Löytyisikö opas?

User avatar
Sofia
Posts: 43
Joined: Sun Sep 29, 2013 3:27 pm

Re: Löytyisikö opas?

Postby Sofia » Sat Oct 12, 2013 7:26 pm

Tämä harjoitus tai tehtävä on minulle aisteista helpoin katsomisen avulla, mutta voin mennä siihen ’paikkaan’ place tai tilaan helpommin suoraan meditoimalla. Voi siis katsoa silmät auki jotakin kohdetta niin, että vain aistii, eikä tee yhtään mitään muuta. Minusta täysi aistiminen ja ajatteleminen ovat toisensa poissulkevia prosesseja mielessä. Näin saan siis ajattelun hiljenemään. Jos vain suuntaa katseen johonkin kohteeseen ja aistii intensiivisesti, sallii näkemisen tapahtua, ja samalla niin, että ei tee mitään muuta, niin, että huomio on vain katsomisessa ja silti ei selitä mielessään sitä minkä näkee, maailma hiljenee ja pysähtyy. Sitten voin vain ’olla läsnä’ aistimuksen kanssa.
Koetan nyt kertoa omin sanoin, niin kömpelöä kuin se onkin, koska gurujen puheiden toistaminen on aina helpompaa. Käsitän mitä ajat takaa. On tila, jossa aika lakkaa ja menneellä ja tulevalla ei ole merkitystä, on vain syvä lepo, vain jatkuva elävä tyhjyys. Tämä on selvästi minätön tila. Ei ole haluamista tila.
Tämän kuvaaminen on vaikeaa siksi, että se on oikeasti non-verbaalinen tila, ja vasta tulemalla sieltä pois voi saada sanat käyttöönsä. Lisäksi se on tila, joka oli meille tuttu, jo ennen kuin opimme sanat ja käsitteet. Pienet lapset vain havaitsevat ja reagoivat ilman käsitteitä. Tämän kaiken käsiteiden taakan alla, meillä on yhä se sama tila olemassa. Voimme kutsua sitä läsnäoloksi, mutta minusta sekin on harha, ei siinä kukaan ole läsnä. Ei pieni lapsikaan käsitä olevansa olemassa, se vain aistii reagoi ja elämä tapahtuu. Me aikuiset vaan olemme niin kovasti olemassa, kun olemme sen oppineet. Vastaako tämä nyt siihen mitä kysyit?

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Löytyisikö opas?

Postby Paka » Sun Oct 13, 2013 9:46 am

täysi aistiminen ja ajatteleminen ovat toisensa poissulkevia prosesseja mielessä. Näin saan siis ajattelun hiljenemään. Jos vain suuntaa katseen johonkin kohteeseen ja aistii intensiivisesti, sallii näkemisen tapahtua, ja samalla niin, että ei tee mitään muuta, niin, että huomio on vain katsomisessa ja silti ei selitä mielessään sitä minkä näkee, maailma hiljenee ja pysähtyy.
Kyllä - juuri näin ja aivan sama koskee myös muita aisteja. Eikä tässä tilassa ole minää niin kuin toteat:
Tämä on selvästi minätön tila.
Niin ainoa este oman todellisen olemuksen oivaltamiselle on että AJATTELEE OLEVANSA JOKU. Kaikki ajatukset, kaikki mielentilat ja kaikki tunteet heräävät, elävät aikansa ja haihtuvat. Tätä voi joskus olla vaikea hyväksyä, koska meillä on tapana takertua mukaviin mielentiloihin ja paeta kielteisiä. Tämä tavoittelu ja pakeneminen pitää oravanpyörän pyörimässä.

Keskity seuraavaksi tarkkailemaan ajatuksia. Keskity hetki ja katso: Miten ajatukset syntyvät? Mistä ne tulevat? Minne ne menevät? Voitko varmasti tietää seuraavan ajatuksen ? Onko ajatukset totta? Pystyykö ajatus toimimaan fyysisesti? Onko minä mitään sen kummempaa kuin kyseenalaistamaton ajatus?

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Löytyisikö opas?

Postby Paka » Sun Oct 13, 2013 9:55 am

Seuraavan kerran olen keskiviikkona koneen äärellä.

Mieti alkuviikosta mitä on omistaminen ja mistä se syntyy?

Mitä on ongelmat? Mitä on kärsimys? Mistä nämä aiheutuvat?

kirjoittele kaikessa rauhassa

User avatar
Sofia
Posts: 43
Joined: Sun Sep 29, 2013 3:27 pm

Re: Löytyisikö opas?

Postby Sofia » Sun Oct 13, 2013 10:22 am

Eilisestä tuli vielä mieleen, että kyllähän se läsnäolon-sanan käyttö tietysti riippuu määritelmästä, niin kuin kaikki kommunikaatio, mutta tärkeää on huomata, että se minätön olo, ei ole sitä, että esim. kokonaan läsnä lapselle tai vanhukselle, silloin on selvästi minäenergiassa, josta lähtöisin tekee läsnäoloa toiselle, ja silloin vain asettaa itsensä alttiiksi toisen tarpeille. Ei Tollekaan sitä tarkoittanut, vaikka puhui läsnäolon voimasta. Ehkä yleensä kaikki olemiseen, myös being viittauksia pitäisi välttää, koska silloin aina joku on. Oikeampaa olisi, ehkä sanoa, että on vain mieli ja siinä tietoisuus ( ja kehityksellisesti mieli ennen tietoisuutta, mutta käytännössä ne varmaan luovat toisensa, tai tekevät toisensa havaitsemisen mahdolliseksi).
Lisäksi lapsista, heillä voi olla minätön tila, mutta se on esiminätietoinen minättömyys, kun aikuinen vasta voi löytää jälkiminätieoisen minättömyyden. Tästä oivalsinkin sen, miksi Jeesus on sanonut, että tulkaa lasten kaltaisiksi, sillä heillä on taivasten valtakunta. Palaan ajatuksiin vielä tänään.

Huomasin toisen viestisi vasta äsken. Vastailen muihinkin kysymyksiin keskiviikkoon mennessä.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Löytyisikö opas?

Postby Paka » Sun Oct 13, 2013 2:09 pm

Ehdinkin vielä tänään koneelle :)

Oikeassa olet. Kaikki sanat ovat auttamattomasti rajallisia eivätkä voi määritellä sitä "mysteeriä" mikä ON. Läsnäolo, oleminen, jumala, elämä tai ei-tietämisen tila, on vain käsitteitä, kuin sormi joka osoittaa kuuta. Työ täytyy tehdä itse, kokea itse, nähdä itse. Mihinkään käsitteisiin/sanoihin ei pidä jäädä kiinni, vaan mennä "tilaan" / "kokemukseen" ennen mielen tulkintoja, käsitteitä, analyyseja, nimiä, uskomuksia, tarinoita yms. yms.
Ei pidä uskoa ketään tai mitään vaan katsoa itse oman kokemuksen kautta. Vain tällä on merkitystä. TIETÄMINEN on vain este.

Ei ole tarkoitus rakentaa uutta uskomusta/uskontoa ei-minästä, minää ei ole olemassa tai läsnäolosta. Minkä mieli kyllä hanakasti tekee ja näin moni on Tollen ja monen muun opettajan opetuksen pohjalta tehnyt, jolloin itse asia jää avautumatta.

Kokeilitko miten muutkin aistit ovat ovia tähän olemisen, läsnäolon, hiljaisuuden ja rauhan minättömään tilaan?

User avatar
Sofia
Posts: 43
Joined: Sun Sep 29, 2013 3:27 pm

Re: Löytyisikö opas?

Postby Sofia » Sun Oct 13, 2013 8:55 pm

Hei,

Tunteminen ja kuuleminen toimivat aisteista oikein hyvin samaan tarkoitukseen, mutta maistamista en ole samalla tavalla kokenut. Itse asiassa jooga on yksi kehotuntemusten tie hiljaisuuteen ja toimii erittäin hyvin.
Taisit arvata pelkoni liittyen näihin uskontoihin, uskonnoilla on muut tavoitteet ja ne tyydyttävät muita tarpeita, ei yksinkertaista minättömyyden löytämisen kokemusta. Jos uskoo nähneensä uskontojen ja kaiken spritualisuuden läpi, ei todellakaan halua olla luomassa uutta lahkoa tai systeemiä minkään uskomuksen ympärille, eikä kehittämässä mitään seurakuntaa omine sääntöineen. Palaan muihin asioihin alkuviikosta. Voi hyvin, S.

User avatar
Sofia
Posts: 43
Joined: Sun Sep 29, 2013 3:27 pm

Re: Löytyisikö opas?

Postby Sofia » Wed Oct 16, 2013 8:04 pm

Ajatukset syntyvät monesta lähteestä. Yksinkertaisimmillaan ne ovat havaintojen ja aistimusten kommentointia, niiden kirjaamista ja järjestämistä, ulkopuolisen todellisuuden jäsentämistä ja analysoimista. Ajatukset myös rakentavat verkostoja ja järjestelmiä aiempien ajatusten ja muistojen pohjalta. Ajatuksia käytetään havaintojen hyödyntämiseen omien tarpeiden tyydyttämiseen. Ajatukset sallivat vaihtoehtojen analysoinnin ja luovuuden toiminnassa, eikä pelkkää havainnosta seuraavaa reaktiota, kuten eläimillä.
Ajatukset syntyvät aivojen osin autonomisesta toiminnasta ne eivät tule eivätkä mene minnekään, vain tietoisuus liikkuu ja focusoi tai indusoi milloin mitäkin. Tietoisuus ei voi tietää tulevaa ajatusta, josta on tietoinen.
Mitä on totuus? Totta suhteessa mihin? Fyysiseen todellisuuteen? Edes havainto ei kuvaa fyysistä todellisuutta todellisesti. Ajatus on mielikuvan tekstitys.
Omistaminen on ihmisten välinen sopimus materian käytöstä riitojen minimoimiseksi ja resurssien jaon organisoimiseksi. Omistaminen on eläinten reviiriajattelun laajennus.
Ongelmia on monenlaisia, ne liittyvät usein hyvinvointiin liittyvään uhkaan, ja usein myös tavoitellun ja havaitun todellisuuden väliseen ristiriitaan. Kärsimys on voimakkaampi kuin ongelma, siihen saattaa olla syynä fyysinen tai psyykkinen loukkaantuminen ja hyvinvoinnin vakava vaarantuminen, kipu, nälkä, sairaus, elämän vaarantuminen yleensä. Kärsimys on pelko elämän kärsimyksestä ja elämän päättymisestä. Ongelmat ja kärsimys aiheutuvat myös elämän luontaisesta epätäydellisyydestä.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Löytyisikö opas?

Postby Paka » Thu Oct 17, 2013 5:54 am

Yksinkertaisimmillaan ne ovat havaintojen ja aistimusten kommentointia, niiden kirjaamista ja järjestämistä, ulkopuolisen todellisuuden jäsentämistä ja analysoimista. Ajatukset myös rakentavat verkostoja ja järjestelmiä aiempien ajatusten ja muistojen pohjalta. Ajatuksia käytetään havaintojen hyödyntämiseen omien tarpeiden tyydyttämiseen
Kuvaat tässä mielen nimikoimis prosessia ja toki se on tärkeä työkalu ihmisenä olemisessa, sen ansiota olemme käyneet kuussa ja luoneet tämän yhteiskunnan, tieteet yms. Mutta tutkiessamme onko minää olemassa emme voi luottaa mielen kommentteihin vaan meidän on mentävä mielen ajatuksen tuollepuolen, ajatuksen alkulähteelle.
Ajatukset syntyvät aivojen osin autonomisesta toiminnasta ne eivät tule eivätkä mene minnekään
Niin ajatus ei ajattele, se vain lipuu ohi vaivattomasti, erilaisia ajatuksia nousee jostakin ja häipyy taas jonnekin, ajatus ei voi tehdä mitään konkreettisesti, niin kuin eivät pilvetkään voi tehdä mitään taivaalle. Ne ovat osa maisemaa, mutta pilvet eivät kiinnity taivaaseen.

Ajatus/Mieli nimikoi asioita: kukka on todellisuudessa paljon enemmän kuin kirjaimet KUKKA. Sanat ja kuvaukset eivät koskaan tavoita todellisuuden monivivahteisuutta ja rikkautta. Ja mitä ikinä itsestäsi ajatteletkin, vähättelitpä itseäsi tai nostitpa itsesi jalustalle, mikään AJATUS ei ole totuus sinusta. Se on pelkkä ajatus. Todellista olemustaan ei voi ajatella, koska se on kaikkien ajatusten alkulähde. Todellista olemustaan ei voi nimetä eikä määrittää. Vaikka sellaiset sanat kuin tietoisuus, läsnäolo, Jumala, elämä voivat viitata tai osoittaa siihen suuntaan, ne eivät alkuunkaan riitä kuvaamaan sinun todellisen olemuksesi valtavuutta. Tätä tarkoitan kysyessäni onko ajatus totta. Voitko luottaa ajatukseen? Saatko kiinni tästä? Tarkastele tältä pohjalta vielä ongelmia ja kärsimystä katso tarinoinnin/ajatusten taakse.
Mitä on totuus? Totta suhteessa mihin?
Voiko ajatus olla totta koskaan? Voiko ajatus kertoa totuutta sinusta?

Vielä tälläinen vertaus ajatuksesta:
Voit ajatella eilistä omenaa mutta käytännössä voitko maistaa eilisen omenan suussasi? Tei tuletko kylläiseksi pelkkää ruokalistaa lukiessasi? Voimme keskustella kavereidemme kanssa ruokalistasta, hakea vaikka kokin kertomaan siitä, mutta emme tule kylläisiksi.

Ps. Saat lainattua tekstistä lauseita maalaamalla haluamasi pätkän ja painamalla sinistä quote nappulaa. Käytä lukemisen helpottamiseksi tyhjää riviä kappaleiden väleihin.

User avatar
Sofia
Posts: 43
Joined: Sun Sep 29, 2013 3:27 pm

Re: Löytyisikö opas?

Postby Sofia » Thu Oct 17, 2013 7:21 pm

Hei,

Tässä taas jotain lisää:
Ajatukset: Olen kyllä hyvin ymmärtänyt, että ajatukset eivät ole muuta kuin mielen toimintaa, ne ovat ehdollisia meidän omalle kokemuksellemme ja hyvin rajallisia. Ne eivät ole totta monessakaan mielessä. Ajatukset ovat vain kuin äänetöntä puhetta, ja samoilla käsitteillä ja samoilla asioiden yhteyksillä, jotka olemme itse luoneet. Tämän huomaa esim. siitä, että ajattelun kieli vaihtuu, kun puhekieli vaihtuu. Ajatuksilla ei ole mitään mahdollisuutta mennä itsensä ulkopuolelle, siksi sinne pääsee vaan niitä jo aiemmin mainittuja hiljaisia reittejä, kuten aisteja. Ajatuksia täytyy tarkkailla ja analysoida vain ajatuksina, ja ne kertovat tietyn tason minusta, kuten esim. unet.

Totuus: En sanonut selvästi, mutta oikeastaan halusin sanoa, että se totuus on myös hyvin epäselvä termi. Siksi se, että molemmat ovat suhteellisia, sekä ajatukset, että se ns. totuus, totuudella ei voi mitata ajatuksia, koska totuudetkin vaihtelevat. Avarammasta näkökulmasta mitään tiettyä totuutta ei ole välttämättä olemassa, vaan kaikki on suhteellista. Usein näennäiset vastakohdat ovat yhtä aikaa totta, joten kukin totuus täytyy aina tarkastella omassa yhteydessään ja suhteessa kulloiseenkin tilanteeseen.

Kärsimys: Ongelmat ovat tietenkin usein yhteydessä omiin ajatuksiimme myös, koska ajattelemme ongelmiamme, ratkaistaksemme ne. Osa ongelmista on vain ajatusten tuotetta, koska emme halua hyväksyä sitä mikä meille ilmenee. Ajatuksillaan ihminen usein pahentaa myös kärsimystään, koska kärsii paitsi esim. sairaudesta myös siihen liittyvistä ajatuksista, kuten ’miksi minulle piti käydä näin’ ja ’en halua tätä’ ja näin ajatuksillaan ja energiallaan vastustaa sitä mikä on tapahtunut. Jos lakkaa vastustamasta asiaa, kärsimys vähenee (joidenkin opetusten mukaan lakkaa), sen jälkeen on jäljellä vain se mikä joka tapauksessa on tapahtunut ja ilmenee nyt. Sen jälkeen sen kanssa on helpompi elää. Se mitä jää hyväksymisen jälkeen jäljelle, riippuu määritelmästä. Jos kärsimykseksi on määritelty vain oma vastustus, se lakkaa, jos kaikki pahoinvointi ja kipu, se ei välttämättä lakkaa, vaikka sinun näkökulmasi siihen onkin nyt toinen ja vähemmän ’kärsivä’.

User avatar
Sofia
Posts: 43
Joined: Sun Sep 29, 2013 3:27 pm

Re: Löytyisikö opas?

Postby Sofia » Fri Oct 18, 2013 6:06 am

Hei kärsimyksen tasoista vielä:

Minättömän, avaran mielen tasalta ihminen näkee omien ajatustensa ja kärsimyksensä suhteellisuuden. On vain avara mieli, jossa kaikki tapahtuu aistimisesta lähtien. Ihinen on kuin hiiri sokkelossa ajatuksineen ja päätöksineen. Avaran mielen tasolla ei ole tätä inhimillistä kärsimystä olemassa, sillä se on vapaa kaikesta, se ei koskaan sairastu syöpään, vaikka ihminen sairastuu. Avara mieli säilyy ikuisesti koskemattomana ja järkkymättömänä. Tämä avara, minätön mieli ei voi sairastua edes meidän inhimillisen mielemme sairauksiin, se ei koskaan masennu :). Se vain tyynesti havaitsee ja on hiljaa iloinen.
Myös tämän avaran mielen sanotaan kärsivän, mutta ei inhimillistä kärsimystä, vaan kärsimystä toisten maailmassa kärsivien puolesta (ihmisten ja eläinten). Boddhisatvat itkevät myötätunnon kyyneliä, mutta tämä kosminen myötätunto on eri asia kuin inhimillinen kärsimys, jota meidän kehomme ja mielemme kohtaavat täällä dualistisessa maailmassa.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Löytyisikö opas?

Postby Paka » Fri Oct 18, 2013 6:25 am

Osa ongelmista on vain ajatusten tuotetta, koska emme halua hyväksyä sitä mikä meille ilmenee. Ajatuksillaan ihminen usein pahentaa myös kärsimystään, koska kärsii paitsi esim. sairaudesta myös siihen liittyvistä ajatuksista, kuten ’miksi minulle piti käydä näin’ ja ’en halua tätä’ ja näin ajatuksillaan ja energiallaan vastustaa sitä mikä on tapahtunut.
Niinpä elämässä ilmenevät ongelmat johtuvat joko siitä, että välttelee ahdistavia asioita tai siitä, että havittelee haluamaansa. Sillä hetkellä kun olet täysin läsnä, täysin tietoinen, kaikki ongelmat häviävät, itse asia/tapahtuma esim. onnettomuus on silti olemassa, mutta tarina siitä on poissa. Kaikkein hankalimmissakin oloissa on mahdollista olla täysin kirkas. Niinpä missä ongelmat/kärsimys on puhtaassa aistimuksessa NYT? Missä ongelma on nyt-hetkessä?
Omistaminen on ihmisten välinen sopimus materian käytöstä
eli pelkkä ajatus.

Esimerkiksi omistamisesta: seisot pihalla ja katselet metsää, ajatus minun metsä siitä saa xxx määrän rahaa, pitäisiköhän myydä yms. ajatuksia saattaa ilmaantua. Kuitenkin kun tarkastelet metsää puhtaimmillaan, ennen nimeämistä, ennen mielen väliintuloa, mikään puhtaassa aistimuksessa, puhtaassa havainnossa ei kerro minkäänlaisesta omistussuhteesta, eihän? On 1 havainto ja sitten on 2 nimeäminen/leima/ajatus ”minun”. Tässä taas voimme nähdä nämä kaksi maailmaa: suora kokemus ja kokemuksen kuvailu eli nimeäminen eli ajatus. Toinen on totta ja toinen yrittää olla, mutta se onkin kuin urheiluselostaja joka kommentoi/nimikoi asioita jo niiden tapahduttua. Nämä maailmat eivät koskaan kosketa toisiaan. Eli ajatukset eivät liity todellisuuteen eikä siten kerro totuutta. Tässä on tarkoitus nähdä näiden kahden ero omassa kokemuksessa, omassa arjessa. Tarkistan vielä saatko kiinni tästä?
Avarammasta näkökulmasta mitään tiettyä totuutta ei ole välttämättä olemassa, vaan kaikki on suhteellista.
Kyllä voimme sanoa että kaikki on suhteellista. Meillä on hienoja uskomuksia tuonpuoleisesta elämästä, enkeleistä, henkioppaista, energiatasoista yms. yms. Ja nämä kaikki on suhteellisesta näkökulmasta totta. Mutta tutkiessamme onko minää olemassa nämä vaan eksyttävät. Tässä on tarkoitus astua askel takaisinpäin tähän hetkeen. Tähän konkreettiseen kehoon tänän mikä on luuta ja verta. Olla ilman mitään käsitejärjestelmiä, uskomuksia, energiatasoja yms.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Löytyisikö opas?

Postby Paka » Fri Oct 18, 2013 6:45 am

Heippa,

Huomasin viestisi vasta kun olin jo vastannut. Aivan loistava kommentti juuri näin.
Minättömän, avaran mielen tasalta ihminen näkee omien ajatustensa ja kärsimyksensä suhteellisuuden. On vain avara mieli, jossa kaikki tapahtuu aistimisesta lähtien.
Avaran mielen tasolla ei ole tätä inhimillistä kärsimystä olemassa, sillä se on vapaa kaikesta, se ei koskaan sairastu syöpään, vaikka ihminen sairastuu.
Keho voi sairastua syöpää, mutta tosi olemuksemme ei. Olemme monesti niin samaistuneet kehoon, ajatuksiimme ja tunteisiimme että pidämme niitä minänä.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Löytyisikö opas?

Postby Paka » Fri Oct 18, 2013 6:48 am

Moojin Suomenkielisellä tekstillä varustettu video

Sinä olet elämä!!!

http://www.youtube.com/watch?v=yXnB3ghs5Wg

User avatar
Sofia
Posts: 43
Joined: Sun Sep 29, 2013 3:27 pm

Re: Löytyisikö opas?

Postby Sofia » Fri Oct 18, 2013 8:26 am

Hei,

Olen samaa mieltä, noin se juuri on. Avaralle mielelle on vain rauha, ei ole ketään joka katsoisi, vain katsominen tapahtuu ja se tiedostetaan. Ei kiintymystä näkökulmiin, ne ovat vain näkökulmia ja aina suhteellisia, joskus ymmärretty joskus ei. Elämä vain tapahtuu ponnistelematta, ei huolta minusta ja sen menestymisestä. Ei jatkuvaa huolehtimista tulevasta, kaikki on hyvin jo nyt niinkuin on.

Mistä haluat minun kirjoittavan?

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Löytyisikö opas?

Postby Paka » Fri Oct 18, 2013 10:13 am

Hei! Hienoja oivalluksia, juuri näin.
Avaralle mielelle on vain rauha, ei ole ketään joka katsoisi, vain katsominen tapahtuu


Aivan, tässä prosessissa on kyse valheellisten tarinoiden ja olettamusten heittämisestä syrjään ja astumisesta "ei-tietämisen" tilaan, jolloin on mahdollista saada puhtaampi kuva todellisuudesta, toisin sanoen suora kokemus siitä, mikä ON. Kyse ei ole uuden tiedon saamisesta vaan sen hylkäämisestä, mikä on tarivaa/epätotta. Sen näkemisestä, että minää ei ole. Oleile mahdollisimman paljon luonnossa katsele, miten elämän prosessit vain tapahtuvat. Olemme osa tätä huikeaa prosessia. Ei katsojaa vaan katsomisen prosessi. Ei ajattelijaa vaan ajattelu tapahtuu luonnon tapahtumien lailla. Ei minää vaan elämän /olemisen mysteeri. Anna tämän, mitä jo olet nähnyt, todella upota tajuntaasi. Katsele ihmisiä, eläimiä, luontoa... ei minää vaan luonnon prosesseja tapahtumassa, jotka mieli omii ja luulee hallitsevansa.

Selitä yksityiskohtaisesti omasta kokemuksestasi, mikä erillisen minän illuusio on, miten se saa alkunsa ja miten se toimii. Kuvaa sitä siten kuin näet sen nyt.


Return to “Suomeksi”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest