Etsin opasta

User avatar
Mirella
Posts: 23
Joined: Fri Sep 07, 2012 2:51 pm

Etsin opasta

Postby Mirella » Fri Sep 07, 2012 6:11 pm

Olen 29 vuotta täyttävä nainen. Olen sairastanut masennuksen kahdesti, viimeksi kaksi vuotta sitten. Tuolloin päätin että nyt kaikki muuttu, en jaksa elää loppuelämääni samaa rataa, peläten milloin maseenus taas iskee. Siispä päättyi parisuhde, työpaikka vaihtui, asunto vaihtui, monet harrastukset ja kunnianhimot jäivät taakse ja aloitin psykoterapian. Samaan aikaan aloin tutustua hengelliseen kirjallisuuteen. Luin Eckhart Tollea, Anthony De Melloa ja Neale Donald Walschia ja yritin saada heidän ajatuksistaan kiinni. Kokeilin myös jonkin aikaa zen-meditaatiota.

Viimeiset kaksi vuotta elämästäni on siis kulunut pääosin totuutta etsien. Haluan selvittää kuka minä olen ja mitä kaikki on. Aika ajoin saan ahaa-elämyksiä luettuani jotain kirjaa mutta kokemukset ovat ohimeneviä. Olen taistellut niin kovasti päästäkseni omasta tuskastani ja ahdistuksestani pois. Olen tarrautunut kirjoihin kuin hukkuva oljenkorsiin ja yrittänyt soveltaa oppeja suoraan omaan elämääni. Tämä on toiminut vaihtelevasti.

Kesällä ajauduin pitkään ja syvään riitaan ystäväni kanssa ja se ravisutti koko olemustani ja kaikkia uskomuksiani. Tunsin syvää vihaa vaikka kaikkien oppien mukaan viha on pahasta koska se vie energiaa ja blaa blaa. Väsyin yrittämiseen, väsyin taistelemiseen. Lopetin kaiken hengellisen ja filosofisen kirjallisuuden lukemisen ja haistatin pitkät koko prosessilleni. Huomasin olevani todella todella väsynyt etsimiseen. Väsynyt kaikkeen. Niin väsynyt että totesin olevani työkyvytön. Nyt olen (ainakin) kuukauden sairaslomalla. Ajattelin että aivan v&%#n sama vaikka makaisin sitten sängyssä ja katsoisin telkkaria koko lopun ikääni. En jaksa enää paeta omaa ahdistustani.

Sitten sain sähköpostin direct pathista....Jostain syystä kiinnostuin ja aloin lukea pdf-kirjaa eri ihmisten kanssa käydyistä keskusteluista. Huomasin että kirjan ihmisillä on hyvin samoja ajatuksia kuin minulla. Ajatus henkilökohtaisesta oppaasta alkoi kiinnostaa. Edelleen jatkan keskustelujen lukemista. Olen luopunut jo paljosta ja haluan tietää olisinko valmis luopumaan vielä enemmästä. Haluan ottaa selvää olenko valmis luopumaan minusta.

User avatar
mag
Posts: 464
Joined: Tue Jul 31, 2012 7:53 pm
Location: Finland
Contact:

Re: Etsin opasta

Postby mag » Fri Sep 07, 2012 9:39 pm

Mirella, voisin aloittaa opastusprosessin kanssasi, kuulostaisiko tämä hyvältä?
___________________________
Self-inquiry in Finland:
http://itsekyselijat.blogspot.fi/

User avatar
Mirella
Posts: 23
Joined: Fri Sep 07, 2012 2:51 pm

Re: Etsin opasta

Postby Mirella » Sat Sep 08, 2012 10:25 am

Se käy oikein hyvin. Kiitos ajastasi. Miten etenemme?

User avatar
mag
Posts: 464
Joined: Tue Jul 31, 2012 7:53 pm
Location: Finland
Contact:

Re: Etsin opasta

Postby mag » Sat Sep 08, 2012 10:28 am

Täällä LU:ssa aloitamme nämä dialogit käymällä muutama perusasiaa läpi alkajaisiksi. Toivon sinulta tämän opastusprosessin ajan seuraavia asioita:
  • vastaat esittämiini kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti oman tämänhetkisen kokemuksesi perusteella. Se mitä olet lukenut aiemmin ei auta tässä prosessissa, vaan kyse on siitä, että tutkit itse omaa havaintoasi tässä hetkessä. Teen kysymykset useimmiten vain viimeisimmän vastauksesi pohjalta, joten saatan kysyä samaa asiaa useamman kerran keskustelun edetessä, jos se tuntuu tarpeelliselta.
  • kirjoitamme molemmat pääosin vähintään kerran päivässä, kunnes yhdessä toteamme opastuksen päättyneeksi, minuuden fiktion läpinähdyksi. Olemme LU:ssa havainneet, että opastus toimii parhaiten kun yhteys on melko tiivis. Ilmoitetaan puolin ja toisin, jos tulee jokin este.
  • jätät muun "henkiseen etsintään" liittyvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi, jotta voit keskittyä tutkimaan pyytämiäni asioita täysipainoisesti. Voit palata niihin opastuksen päätyttyä.
Kuulostavatko nämä odotukset sellaisilta, joihin voit sitoutua?

Jos kuulostavat, voidaan aloittaa.

Kertoisitko mitä odotat tältä opastusprosessilta? Kirjoita mahdollisimman tarkkaan kaikki, hassutkin, odotuksesi siitä, mitä ja miten vapautuminen muuttaisi elämässäsi ja millaista se olisi?

Väitän, että mikään elämässä ei ole persoonallista. Mikä on todiste välittömässä kokemuksessasi, että olet olemassa persoonallisena olentona tässä ja nyt?
___________________________
Self-inquiry in Finland:
http://itsekyselijat.blogspot.fi/

User avatar
Mirella
Posts: 23
Joined: Fri Sep 07, 2012 2:51 pm

Re: Etsin opasta

Postby Mirella » Sat Sep 08, 2012 12:35 pm

Kiitos vastauksesta. Voin sitoutua mainitsemiisi asioihin. Aloitetaan siis.
Kertoisitko mitä odotat tältä opastusprosessilta? Kirjoita mahdollisimman tarkkaan kaikki, hassutkin, odotuksesi siitä, mitä ja miten vapautuminen muuttaisi elämässäsi ja millaista se olisi?
Olen jo lukenut muutamia opastuskeskusteluja ja muodostanut ehkä enemmänkin järkeen perustuvan ajatuksen siitä mitä minän illuusion läpi näkeminen voisi olla. Odotan että saan perehtyä syvällisesti omiin ajatusmalleihini ja että niitä kyseenalaistetaan ja ravistellaan. Odotan että samaistuminen omiin tunteisiini, ajatuksiini ja asenteisiini lakkaa ja että pystyn tarkastelemaan hahmoa nimeltä "Mirella" objektiivisesti. Odotan tietyllä tavalla epätietoisuuden lakkaamista. Jonkinlaisen varmuuden saamista siitä mikä on totuus. Ettei tämän jälkeen tarvitsisi enää kyseenalaistaa elämän perusasioita.
Väitän, että mikään elämässä ei ole persoonallista. Mikä on todiste välittömässä kokemuksessasi, että olet olemassa persoonallisena olentona tässä ja nyt?
Olen jo ehtinyt hieman pohtia minuuden ja persoonallisuuden kysymystä ja se on pitänyt minua hereillä öisin. Tai oikeammin ilmaistuna kai pitäisi sanoa että valvomista on tapahtunut. Järjellä osaan ymmärtää persoonattomuuden ja minuuden illuusion mutta en osaa tuntea sitä. Tuntuu että kierrän kehää itseni kanssa. En oikein osaa löytää perustetta sille että olen olemassa persoonallisena olentona tässä ja nyt. Ymmärrän että en voi valita tunteitani ja ajatuksiani, ne vain tapahtuvat. En ole aktiivinen toimija. Silti on jokin tunne minuudesta.

Ehkä juuri silloin eniten kun jokin tuntuu uhkaavalta tai pelottavalta. Tai jollain tavalla uhmaa egoani. Tai egon illuusiota.... Tunne että jokin menee rikki jos annan tietynlaisen kohtelun minua kohtaan tapahtua. Mutta onko se todiste minusta....vai mitä se on? En tiedä. Mikä siinä tapahtumassa puolustaa itseään? Mikä se on jos se ei ole minuus?

Entä geneettinen temperamentti? Se että toiset ovat luonnostaan ujompia ja toiset vilkkaampia. Toista kiinnostaa miten asiat toimivat ja toista kiinnostaa miltä asiat näyttävät. Piirteet joihin ei vaikuta ympäristö vaan joita on huomattavissa jo aivan pienillä vauvoilla ja jotka säilyvät läpi elämän. Eivätkö ne kuvasta minuutta? Eivätkö ne asiat määritä sen mikä on persoonallisuuteni tässä ja nyt?

Tuntuu että kysymyksiä herää enemmän kuin vastauksia...

User avatar
mag
Posts: 464
Joined: Tue Jul 31, 2012 7:53 pm
Location: Finland
Contact:

Re: Etsin opasta

Postby mag » Sat Sep 08, 2012 1:48 pm

Kerrotko vielä minkälaisia ajatuksia ja tunteita herää kun sanon:

Sinua ei ole olemassa, eikä ole koskaan ollut.
___________________________
Self-inquiry in Finland:
http://itsekyselijat.blogspot.fi/

User avatar
Mirella
Posts: 23
Joined: Fri Sep 07, 2012 2:51 pm

Re: Etsin opasta

Postby Mirella » Sun Sep 09, 2012 4:15 pm

Sinua ei ole olemassa, eikä ole koskaan ollut.
Arvasin että tämä kysymys tulisi jossain vaiheessa. Olen ehtinyt jo mietiskellä tätä asiaa jonkin aikaa ja se on herättänyt minussa monenlaista.

Aluksi kun aloin lukea opastuskeskusteluita, ajatus tuntui melko hämmentävältä. En oikein saanut koko ideasta kiinni. Ajatus kuitenkin tuntui hyvin kiehtovalta ja jatkoin lukemista. Lukiessani muutamia päiviä sitten Shane -nimisen henkilön opastustarinaa, idea jotenkin "loksahti" hetkellisesti. Kun Shane kertoi minän illuusion kadottamisen kokemuksistaan kuvaellen sitä jotenkin sen suuntaisesti että hän tuntee olevansa kasa luita ja lihaa mutta mitään minuutta ei ole olemassa. Pysähdyin hetkeksi ja ajatus alkoi tuntua todella huvittavalta. Sitten mieleeni juolahti ajatus siitä että miten olenkaan monesti toivonut tuskallisimmilla hetkilläni että minua ei olisi olemassa, että voisin viedä itseltäni hengen. Repesin totaalisesti nauramaan havahtuessani ajatukseen että eihän siinä mitään oman hengen riistoa tarvita jos minua ei lähtökohtaisestikaan ole olemassa. Nauroin pitkään ja hartaasti ja vesi valui silmistäni. Huvittuneisuus jatkui aika ajoin aina nukkumaanmenoon saakka ja repeilin itsekseni pitkin iltaa. Myöhemmin luin termistä "the cosmic joke" joka jotenkin tuntui kuvaavan tuota kokemustani.

Tällä hetkellä ajatus herättää lähinnä helpotusta. Tietynlaista vapautta kaikesta vastuusta. Että maailma vain tapahtuu minussa eikä minulla ole siihen valtaa joten antaa mennä sitten vaan. Mutta silti...Edelleen tämä tapahtuu lähinnä järjen tasolla ja vaatii jatkuvaa mieleenpalauttamista. En osaa enää palata tuohon naurukokemukseeni. Se tuntuu etäiseltä. Tuntuu että jokin oivalluksen jyvänen on istutettu mutta että koko prosessi vaatii kuitenkin vielä tavattoman paljon energiaa ja pohdiskelua ja yrittämistä.

User avatar
mag
Posts: 464
Joined: Tue Jul 31, 2012 7:53 pm
Location: Finland
Contact:

Re: Etsin opasta

Postby mag » Sun Sep 09, 2012 8:24 pm

Sitten mieleeni juolahti ajatus siitä että miten olenkaan monesti toivonut tuskallisimmilla hetkilläni että minua ei olisi olemassa, että voisin viedä itseltäni hengen. Repesin totaalisesti nauramaan havahtuessani ajatukseen että eihän siinä mitään oman hengen riistoa tarvita jos minua ei lähtökohtaisestikaan ole olemassa.
Oli hienoa lukea tästä oivalluksesta! Kiitos kun jaoit!
Tuntuu että jokin oivalluksen jyvänen on istutettu mutta että koko prosessi vaatii kuitenkin vielä tavattoman paljon energiaa ja pohdiskelua ja yrittämistä.
Yrittämistä ei tarvita lainkaan, ylenmääräisestä pohdiskelustakaan ei välttämättä ole paljoa hyötyä, tarvitaan lähinnä yksi huolellinen katsominen ja sitten näkeminen saattaa jo tapahtua. Vaikka jo siinä istuessasi.

Pystytkö nyt paikantamaan 'minän' minnekään välittömässä kokemuksessasi?

Esitän seuraavan työmääritelmän: Todellista on se mikä ei katoa kun lakkaat uskomasta siihen. Esim. tietokone, pöytä ja keho näkökentässäsi ovat todellisia.

Edellistä määritelmää vasten, onko 'minä' todellinen? Jos lakkaat uskomasta 'minään', niin mitä tapahtuu?
___________________________
Self-inquiry in Finland:
http://itsekyselijat.blogspot.fi/

User avatar
Mirella
Posts: 23
Joined: Fri Sep 07, 2012 2:51 pm

Re: Etsin opasta

Postby Mirella » Mon Sep 10, 2012 10:41 am

Pystytkö nyt paikantamaan 'minän' minnekään välittömässä kokemuksessasi?
Tää on jotenkin niin turhauttavaa! Äh! Miksi musta tuntuu siltä että mä osaan ajatella ja järkeistää ja analysoida tän asian monella eri tavalla mutta mä en osaa jotenkin katsoa sitä suoraan ja nähdä!

Mulla tuli esimerkiksi eilen mieleen sellanen vertauskuva The Sims -pelistä joka on tietynlainen elämäsimulaatio. Siinä pelaaja luo hahmon, keksii sen ulkonäön, valitsee persoonallisuuden ja elämäntavoitteen ja koko hahmon elämän ajan päättää että mitä se milloinkin tekee. Niin mietin että entäs jos jostain syystä tuolle pelihahmolle kehittyisi sellainen minuuden illuusio. Että se itse luulisi tekevänsä kaikki päätöksensä ja luulisi itse valinneensa elämänhaaveensa, vaikka todellisuudessa kaikkea ohjailee ulkopuolinen pelaaja. Ja sitten ajattelin että entä jos olisin myös luonut koko pelin, ideoinut ja rakentanut koko pelialustan, ja maailman missä toimitaan, ja sen lisäksi nyt sitten pelaisin sitä. Ja siinä kokonaisuudessa se yksi surkea pelihahmo kuvittelisi olevansa kaiken keskus. Luulisi olevansa yksilöllinen ja itsenäinen identiteetti.

Niin mä jotenkin pystyn järkeistämään tän koko minuuden illuusion ja toi ajatus on tosi kiehtova ja looginen. Siis ihan nyvin asia voi olla niin täällä meidän maailmassa. Että on ulkopuolinen pelin luoja ja pelaaja. Tai ei edes itse asiassa ulkopuolinen. Tässä pelissä se pelaaja on meidän kaikkien "sisällä" yhtäaikaa, ei meidän ulkopuolella.
onko 'minä' todellinen? Jos lakkaat uskomasta 'minään', niin mitä tapahtuu?
En mä oikein tiedä miten siihen lakataan uskomasta. Mä voin sanoa nyt vaikka heti ton mun The Sims -vertauksen päätteeksi, että no okei, nyt mä sit lakkaan uskomasta minään. Että se vaikuttaa kauheen loogiselta ajatukselta että näin se on. Että nyt mä sit ajattelen tästä eteenpäin että minuutta ei ole. Niin, niin mitä sitten? Se vaatii silti sitä jatkuvaa ajattelua. Ja siinä pisteessä mä jotenkin olen. Aina jos tulee joku tunne tai ajatus joka lähtee viemään mukanaan, niin seuraava mun ajatus on sitten että "ai niin, minuutta ei ole". Ja sitten se ajatus tai tunne näyttäytyy vähän etäisempänä. Mutta se vaatii just sitä jatkuvaa ajatusprosessia ja mieleen palauttamista.

Kuten sanottua, mä keksin monia eri tapoja jotenkin just järkeistää tän asian mutta en osaa NÄHDÄ!

User avatar
mag
Posts: 464
Joined: Tue Jul 31, 2012 7:53 pm
Location: Finland
Contact:

Re: Etsin opasta

Postby mag » Mon Sep 10, 2012 11:44 am

Tää on jotenkin niin turhauttavaa! Äh! Miksi musta tuntuu siltä että mä osaan ajatella ja järkeistää ja analysoida tän asian monella eri tavalla mutta mä en osaa jotenkin katsoa sitä suoraan ja nähdä!
Mikä on todiste välittömässä kokemuksessasi, että olet olemassa persoonallisena olentona, erillisenä itsenä? Miksi ajattelet, että olet joku, sen sijaan, että olisi vain olemassaolo, elämä. Kaikki tapahtuu "automaattivaihteella", mihin sinua (erillistä itseä) tarvitaan?
___________________________
Self-inquiry in Finland:
http://itsekyselijat.blogspot.fi/

User avatar
Mirella
Posts: 23
Joined: Fri Sep 07, 2012 2:51 pm

Re: Etsin opasta

Postby Mirella » Mon Sep 10, 2012 12:19 pm

No se siinä just onkin että mä voin suoralta kädeltä vastat tohon järjellä että ei siitä ole mitään todistetta että olen olemassa persoonallisena olentona! En mä keksi tohon mitään vastausta! Ei mulla ole mitään syytä ajatella että mä olen joku erillinen. Mun on hyvin helppo ajatella että mun keho ja mieli on vaan paikka missä elämä tapahtuu. Just automaattivaihteella. Ei mua erillisenä itsenä tarvita yhtään mihinkään. Mikä vapaus!

Mutta mä joudun muistuttamaan itseäni tästä ajatuksesta koko ajan ja se vaatii paljon energiaa.

User avatar
mag
Posts: 464
Joined: Tue Jul 31, 2012 7:53 pm
Location: Finland
Contact:

Re: Etsin opasta

Postby mag » Mon Sep 10, 2012 12:34 pm

Mutta mä joudun muistuttamaan itseäni tästä ajatuksesta koko ajan ja se vaatii paljon energiaa.
Eikös tuo muistuttaminen tapahdu myös automaattisesti, jos sua ei ole? Vai samaistatko itsesi mieleen? Anna mielen rentoutua.

"Minä" on vain ajatus, vaikkakin sen ylläpitoon mieli laittaa paljon energiaa, mutta jos tuo "minä"-uskomus putoaa pois, niin eikö silloin poistu myös tuo minän värinä?
___________________________
Self-inquiry in Finland:
http://itsekyselijat.blogspot.fi/

User avatar
Mirella
Posts: 23
Joined: Fri Sep 07, 2012 2:51 pm

Re: Etsin opasta

Postby Mirella » Mon Sep 10, 2012 12:53 pm

Hyviä kysymyksiä. Tuntuu että pää poksahtaa :D

Mä aloin kysyä itseltäni tässä ja nyt, kuka kokee? Kuka tässä näkee näppäimistön? Kuka kuulee ulkoa tulevat äänet. Kuka maistaa suun maun? Kuka tuntee vaatteiden ja huonekalujen painon iholla? Hetken pään sisällä oli aivan hiljaista. Sitten tuli ajatus ja kysyin että kuka siellä ajattelee?

Huomasin ajatuksen syntyvän kokijan ja kokemuksen välisestä suhteesta. Jokainen kokemus tarvitsee kokijan, muuten kokemusta ei ole olemassa. Tästä oikeastaan pääsin siihen ajatukseen ja minun täytyy kokijana olla olemassa jotta kokemuksia voidaan kokea. Minuus on siis olemassa kokijan tasolla koska ilman kokijaa, ei ole kokemuksia. Minä olen siis kokija. Se jolle kokemukset tapahtuu. Siten minun on pakko olla olemassa.

User avatar
mag
Posts: 464
Joined: Tue Jul 31, 2012 7:53 pm
Location: Finland
Contact:

Re: Etsin opasta

Postby mag » Mon Sep 10, 2012 2:17 pm

Kokija on identiteetti. Kaikki identiteetit muodostuva samalla periaatteella "minä olen [x]". Tarkoituksenamme on astua ulos kaikista identiteeteistä. Miksi? Siksi, että identiteetti on rakenne, joka on huonosti yhteensopiva elämän vapaan virtauksen kanssa.

Tarkastellaanpa vaikka aistikokemuksia sitten.

Tehdään 360 asteen aistidataharjoitus.

Pysähdy. Tutki aistejasi (näkö, kuulo, tunto, maku, haju) ja rentoudu tutkimaan millaista "raakadataa", millaisia aistimuksia (ilman mielen tulkintoja) kukin aisti puhtaimmillaan välittää? Esim. kuuntele jääkaapin hurinaa intensiivisesti, kuin et olisi koskaan sitä aikaisemmin kuunnellut. Katsele ympärillesi 'pehmeällä katseella' (kuin tarkentamaton kameran linssi): mieli rekisteröi kaiken, mutta ei ole tarpeen nimetä mitään. Anna mielen kulkea vapaasti niihin aistihavaintoihin, jotka vaikuttavat kiinnostavilta tutkia. Miltä kehosta tuntuu istua tuolia vasten, jne.

Käytä harjoitukseen aikaa n. 20 min.

Onko aistien välittämässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän, kokijan, olemassaolosta?

Jos teet tämän harjoituksen huolellisesti, niin huomaat rentoutuneesi identiteetistä, kokijasta, on vain yksinkertainen oleminen. Ja sitten voit myös rekisteröidä kuinka "minä" -ajatus yrittää nostaa päätään taas. Rekisteröi "minä"-ajatus, mutta älä usko siihen. Voit ehkä todeta hiljaa:

Kiitos mieleni, että muistutit "minästä", mutta tässä vain nyt on mukava tarkkailla aistihavaintoja ilman "minää", joten valitsen tämän minästä vapaan kevyen olemisen.
___________________________
Self-inquiry in Finland:
http://itsekyselijat.blogspot.fi/

User avatar
Mirella
Posts: 23
Joined: Fri Sep 07, 2012 2:51 pm

Re: Etsin opasta

Postby Mirella » Mon Sep 10, 2012 6:53 pm

Kokija on identiteetti. Kaikki identiteetit muodostuva samalla periaatteella "minä olen [x]". Tarkoituksenamme on astua ulos kaikista identiteeteistä. Miksi? Siksi, että identiteetti on rakenne, joka on huonosti yhteensopiva elämän vapaan virtauksen kanssa.
Tämän ymmärrän. Luulisin ymmärtäväni. Ajatukseni kokijasta minuutena ei välttämättä sisällä identiteettiä. Tarkoitan että ajatuksessani minuus on lähinnä passiivinen kokija, kun taas identiteetti mielestäni edellyttää enemmän aktiivisuutta. Siis tarkoitan että kokija voi olla mielestäni olemassa ilman että hän aktiivisesti kokee asioita. Hän (minä) on siis vain paikka jossa kokemukset tapahtuvat.
360 asteen aistidataharjoitus.
Tein harjoituksen ja nukahdin :D Opin itse asiassa harjoituksen viime kesänä ja käytän sitä monesti juuri rentoutumisen ja nukahtamisen välineenä. Keskityn aistihavaintoihini ilman tulkintoja. Juuri niinä hetkinä saan hetkeksi kiinni siitä mitä luulen että kokemus "minuuttomuudesta" voisi olla. Tässäkin jotenkin tuntuu olevan ongelmallista se että edelleen se kokemus vaatii keskittymistä ja kun siihen hetkeksi pääsee, on se ohimenevä.
Onko aistien välittämässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän, kokijan, olemassaolosta?
Yritin tutkia ja havainnoida tätä kokemusta ajattelematta... Mutta edelleen palaan vain siihen että kokijan täytyy olla olemassa jotta kokemus voisi olla olemassa. Että minuus on passiivinen kokemuksen tapahtumisen paikka. Että kokemus itsessään on todiste kokijan olemassaolosta.

Siis mietitäänpäs.... Tätä voi soveltaa mihin tahansa aistiin mutta otetaan kuulo. Minun korvani täytyy olla olemassa jotta kuuloaistini voisi olla olemassa. Ja kuuloaistini on olemassa koska kuulen. Kuuleminen jatkuu vaikka lakkaan uskomasta siihen. Mutta olenko minä korvani? (tässä vaiheessa tuli taas naurunremakka) Onko korvani olemassaolo siis todiste minun olemassaolostani? Vai onko se todiste vain kuuloaistini olemassaolosta? Jos näin on, kenen kuuloaisti se on jos ei minun? Kuka on kuulija? Voiko pelkkä kuuloaisti olla kuulija? Tarvitseeko kuuloaisti omistajan ollakseen olemassa? Se tarvitsee tietynlaisia fysikaalisia ja kemiallisia olosuhteita toimiakseen, mutta voiko pelkkä korva ja kuuloaisti olla olemassa ilman kuulemisen kokijaa? Onko korva silloin kokija? Vai kuuloaisti?

Ovatko muut aistini olemassa ilman minua? Ovatko ajatukseni olemassa ilman minua? Ovatko tunteeni olemassa ilman minua? Olen ajatellut olevani näiden asioiden tapahtumispaikka... Mutta nyt kun mietin niin periaatteessa kaikilla näistä asioista on oma tapahtumapaikkansa. Kuulolla korva, hajulla nenä, tuntoaistilla iho, ajatuksilla aivot, tunteilla aivot, kenties mieli ja koko kroppa. Erilaiset tunteet, ajatukset ja aistit manifestoituvat ruumiini eri osissa, eri elinteni ja ruumiinosieni toiminnan yhteispelin tuloksena. Tarvitaanko niiden olemassaoloon sittenkään minua?

Entä jos kaikki aistit, ajatukset ja tunteet otetaan pois? Mitä jää jäljelle?

Nyt mieleeni nousee kysymys sielusta. Olen myös oppinut ajattelemaan että sielu on todellinen minuus. Sielu jää jäljelle kun kuolemme. Mutta voiko sielukin olla vain itsenäinen osanen? Tai siis itse asiassa ei ollenkaan itsenäinen vaan sillä tavalla osa koko elämän ja maailmankaikkeuden "sielumassaa" joka sitten ilmenee erilaisissa muodoissa maapallolla ja kenties sen ulkopuolella. Silti mietin että voisiko se osa sielumassaa joka on juuri tässä ruumiissa olla se minuus...


Return to “Suomeksi”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 33 guests