Opasta kaivataan

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Sun Dec 16, 2012 6:39 am

Mitä mietteitä?

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Re: Opasta kaivataan

Postby Theedor » Sun Dec 16, 2012 7:14 pm

Kuten sanottua, en pysty osoittamaan "minää" enkä tiedä, missä se on juuri nyt. Jos osaisin katsoa vain tähän hetkeen, en varmaan näkisi "minää" ollenkaan.

Muistot eivät ole kovin konkreettisia eikä tosiaan eilisen ruoan muistelemisella pysty täytämään vatsaansa tänään. Muisto ei ole konkreettinen asia eikä se pysty toimimaan, eli tekemään mitään.

Yritän kovasti muistaa, että ajatuksia ei tarvitse torjua. Ajatukset ovat siitä ikäviä, että niihin tulee helposti jumituttua. Kuvittelee, että ajatukset ovat totta, koska ne jatkuvasti ovat äänessä. "Minä" voi ollakin harhaa ja valhetta, mutta kovasti tuo "minä" yrittää todistaa olemassaoloaan. Ei ole helppoa luopua "minän" käsitteestä, koska (kuten sanoit) meille on pienestä asti kerrottu, että minussa on "minä", joka tekee päätöksiä, ajattelee ja tuntee. "Minä" on niin olennainen osa minua, että siitä luopuminen on jopa pelottavaa - mitä jää jäljelle, jos ajatukseni eivät olekaan mitään?

-T-

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Mon Dec 17, 2012 7:27 am

Ajatukset ovat siitä ikäviä, että niihin tulee helposti jumituttua. Kuvittelee, että ajatukset ovat totta, koska ne jatkuvasti ovat äänessä. "Minä" voi ollakin harhaa ja valhetta, mutta kovasti tuo "minä" yrittää todistaa olemassaoloaan.
Ei ole helppoa luopua "minän" käsitteestä
Älä yritä päästä irti ajatuksista tai minästä, niitä vastaan on aivan turha taistella. Ainoastaa KATSO onko minää aikuisten oikeasti olemassa vai onko se kuin joulupukki johon lapsi on opetettu uskomaan. Tunne joulupukin odotuksesta on kutkuttava. Ajatuksia joulupukista on ja pelko lahjojen menettämisestä voi saada lapsen epäröimään. Mutta kertooko ajatukset ja tunteen totuuden siitä että joulupukki on todellinen. Eräänä päivänä, kun lapsi on tarpeeksi vanha se katsoo joulupukkia uusin silmin ja huomaan heh heh... se on vain tekopukki, tekoparta ja usko joulupukkiin on mennyt.
"Minä" on niin olennainen osa minua, että siitä luopuminen on jopa pelottavaa - mitä jää jäljelle, jos ajatukseni eivät olekaan mitään?
Tutki tätä pelkoa, mitä se haluaa kertoa? Kerro runsain sanoin mikä pelottaa?

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Re: Opasta kaivataan

Postby Theedor » Mon Dec 17, 2012 8:48 pm

Mikähän siinä "minän" menettämisessä pelottaisi? No, ensinnäkin tämä jo aiemminkin esittämäni (ei läheskään kovin järkevän kuuloinen) seikka kontrollin menettämisestä. Eli jos ei olekaan "minää", joka tekee kaikki valintani ajatusta ja järkeä käyttäen, niin kuka sitten tekee valintani? Luovunko siis jonkun korkeamman voiman tai kohtalon armoille? Tai alanko tehdä valintojani vain automaattisesti, niitä miettimättä? Miten voin olla varma, että moraalini on riittävän korkealla tasolla tällaiseen automaattiajoon? Enhän vain ajaudu impulssieni vietäväksi ja vaikkapa käytä väkivaltaa jossain vaikeassa tilanteessa? Luulenpa kyllä, että niin automaattiselle seilaukselle en pystyisi menemään, että ryhtyisin tekemään jotain aivan muuta kuin tähän asti. Mutta niin typerä kuin tuo pelko onkin, niin sellaistakin olen miettinyt. "Minä" haluaa selvästi suojata itseään...

Huolestuttaa myös ajatus, että ajatukseni eivät olekaan totta. Periaatteessa tiedän jo, etteivät ne olekaan totta, mutta jotenkin omia ajatuksiaan on jo niin tottunut kuulemaan ja uskomaan niihin, ettei ole kovinkaan helppoa todeta niiden olevan vain "kärpäsen surinaa". Ymmärrän, ettei tarkoitus olekaan päästä ajatuksista eroon, mutta jos itseäni ja ajatuksiani tarkkailemalla pääsen siihen tulokseen, että ajattelija, "minä", onkin vain mielikuvitusta, niin mikä minä siis olen? Jos (ja kun) en olekaan ehkä se "minä", joka kuvittelin olevani, niin kuka siis on se osa minussa, joka päätyi tuohon uuteen ajatukseen "minän" olemassaolemattomuudesta?

Ja jossain määrinhän ihminen (tämä pätee ainakin minuun) on aika laiska otus. En välttämättä pelkästään pidä ajatuksesta, että suunnilleen kaikki tieto, mitä minulla itsestäni on, täytyykin rakentaa kokonaan uudelleen. Sehän vaatinee rutkaasti työtä ja helposti voi tuntea houkutusta jättää asiat entiselle mallilleen... En nyt ole tekemissä niin, mutta kyllähän muutokset usein ahdistavat ihmistä.

Pelottavaa on myös antaa kaikkien ajatuksiensa kuulua ja kaikkien tunteidensa tuntua. Meitä on opetettu enemmän tai vähemmän kieltämään itseltämme negatiiviset tunteet ja "huonot" ajatukset. Nyt, jos minun täytyy kiltisti vain kuunnella niitä ilman, että vaihdan "puheenaihetta", voi olo olla ajoittain epämiellyttävä. Tosin täytyy sanoa, että kun ajatuksiaan vain kuuntelee ja yrittää olla niihin liikaa samastumatta, ne eivät tunnukaan enää ihan niin ahdistavilta. Voin siis kuunnella, mitä "minä" minulle kertoo ja muistan samalla, että koko tilitys on oikeastaan vain mielikuvitusta.

Epäilemättä suurin pelko tulee siitä, etten oikeastaan vielä tajua, mistä luovun, jos en enää samastu "minääni". Menetänkö siinä jotain? Joudunko astumaan tyhjän päälle? Vai enkö menetä mitään, vaan näen vain, että "minä" paljastuikin joulupukiksi?

Jotain tämmöistä tämä nyt herätti. Ymmärrän tosiaan, että hyvinkin suurin osa noista mietteistä on aika järjetöntä ja epärationaalista, enkä usko, että kaikki äsken sanomani olisi totta enkä varsinaisesti usko noin tapahtuvan. Pyysit kuitenkin erittelemään "minän" näkemisen aiheuttamia pelkoja...

-T-

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Tue Dec 18, 2012 6:53 am

Kiitos rehellisyydestä ja avoimuudesta, kiitos että kerroit peloista, ne on hyvin tyypillisiä ja ovat tämän prosessin esteenä, jos niitä ei käy läpi. Aivan loistavaa pohdintaa Theedor, hyviä kysymyksiä joihin on hyvä katsoa yhä syvemmälle ja syvemmälle - vastaukset nousevat sisältäsi. Käytä jokainen hetki uppoutuaksesi sen selvittämiseen, mikä on totta ja mikä ei.

Ole kuitenkin huoleti mikään olemassa oleva/todellinen ei katoa tai mene rikki katsomisesta - vain pelko kuolee, usko "joulupukkiin" on mennyttä. Sitä mitä se kenenkin kohdalla tuo tullessaan emme voi tietää, sitä on turha spekuloida, koska ajatus luo helposti "mörköjä" sinne missä niitä ei ole.

Katso pelkoa oikein läheltä... Pelko on suojelumekanismi. Kiitä sitä, että se palvelee tehtävässään. Katso sitä lähempää ja pyydä sitä kertomaan miltä se haluaa sinua suojella. Kumarra sille ja katso pelon taakse: mitä on pelon takana?


Lue täältä pidempi teksti pelosta ja takertumisesta
http://tietoisenajavapaana.blogspot.fi/ ... sesta.html

Kerro tämän jälkee tuntemuksista.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Tue Dec 18, 2012 7:25 am

Pieni lisäys vielä edelliseen viestiin.
Huolestuttaa myös ajatus, että ajatukseni eivät olekaan totta. Periaatteessa tiedän jo, etteivät ne olekaan totta, mutta jotenkin omia ajatuksiaan on jo niin tottunut kuulemaan ja uskomaan niihin, ettei ole kovinkaan helppoa todeta niiden olevan vain "kärpäsen surinaa".


Ajatukset eivät ole vain kärpäsen surinaa vaan arvokas työkalu, joka palvelee hyvin ihmisenä ollessamme, mutta kuten tuli se on huono isäntä peittäesään sen tosi olemuksen, joka sinä olet. Työkalu kuuluu työkalun paikalle ei pomoksi.

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Re: Opasta kaivataan

Postby Theedor » Tue Dec 18, 2012 5:35 pm

En ole ihan varma, mitä tarkoitat pelon taakse katsomisella... Edellisessä viestissäni kerroin, mitä minäni pelkää. Tarkoitatko, että minun pitäisi nyt nähdä, miksi se pelkää? No, se pelkää menettävänsä kontrollin. Se pelkää, että se joutuu rakentamaan itsensä uudelleen. Se pelkää kaiken sen tutun ja turvallisen menettämistä, jonka keskellä se joka päivä elää; ajatusten, pelkojen, epävarmuuden, mielipiteiden... Mutta ehkä tämä tuli jo tavallaan käsiteltyä edellisessä viestissäni. Tai ehkei. Luulen, että "minä" yrittää suojella minua siltä katastrofaaliselta mahdollisuudelta, että "minä" ei ehkä olekaan kaiken mitta ja keskipiste. Sehän olisi "minältä" melkein sama kuin hyväpalkkaiselta konsernin pääjohtajalta olisi ilmoitus, että hän ei itse asiassa johda tätä yritystä eikä hänen mielipiteillään lopulta ole niin suurta merkitystä, että niistä kannattaisi maksaa hänelle niin korkeaa palkkaa. Kenties tuo johtaja menisi sen jälkeen tekemään jotain käytännönläheistä työtä lapio-osastolle... Mutta "minä" on tietysti omanarvontuntoinen tyyppi, eikä se helpolla myönnä, että sen tuottamaa ajatusvirtaa ei ehkä kannatakaan ottaa aina ihan tosissaan.

En sinänsä uskokaan, että pelkästään katsomalla ja tuntemalla ajatuksensa ja mielensä, niitä voisi vahingoittaa mitenkään. Siksi jatkankin tätä prosessia ihan mielelläni ("mieli" ja "minä" -sanat käyttäytyvät näissä yhteyksissä vähän miten milloinkin...".

En osaa sanoa paremmin, mitä on pelon takana. Osaisitko täsmentää kysymystä jotenkin? Tarkoitatko pelon takana ehkä olevaa jotain muuta tunnetta - rohkeutta, tyyneyttä? Vai vastasivatko nuo yllä olevat yhtään tähän kysymykseen?

Joudun taas puuhailemaan todella paljon kaikenlaista ja tuholaismyrkytykset jatkuvat taas huomenna. Yritän silti päästä vastaamaan huomennakin jotain.

-T-

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Wed Dec 19, 2012 7:19 am

No, se pelkää menettävänsä kontrollin. Se pelkää, että se joutuu rakentamaan itsensä uudelleen. Se pelkää kaiken sen tutun ja turvallisen menettämistä, jonka keskellä se joka päivä elää;
Kysyit miten tutkia pelkoa? Tutki tätä ajatusta, mikä ajatus tämän tunteen herättää eli tässä tapauksessa "minä menetän kontrollin". Mistä voit tietää että tämä on totta? oletko aivan varma? Oletko aivan varma, että joudut rakentamaan itsesi uudelleen? Kysy ja katso onko nämä ajatukset totta? Ja kun pelko nousee tunne se älä yritä päästä siitä eroon ole sen kanssa kiitä sitä ja katso mitä löytyy tunteen alta.


(Lainasin toisesta ketjusta toisen oppaan loistavan kommentin kontrollista: kiitos DesertRain)

Sinulla ei ole elämää, sinä olet Elämä. Ainoastaan uskomus/ajatus minään pitää yllä vaikutelmaa siitä, että on olemassa jotain erillään muusta elämästä. Erillisyyden kokemus tuo tarpeen kontrolloida olosuhteita. Tosiasiassa sinulla ei ole kontrollia, koska "sinä" et ole se joka kuvittelet olevasi. Sinä et edes tarvitse kontrollia. Elämä pitää huolen itsestään. Ainostaan elämää vastaan pyristely pitää yllä vaikutelmaa jonkinlaisesta hallinnasta ja samalla erillisyydestä. Mitä enemmän vastustus hälvenee, sitä enemmän huomaat asian olevan näin. Kaikki vastustus on turhaa. Se on kuin pyrkisi soutuveneellä Niagaraa vastavirtaan.

Mutta älä missään tapauksessa usko vaan katso omaan kokemukseesi voisiko tämä olla näin? Entäpä jos näin on aina ollutkin "urheiluselostaja" vaan on tullut väliin.

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Re: Opasta kaivataan

Postby Theedor » Thu Dec 20, 2012 8:19 am

Ehdin lukea eilisen kirjoituksesi ja hyvän lainauksen DesertRainilta. En kuitenkaan ehtinyt eilen enkä vielä nytkään vastata. Mutta toivon mukaan iltapäivästä tai illasta tänään. Pohdin näitä nyt päivällä!

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Thu Dec 20, 2012 9:15 am

Kiitos että ilmoitit!

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Re: Opasta kaivataan

Postby Theedor » Thu Dec 20, 2012 10:50 pm

Edelleen täällä ja hengissä, mutta joudun valitettavasti vieläkin lykkäämään vastausta... Olen kuitenkin miettinyt minää ja pelkoja aika paljon ja minulla on asiasta varmasti kirjoitettavaa.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Fri Dec 21, 2012 7:00 am

Kiva kun ilmoitat. Olen vielä tämän päivän tavattavissa ja ehkä huomenna, sitten menen joulun viettoon ja seuraavan kerran täällä 28.12.

Ainoa este oman todellisen olemuksen oivaltamiselle on että AJATTELEE OLEVANSA JOKU. Kaikki ajatukset, kaikki mielentilat ja kaikki tunteet heräävät, elävät aikansa ja haihtuvat. Tätä voi joskus olla vaikea hyväksyä, koska meillä on tapana takertua mukaviin mielentiloihin ja paeta kielteisiä. Tämä tavoittelu , pakeneminen, yritys hallita eli kontrolloida pitää oravanpyörän pyörimässä. Ajatukset ovat kuitenkin vain ajatuksia, ihanan ja kauhean suuria ja mahtavia mutta silti riittämättömiä kuvaamaan, kuka sinä olet, ne voi kyllä herättää tunteita ja fyysisiä reaktioita. Mitäpä ajatus voisi kuitenkaan tehdä? Se voi kyllä määrittää, nimetä ja laputtaa kokemuksia, mutta se ei kuitenkaan ole itse kokemus, se et ole sinä. Tutkiskele kaikessa rauhassa onko tämä totta?

Uppoudu joulunaikana puhtaaseen aistimukseen, puhtaaseen olemiseen ennen mielen kommentteja, hengittele, kuuntele hiljaisuutta, tunne fyysinen aistimus pistely, kuumotus, värinä... , katsele kaikkea, anna kaiken tapahtua - huommaa miten kaikki tapahtuu myös ilman "minää".

Tee jossain vaiheessa pieni kirjoitusharjoitus

Valitse yksi päivä. Kirjoita n. 15 minuutin ajan päivästäsi paperille. Ajattele tiukasti esim. miten minä heräsin, minä ajattelin, minä kävin kaupassa tms. Kirjoita ensin hyvin korostetusti minän kautta. Kaikki asiat tapahtuvat sinulle, omistat kaikenlaista ja asiat tapahtuvat nimenomaan sinun vaikutuksestasi. Korostetusti minä, minä, minä sitä, minä tätä, minun yms.

Tämän jälkeen kirjoita samasta päivästä, n. 15 minuuttia siten, kuin minää ei olisi. Pidä kirjoitusten välillä pieni tauko. Asiat vain tapahtuisivat joka tapauksessa. Voit joutua vähän leikkimään improvisoimaan sanamuodoissa. Esim. keho herää, jalka liikkuu, katseleminen tapahtuu, käsi nousee, hengitys tapahtuu, käsi avaa vesihanan, kaataa veden kahvinkeittimeen kahvi tippuu…

Itse tarinoita ei siis tarvitse kirjoittaa tänne, mutta kerro mitä tuntemuksia tai havaintoja heräsi kirjoittaessa. Tarkkaile erityisesti kehon reaktioita sekä tunteita kummassakin eri tapauksessa .

Oikein hyvää ja rauhallista joulua!

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Re: Opasta kaivataan

Postby Theedor » Fri Dec 21, 2012 12:50 pm

No niin, lopultakin siunaantui aikaa tähän vastaamiseen edes jossain määrin.

Olen tässä miettinyt tätä minän ongelmaa. Selvyyden vuoksi kirjoitan tässä tekstissä Minän isolla silloin, kun puhun "minästä", eli siitä kontrollihaluisesta ja itsestään arasta hahmotelmasta, joka kuvittelee olevansa minä. Pienellä kirjoitan minän silloin, kun suomen kielen lauserakenne itsestä puhuessa sellaista vaatii.

Menin vähän asioiden edelle, kun sanoin, että Minä tuntee pelkoa itsensä menettämisestä. Minun Minäni tuntee ainakin tällä hetkellä olevansa todella vahvoilla ja se pystyy helposti vastustamaan kaikkia siihen kohdistuvia epäilyjä. Se tunkee ajatuksineen joka väliin ja yrittää väittää, että se on juuri se todellinen Minä. Toisaalta sama Minä on se, joka yrittää vastustaa tätä Minää - kierre on todella vahva, jos näitä tyyppejä jää kuuntelemaan ja yrittää valita puolensa. Olisi siis päästävä ulos kehästä ja katseltava Minää ulkoa päin. Ei vastustettava sitä mitenkään, muttei myöskään jäätävä kuuntelemaan sen kuiskutuksia.

Saattaa kuulostaa skitsofreeniselta, mutta uskon, että tiedät, mitä tarkoitan. Minä esiintyy minulle ikään kuin jonain hahmona, olkoon se vaikka se "urheiluselostaja". Hahmolla saattaa olla useita eri mielipiteitä ja se pyrkii jatkuvasti kontrolloimaan käytöstäni ja uskottelee, että sen mielipiteet, nimilaput, arvotukset ja itsesyytökset ovat totta. Arvelen nyt, etten pääse tuosta hahmosta eroon koskaan, mutta sen sijaan minulla lienee mahdollisuus nähdä Minä ikään kuin ulkoa päin, oppia tuntemaan sen toimintatavat. Voin antaa Minän huudella huutojaan, mutta olla välittämättä niistä liikaa. Tähän lienee pyrkimys tässä prosessissa? Näin ainakin itse kuvittelen.

Sitä, mitä Minä pelkää, onkin jo käsitelty. Minun Minäni ei tällä hetkellä juurikaan vaikuta pelkäävän, mutta uskon, että edellisissä viesteissä esiintyvä kontrollin menettämisen pelko on aika vahva ykkössuosikki Minän kauhukuvista.
Minän pelko ei ole totta. Se on Minän pelkoa kontrollin menettämisestä. Minä on kuitenkin omalla tavallaan mielikuvitukseni (ja ympäröivän maaiman, kotikasvatuksen, kavereiden yms.) luomus, joten sen pelot ja mielipiteet eivät välttämättä läheskään edusta todellisuutta. Niitä voisi ehkä pitää vain jonkun tyypin mielipiteinä ja ne voi varmaan jättää suurelta osin omaan arvoonsa. En usko, että Minän kehittelemät mielikuvat kontrollin menettämisestä tarkoittavat sitä, että todellisuudessa menettäisin kontrollini. Pikemminkin kuvittelisin, että saisin kontrollin takaisin haltuuni, pois Minältä, joka tuntuu käyttävän sitä usein sangen vahingollisellakin tavalla. Mutta sitä Minä ei usko eikä suostu myöntämään. Mutta minulla ei ole myöskään mitään syytä vastustaa Minää. Olen kyllä yrittänyt, kaikin keinoin. Mutta silloin ajaudun vain entistä syvemmälle Minän suohon. Parasta on vain antaa Minän olla ja pyrkiä vain tuntemaan se. Siihen ei ole kuitenkaan pakko jäädä roikkumaan.

Yritän päästä sinuiksi tämän uuden ajatuksen kanssa. Yritän nähdä Minän ja tuntea sen. Yritän tuntea ne tunteet, joita se loihtii ja kuulla ne ajatukset, joita se kertoo. Mutta yritän samalla tajuta, että minä en ole sama kuin Minä. Yritän tehdä noita antamiasi harjoituksia ja keskittyä tähän hetkeen ja sen aistimuksiin. Yritän olla kuuntelematta urheiluselostusta liikaa - vaikka olen kyllä takuuvarma, ettei se tule vaikenemaan tämänkään joulun aikana. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainitsen kuitenkin, että Minä ja urheiluselostaja olivat hetken aikaa yllättävän hiljaa, kun kävin kokeilemassa lumilautaa ensimmäistä kertaa elämässäni. Se oli yksinkertaisesti vain hauskaa ja siinä pääsi hetkeksi vain kokemaan sen hetken!

Erittäin hyvää joulua sinnekin päin!

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Fri Dec 21, 2012 2:31 pm

Ymmärrän ja mitä tarkoitat. Minä (jota ei ole) yrittää päästä eroon Minästä (jota ei ole) aivan mahdoton tehtävä.
vaikka olen kyllä takuuvarma, ettei se tule vaikenemaan tämänkään joulun aikana.
ole avoin uudelle, älä ole varma mistään, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainitsen kuitenkin, että Minä ja urheiluselostaja olivat hetken aikaa yllättävän hiljaa, kun kävin kokeilemassa lumilautaa ensimmäistä kertaa elämässäni. Se oli yksinkertaisesti vain hauskaa ja siinä pääsi hetkeksi vain kokemaan sen hetken!
Juuri näin, kun keskittyy uuteen mielenkiintoiseen asiaan tai tekemiseen läsnäolo on niin voimakas, että mieli hiljenee ja antaa tilaa todelliselle olemukselle. Ajatuksia ei ole, toiminta vaan tapahtuu, huomio tapahtuu, kaatuminen tapahtuu, onnistuminen tapahtuu... minätön hetki=)

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Fri Dec 28, 2012 8:36 am

Hei, täällä ollaan taas. Mitä mietteitä nyt?


Return to “Suomeksi”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest