Opasta kaivataan

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Tue Mar 12, 2013 6:32 am

Millä fiiliksillä - vieläkö olet valmis jatkamaan opastusta?

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Re: Opasta kaivataan

Postby Theedor » Tue Mar 12, 2013 11:38 pm

Juu, kyllä vain.
Minulla alkoi taas pitempi kirjoitustyö, mutta eiköhän siinä välissä pysty käymään läpi tätäkin prosessia.

-T-

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Wed Mar 13, 2013 6:39 am

Oikein hyvä! Sitten jatketaan.

Aloita aivan puhtaalta pöydältä ja kerro miten minä ilmenee elämässä.
Kuvaile runsain sanoin mitä sinä/Theedor olet? Minkälaisia tunteita tämä herättää? Missä minä tuntuu?
Missä minä on?

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Re: Opasta kaivataan

Postby Theedor » Wed Mar 13, 2013 3:48 pm

Ihan alkuun laitan selitykseksi, että aion kirjoittaa Minästä aluksi sellaisena, kuin se tuntuu, vaikka tiedänkin, että se on epätodellista. Minää ei siis oikeasti ole, mutta mieleen se vaikuttaa kuitenkin, sillä sen juuret ulottuvat hyvin syvälle mielen perustuksiin asti...

Minä ilmenee elämässä parhaiten sisäisenä äänenä. Minä ottaa vastaan tietoa ympäristöstä eri aistien kautta. Minä selostaa näkemäänsä ja kokemaansa kuin urheilutapahtuman selostaja. Minä maalailee tapahtumia ja asioita oman makunsa ja mielipiteidensä mukaan niin, että tapahtumat näyttävät hyviltä tai huonoilta, ikäviltä tai mukavilta tai mikseipä vain neutraaleiltakin. Minä kuitenkin haluaa nimetä ja kertoa, mitä aistini havaitsevat. Se ei tyydy vain katsomaan ja kokemaan asioita sellaisena, kuin ne ovat.

Minä on ääni, joka kuuluu mielessäni. Minä kertoo (ilmeisesti itselleen, sillä kuka muukaan sitä kuuntelisi - toinen Minäkö?), milloin minun tulee nolostua, olla iloinen, surullinen, ahdistunut tai onnellinen. Minä kertoo, milloin on aika suuttua ja tulla huonolle tuulelle. Minä hakee merkkejä ruumiintoiminnoista ja ympäristöstä: adrenaliini vahvistaa Minälle, että nyt on oikea aika olla vihainen tai peloissaan.

Mutta!

Minä on vain yksi ajatus, vaikkakin sen juuret ulottuvat syvälle mielen perusrakenteisiin asti. Minän ääni on ajatusten ääntä eikä sitä kuule kukaan mui kuin Minä - siis se itse. En tiedä, onko sisälläni jokin toinen taso, joka Minää kuuntelee tai valitsee olla kuuntelematta. Tuntuu kuitenkin siltä, että joskus voin päättää, että en uppoudu kuuntelemaan Minän jorinoita ja silloin tuntuu, että voin keskittyä paremmin ympäristööni. Voipi kylläkin olla, että tämä on vain Minän ovelia kaksoiskiemuroita, sillä kuka olisi se "minä", joka päättää olla kuuntelematta? Kuka määrittelee sen, milloin keskittymiseni on hyvää ja milloin huonoa? Tällä tasolla joudun kyllä aina hukkaan...

Mitähän tunteita tämä Minä nyt sitten herättää?

Tuossa ylempänä taisi jo jotain tullakin... Mutta ehkäpä tällä hetkellä Minä herättää sellaisia tunteita, että ajattelen sen olevan jotenkin väärin. Ajattelen, ettei minun pitäisi kuulla Minän ääntä. Tai siis ehkäpä Minä ajattelee niin... Mutkikkaasti ja kerroksittaisesti menee tämä.

Olen ajatellut Minää nyt viime aikoina jonain erillisenä asiana ja olentona - vaikkapa nyt Lentävänä Spagettihirviönä. Sillä tavoin Minä ehkä asettuu lähemmäksi sellaista olentoa, joka se onkin, eli ylimääräiseksi olennoksi, joka ei ole nimestään huolimatta samaa kuin minä. Minä ei ole minä, tai jotain sellaista...

Niin, en oikeastaan osaa sanoa, mitä tunteita Minä herättää. Varmastikin tällä hetkellä jonkinlaista turhautumisen tunnetta, koska tuntuu, että se tulee joka nurkan takaa vastaan, juuri kun luulee pääsevänsä siitä hetkeksi aikaa rauhaan... Minästä ei tietenkään kannattaisi yrittääkään päästä eroon, mutta jotenkin olen kärsimätön. Tuntuu erikoiselta, ettei Lentävästä Spagettihirviöstä voi päästä eroon, vaan sen on vain annettava olla omissa oloissaan.

Ja missä Minä tuntuu?

Eiköhän se ääni ole ikään kuin pään sisäinen. Minä saattaa tuntua jotenkin rinnassa tai vatsassa, jos se onnistuu oikein mylläämään tunnemaailman liikkeelle. Mutta eihän sitä tietenkään oikeasti voi tuntea missään. Minä kun on edelleen vain mieltä ja ajatusta.

-T-

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Thu Mar 14, 2013 11:21 am

Hei,

Tartun tähän seuraavaan lauseeseen tutki sitä tarkoin. Kerro miten ihmeessä voi päästä eroon jostakin jota ei ole edes olemassa? Miksi edes tarvitsisi? Spagettihirviöhän on pelkkä tarina, pelkkä ajatus, puhdasta mielikuvituksen tuotetta.
Tuntuu erikoiselta, ettei Lentävästä Spagettihirviöstä voi päästä eroon, vaan sen on vain annettava olla omissa oloissaan.
Voiko ajatus oivaltaa tai tehdä toisen ajatuksen tyhjäksi? Katso. Jos "minä" on ajattelun tuolla puolen (eikä siis ajatus), voiko "minä" pysäyttää ajatuksen? Voitko päättä mitä ajattelet muutoin kuin toisen ajatuksen kautta? Tai voitko päättää mitä tunnet, muutoin kuin ajattelemalla (ajatusta seuraa ajatus) ja sitä kautta manipuloimalla tunteita.

- Päkä -

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Re: Opasta kaivataan

Postby Theedor » Sat Mar 16, 2013 3:01 pm

Näitäpä käsittelinkin viimeksi jo jossain määrin.

Ei Spagettihirviöstä pidäkään päästä eroon. Tarkoitin vain, kun kysyit, mitä tunteita tämä herättää, että mieli tahtoo olla kärsimätön ja asettelee epärealistisia odotuksia. Spagettihirviö odottaa, että pääsen siitä eroon, jolloin se pääsisi sitten mukaan todistamaan jotain huippuviileetä valaistumishommaa. Eihän se homma niin tietysti mene, vaikka siltä tuntuukin.

Tuo toinen juttu on juuri sitä monimutkaisuutta ja kaksoiskierteisyyttä, josta kirjoitin. Jos yritän olla ajattelematta tai edes huomioin ajattelevani, silloinhan ajattelen ajatusta. En voi päästä eroon ajattelusta ajattelun kautta. En voi lopettaa ajattelemista pakolla, sillä minun olisi annettava käsky ajattelemisen lopettamiseen ajattelemalla.

Ajatus sanoo minulle nyt, että minun kannattaisi antaa kaiken olla niin kuin se on. Silloin (ehkä) näkisin, miten kaikki on, kun en yrittäisi muuttaa ja määritellä olevaa. Mutta jälleen: sehän on ajatuksen ajatus! Voinko ikinä oivaltaa mitään, mitä ajatus ei pääsisi sorkkimaan ja määrittelemään? Pitäisikö edes? Kuka kehottaa?

En tiedä. Onko olemassa joku korkeampi tietoisuuden taso, joka ei ole Minä ja joka ei ajattele?

-T-

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Sun Mar 17, 2013 8:57 am

Hyvä Theedor!

Prosessin tarkoitus ei ole lisätä sinuun jotakin, vaan riisua sinut, erottaa kaikki omaksumasi tai oppimasi tieto eli tarinat siitä mikä ON se puhdas olemisen/elämisen tuntu. Tällä hetkellä nämä kaksi ovat sekoittuneet toisiinsa. Olemme kaikki oleet vaikutelmien jatkuvan pommituksen alaisena siitä päivästä alkaen, jolloin olemme syntyneet. Meille on pienestä pitäen opetettu mitä me olemme. Ja järkyttävä totuus on että suurin osa näistä vaikutelmista on vääriä.

Tällaiselle pohjalle olemme kaikki rakentaneet henkilökohtaisen itsemme ja henkilökohtaisen maailmamme. Me olemme väärien vaikutelmien ja sekaantuneiden tosiasioiden kokoelma. Ja tätä me olemme valmiit puollustamaan henkeen ja vereen. Mikä on totta ja mikä on valhetta? Kuinka voisimme päätellä sen? Juuri se tieto, jota käytämme päättelymme perustana, saattaa olla osa valhetta itsesämme. Siksi ajattelu ei tähän kykene. Ajattelua ei voi ylitää ajattelulla. Mieltä ei voi ylitää mielen keinoin.

Onko olemassa jokin ajattelun takana? Olemmeko yhtä kuin ajatuksemme? Täsä sinun on aika ottaa selvää NYT! Olen moneen kertaa pyytänyt sinua uppoutumaan puhtaaseen aistimukseen ennen ajatusta ja teen sen vielä kerran. Paneudu vielä kerran aistidataharjoitukseen ja kerro mitä siitä avautuu. Älä oleta mitään tee se ihan kuin olisi ensimmäinen kerta.

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Re: Opasta kaivataan

Postby Theedor » Mon Mar 18, 2013 8:10 pm

Täytyy olla jotain muutakin, kuin pelkkä ajattelu. Jos (ja kun) ajattelu on vain ajatusta ja jonninjoutavaa rupattelua, täytyy olla jokin todellisempi taso. En voi olla sama kuin ajtteluni ja sen varaan rakentunut Minäni. On olemassa joku taso, joka ottaa vastaan aistimukset ennen kuin ne ehtivät ajattelun prosessoitavaksi.

En osaa vieläkään sanoa kunnolla, mitä on puhdas aistimus. Mutta koitetaanpa nyt jotain:

Näkeminen ilman nähdyn luokittelua on vaikeaa. Ehkä se onnistuu aina silloin tällöin, esimerkiksi jossain nopeassa tilanteessa, jossa ajatus ei ehdi mukaan tai se painiskelee jonkin muun asian kimpussa. No, vaikkapa nyt sitten siellä laskettelurinteessä. Silloin näköaisti kertoo, että ympärilläni tapahtuu jotain. Näen, että maa viettää jonnekin suuntaan. Näen esteitä, näen muita ihmisiä. En ehdi luokitella niitä esteiksi ja ihmisiksi, vaan tiedostan sen ikään kuin automaattisesti. Näkö ja tiedostaminen toimivat nopeammin ja tehkkaammin, kuin mihin ajattelulla olisi ikinä mahdollisuutta.

Samoin on kuulon laita. Jos kuulen jostain pamahduksen, olen kuullut sen jo kauan aikaa ennen kuin ajatteluni ehtii miettimään, mikä se oli. Ja tuntoaisti: jos astun nastaan, tuntoaistini on tiennyt asiasta jo hyvän aikaa ennen kuin mieleni ehtii mukaan päättelemään, mistä on kysymys. Tunto-, näkö- ja kuuloaistini saavat jopa lihakseni reagoimaan aistiärsykkeisiin ennen kuin ehdin miettiä mitään. Laitan silmät kiinni vaistomaisesti, jos näen lumipallon lentävän kasvojani kohti.

Tämä kertoo siis siitä, että todellisuuden havaitsemiseen ei tarvitse ajattelua eikä Minää. Minä astuu kuvaan siinä vaiheessa, kun todellisuutta pitää alkaa kuvailla, luokitella ja arvottaa. No, ei tietenkään pidä, mutta niinhän se mieli tuppaa vain tekemään...

En nyt juuri saa tästä asiasta enempää irti, pahoittelut! Pitää jatkaa asian parissa painiskelua.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Tue Mar 19, 2013 6:43 am

Älä päästä itseäsi helpolla, älä analysoi ja yritä ymmärtämään vaan anna mennä.

Jatketaan suoran kokemisen kanssa.....

Löydätkö mitään "itsen" rajoja?

Voit etsiä kaikilla aisteilla, syventyen yhteen aistiin kerrallaan.
Voit myös esim. kuunnella musiikkia silmät suljettuna ja tutkia kokemustasi: Missä ääni tapahtuu?
Missä kulkee raja "Theedorin" ja äänen välillä? Löydätkö sellaista?
Mukavaa tutkiskelua.

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Re: Opasta kaivataan

Postby Theedor » Wed Mar 20, 2013 9:56 pm

Tänään kuljeskelin vähän aikaa meren jäällä ja katselin maisemaa. Suurelta osin ajatukset pauhasivat niin kovaan ääneen, ettei maiseman katsominen oikein ollut muuttuakseen maiseman näkemiseksi. Mutta välillä, hetkittäin tapahtui niinkin, että näin maiseman ja unohdin ajatella, mitä se sisältää. Keskittyisinkin tässä nyt tuollaiseen lyhyeen hetkeen.

Kun näen maiseman ilman, että kerron itselleni, että "tämä on nyt maisema ja siinä näkyy puita ja talo, jossa on torni", maisema tavallaan valtaa minut kokonaan. Näköaistimus on hetken ajan niin kokonaisvaltainen, että melkeinpä unohtuu, että katselen sitä. Maisema vain on. Tuollaisella hetkellä ei ole rajaa Minun ja maiseman välillä, vaan näkeminen on osa maisemaa. Ei ole erikseen katsojaa ja katsottavaa, vaan molemmat sulautuvat hetkeksi yhteen. Syntyy ehkäpä jokin uusi asia - kokeminen tai jotain sen tyyppistä...

Sama pätee kuulemiseenkin. Kun annan kuuloaistin kuulla kaikessa rauhassa, muodostuu äänestä kokonaisuus, johon sulaudun itsekin. Ei siis ole rajaa, jossa minä lopun ja ulkopuolinen kuultava alkaa.

En osaa ainakaan paikallistaa, missä näkeminen ja kuuleminen tapahtuisi. Ne tapahtuvat vain. Kaipa näkeminen tieteellisesti ottaen tapahtuu silmän verkkokalvoilla ja aivoissa, mutta näkemisen kokeminen ei tunnu päässä tai silmissä. Maisema on maisema ja sen näkeminen tapahtuu.

No, nämä tällaiset hetket olivat lyhyitä. Hetken kuluttua mieli palasi normaaliin tilaansa ja alkoi kommentoida kaikkea tai määräämään, että miten näkökokemuksen pitäisi tuntua... Huomasin myös, että kun jäin kuuntelemaan ajatuksiani, unohdin katsoa maisemaa. Katsoin kyllä sitä samalla tavoin koko ajan, mutta en nähnyt, kun keskityin ajatuksiini. Varmaan näkemisessä on kysymys siitä, että pitää katsoa eikä vain ajatella katsomista - saati sitten jotain viime viikkoista hernekeiton pohjaanpalamista.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Thu Mar 21, 2013 7:41 am

Loistavia oivalluksia, juuri näin.

Niin kuin olemmekin jo todenneet, tässä prosessissa on kyse valheellisten tarinoiden/olettamusten/uskomusten/nimilappujen heittämisestä syrjään (tähän ei kuitenkaan tarvita yrittämistä) ja astumisesta "ei-tietämisen" tilaan, jolloin on mahdollista saada puhtaampi kuva todellisuudesta, toisin sanoen suora kokemus siitä, mikä on totta. Tutki missä ei tietämisen tilassa on MINÄ?
Maisema vain on. Tuollaisella hetkellä ei ole rajaa Minun ja maiseman välillä, vaan näkeminen on osa maisemaa. Ei ole erikseen katsojaa ja katsottavaa, vaan molemmat sulautuvat hetkeksi yhteen.

Sama pätee kuulemiseenkin. Kun annan kuuloaistin kuulla kaikessa rauhassa, muodostuu äänestä kokonaisuus, johon sulaudun itsekin. Ei siis ole rajaa, jossa minä lopun ja ulkopuolinen kuultava alkaa.
Tämä mitä kuvaat on meidän kaikkien luonnollinen tilamme, mikä on aina. Sen peittää aina välillä tarina tapahtuvasta.

Aivan sama koskee "Minää". Entäpä jos"Minä" onkin vain ajatus (uskomus, oletus,tarina), jota ei ole kyseenalaistettu. Onko minää siis olemassa muualla kuin valheellisena tarinana mielessä?
No, nämä tällaiset hetket olivat lyhyitä. Hetken kuluttua mieli palasi normaaliin tilaansa ja alkoi kommentoida kaikkea tai määräämään, että miten näkökokemuksen pitäisi tuntua...
...niin ajatus jatkaa kuluaan, mutta sen näkeminen, että se ei ole TOTUUS saa sen pikkuhiljaa jäämään omaan arvoonsa. Sitä vastaan ei tarvitse taistella. Kun näemme jotain valheelliseksi se putoaa automaattisesti pois. Kuinka kauan tämä vie aikaa on hyvin henkilökohtaista, sitä emme voi tietää. LU prosessin tarkoitus onkin vain nähdä onko minää olemassa? Ja työ jatkuu tämänkin jälkeen.

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Re: Opasta kaivataan

Postby Theedor » Fri Mar 22, 2013 7:21 pm

En ehtinytkään tänään vastaamaan, vaikka piti... Mutta huomenna pitäisi olla kunnolla aikaa. Palaan asiaan!

-T-

User avatar
Theedor
Posts: 71
Joined: Mon Nov 19, 2012 10:24 pm

Re: Opasta kaivataan

Postby Theedor » Sat Mar 23, 2013 3:47 pm

Ehkäpä minäkin alan jo käsittää, että Minä ei ole totta. Että voi nähdä ja kokea ilman, että koettua tarvitsee selittää ja että pitäisi olla joku "Minä", joka kokee ja näkee asiat.

Ei tietämisen tilassa Minää ei taida ollakaan. Siinä tilassa asiat tapahtuvat ja aistihavainnot ja havaitsija muuttuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Ei ole rajaa Minun ja maailman välillä. Se, mitä kutsun Minäksi, on ei tietämisen tilassa vain yksi taustaääni, joka kyllä vieläkin pitää ääntä, mutta josta tiedän, että se ei ole totta.

Aina kun Minä alkaa pitämään ääntä itsestään, ajattelen, että se on vain Spagettihirviön ääntä eikä siitä ole pakko välittää sen kummemmin.

-T-

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Sun Mar 24, 2013 7:24 am

Hyvä T, eli tarkistellaan asioita jatkossa 'ei tietämisen tilasta' käsin.

Niin ainoa este oman todellisen olemuksen oivaltamiselle on että AJATTELEE OLEVANSA JOKU. Kaikki ajatukset, kaikki mielentilat ja kaikki tunteet heräävät, elävät aikansa ja haihtuvat. Tätä voi joskus olla vaikea hyväksyä, koska meillä on tapana takertua mukaviin mielentiloihin ja paeta kielteisiä. Tämä tavoittelu ja pakeneminen pitää oravanpyörän pyörimässä. Ajatukset ovat kuitenkin vain ajatuksia, ihanan ja kauhean suuria ja mahtavia mutta silti riittämättömiä kuvaamaan, kuka OLET. Ajatusten virralla on uskomaton vauhti. Se kiskaisee helposti mukaansa. Jokainen ajatus uskottelee olevansa niin kovin merkityksellinen. Jokainen ajatus tahtoo kiinnittää huomion itseensä.

Voitko päättää, valita tai kontrolloida elämän tapahtumia? Onko sinun mahdollista saada asioita tapahtumaan? Anna esimerkkejä omasta kokemuksestasi.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta kaivataan

Postby Paka » Sun Mar 24, 2013 7:28 am

Ehkäpä minäkin alan jo käsittää, että Minä ei ole totta.
Tarkista mikä on tässä se minä joka alkaa käsittämään?


Return to “Suomeksi”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 26 guests