Löytyisikö opas?

User avatar
Sofia
Posts: 43
Joined: Sun Sep 29, 2013 3:27 pm

Re: Löytyisikö opas?

Postby Sofia » Fri Oct 18, 2013 12:38 pm

Hei,

Olen huomenna poissa, mutta palaan asiaan sen jälkeen. Voin hyvin kuvata rajallista minää, niinkuin sen nyt näen, pyrkimyksineen ja ahdistuksineen, mutta myöhemmin lisää. Oikein hyvää viikonloppua sinulle, S.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Löytyisikö opas?

Postby Paka » Sat Oct 19, 2013 5:03 am

Voi olla että en ehdi sunnuntaina koneelle, mutta maanantaina sitten viimeistään.

User avatar
Sofia
Posts: 43
Joined: Sun Sep 29, 2013 3:27 pm

Re: Löytyisikö opas?

Postby Sofia » Sun Oct 20, 2013 9:05 pm

Hei,

Tässä taas jotain lauseita toivomistasi aiheista.

Mikä illuusio on: Erillisen minän illuusio on prosessi, joka sitoo tämän kehon tarpeet, havainnot ja kokemukset yhteen ja rakentaa niistä vaihtuvan strategian luodun minän tarpeiden tyydyttämiseksi ja sen itsensä ylläpitämiseksi. Syntyy harha, että maailman olemassa olo tarvitsee minän aktiviteettia ja tai elämän edistyminen on riippuvaista luodun minän aktiviteetista. Minun on luotava maailma itselleni tai se ei muuten ole olemassa. Tämä pitää osittain paikkansa, koska osa todellisuudesta onkin meidän itsemme luomaa ja niin palaute siitä on ennustettavissa ja toteuttaa itse itsensä, mikä vahvistaa uskoa minän kaikkivoipaiseen ymmärrykseen. Minä on mielen tuote, joka on muuttunut autonomiseksi. Se heijastuu maailmasta havaintona, jonka se sitten itse selittää. Se luo itsensä joka hetki uudelleen peilaamalla maailmaan omilla säännöillään.

Kuinka minä syntyy: Syntyvällä lapsella ei ole minuutta. On vain havaintoja ja kokemusta itsestä. Minä on osin kulttuurisesti määritetty, koska ihmiselle opetetaan, että hänellä on itse. Lapselle opetetaan, että hänen tahtomisensa liittyy minään, hänen minänsä tahtoo asioita. Häneltä kysytään mitä sinä tahdot? Minän tahtominen poistaa nälän, minun nälkäni. Näin usko minän toimimiseen vahvistuu kierros kierrokselta ja systeemi oppii. Minää tarvitaan arjessa selviämiseen ja toiminnan säilymiseksi integroituna. Olennaista on ymmärtää minän rajallisuus ja ehdollisuus aiemmalle elämälle. On kyettävä kyseenalaistamaan oman minän ehdottomuus ja arviointi maailmasta. Minä on todellisuudessa huomattavasti joustavampi kuin uskomme sen olevan. Se ilmenee yleensä äärimmäisen turvallisuushakuisena ja lähtökohtaisesti itsekkäänä.

Millaisena näen minän nyt. Minä, joka on minän rajojen vanki on erityisesti kaikkien alitajuisten pelkojen rajoittama. Se ilmenee mm. huolestumisena, suorittamisena, hätääntymisenä, ylivastuullisuutena, epäluuloisuutena, reaktiivisuutena, rauhattomuutena, yhtä hyvin kuin pelkona minun riittävyydestäni ja kelpaamisestani. Seurauksena on usein ahdistusta ja häpeää ja niiden vaikeuttamaa elämää jne. Minä on työkalu, mutta sille ei saa antaa kaikkea valtaa, sen rajallisuus on mahdollista nähdä, vapautua siitä, ja avaramman minän näkökulmasta moni kärsimys ja pelko on turha. Ne eivät kosketa avaramman minän todellisuutta, jossa kaikki on hyvin niin kuin on.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Löytyisikö opas?

Postby Paka » Mon Oct 21, 2013 5:23 am

Kyllä minä on mielikuvituksen tuote, kuten joulupukki.
Minä on mielen tuote
Kuvaat hyvin miten lapsen minuus kehittyy.
Minää tarvitaan arjessa selviämiseen ja toiminnan säilymiseksi integroituna.
Oletko varma, että tämä on totta? Perustele.

User avatar
Sofia
Posts: 43
Joined: Sun Sep 29, 2013 3:27 pm

Re: Löytyisikö opas?

Postby Sofia » Mon Oct 21, 2013 7:00 am

Hei,

En tiedä kuinka suuri tarve minälle oikeasti kehityksessä on. Nyt en tunnu sitä tarvitsevan sitä mihinkään, mutta olen jo oppinut sen mitä se opettaa, enkä tiedä olisinko tässä nyt, jos minulla ei koskaan olisi ollut minää. En osaa sanoa, kuinka lapsen kehitys etenisi, ellei minän integroivaa vaikutusta olisi ollut. On olemassa eläinten parissa kasvaneista ihmisistä, en tiedä, onko heillä minää. Yleensä ei kuitenkaan kieltä, mikä mahdollistaisi loogisen ajattelun tai kontaktin muihin ihmisiin inhimillisellä tavalla. Heidät määritellään jälkeenjääneiksi, kehityksessään häiriintyneiksi. Oletan, että minän kehittymiselle on psykologinen herkkyyskausi, kuten kielellisellekin oppimiselle, jos se aika menee ohi taitoa ei voi enää oppia. Aikuinen valmiiksi integroitunut, voi ilmeisesti elää ilman tätä rajallista minää.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Löytyisikö opas?

Postby Paka » Mon Oct 21, 2013 7:48 am

jos minulla ei koskaan olisi ollut minää.
Onko sinulla aikuisten oikeasti joskus ollut minä? Katso tarkkaan omaan kokemukseesi. Mikä tämä minä on?

User avatar
Sofia
Posts: 43
Joined: Sun Sep 29, 2013 3:27 pm

Re: Löytyisikö opas?

Postby Sofia » Mon Oct 21, 2013 8:41 am

Hei Päkä,

Tämä alkaa tuntua määritelmäkysymykseltä. Ei ole ollut koskaan pysyvää minää, sellaista, joksi sen aiemmin kuvittelin, vaan ainoastaan rajallinen pysymätön minä, josta käsin olen kyllä toiminut niinkuin suuri osa ihmisistä tekee, jonka olen antanut vaikuttaa elämääni, joka on aiheuttanut reaktioita minussa ja jonka häviämistä olen jopa saattanut pelätä. Tämä ei tarkoita, sitä etteikö ihmisen psyykkisessä kehityksessä yleensä olisi vaihetta, jolloin minä koetaan olevan olemassa.

Jos sinä kysyt siitä minästä, minä vastaan siitä rajallisesta minästä. Vaikka se ei ole, eikä ole ollut se on vaikuttanut, silloin kun sen on uskonut olevan olemassa. Sinä haluat kuitenkin myös muita vastauksia, kuin, että sitä ei ole ja sillä siisti :). S.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Löytyisikö opas?

Postby Paka » Mon Oct 21, 2013 10:13 am

Lapsikin voi uskoa sängyn alla piileksivään mörköön ja tuntee pelkoa tai jopa ihan kauhua. Mutta tämä mörkö on vain mielen kuvitelma, kuten lentävä spagettihirviö, eli ei mitään todellista olemassa olevaa? Eli kun lapsi uskaltautuu kurkkaamaan sängyn alle hän huomaa, että mitään mörköä ei ollutkaan. Sama koskee minää.

Väitän, että sinulla ei koskaan ole ollut minää vaan pelkkä mielen kuvitelma eli ajatus minästä, jota ei ole kyseenalaistettu. Hyvin yleinen harha on luulla että tämä minä on ollut tai on todellinen.

Tässä eräs vertaus, joka on oikein kuvaava:
"Minä" on kuin kumilenkeistä tehty pallo. Mitä enemmän kumilenkkejä (ajatuksia minusta) kiedotaan myttyyn, sitä vakuuttavammin se alkaa muistuttaa palloa (erillistä yksikköä *minä*). Lopulta se näyttää aivan pallolta, se tuntuu pallolta, se pomppii kuin pallo. Saatat jopa unohtaa, että tämä "pallo" on todellisuudessa vain mytty yhteen kiedottuja kumilenkkejä. Mutta jos sitä alkaa tutkia tarkemmin, siitä ei löydy mitään palloa, vaan kumilenkkejä kumilenkkien perään, kunnes jäljellä ei ole mitään paitsi iso kasa kumilenkkejä ja muisto siitä, että joskus luuli niitä kiinteäksi palloksi.

Tutki seuraavaa:
Voitko päättää, valita tai kontrolloida elämän tapahtumia? Onko sinun mahdollista saada asioita tapahtumaan? Anna esimerkkejä omasta kokemuksestasi.

User avatar
Sofia
Posts: 43
Joined: Sun Sep 29, 2013 3:27 pm

Re: Löytyisikö opas?

Postby Sofia » Mon Oct 21, 2013 9:11 pm

Hei tässä taas jotain:
Ihmisellä on huomattavasti vähemmän mahdollisuutta vaikuttaa elämän tapahtumiin kuin uskoo. Suurin osa meihin vaikuttavista asioista tapahtuu ulkoisista syistä ja meistä riippumatta. Elämä tapahtuu meille. Voimme vain tarkkailla ja reagoida siihen, mitä tapahtuu. Usein lisäksi reaktiokin on ennustettavissa. Kun saamme lapsen hoidamme sitä 20 vuotta.

Lisäksi suuri osa omiksi päätöksiksi luultuja on ehdollisia sekä ulkoisille ehdoille, että mielensisäisille ehdoille. Käytännössä valinnan mahdollisuudet ovat olleet rajallisemmat. Jo pelkästään taloudelliset ja yhteiskunnalliset ehdot rajaavat voimakkaasti tekemisiämme.

Kiinnostavaa on kuinka tiukat sisäiset ehdot säätelevät meitä. Mikä meille on henkisesti mahdollista ja mikä ei. Ihmisen elämisen tavoitteita ohjaavat edelleen erittäin voimakkaasti ja säännönmukaisesti vaistot, halu löytää pari perustaa perhe, taata turvallisuus ja terveys. Nämä ovat universaaleja ihmisen käyttäytymistä ohjaavia tavoitteita, joista ei juurikaan voi vapautua. Joillekin on jopa psyykisen terveyden kriteeri toimia näin.

Lisäksi aiemman elämän ehdollistumat ohjaavat meitä vahvasti. Pelot rajaavat huomattavasti tekemisiämme. Omia pelkojamme, varsinkaan alitajuisia pelkoja kykenemme harvoin vastustamaan. Kasvatus ja kuuliaisuus, yleinen hyväksyntä, moraali, kaikki ovat asioita, joille olemme ehdollistuneet. Usein näytämme vain tekevän asioita, itsekään tietämättä miksi.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Löytyisikö opas?

Postby Paka » Tue Oct 22, 2013 6:29 am

Hei,

Jos jokin ajatus (tarina/yhteiskunnan vaikutukset/opetetut säännöt) herää anna sen mennä menojaan, uppoudu syvemmälle kaikkien tarinoiden taakse. Se ei ole oikea eikä väärä. Se on pelkkä ajatus, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen olemuksesi kanssa, vaikka se olisi suhteellisesti ajatellen totta. Itsetutkistelu on 100% halukuutta katsoa valheellisiin uskomuksiin/tarinoihin. Tutkia asioita avoimesti käytännössä. Vaikka ajatukset olisi kuinka voimakkaita ja vaikka tarina/uskomus/tieto vaikuttaisi verrattain todelta se rakentuu siltikin vain ajatuksista. Syvemmällä kuin nuo ajatukset – ennen niitä, niiden jälkeen ja onneksi myös niiden aikana – elää totuus siitä, kuka sinä olet. Suora katsominen/itsetutkiskelu asettaa kyseenalaiseksi sen perus oletuksen että olet ”joku”. Tätä oletusta tutkitaan harvoin koska sitä seuraa usein ”mitä minä haluan, tarvitsen, mitä minulla ei ole, mitä pitäisi olla, yms.

Kiteytä vielä ilman tarinaa tämä: Onko sinun mahdollista saada asioita tapahtumaan? Anna esimerkkejä omasta kokemuksestasi. Pystytkö kontrolloimaan elämää vai et? Oletko mitenkään voinut vaikuttaa siihen mitä menneisyytesi on? Oletko koskaan ollut se joka valitsee mitä tapahtuu?

Olethan saanut kiinni siitä mikä on tarinaa, mikä on epätotta?
Otan esille vielä uudestaan tämä esimerkki lapsikin voi uskoa sängyn alla piileksivään mörköön ja tuntee pelkoa. Mutta tämä mörkö on vain mielen kuvitelma, kuten lentävä spagettihirviö, eli ei mitään todellista olemassa olevaa? Eli kun lapsi uskaltautuu kurkkaamaan sängyn alle hän huomaa, että mitään mörköä ei ollutkaan. Eli ei menneisyydessäkään siellä sängyn alla ole ollut mörköä, vaan lapsi on kuvitellut kaiken. Samalla tavalla me olemme uskoneet ajatukseen ja kehittäneet erilaisia uskomuksia joita luulemme todeksi. Esim. entisajan ihmiset uskoivat, että maapallo on litteä kuin pannukakku ja antoivat tämän valheellisen uskomuksen rajoittaa liikkumistaan.

User avatar
Sofia
Posts: 43
Joined: Sun Sep 29, 2013 3:27 pm

Re: Löytyisikö opas?

Postby Sofia » Tue Oct 22, 2013 7:15 am

Hei,

Näen sen nyt vaikka niin, että on kaksi tasoa, sillä toisella, rajallisella tasolla tapahtuu yhtä ja toista puuhaamista erilaisista todellisista ja uskotuista syistä, mutta se toinen taso vain on, se ei puuhaa se ei saa aikaiseksi eikä ole koskaan saanutkaan se on vain nähnyt ja näkee. Se tuo rauhaa myös rajalliselle tasolle, sillä se suhteellistaa tehokkaasti puuhaamisen, myö silloin kun sitä joutuu tekemään.
Siellä rajattomalla tasolla ei edes ole tekemistä, josta voisi kysyä. Sieltä käsin kaikki tekeminen on näennäistä ja suuri osa minää itseä varten (turhaan) tehtyä. Tekemistä määrittävät rajalliset ehdot, joista kirjoitin aiemmin, se on ja ei ole olemassa riippuen siitä kummalta tasolta sitä katsoo.

Selvittääkö tämä yhtään? S.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Löytyisikö opas?

Postby Paka » Tue Oct 22, 2013 8:10 am

Olethan saanut kiinni siitä mikä on tarinaa, mikä on epätotta?
En tarkoita eri tasoja vaan VALHEELLISIA USKOMUKSIA saatko kiinni mitä nämä ovat? Mikä on Tarina joka on ainoastaan mielen tuotosta, kuten mörkö tai joulupukki, jotain mitä ei aikuistenoikeasti olekkaan olemassa ainoastaan uskomuksia eli ajatuksissa. Tarkoitan jotain todella yksinkertaista, jotein todella ilmiselvää.

Tutki asiaa mörkö esimerkin kautta: Tarkoitatko että toiselta tasolta tarkasteltuna mörkö on oikeasti OLEMASSA?

Se osa aivoista, joka katsoo, tapahtuu aina ennen mieltä, ennen kuvausta. Se on vapaa historiasta ja tarinoista, se on äärimmäisen nopea rekisteröimään asioita. Mieli on aina jäljessä todellisuutta eli se on menneisyydessä.
Olemme jo todenneet että on kaksi maailmaa: suora kokemus ja kokemuksen kuvailu eli nimeäminen.

Esimerkkinä tästä omistaminen: seisot pihalla ja katselet metsää, ajatus minun metsä siitä saa xxx määrän rahaa, pitäisiköhän myydä yms. ajatuksia saattaa ilmaantua. Kuitenkin kun tarkastelet metsää puhtaimmillaan, ennen nimeämistä, ennen mielen väliintuloa, mikään puhtaassa aistimuksessa, puhtaassa havainnossa ei kerro minkäänlaisesta omistussuhteesta, eihän? On 1) havainto ja sitten on 2) nimeäminen/leima/ajatus/tarina ”minun”. Eli taas voimme nähdä nämä kaksi maailmaa: suora kokemus ja kokemuksen kuvailu eli nimeäminen eli ajatus.

ps. älä mieti asiaa sitä kautta mitä olet oppinut, mitä isot pojat ovat kertoneet vaan katso omaan kokemukseesi nyt.

User avatar
Sofia
Posts: 43
Joined: Sun Sep 29, 2013 3:27 pm

Re: Löytyisikö opas?

Postby Sofia » Tue Oct 22, 2013 10:26 am

Päkä hyvä,

Kysyessäsi sinä jo myös määrittelet, että se puu tai metsä on oikeasti olemassa,jos näet sen vaikka ilman tarinaakin, ihan pelkkänä havaintona.

Minä nyt en halua puhua möröistä, enkä joulupukeista, eikö ne jo selvitetty pelkiksi mielen tuotteiksi, kuten minäkin? Selvästi myös materiattomiksikin. Onko sinusta tennispallo pallo, jos se on tyhjä, vaikka sillä pelataan tennistä? Onko ajatuksia olemassa?

Saat päättää onko se puu olemassa vai ei, että puhutaan samasta asiasta. Olemme päätyneet jo aiemmin siihen, että havainto siitä on olemassa, tai ainakin voimme havaita sen, onko muuta? Onko puusta olemassa muuta kuin havainto? Onko se olemassa ilman meidän havaintoamme?

Koetetaanko sitten jatkaa siitä? Jos näet puun ulkona onko se vai ei, ilman tarinaa? Näetkö vain vihreää valoa, joka kertoo puusta, onko puu vai onko vain vihreä valo? Onko valokaan? Onko havainto 'tosi' ja puu olemassa kun yrität kävellä sitä päin? Onko vain molekyylejä tihentymänä, jolle sinä annat nimen puu? Tihentymä, joka muodostuu materiasta, josta sinun materiasi ei pääse läpi. Jos tämä materia on, sillä on myös liike, jonka voi havaita. Silloin on myös tapahtuminen, ajattelemisesta riippumatta. On puun kaatuminen.
Onko puu olemassa millään tasolla (muulla kuin käsitteenä), onko materia olemassa, vaikka ei olisi puu? Onko se sinun metsäsi olemassa? Jos puun materia on olemassa on myös kehon materia olemassa, ellei, on vain havainto, eikä siitäkään ole määritelty onko se olemassa, se vain tapahtuu, voi vain havaita.

Auttaisiko tämä? S.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Löytyisikö opas?

Postby Paka » Tue Oct 22, 2013 10:56 am

Hei,

Ok älä turhaan hermostu, mennään eteenpäin. Kehotan sinua kuitenkin olemaan avoin uudelle. Pahin este meille on jos luulemme jo tietävämme miten asiat ovat. Jos TIEDÄMME emme ole enää avoimia emmekä suostu KATSOMAAN ja mitään uutta ei voi avautua.

Tarkastele miten tunteet syntyvät? Mikä aihauttaa tässä prosessissa turhautumista?

Terkuin,
Päkä

User avatar
Sofia
Posts: 43
Joined: Sun Sep 29, 2013 3:27 pm

Re: Löytyisikö opas?

Postby Sofia » Tue Oct 22, 2013 9:48 pm

Hei,
Olet oikeassa siinä avoimuudessa, ei voi oivaltaa uutta ellei ole ennakkoluulottomasti avoin sille. Koetan muistaa sen.

Tunteet ovat minän reaktiota havaintoihin ja tapahtumiin. Periaatteessa kaikki tunteet nousevat halun ja pelon akselilta ja ovat niiden sekoituksia erilaisissa suhteissa.

Niiden on tarkoitus kannustaa ja varoittaa minää. Tunteet nousevat minän asemoitumisesta suhteessa toivottuihin tai ei-toivottuihin tapahtumiin, menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Ne heijastelevat minän toiveita ja pelkoja ja niiden toteutumista.

Minä identifioituu usein tunteisiin, on minun tunteeni, minun kaipuuni, minun toivoni ja pettymykseni. Minä on osittain tunteista tehty. Useimmin ne ilmaisevat tavoitteen ja todellisuuden välisen jännitteen tai sen purkautumisen.

Turhautuminen nousee ei-ymmärretyksitulemisesta tässä tapauksessa.


Return to “Suomeksi”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest