Opasta kaivataan

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Opasta kaivataan

Postby Theedor » Tue Nov 20, 2012 10:54 am

Olen elänyt 35 vuotta siinä melko vakaassa uskossa, että kaikki mitä näen ja tunnen, on totta. Nyt olen kokenut pienen havahtumisen ja haluaisin tietää, onko minusta heräämään todellisuuteen.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Wed Nov 21, 2012 6:21 am

Hei Theedor

Hienoa että olet löytänyt tiesi tänne foorumille. Olen juuri vapautunut ja voin toimia oppaanasi mikäli niin haluat. Täällä LU:ssa aloitamme nämä dialogit käymällä muutama perusasiaa läpi alkajaisiksi. Toivon sinulta tämän opastusprosessin ajan seuraavia asioita:

- Vastaat esittämiini kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti oman tämänhetkisen kokemuksesi perusteella. Se mitä olet lukenut, oppinut tai kokenut aiemmin ei auta tässä prosessissa, vaan kyse on siitä, että katsot omaan kokemukseesi tässä hetkessä. Vain 100 % rehellisyys auttaa.

- Kirjoitamme molemmat pääosin vähintään kerran päivässä, kunnes yhdessä toteamme opastuksen päättyneeksi, minuuden fiktion läpinähdyksi. Olemme LU:ssa havainneet, että opastus toimii parhaiten kun yhteys on melko tiivis. Ilmoitetaan puolin ja toisin, jos tulee jokin este.

- Jätät muun "henkiseen etsintään" liittyvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi, jotta voit keskittyä tutkimaan pyytämiäni asioita täysipainoisesti. Voit palata niihin tämän opastuksen päätyttyä.

Jos nämä kuulostavatko sellaisilta, joihin voit sitoutua niin aloitetaan.

Kerro alkajaisiksi mitä odotat tältä opastusprosessilta? Kirjoita mahdollisimman tarkkaan kaikki, odotuksesi siitä, mitä ja miten vapautuminen tästä harhasta muuttaisi elämässäsi ja millaista se olisi? Kerro myös henkisen etsintäsi taustasta.

- Päkä -

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Re: Opasta kaivataan

Postby Theedor » Wed Nov 21, 2012 5:10 pm

Hei!
Mukavaa, että opas vapautui näinkin lyhyen odottelun jälkeen!

En oikeastaan osaa kovin tarkkaan sanoa, mitä odotan tältä prosessilta. Lienee parasta aloittaa etsintäni historiasta, joka on, jollei muuta, ainakin lyhyt.

Sain minulle tärkeältä ihmiseltä vajaat pari kuukautta sitten Anthony De Mellon luennoista toimitetun kirjan Havahtuminen. Kirja teki minuun hyvinkin suuren vaikutuksen, sillä olen periaatteessa ollut kiinnostunut "henkisistä" asioista jo kauan, mutta olen aina törmännyt omaan vastustukseeni. Olen siis pitänyt humpuukina, että elämässä voisi olla mitään muuta kuin se, minkä näen, tunnen ja koen.

"Havahtuminen" kuitenkin havahdutti minut. Ei tietenkään herättänyt unestani, mutta sai minut (edelleen vain älyllisellä tasolla) miettimään, että olen todellakin koko ikäni kuvitellut olevani se epäonnistumisen pelon, keskeneräisyyksien, muiden ihmisten mielipiteiden ja hyväksynnän hakemisen muovaama teos, joka minua katsoo peilistä. Olen siis käyttänyt tähänastisen elämäni (usein aika huonolla menestykselläkin) miellyttääkseni muita ja muuttaakseni itseäni jatkuvasti sellaiseksi, että voisin olla muille sopiva ja hyväksyä itseni. Koskaan en ole onnistunut sellaiseksi muuttumaan, ja "Havahtumisen" luettuani luulen älyäväni, että sillä pelillä jatkaessani ajaudun koko ajan pahempaan solmuun.
"Havahtumisen" jälkeen luin vielä Yrjö Kallisen kirjan "Tässä ja nyt" sekä pintapuolisesti Eckhart Tollen "Harjoituksia läsnäolon voimasta". Lisäksi olen käynyt yhden pitkän ja hyvän keskustelun vanhan kaverini kanssa, joka on ollut tällä tiellä jo useampia vuosia. Hän suositteli tutustumaan tähän sivustoon.

Siinäpä siis lyhykäisyydessään etsintäni historia. Ja nyt niihin odotuksiin!

En tosiaan osaa sanoa tarkasti, mitä odotan. Lukemieni tekstien ja käymieni keskustelujen pohjalta luulen, että tavoitteeni olisi edes hetken pystyä elämään "tässä ja nyt". Se tuntuu olevan minulle todella hankalaa. Olen oikeastaan tiedostanut tämän hetkessä elämättömyyteni jo ainakin useampia vuosia ja salaa mielessäni ihmetellyt, miksi päässäni aina liikkuu jotain "vääriä" ajatuksia, kun pitäisi vaikkapa osata nauttia jostain konsertista tai muusta hienosta elämyksestä. Tämä rajoitus on vaikeuttanut myös ihmisten kanssa seurusteluani. Ajattelen lähestulkoon lakkaamatta, miten minun "pitäisi" käyttäytyä ollakseni jotenkin parempi ihminen ja sitten häpeän, etten osaa käyttäytyä omalla, luonnollisella tavallani - jota en väitä kyllä tuntevani.

Oletan (tämä lienee vahvin sana, jota tässä yhteydessä uskallan käyttää), että tämän prosessin myötä voisin päästä irti tästä jatkuvasta päässäni käytävästä dialogista, joka ei ole tähän mennessä vienyt minua mihinkään.
Valitettavasti olen sen verran luupäinen kaveri, että varmasti kuvittelen tunnelin päässä kajastelevan myös jonkinlaisen valaistumisen kokemuksen, jonkun uskomattoman ykseyden ja harmonian tunteen. Ja myönnän, että olisihan se hienoa! Vaan jonkun vanhan zen-jäärän mukaanhan valaistuminen on kutakuinkin sitä, että nostaa vettä ja kantaa puita. Jos näin on, niin hyvä! Olen valmis siihenkin.

Tärkeimpänä odotuksena minulla olisi siis, että pääsisin eroon minua kuluttavasta tavastani murehtia menneitä ja huolehtia tulevia silloin, kun epäilemättä kannattaisi vaikka katsella ympärilleen tässä hetkessä.
Minussa on varmasti sata kerrosta erilaista vastustusta ja vastustuksen vastustusta, mutta olisin todella iloinen, mikäli ryhdyt opastamaan minua sinne, minne tämä tie nyt onkaan viemässä. Voi olla, että olen kuvitellut koko homman ihan väärin - mutta senhän saan selville vain astumalla askeleen kerrallaan ja katsomalla, mihin päädyn.

Minulle nuo ehdottamasi säännöt sopivat hyvin. Jätän mielisuosiolla muut henkisen elämän haeskelut pois tämän prosessin ajaksi. Kysyisin kuitenkin, onko ihan klassinen filosofia soveliasta luettavaa tässä vaiheessa? Kirjastosta lainaamani Johdatus filosofiaan odottelee lukuvuoroaan... Uskallanko tarttua siihen?

Teen tällä hetkellä kirjoitustyötä, joka ajoittain voi viedä paljonkin aikaa. Uskoisin kuitenkin pystyväni vastaamaan ainakin kerran päivässä. Jollen, pyrin aina ilmoittamaan vähintäänkin jotain!

Toivottavasti katsot, että matka voi alkaa!

-T-

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Thu Nov 22, 2012 12:28 pm

Kiitos, että kerroit etsintäsi historiasta ja odotuksistasi. Vaikka odotuksesi olivatkin hyvin maltilliset, niin tässä prosessissa on erittäin tärkeää että et odota jotain tapahtuvaksi. Tosiasia on että emme voi tietää mitä tapahtuu, se on ainut asia mitä voimme oikeasti tietää. Ole niin paljon kuin mahdollista avoin uudelle koko tämän prosessin ajan.

Millaisia ajatuksia tai tunteita herää jos sanon, ettei 'minää' ole konkreettisena ja erillisenä yksikkönä olemassa missään muodossa eikä ole koskaan ollutkaan? Ei ajattelijaa, näkijää, tuntijaa, kuulijaa, havaitsijaa? Jos sanon, että on vain elämää, jossa tapahtuu erilaisia prosesseja, muttei ketään kenelle ne tapahtuvat? Avaa tämän herättämiä tuntemuksia. Tässä ei ole oikeita tai vääriä vastauksia, vain rehellisyys kokemuksesta on 'oikein'.

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Re: Opasta kaivataan

Postby Theedor » Thu Nov 22, 2012 2:05 pm

Väittämä kuulostaa aika radikaalilta. Tähän asti olen kuitenkin elänyt koko elämäni (ainakin niin kauan kuin muistan) nimenomaan omana, erillisenä olentonani ja kokenut kaikki tunteet ja kokemukset itsessäni, oman pääni sisällä. Ja koska koko ajan kuulen pääni sisällä ajatuksia, olen tietenkin automaattisesti ollut varma, että jonkunhan niitä ajatuksia on ajateltava. Ja edelleenkin, vaikka yrittäisin ottaa ajatuksiini etäisyyttä ja tarkkailla niitä ikään kuin kauempaa, on olemassa joku itsen osa tai tietoisuuden taso, joka ottaa etäisyyttä ja tekee huomioita.

Se, että olisi olemassa vain elämää, jossa tapahtuu vain prosesseja ilman ketään, kenelle ne tapahtuvat, kuulostaisi äkkiseltään aika fyysiseltä mallilta. Fyysisessä mielessähän olemme samaa ainetta maailmankaikkeuden kanssa ja koostumme atomeista ja kvarkeista ihan samoin kuin aurinko, sammakot ja rantahiekkakin. Tässä mielessä ajatus itsen olemattomuudesta on tietysti helppo hyväksyä.

Vaikeampaa on hyväksyä se, ettei tätä nyt kirjoittamaani ajatusta ajattele kukaan. Eikö edes älyllinen, muistin ja kokemuksien kautta rakentunut ajatteluni osa-alue?

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Fri Nov 23, 2012 9:13 am

koko ajan kuulen pääni sisällä ajatuksia, olen tietenkin automaattisesti ollut varma, että jonkunhan niitä ajatuksia on ajateltava.
Tutkitaan onko se että pään sisällä kuuluu ääniä todiste "minän" olemassaolosta.

Tee seuraava harjoitus. Voit laittaa silmät kiinni jos haluat ja oikein keskittyä. Ole tarkkana mikä on seuraava ajatus? Odota niin kauan, että ajatus ilmaantuu. Ja nyt kun olet sen havainnut, mikä odotti ajatusta, oliko se ajatus joka odotti ajatusta? Vai oliko se jotain nimeämätöntä?

Tutki miten ajatukset syntyvät? Mistä ne tulevat? Minne ne menevät? Voitko varmasti tietää seuraavan ajatuksen ? Havainnoi ajattelua myös arjen keskellä, vaikka kaupassa käydessäsi tms. Miten ajattelu liittyy todellisuuteen ja aistihavaintoihin? Onko ajatukset totta?

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Re: Opasta kaivataan

Postby Theedor » Fri Nov 23, 2012 1:47 pm

Kutakuinkin tänne asti olen päässyt aiemmin lukemani avulla.
Ajatustestin tuloksena huomaan, että ns. älyllisten ajatusten ulkopuolella täytyy olla jokin toinen taso, joka odottaa ajatusta, jonka älyllinen ajattelu seuraavaksi tuottaa. En tiedä, mikä tuo toinen taso on. Näyttäisi kuitenkin, että älyllisellä ajattelulla siihen olisi mahdollista vaikuttaa. Tässä tapauksessa sen sai ainakin odottamaan seuraavaa ajatusta... Tai sitten seuraavaa ajatustani odottikin vain älyllisen ajatteluni toinen kerros. En ole varma.

Ainakin tietoisella, älyllisellä tasolla olen valmis hyväksymään sen, että järkeilemällä syntyneet ajatukset eivät ole kaikki, mitä on. Saattaa olla, että niiden ylä- tai ulkopuolella on jokin nimeämätön taso, jonka toiminta ei kuulu pääni sisällä samanlaisena äänenä kuin järkeilyn tasolla tapahtuva ajattelu.

Olen yrittänyt muutaman viikon ajan tutkailla ajatteluani aina kun suinkin olen muistanut. Olen yrittänyt tarkkailla, mitä ajatuksia mieleeni tulee ja miettinyt, miksi juuri niitä ajatuksia tulee. Miettimällähän siihen ei vastausta taida saada. En todellakaan tiedä, mistä ajatukset tulevat, saati sitten minne ne menvät. Kertoisiko se nyt sitten jotain niiden olemattomasta luonteesta? Seuraavaa ajatusta en läheskään aina tiedä etukäteen enkä välttämättä voi vaikuttaa siihen edes yrittämällä. Ajatukset tulevat aikalailla omia aikojaan ja pyörivät melko vapaasti siellä, missä tahtovat.

Ulkopuoliset aistihavainnot tuntuvat kyllä vaikuttavan ajatuksiin. Bussin nähdessäni minä ajattelen bussia. Mieleeni tulee asioia, joita busseista tiedän. Muistan, että niissä on usein täyttä. Tiedän, että minun on maksettava matkani jne. Ehkäpä tarkemmin sanottuna en bussin nähdessäni niinkään ajattele bussia, vaan niitä tunteita ja muistikuvia, joita minulla busseista on. Ja tietysti sama juttu myös ruokakaupassa tai hautausmaalla. Tai jos tunnustelen kädessäni appelsiinia, minä ajattelen, mahtaako appelsiini olla kypsä, eli vertailen sitä mielessäni aiemmin tunnustelemiini ja maistamiini appelsiineihin. Vaikuttaisi siis ehkäpä siltä, että aistihavainnon ja ajatuksen välillä on vielä jokin muistiulottuvuus.

Ajatukset eivät uskoakseni ole totta. Ainakaan sen enempää kuin unet. Ja uniahan emme ole tottuneet pitämään todellisuutena (minä en ainakaan pidä). Ajatuksia voi kyllä johtaa ympäröivästä maailmasta aistihavaintojen kautta, mutta ne ovat väistämättä värittyneitä ajattelijan aiemman kokemuksen, odotusten ja arvomaailman mukaan.

-T-

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Fri Nov 23, 2012 4:35 pm

Seuraavaa ajatusta en läheskään aina tiedä etukäteen enkä välttämättä voi vaikuttaa siihen edes yrittämällä. Ajatukset tulevat aikalailla omia aikojaan ja pyörivät melko vapaasti siellä, missä tahtovat.
Niin kuin huomasit emme voi hallita ajatuksia ne nousevat jostakin ja palaavat taas jonnekkin, niistä ei ole tarkoitus päästä eroon. On aivan luonnollista että ajatuksia nousee, niin kuuluukin. On tarkoitus nähdä, että mitä ajatukset ovat, kun tämän on nähnyt omassa kokemuksessaan, ajatukset eivät enää hallitse, mutta ajattelu on hyvä työkalu ihmisenä ollessa kuten oikea käsi.
aistihavainnot tuntuvat kyllä vaikuttavan ajatuksiin. Bussin nähdessäni minä ajattelen bussia. Mieleeni tulee asioia, joita busseista tiedän. Muistan, että niissä on usein täyttä. Tiedän, että minun on maksettava matkani jne.

Kuvasit tässä hyvin miten mieli nimeää, kommentoi, analysoi, luokittelee, kertoo tarinaa, yms. On kuitenkin kaksi maailmaa: suora kokemus ja kokemuksen kuvailu eli nimeäminen. (Tämä on tärkeä nähdä) Toinen on totta ja toinen yrittää olla. Nämä maailmat eivät koskaan kosketa toisiaan. Tarkastele tätä eroa seuraavan aistidata harjoituksen avulla.

Pysähdy. Tutki aistejasi (näkö, kuulo, tunto, maku, haju) yksi kerrallaan ja kirjoita mahdollisimman tarkkaan:
-millaista "raakadataa", millaisia aistimuksia ilman mielen tulkintoja, ilman nimeämistä kukin aisti puhtaimmillaan välittää?
-onko kyseisen aistin välittämässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän olemassaolosta? Pystytkö aistimaan "minää"?

Kirjoita jokaisesta aistista erikseen. Tee tämä huolella, kaikessa rauhassa olen lauantain pois koneen ääreltä. Käytä tutkiskeluun esim. vartti jokaista aistia kohti, syvenny aistimukseen todella ja kirjoita sitten mitä havaitsit.

Luota omaan kokemukseen.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Sun Nov 25, 2012 6:50 pm

Hei Theedor,

Mitä kuuluu?

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Mon Nov 26, 2012 6:39 pm

Hei! Kaikki hyvin?

Tämä prosessi voi herättää kaikenlaisia tunteita ja ne ovat aika yleisiäkin, tärkeää on kuitenkin, että et pidä liian pitkää taukoa vastauksissasi. Kerro tuntemuksistasi oli ne sitten mitä tahansa.

- Päkä -

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Re: Opasta kaivataan

Postby Theedor » Tue Nov 27, 2012 4:35 pm

Hei!

Kaikki hyvin! Pahoittelen, että tuli näin pitkä tauko vastaamiseen. Tuli kaadettua vettä läppäriin ja tulevat tuholaismyrkytyksetkin teettävät ylimääräistä työtä... Pakko myöntää, että tuli siinä arvotettua tilanteita hyvinkin voimakkaasti ja ilmituotua aatoksia voimasanoinkin.

Minun täytyy perehtyä tuohon antamaasi tehtävään nyt ajan kanssa, ja palaan toivottavasti viimeistään huomenna asiaan. Tehtävä vaikuttaa mielenkiintoiselta. Enpä voi väittää, että olisin vielä yrittänyt tällaista koetta. Luulen olevan minulle myös hankalaa päästää irti mieleni tulkinnoista ja kokea aistihavainnot vain aistihavaintoina. Mutta yritetään!

-T-

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Wed Nov 28, 2012 6:34 am

Ok, huomiseen.

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Re: Opasta kaivataan

Postby Theedor » Wed Nov 28, 2012 11:08 pm

Tämä olikin todella haasteellinen homma... En oikein tiedä, kuinka kauas kokemuksen kuvailusta pitäisi päästä, että pääsisi "suoraan kokemukseen". Ja varsinkin, että kuinka pitkälle tässä tehtävässä on tarkoitus edeta. Yrittäessäni katsoa vaikkapa liikennettä autotiellä näin siinä väen väkisinkin "autoja", "ihmisiä", "asfalttia" jne. En siis mitenkään päässyt irti lähimainkaan kaikista "mielen tulkinnoista" ja ajattelun sekä opitun kautta tulevista nimityksistä. Mutta arvelin, että jotain tässä on nyt koitettava, ja tämmöiselle tasolle pääsin. Alla kuvailuja tunnoistani aisti kerrallaan:

Näkö: Kuten yllä jo totesin, on puhtaita näköaistimuksia todella vaikeaa erottaa niitä kommentoivasta, nimeävästä ja tulkitsevasta ajattelusta. Mutta jos oikein yritin (ja vähän järkeilin), päädyin siihen, että näköhavainnot kertovat siitä, että edessäni on jotain, joka minun pitää kiertää. Tai että joku liikkuu. Joku on vaakasuorassa, joku pystysuorassa. Näen eri värejä, erikokoisia asioita. Jotain pidän miellyttävämpänä värinä kuin jotain toista - mutta siinä taidan jo arvottaa asioita... Jos en yhtään pystyisi nimeämään asioita, olisi näköhavaintoni varmaan sama kuin katsoisin kaleidoskooppiin.

Kuulo: Kuulon kanssa on sama kuin näönkin. On äärimmäisen vaikeaa antaa kaiken vain kuulua, ilman että yrittäisi jatkuvasti selittää kuulemansa äänet. Jonkun ohiajavan auton ääntä pidän liian voimakkaana. Junan kiskojen kolinasta tulee mieleeni lapsuuden junamatka... Mutta taas: jos vain kuuntelen, enkä yritä keskittyä mihinkään, kuulen vain ääniä. Eri voimakkuuksia, jotkin korkeita, jotkin matalia. Jokin ääni miellyttää, joku särähtää korvaan (taas tulkintaa?). Ilman mieleni/ajatusteni antamia selityksiä äänet muodostavat melkoisen kakofonian - tai mikseipä tietysti yhtä hyvin harmoniankin.

Tunto: Jostain syystä tuntoaistit eivät yhtä selkeästi herätä muistoja ja mielipiteitä kuin kaksi edellä mainittua aistielämystä. Jos istuessani keskityn vain tuntemaan, tunnen tietenkin lähinnä paineenvaihteluita eri osissa ihoani. Sitä kai, noin koulussa opitun mukaisesti, ovat kehon ulkopuolelta tulevat tuntoaistimukset. Paremmin kuin kuulon ja näön kanssa, voin tuntoni avulla tuntea myös sisäisiä tiloja. Tunnen, että selkää kivistää vähän. Tunnen, miten ilma pullistaa keuhkojani, kun vedän henkeä. Tunnen hampaani kieltä vasten. Vaatteet koskettavat ihoa, penkki tuntuu kovalta. Mutta mitä näistä aistimuksista mahtaisi jäädä jäljelle, jollen tietäisi, mistä ne tulevat? Varmasti jotain - varmasti jopa kaikki. Mutta niistä muodostuisi jälleen tila, jota minun on miltei mahdotonta kuvitella. Varmaan olen ollut sellaisessa tilassa heti syntymäni jälkeen.

Maku: Jos maistan jotain, se maistuu happamalta, makealta, suolaiselta. Maku tuntuu kielessä, poskissa ja kurkussa. Jälleen on niin, että joku maku on parempi kuin toinen. Jälleen jokainen makuaistimus herättää minussa jonkun kuvailun, luokittelun, muiston... Jos laitan suuhuni paahdettuja seesaminsiemeniä, ne maistuvat minusta juuri siltä. En osaa kuvitella tuota makua ilman tietoa siitä, mitä se on. Tietysti makuaistimus on, vaikken osaisikaan sitä kuvailla. Varmaankin voisin maistaa jotain, jota en ole ennen maistanut. Silloinkin miettisin, mitä makua tuon tuotteen maku eniten muistuttaa. Miettisin, onko se miellyttävä maku vai ei. Pelkkä makuaisti - jälleen totean, etten osaa erottaa puhdasta makuaistia kaikesta makuun liittyvästä, joka mielessäni pyörii.

Haju: Tähän lyhyesti vain, että hajun kanssa on pitkälti sama jutuu kuin maunkin. Ainoastaan sillä erotuksella, että se toimii etäältä. Muutenkin aistin kanssa on sama juttu kuin muidenkin: en saa siitä irrotettua mieleni liimaamia värityksiä ja kuvailuja.
-onko kyseisen aistin välittämässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän olemassaolosta? Pystytkö aistimaan "minää"?
Vastaan, että en pysty aistieni perusteella löytämään minääni, muuten kuin järkeilemällä ja kokoamalla kaikesta oppimastani ja muistamastani jonkinlaisen kokonaisuuden, jossa aistimukseni ovat jossain suhteessa toisiinsa.
En pysty aistimaan "minää". En ole varma siitä, mihin nämä aistimusteni herättämät tunteet ja mielikuvat muodostuvat. Aivot lienee se biologinen selitys. En oikein osaa sanoa tähän muutakaan.

En tiedä, kohdistinko huomioni ollenkaan siihen, mitä tarkoitit. Mahdoinko ymmärtää tehtävän oikein? Mutta tällaiseen nyt tuli aikaa käytettyä. Varmaan se ei mennyt täysin hukkaan, vaikka olisinkin ymmärtänyt homman väärin.

-T-

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Thu Nov 29, 2012 11:46 am

Ole huoleti mikään oleellinen ei katoa vaikka sitä katsommekin!! Autot ja ihmiset liikkuvat jatkossakin siellä tiellä.

Ei ole tarkoitus päästä eroon ajatuksista vaan NÄHDÄ että on kaksi eri asiaa 1 on puhdas aistimus eli puhdas havainto ja 2 on asian luokittelu/nimeäminen/tarina nähdystä tai kuullusta asiasta. Meidän tarkoitus on uppoutua yhä syvemmin tähän puhtaaseen kokemukseen, puhtaaseen aistimuseen ennen mielen väliintuloa, ennen nimeämistä.

Älä yritä järkeillä onnistuitko/onnistutko tehtävässä. Luota prosessiin, luota omaan puhtaaseen kokemukseesi.
Niin kuin tässä huomasit - kuuluu vain ääniä, ei esimerkiksi että kuulen auton käynnistyvän. Hyvä. Samalla tavalla jokaisen aistin kohdalla on puhdas aistimus, ilman kommenttia siitä mitä se on, uppoudu vielä tähän. Tutki vielä puhdasta aistimusta samalla tavalla kuin seuraavassa toteat "jos vain kuuntelen...." , vain katso, vain tunne .....
jos vain kuuntelen, enkä yritä keskittyä mihinkään, kuulen vain ääniä. Eri voimakkuuksia, jotkin korkeita, jotkin matalia. Jokin ääni miellyttää, joku särähtää korvaan (taas tulkintaa?). Ilman mieleni/ajatusteni antamia selityksiä äänet muodostavat melkoisen kakofonian - tai mikseipä tietysti yhtä hyvin harmoniankin.
...hmm eikö olekkin mielenkiintoista, että emme pysty aistimaan "minää" vaan se on järkeilyn tuoma tulos?
en pysty aistieni perusteella löytämään minääni, muuten kuin järkeilemällä ja kokoamalla kaikesta oppimastani ja muistamastani jonkinlaisen kokonaisuuden, jossa aistimukseni ovat jossain suhteessa toisiinsa.
En pysty aistimaan "minää". En ole varma siitä, mihin nämä aistimusteni herättämät tunteet ja mielikuvat muodostuvat. Aivot lienee se biologinen selitys. En oikein osaa sanoa tähän muutakaan.

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Re: Opasta kaivataan

Postby Theedor » Thu Nov 29, 2012 10:48 pm

Aloitetaanpa tällä kertaa tunnosta, joka jostain syystä tuntuu näistä ehkä helpoimmalta. Siis:

Tunto - tunnen jatkuvasti jotain. Osa tuntemuksista, aistimuksista, on lähtöisin sisältäni. Johonkin kohtaan sattuu hieman. Toisissa kohdissa tuntuu vain jotain kevyttä, ilman liikettä. Johonkin paikkaan kohdistuu enemmän painoa, johonkin vain vähän. Jokin kosketus on liian kovan tuntuinen ja siitä tekisi mieli vetäytyä. Liikkuessani tuntoaistimukset vaihtavat hieman paikkaa. Iho reagoi eri kohdilla eri asennoissa ollessani. Tunnen ilman virtaavan sisään ja ulos. Joissakin kohdissa tunnen enemmän lämpöä kuin toisissa. Tuntoaistini muodostaa kokonaisen pinnan, joka reagoi eri tavalla miltei joka hetki.

Haju - hajuaistini ei ole kovin aktiivinen joka hetki. Kun keskityn siihen, huomaan paremmin, että haistan koko ajan jotain. Jokin tuoksu on miellyttävä, sitä haluaa haistaa syvempään. Yleensä hajut ovat mietoja, jossain betoniportaikossa haju on erilainen kuin avoimen tien varressa. Jotkut hajut tulkitsen pahoiksi, ihan automaattisesti. Hajuja ja tuoksuja ei tule rekisteröineeksi kovinkaan usein, jolleivät ne joko miellytä tai inhota. Hyvää tuoksua on mukava hengittää ja antaa sen ikään kuin valua nenästä sisään.

Maku - tätä testiä varten maistan erilaisia ruokia ja juomia. Ne maistuvat erilaisilta. Eri maut tuntuvat erilaiselta kielellä, poskissa ja kurkussa. Pidän joistakin mauista. Osa saa silmäni siristelemään. Maut tuntuvat melkein kuin leviävän suuhun ja kun johonkin makuaistimukseen keskittyy, se täyttää mielen melkeinpä kokonaan. Aistimus ikään kuin laajenee, kun siihen keskittyy - ehkäpä sitä katselee lähempää... Joihinkin makuihin tekee mieli jäädä kiinni pitemmäksikin aikaa ja antaa niiden vaikuttaa ympäri suuta. Kun maistan peräkkäin useampia erilaisia makuja, ne tulevat toistensa päälle ja makukokemus ehkä syvenee.

Kuulo - ääntä kuuluu jatkuvasti. Ääniä on vaimeita, jotka jatkuvat koko ajan. Jotkin äänet nousevat ja katoavat sitten. Kuulen lyhyitä, teräviä ääniä, huminaa. Korkeita ja kovia ääniä kavahdan aina. Matalat, pitkäkestoiset äänet tuntuvat tunkeutuvan syvemmälle mieleen. Kun pelkästään kuuntelen ympäristöäni, äänet tuntuvat voimistuvan. Erotan niitä enemmän, useampi erillisiä, mutta silti ne muodostavat yhtenäisen maton. Kun äänet eivät ole kovin voimakkaita, on miellyttävää kuunnella kaiken soivan sekaisin ja päällekkäin.

Näkö - tämä aisteistani ehkäpä kaikista tehokkaimmin ajatusten kontrolloima... Huomaan, että parhaiten pääsen irti aivojeni esittämistä nimistä näköihavainnoilleni siten, etten katso mitään kohdetta tai asiaa pitkään, tai sitten niin, että ajattelen jotain muuta kuin näköaistimuksiani. Silloin pääsen hetkittäin tilaan, jossa näkemäni asiat hukkaavat hetkeksi muotonsa ja merkityksensä ja muuttuvat vain eri valoisuuksien, värien ja kuvioiden muodostamaksi kankaaksi, jolla jotkin asiat joskus liikkuvat, joskus eivät. Näköhavaintoni kertovat, että tuossa on valoisaa, tuossa pimeää - tai ehkeivät sittenkään, ehkäpä mieleni nimeää näkemäni pimeäksi tai valoisaksi. Kaikki näkemäni on kuvia. Kuvat vaihtuvat ja liikkuvat, riippuen siitä, liikunko itse tai liikkuuko jokin näkökentässäni. Jotkin näkemäni asiat voivat tehdä jopa pahaa silmille. Liian kirkkaita asioita ei voi katsoa. Pimeässä taas näen vain jotain värillisiä, leijailevia pisteitä ja juovia. Ovatko ne sitten näköhavaintoja vai kuvitelmaa? En tiedä.

Näihin asioihin täytyy keskittyä jatkossakin, kunhan aikaa riittää ja pääsen töiltäni pois koneen äärestä. En taida päästä kovin helpolla irti mieleni antamista nimistä ja määritelmistä aistimilleni asioille.

-T-


Return to “Suomeksi”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 0 guests