää pohdintaa!
Mieli luo vahvan tunteen erillisyydestä ja sallitaan se. Tarkoitus prosessissa on myös oppia Itsesi lisäksi ymmärtämään meille tuttua tarinakonetta, mieltä.

Nyt kun olet luonut listan asioista, joiden toivot muuttuvan prosessin myötä, siirrä ne syrjään ja tarkastele tulevia ...

Hyvä.

Kerro nyt mitä odotat tältä opastusprosessilta? Kirjoita mahdollisimman tarkkaan kaikki odotuksesi siitä, mitä ja miten vapautuminen muuttaisi elämässäsi ja millaista se olisi?

Hei,
Voin toimia oppaanasi prosessin ajan.

Alla ohjeistusta jonka toivon että kuittaat hyväksyväsi:

- Vastaat esittämiini kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti oman tämänhetkisen kokemuksesi perusteella. Vain 100% rehellisyys auttaa. Se mitä olet lukenut aiemmin tai oppinut ei auta ...