Etsin opasta

User avatar
DesertRain
Posts: 135
Joined: Sat Aug 18, 2012 6:45 pm

Re: Etsin opasta

Postby DesertRain » Wed Jul 17, 2013 8:56 am

Eli "minä" on vain ajatus, joka toistuu lakkaamatta. Samalla tavalla, kuin taustalla on koko ajan ajatuksia siitä, missä maassa ollaan, mikä aika vuorokaudesta on jne. Ne ajatukset ovat päällä lakkaamatta, etten vain menisi iltapäivällä nukkumaan. Ajatus "minästä" on vain monimutkaisempi.

Mietin niitä ajatuksia... Koska ajatukset tuntuvat olevan edelleen "minun". Se ääni, joka sanoo ajatukset tämän pään sisällä, mikä se on?
Kyllä, minä on ajatuskuvio, johon normaalisti jatkuvasti samaistumme. Kun samaistumme niihin, niistä tulee "minun" tai jopa "minä". Mutta jos ne ovat "minun" tai "minä", eikö niitä silloin tulisi olla mahdollista kontrolloida? EIkö ne silloin pitäisi pystyä myös pysäyttämään? Sen sijaan mitä tapahtuu? Ja toisaalta, mikä se on, joka sanoo, että ajatukset ovat minun? Eikö se ole itsekin vain ajatus, toisin sanoen leima "minun"?
Ei ajatus minästä voi tehdä mitään. En aluksi tajunnut tätä, kun ajattelin että jos tulee ajatus "seuraavaksi kävelen", niin kyllähän se ajatus saa aikaan kävelemisen. Mutta pohjimmiltaan se ajatus on kai "seuraavaksi tapahtuu kävelyä" ja se persoonaliite on ylimääräinen. Että ajatus, joka tulee jostain, saa saa asioita tapahtumaan. Toisaalta ei se ajatuskaan kävele, jalat vain. Ajatus minästä vain leijuu pinnalla, ei tee mitään, haista, maista, kuule...
Tämä on hyvä havainto, mutta tätä on mahdollista katsoa vielä syvemmälti. Seuraavan päivän ajan tarkkaile ajatusten ja toiminnan välistä linkkiä. Ole hyvin valppaana sen suhteen, että kumpi tulee ensin, ajatus vai toiminta.

Mieten tänään, että joskus tuntuu siltä että se "minä", jonka tunnen päässäni, ei sovi yhteen jonkun muun kanssa. Mutta en ole ikinä tajunnut minkä kanssa. Ehkä ei minkään kanssa? Tai jotenkin se "minä" ei ole tuntunut omalta.
Tämä ei ole mitenkään yllättävä tunne. :)

User avatar
Liinu
Posts: 29
Joined: Thu Jun 13, 2013 11:27 pm

Re: Etsin opasta

Postby Liinu » Wed Jul 17, 2013 8:56 pm

Hei,

Päätin pari tuntia sitten (tai siis tuli sellainen idea, ajatus, nyt tuntuu tyhmältä kirjoittaa minä-muodossa), että katson voinko toimia ilman "minää". Että jumitunko silloin vain paikalleni makaamaan. Mutta toimiihan tämä näinkin! Tuli syötyä ja niin edelleen, vaikka ajatukset vain tulivat ja asiat tapahtuivat. Siistiä! Ja niitä ajatuksia todellakin vain tulee, ei ilmeisesti tarvitse pelätä niiden loppuvan, vaikkei niitä aktiivisesti itse "tekisikään".
Tämä on hyvä havainto, mutta tätä on mahdollista katsoa vielä syvemmälti. Seuraavan päivän ajan tarkkaile ajatusten ja toiminnan välistä linkkiä. Ole hyvin valppaana sen suhteen, että kumpi tulee ensin, ajatus vai toiminta.
Huomasin tällaisen:
Ensiksi tuli toiminta (vaihdoin lautasen) ja vasta sen jälkeen ajatuksia (ensimmäinen lautanen on ruma, kaunis lautanen on minulle tärkeää jne.) Tai ei tarvinnut ensiksi ajatella kaikkea läpi ja sitten vasta toimia. Ja muutenkin sitä liikkuu ajattelematta liikkeitä erikseen. Olin kyllä aika skeptinen sen suhteen, että toiminta voisi olla ensin. Mutta ehkä sittenkin...
Kyllä, minä on ajatuskuvio, johon normaalisti jatkuvasti samaistumme. Kun samaistumme niihin, niistä tulee "minun" tai jopa "minä". Mutta jos ne ovat "minun" tai "minä", eikö niitä silloin tulisi olla mahdollista kontrolloida? EIkö ne silloin pitäisi pystyä myös pysäyttämään? Sen sijaan mitä tapahtuu?
?
Se taitaa olla juuri tuo näennäisen kontrollin tunne, mikä tekee ajatuksista "minun". Vaikka aikalailla itsekseen nämä ajatukset tuntuvat tulevan, jos niiden vain antaa elää omaa elämäänsä.

Mua alkoi häiritä ajatus siitä äänestä, jonka kuuluu päässäni. Se, joka sanoo ajatukseni mielessäni puheäänelläni. Koska se ääni tuntuu 'minun ääneltäni'. Järkevästi ajatellen kyseessä on vain ajatus, ääni on osa sitä "minää". Ja se ajatus vain tulee yhä uudelleen. Ratkaisu kai on, että lakkaan identifioitumasta siihen ääneen, ääni tuskin muuttuu miksikään. Mutta jos en voi kontrolloida ajatuksiani...

Ja mietin myös sitä, että kun puhun "itselleni", mitä siinä tapahtuu? Koska tuntuu siltä, kuin olisi joku, joka kuuntelee ajatuksiani.
Ja toisaalta, mikä se on, joka sanoo, että ajatukset ovat minun? Eikö se ole itsekin vain ajatus, toisin sanoen leima "minun"
Joo, sen on pakko olla vain leima. Yritän päästä tästä vielä parempaan varmuuteen.

Taidan jatkaa tätä kokeilua, annan asioiden vain tapahtua enkä puutu niihin.

User avatar
DesertRain
Posts: 135
Joined: Sat Aug 18, 2012 6:45 pm

Re: Etsin opasta

Postby DesertRain » Wed Jul 17, 2013 10:09 pm

Päätin pari tuntia sitten (tai siis tuli sellainen idea, ajatus, nyt tuntuu tyhmältä kirjoittaa minä-muodossa), että katson voinko toimia ilman "minää". Että jumitunko silloin vain paikalleni makaamaan. Mutta toimiihan tämä näinkin! Tuli syötyä ja niin edelleen, vaikka ajatukset vain tulivat ja asiat tapahtuivat. Siistiä! Ja niitä ajatuksia todellakin vain tulee, ei ilmeisesti tarvitse pelätä niiden loppuvan, vaikkei niitä aktiivisesti itse "tekisikään".
Huomasin tällaisen:
Ensiksi tuli toiminta (vaihdoin lautasen) ja vasta sen jälkeen ajatuksia (ensimmäinen lautanen on ruma, kaunis lautanen on minulle tärkeää jne.) Tai ei tarvinnut ensiksi ajatella kaikkea läpi ja sitten vasta toimia. Ja muutenkin sitä liikkuu ajattelematta liikkeitä erikseen. Olin kyllä aika skeptinen sen suhteen, että toiminta voisi olla ensin. Mutta ehkä sittenkin...
Taidan jatkaa tätä kokeilua, annan asioiden vain tapahtua enkä puutu niihin.
Hyvä, juuri näin! Jatka ihmeessä kokeilua. Se on aika jännittävää, eikö?

Voit myös tehdä käänteisen kokeen. Kun istut siinä paikallasi, kokeile tietoisesti ajatella esimerkiksi "minä nostan nyt oikean käteni ilmaan." Keskitä kaikki huomiosi tuohon ajatukseen. Mitä tapahtuu, nouseeko käsi missään vaiheessa? Voit kokeilla tätä erilaisilla asioilla. Ajattele kovasti tekeväsi jotain ja katso, tapahtuuko niin.
Se taitaa olla juuri tuo näennäisen kontrollin tunne, mikä tekee ajatuksista "minun". Vaikka aikalailla itsekseen nämä ajatukset tuntuvat tulevan, jos niiden vain antaa elää omaa elämäänsä.


Aivan. Ja jos sinusta vielä tuntuu, että ajatukset ovat jossain määrin hallinnassasi, niin katso, mikä tuon hallinnan tunteen synnyttää. Tuleeko se kenties siitä, että tunnet voivasi suunnata ajatukset tiettyyn kohteeseen ja kääntää tarvittaessa niiden suuntaa? Onko se "kontrolloija" siinä tapauksessa jotenkin erillään ajatusten virrasta? Havainnollistan esimerkillä:

"Mitäköhän laittaisin huomenna ruoaksi? Onkohan jääkaapissa maitoa? Olenkohan maksanut laskut? Ei, kyllä minun nyt pitää miettiä, mitä huomenna sanon siinä kokouksessa, noita toisia asioita ehdin ajatella myöhemmin. Minun pitää tuoda esille ainakin tämä ja tämä asia..."

Varmaankin peruspiirteiltään tuttu ajatuskulku jokaiselle, kun haluaa priorisoida sitä, mihin kohdistaa ajatuksensa. Missä kohtaa tätä ajatusketjua ilmenee "minä", joka kontrolloi sitä? Eikö siinä ole vain ajatuksia peräjälkeen?
Mua alkoi häiritä ajatus siitä äänestä, jonka kuuluu päässäni. Se, joka sanoo ajatukseni mielessäni puheäänelläni. Koska se ääni tuntuu 'minun ääneltäni'. Järkevästi ajatellen kyseessä on vain ajatus, ääni on osa sitä "minää". Ja se ajatus vain tulee yhä uudelleen. Ratkaisu kai on, että lakkaan identifioitumasta siihen ääneen, ääni tuskin muuttuu miksikään. Mutta jos en voi kontrolloida ajatuksiani...

Ja mietin myös sitä, että kun puhun "itselleni", mitä siinä tapahtuu? Koska tuntuu siltä, kuin olisi joku, joka kuuntelee ajatuksiani.
Olet kuunnellut tuota "ääntä" koko elämäsi etkä ole kuullut pääsi sisällä muitakaan ääniä (oletan), joten luonnollisesti pidät sitä omana äänenäsi. Useimmille meistä se kuulostaa omalta ääneltä. Mutta katsopa tarkkaan: onko olemassa "ääntä" joka "sanoo ajatukset" "mielessä", vai onko vain ajatuksia, jotka ilmestyvät ja katoavat peräjälkeen? En siis kiistä siitä vaikutelmaa, että oma ääni ikään kuin puhuisi pään sisällä, mutta vaikutelmat, ja varsinkin se kieli, johon nämä vaikutelmat puemme, saattavat antaa väärän kuvan todellisuudesta. Onko kyseessä ääni, joka puhuu, vai vain ajatuksia?

Mitä itselle puhumiseen tulee, voitko oikeasti todentaa mitään "kuuntelijaa" erillään hetki hetkeltä ilmestyvistä ja katoavista ajatuksista?

User avatar
Liinu
Posts: 29
Joined: Thu Jun 13, 2013 11:27 pm

Re: Etsin opasta

Postby Liinu » Thu Jul 18, 2013 10:15 pm

Hyvä, juuri näin! Jatka ihmeessä kokeilua. Se on aika jännittävää, eikö?
Olen yrittänyt tänään irtisanoutua tästä tekemisestä ja ajattelemisesta. Jos olen huomannut tekemällä tekeväni tai oikein pohtivani, olen yrittänyt siirtyä syrjään. Tulokset ovat olleet aika vaihtelevia, lyhyitä hetkiä jonkinlaista flowta ja tunnetta siitä, että asiat sujuvat melkein itsestään mutta välillä myös aika takkuista. Olo on ollut tavallista rauhallisempi ja huolettomampi.

Olen myös katsellut, mistä tulevat ne ajatukset, jotka tuntuvat omilta. Ja kun kelaan ajatuksen alkuun, tuntuvat ne tulevan tyhjästä. Ja ajatus ajatuksen alkuperän katsomisesta tulee tyhjästä. Kuten myös ajatus siitä tyhjyydestä, vaikka se ajatus viittaakin toiseen ajatukseen. Tai niinhän kaikki ajatukset viittaavat. (Tämä on taas tätä tekstiä, jota en nyt ihan ymmärrä mutta aamulla se tuntuu ihan järkevältä....)

Jos ajatus "minästä" on leima, joka liitetään jokaiseen ajatukseen, onko se samalla myös koko ajan olemassa itsenäisenä ajatuksena. Vähän kuin taustakuva. Koska silloin, kun jollain tasolla en ajattele mitään, on kuitenkin tunne "minästä", joka on tavallaan taustalla oleva väri, jolla ei kuitenkaan ole väriä. Saitkohan kiinni tästä ajatuksesta...
Voit myös tehdä käänteisen kokeen. Kun istut siinä paikallasi, kokeile tietoisesti ajatella esimerkiksi "minä nostan nyt oikean käteni ilmaan." Keskitä kaikki huomiosi tuohon ajatukseen. Mitä tapahtuu, nouseeko käsi missään vaiheessa? Voit kokeilla tätä erilaisilla asioilla. Ajattele kovasti tekeväsi jotain ja katso, tapahtuuko niin.
Ehdin kokeilla tätä pari kertaa, käsi ei liikkunut ajattelulla, siihen tarvittiin tekemistä. Ja toisaalta tekemiseen ei tarvita ajattelua. Tai siis jos kävelen, en ajattele kumman jalan nostan seuraavaksi, koska käveleminen on automaattista. Siis jos en koe ajattelevani asiaa, ajattelua ei tapahdu, vaikka alitajunta / muisti / ? tekee jotain sen eteen, että jalat liikkuisivat vuorotellen. Eli ajattelen ainoastaan silloin, kun koen ajattelevani, alitajuntaisia juttuja ei lasketa, ne ovat enemmän sitä leimaamista? En nyt saa tästäkään omasta ajatuksestani otetta.
Aivan. Ja jos sinusta vielä tuntuu, että ajatukset ovat jossain määrin hallinnassasi, niin katso, mikä tuon hallinnan tunteen synnyttää. Tuleeko se kenties siitä, että tunnet voivasi suunnata ajatukset tiettyyn kohteeseen ja kääntää tarvittaessa niiden suuntaa? Onko se "kontrolloija" siinä tapauksessa jotenkin erillään ajatusten virrasta? Havainnollistan esimerkillä:

"Mitäköhän laittaisin huomenna ruoaksi? Onkohan jääkaapissa maitoa? Olenkohan maksanut laskut? Ei, kyllä minun nyt pitää miettiä, mitä huomenna sanon siinä kokouksessa, noita toisia asioita ehdin ajatella myöhemmin. Minun pitää tuoda esille ainakin tämä ja tämä asia..."

Varmaankin peruspiirteiltään tuttu ajatuskulku jokaiselle, kun haluaa priorisoida sitä, mihin kohdistaa ajatuksensa. Missä kohtaa tätä ajatusketjua ilmenee "minä", joka kontrolloi sitä? Eikö siinä ole vain ajatuksia peräjälkeen?
Tuo esimerkki on tosi hyvä, ajattelin samaa eilen. Että se, että ajatuksessa esiintyy "minä" tai ajatukset tuntuvat ajattelevan, ei tarkoita että olisi "minä", joka ajattelisi. Hallinnan tunteen syntyä olen etsinyt sillä ajatuksen alkuperän katsomisella.
Olet kuunnellut tuota "ääntä" koko elämäsi etkä ole kuullut pääsi sisällä muitakaan ääniä (oletan), joten luonnollisesti pidät sitä omana äänenäsi. Useimmille meistä se kuulostaa omalta ääneltä. Mutta katsopa tarkkaan: onko olemassa "ääntä" joka "sanoo ajatukset" "mielessä", vai onko vain ajatuksia, jotka ilmestyvät ja katoavat peräjälkeen? En siis kiistä siitä vaikutelmaa, että oma ääni ikään kuin puhuisi pään sisällä, mutta vaikutelmat, ja varsinkin se kieli, johon nämä vaikutelmat puemme, saattavat antaa väärän kuvan todellisuudesta. Onko kyseessä ääni, joka puhuu, vai vain ajatuksia?

Mitä itselle puhumiseen tulee, voitko oikeasti todentaa mitään "kuuntelijaa" erillään hetki hetkeltä ilmestyvistä ja katoavista ajatuksista?
En ole ehtinyt katsoa tätä tänään, katson huomenna.

User avatar
DesertRain
Posts: 135
Joined: Sat Aug 18, 2012 6:45 pm

Re: Etsin opasta

Postby DesertRain » Fri Jul 19, 2013 9:19 am

Hyvä, jatka vain niin kauan kunnes selviää, tarvitaanko tekemiseen todella "minää" vai ei.

Ehdin kokeilla tätä pari kertaa, käsi ei liikkunut ajattelulla, siihen tarvittiin tekemistä. Ja toisaalta tekemiseen ei tarvita ajattelua. Tai siis jos kävelen, en ajattele kumman jalan nostan seuraavaksi, koska käveleminen on automaattista. Siis jos en koe ajattelevani asiaa, ajattelua ei tapahdu, vaikka alitajunta / muisti / ? tekee jotain sen eteen, että jalat liikkuisivat vuorotellen. Eli ajattelen ainoastaan silloin, kun koen ajattelevani, alitajuntaisia juttuja ei lasketa, ne ovat enemmän sitä leimaamista? En nyt saa tästäkään omasta ajatuksestani otetta.
Niin, jos ajatus aina edeltäisi toimintaa, ja jos kontrollia todella olisi, niin eikö ajatellun aikomuksen nostaa käsi pitäisi johtaa käden nousemiseen?
Jos ajatus "minästä" on leima, joka liitetään jokaiseen ajatukseen, onko se samalla myös koko ajan olemassa itsenäisenä ajatuksena. Vähän kuin taustakuva. Koska silloin, kun jollain tasolla en ajattele mitään, on kuitenkin tunne "minästä", joka on tavallaan taustalla oleva väri, jolla ei kuitenkaan ole väriä. Saitkohan kiinni tästä ajatuksesta...
Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Sulje silmäsi hetkeksi. Huomaat varmaan, että sinulla on kiistaton tunne olemassaolosta. Taustalla on ikään kuin puhdas olemassaolon tunne. Tutustu tähän tunteeseen. Sanooko se itsessään mitään siitä, mitä on olemassa? Sanooko tuo olemisen tunne, että "minä olen Liinu, ihminen, nainen, näin ja näin vanha jne."?

Tunne "minästä" on itse asiassa tämä puhtaan olemisen tunne + leima "minä", ja tämän minä-leiman ympärille rakennetaan elämän aikana kokonainen tarinavyyhti siitä, mikä tämä minä on.

Pääsetkö tästä kiinni? Tämä on täsmälleen sama kuin yrittäisit katsoa pöydällä olevaa kuppia ja nähdä sen ilman leimaa "kuppi".

User avatar
Liinu
Posts: 29
Joined: Thu Jun 13, 2013 11:27 pm

Re: Etsin opasta

Postby Liinu » Fri Jul 19, 2013 11:19 pm

Hyvä, jatka vain niin kauan kunnes selviää, tarvitaanko tekemiseen todella "minää" vai ei.
Olen jatkanut. Tämähän helpottaa elämää tosi paljon, ikävät ajatukset voi vain ohittaa katsomalla mistä ne tulivat. Vaikea ottaa ajatuksia kovinkaan vakavasti, jos ne eivät kerran tule mistään. Tosi mielenkiintoista!
Niin, jos ajatus aina edeltäisi toimintaa, ja jos kontrollia todella olisi, niin eikö ajatellun aikomuksen nostaa käsi pitäisi johtaa käden nousemiseen?
Pitäisi. Mutta ajatus voi kuitenkin joskus edeltää toimintaa, eikö vain?
Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Sulje silmäsi hetkeksi. Huomaat varmaan, että sinulla on kiistaton tunne olemassaolosta. Taustalla on ikään kuin puhdas olemassaolon tunne. Tutustu tähän tunteeseen. Sanooko se itsessään mitään siitä, mitä on olemassa? Sanooko tuo olemisen tunne, että "minä olen Liinu, ihminen, nainen, näin ja näin vanha jne."?

Tunne "minästä" on itse asiassa tämä puhtaan olemisen tunne + leima "minä", ja tämän minä-leiman ympärille rakennetaan elämän aikana kokonainen tarinavyyhti siitä, mikä tämä minä on.

Pääsetkö tästä kiinni? Tämä on täsmälleen sama kuin yrittäisit katsoa pöydällä olevaa kuppia ja nähdä sen ilman leimaa "kuppi".
Puhdas olemassalon tunne, kaunista. Tunne ei sano yhtään mitään "minusta". Jotakin taisi vielä jäädä ymmärtämättä, sillä tunne tuntuu edelleen samanlaiselta.

User avatar
DesertRain
Posts: 135
Joined: Sat Aug 18, 2012 6:45 pm

Re: Etsin opasta

Postby DesertRain » Sat Jul 20, 2013 7:42 am

Olen jatkanut. Tämähän helpottaa elämää tosi paljon, ikävät ajatukset voi vain ohittaa katsomalla mistä ne tulivat. Vaikea ottaa ajatuksia kovinkaan vakavasti, jos ne eivät kerran tule mistään. Tosi mielenkiintoista!
Hyvä!

Pitäisi. Mutta ajatus voi kuitenkin joskus edeltää toimintaa, eikö vain?
Kyllä. Mutta usein ajatus seuraa niin nopeasti, että se saattaa vaikuttaa edeltävän toimintaa, vaikka tosiasiassa toiminta on jo alkanut ajatuksen hypätessä kehiin.
Puhdas olemassalon tunne, kaunista. Tunne ei sano yhtään mitään "minusta". Jotakin taisi vielä jäädä ymmärtämättä, sillä tunne tuntuu edelleen samanlaiselta.
Samanlaiselta eli miltä? Tarkoitatko, että se tuntuu edelleen ikään kuin persoonalliselta?

User avatar
Liinu
Posts: 29
Joined: Thu Jun 13, 2013 11:27 pm

Re: Etsin opasta

Postby Liinu » Sat Jul 20, 2013 4:11 pm

Samanlaiselta eli miltä? Tarkoitatko, että se tuntuu edelleen ikään kuin persoonalliselta?
Tuntuu persoonalliselta. Kuin niitä tunteita olisi kaksi, toinen on violetti kulhomainen ja toinen vino oranssi viiva. Ensimmäinen on tyynen rauhallinen ja jälkimmäinen jotenkin pistävä. Varsinkin se oranssi tuntuu olevan minä, vaikka enhän minä ole oranssi viiva. Eli ne ajatukset, jotka viivasta tulevat, ovat se minä-leima. Nyt siis pitäisi vain saada kunnolla erotettua se tunne ja siitä tulevat ajatukset, eikö niin?

User avatar
Liinu
Posts: 29
Joined: Thu Jun 13, 2013 11:27 pm

Re: Etsin opasta

Postby Liinu » Sat Jul 20, 2013 10:52 pm

Katselin vielä lisää. Nyt tuntuu siltä, että on yksi "minä"-tunne. Tunne itsessään ei kuitenkaan sano mistään mitään, se on vain tunne. Minulle tämä tunne on kuitenkin "minä", sillä liitän tunteeseen määritelmiä, kuvailuja, tarinoita jne "minästä".

Vähän selkeämpää nyt. Mietin, että kun olen yrittänyt kuvitella, millaista tämän illuusion toisella puolella on, on niissä kuvitelmissa ollut aina "minä". Joku juttu tässä pitäisi hoksata... Olemassaolon tunteen ja "minän" ero ainakin. Ja tavallaan tajuan sen, en kai vain näe sitä.

User avatar
DesertRain
Posts: 135
Joined: Sat Aug 18, 2012 6:45 pm

Re: Etsin opasta

Postby DesertRain » Sun Jul 21, 2013 2:37 pm

Hyvä!

Kokeile palata aikaisempaan harjoitukseen katsomaan maailmaa ikään kuin lapsen silmin, ilman leimoja. Yritä katsella asioita ikään kuin et tietäisi, mitä ne ovat. Havainnoi maailmaa ja sano mielessäsi "plop" kun ajatukset syöksyvät leimaamaan ja tarinoimaan.

Yritä kokea oma olemisesi samaan tapaan. Samoin kuin sana "puu" ei ole yhtä kuin se kokemus, johon sillä viitataan, eikä siten pysty tavoittamaan sitä yksilöllisyydessään, oletko sinäkään sana "minä" tai nimi "Liinu"? Jos menettäisit nyt muistisi ja sen mukana kaikki kielen käsitteet, kuka olisit? Miten kokisit olemassaolosi?

Tämä saattaa auttaa: Toista mielessäsi jotakin sanaa, ihan mitä tahansa. Toista sitten jotain persoonapronominia, vaikkapa "sinä". Sitten toista sanaa "minä". Onko näissä ajatuksissa laadullisesti mitään eroa? Mikä tekee "minä"-ajatuksesta niin erityisen ajatuksen? Eivätkö kaikki niistä ole vain ajatuksia?

Miten sinulle ilmenevä ajatus "minä" eroaa muille ihmisille ilmenevästä ajatuksesta "minä"?

User avatar
Liinu
Posts: 29
Joined: Thu Jun 13, 2013 11:27 pm

Re: Etsin opasta

Postby Liinu » Sun Jul 21, 2013 10:32 pm

Kiitos näistä kysymyksistä, kuten kaikista edellisistäkin! En ole ehtinyt keskittyä niihin tänään, katson huomenna paremmalla ajalla. Ajatukset ja toiminta selkenevät koko ajan, ihanan kevyttä!

User avatar
DesertRain
Posts: 135
Joined: Sat Aug 18, 2012 6:45 pm

Re: Etsin opasta

Postby DesertRain » Tue Jul 23, 2013 3:20 pm

Hei, pystyn kirjoittelemaan seuraavan kerran kunnolla vasta ensi tiistaista lähtien. Voit kirjoittaa tänne sillä välin, ja vastaan heti kun pystyn. Palaillaan siis ensi viikolla asiaan!

User avatar
Liinu
Posts: 29
Joined: Thu Jun 13, 2013 11:27 pm

Re: Etsin opasta

Postby Liinu » Wed Jul 24, 2013 7:35 pm

Okei, ensi viikkoon!

Minun piti kirjoittaa yksi teksti omasta elämästäni. Oli vähän kummallista, se tuntui olevan jonkinlainen tarina. Mutta samalla taisin upota syvemmälle tähän suohon ja asiat eivät näytä enää ihan niin selviltä. Tajuan tämän jutun logiikan mutta en kuitenkaan tajua.

User avatar
Liinu
Posts: 29
Joined: Thu Jun 13, 2013 11:27 pm

Re: Etsin opasta

Postby Liinu » Sun Jul 28, 2013 9:41 pm

Kokeile palata aikaisempaan harjoitukseen katsomaan maailmaa ikään kuin lapsen silmin, ilman leimoja. Yritä katsella asioita ikään kuin et tietäisi, mitä ne ovat. Havainnoi maailmaa ja sano mielessäsi "plop" kun ajatukset syöksyvät leimaamaan ja tarinoimaan.

Yritä kokea oma olemisesi samaan tapaan. Samoin kuin sana "puu" ei ole yhtä kuin se kokemus, johon sillä viitataan, eikä siten pysty tavoittamaan sitä yksilöllisyydessään, oletko sinäkään sana "minä" tai nimi "Liinu"? Jos menettäisit nyt muistisi ja sen mukana kaikki kielen käsitteet, kuka olisit? Miten kokisit olemassaolosi?
Ei, en ole sana minä. Olen se tunne, joka siitä sanasta seuraa. Ja se tunne luulee kykenevänsä liikkumaan, puhumaan, ajattelemaan ja niin edelleen. Vaikka se on vain tunne. Nimeni en ole, en ole ikinä kokenut sitä omakseni.

Jos menettäisin muistini ja käsitteet, ei tätä "minua" olisi. Millään ei olisi nimeä tai tarkoitusta ja kaikki vain olisi. Ei olisi mahdollista ajatella jonkin tapahtuvan "minulle", koska ei olisi tarinaa siitä "minusta". Ja silloin en kai kokisi olevani olemassa. Vähän hankala kuvitella tilannetta, jossa ei koe jotain, mitä nyt kokee jatkuvasti.
Tämä saattaa auttaa: Toista mielessäsi jotakin sanaa, ihan mitä tahansa. Toista sitten jotain persoonapronominia, vaikkapa "sinä". Sitten toista sanaa "minä". Onko näissä ajatuksissa laadullisesti mitään eroa? Mikä tekee "minä"-ajatuksesta niin erityisen ajatuksen? Eivätkö kaikki niistä ole vain ajatuksia?
Ei niissä ajatuksissa ole laadullisesti eroa, ne tulevat ja synnyttävät mielikuvan tai tarinan siitä, mihin sana on opittu yhdistämään. "Minä"-ajatuksessa se tarina vain on todella suuri ja monimutkainen. Melkein tuntee, kuinka aivot aktivoituvat enemmän.
Miten sinulle ilmenevä ajatus "minä" eroaa muille ihmisille ilmenevästä ajatuksesta "minä"?
Varmaan kaikilla ajatukseen liittyy se, että "minä" on tekijä ja se, jolle asiat tapahtuvat. Kaikilla on kuitenkin erilainen tarina "minästä", luonteenpiirteet, historia, onnistumiset, vaikeudet jne. Tähän mieleen voi tulla ajatus "minä pidän uimisesta", koska se on osa tarinaa "minästä". Ja joku toinen voi ajatella ainoastaan sitä, miten pelottavaa uiminen on, koska hänen tarinassaan "minä" pelkää vettä.
Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Sulje silmäsi hetkeksi. Huomaat varmaan, että sinulla on kiistaton tunne olemassaolosta. Taustalla on ikään kuin puhdas olemassaolon tunne. Tutustu tähän tunteeseen. Sanooko se itsessään mitään siitä, mitä on olemassa? Sanooko tuo olemisen tunne, että "minä olen Liinu, ihminen, nainen, näin ja näin vanha jne."?

Tunne "minästä" on itse asiassa tämä puhtaan olemisen tunne + leima "minä", ja tämän minä-leiman ympärille rakennetaan elämän aikana kokonainen tarinavyyhti siitä, mikä tämä minä on.

Pääsetkö tästä kiinni? Tämä on täsmälleen sama kuin yrittäisit katsoa pöydällä olevaa kuppia ja nähdä sen ilman leimaa "kuppi".
Olen katsellut tätä lisää. Eihän se tunne sano mitään mistään, mutta on se silti persoonallinen. Eli liitän siihen leiman "minä" ja siten tunteeseen muka kuuluu tarina "minusta".

Se tunne voi siis olla olemassa, vaikka tiedostaisin sen, että "minä" on vain mielikuvitushahmo. Pitäisi vain erottaa, mikä on tarinaa ja mikä todellista.

Mietin tätä pitkään yksi päivä ja hetkeksi tajusin ainakin jollain tasolla, mitä tarkoittaa se, ettei mitään "minua" todellakaan ole. Että kyse on todellakin MINUSTA ja tämä "minä" on samanlainen kuin Batman tai Muumipeikko. Olen yrittänyt ottaa vähän etäisyyttä tähän "minuun" ja nähdä itseni tarinana.
Olet kuunnellut tuota "ääntä" koko elämäsi etkä ole kuullut pääsi sisällä muitakaan ääniä (oletan), joten luonnollisesti pidät sitä omana äänenäsi. Useimmille meistä se kuulostaa omalta ääneltä. Mutta katsopa tarkkaan: onko olemassa "ääntä" joka "sanoo ajatukset" "mielessä", vai onko vain ajatuksia, jotka ilmestyvät ja katoavat peräjälkeen? En siis kiistä siitä vaikutelmaa, että oma ääni ikään kuin puhuisi pään sisällä, mutta vaikutelmat, ja varsinkin se kieli, johon nämä vaikutelmat puemme, saattavat antaa väärän kuvan todellisuudesta. Onko kyseessä ääni, joka puhuu, vai vain ajatuksia?

Mitä itselle puhumiseen tulee, voitko oikeasti todentaa mitään "kuuntelijaa" erillään hetki hetkeltä ilmestyvistä ja katoavista ajatuksista?
Olen näiden kanssa edelleen vähän epävarma... Kun ajatukset ovat sanallisia, on pakko olla joku ääni, jolla ne kuuluvat. Ei se ääni puhu, se on vain ääni, jolle olen antanut "minä"-leiman. Samalla tavalla kuin musiikki kuunnellessa laulajan ääni ei sano mitään siitä, kenen ääni se on. Ääneen vain on liitetty leima "Bob Dylanin ääni" tms.

Se, joka muka kuulee ajatukset, taitaa olla se olemassaolon tunne plus "minä"-leima, joka kuvittelee voivansa kuulla.

User avatar
DesertRain
Posts: 135
Joined: Sat Aug 18, 2012 6:45 pm

Re: Etsin opasta

Postby DesertRain » Thu Aug 01, 2013 9:06 am

Hei,

pahoittelen, että annan kuulua itsestäni vasta nyt, olen ollut kiireinen tällä viikolla. Viestissäsi on paljon asiaa ja haluan vastata sinulle kunnolla, mutta kyennen siihen viimeistään vasta viikonloppuna.

Voit sillä välin jatkaa ajatusten ja toiminnan tarkkailua yrittämättä varsinaisesti saada mitään aikaan. Kuinka paljon "minällä" on kontrollia elämään? Kuinka paljon toisaalta tapahtuu täysin automaattisesti ilman "minän" myötävaikutusta?


Return to “Suomeksi”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest