Etsin opasta

User avatar
nestori
Posts: 112
Joined: Sun May 13, 2012 3:34 am

Re: Etsin opasta

Postby nestori » Sat Sep 15, 2012 12:29 pm

Oikein hyvää edistystä ja hyvää pohdintaa etenkin tuo "kaaos ja helvetillinen tyhjyys". Vaikka minän todellinen luonne alkaa paljastua, suosittelen kuitenkin, että jatketaan kunnes asiasta ei ole pienintäkään epäselvyyttä. Meillä ei ole mikään kiire.

Muutama kysymys katsottavaksi:

Millaista elämä olisi, jos sinun tarvitsisi kantaa "negatiivisia" tunteita mukanasi?

Millainen olisit jos joku pyyhkisi yhtäkkiä kaiken muistisi pois? Vaikuttaisiko se jotenkin esim. avoimiin mahdollisuuksiin?

Kirjoita mitä herää.

Ja edelleen tunteet ja ajatukset kuuluvat ihmisyyteen. Niitä ei tarvitse kieltää.

Esa

User avatar
isla
Posts: 33
Joined: Sat Aug 18, 2012 7:26 am

Re: Etsin opasta

Postby isla » Sun Sep 16, 2012 5:58 pm

Moj,

oon täällä mutta kirjotan huomenna, kun olen katsonut lisää. Juu, toki jatketaan loppuun asti.

Oon ollut ihan superhyvä kielteisten tunteiden blokkaamisessa. Kai tää juttu on siksi niin vaikea. Mutta alan pystyä nyt hiukan paremmin astumaan niiden ulkopuolelle ja vain todeta, että tällainen tunne on nyt. Toisaalta silloin "kielteisen" tunteen tilalle tulee tietynlainen tyhjyys ja neuvottomuus, joka on paljon pahempi kuin se kielteinen tunne, joten mieluummin vellon siinä... äärghhh eli ehkä sittenkin blokkaan sen taas. ;o

User avatar
nestori
Posts: 112
Joined: Sun May 13, 2012 3:34 am

Re: Etsin opasta

Postby nestori » Sun Sep 16, 2012 6:39 pm

Moj,

oon täällä mutta kirjotan huomenna, kun olen katsonut lisää. Juu, toki jatketaan loppuun asti.

Oon ollut ihan superhyvä kielteisten tunteiden blokkaamisessa. Kai tää juttu on siksi niin vaikea. Mutta alan pystyä nyt hiukan paremmin astumaan niiden ulkopuolelle ja vain todeta, että tällainen tunne on nyt. Toisaalta silloin "kielteisen" tunteen tilalle tulee tietynlainen tyhjyys ja neuvottomuus, joka on paljon pahempi kuin se kielteinen tunne, joten mieluummin vellon siinä... äärghhh eli ehkä sittenkin blokkaan sen taas. ;o
Ok, palataan huomenna! Hyvä havainto tuo kielteisen valitseminen. Se on kuitenkin tuttu ja turvallinen. Samoin keho jää riippuvaiseksi tietyistä hormonaalisista yhdisteistä joita erittyy tunne-ajattelumyllyn jauhaessa.

Voisiko tyhjyys ja neuvottomuus olla vain leimoja?

Esa

User avatar
isla
Posts: 33
Joined: Sat Aug 18, 2012 7:26 am

Re: Etsin opasta

Postby isla » Mon Sep 17, 2012 5:20 pm

Heippa,

tänään on ollut aika hyvä päivä. Nousi sellainen päätös, että voin ostaa kauniit vaatteet ja laittautua nätiksi, vaikka en ookaan mallin mitoissa. :) Lisäksi ymmärsin, että en sittenkään olisi mielestäni kauneimmillani alipainoisena, vaan 3-5 kiloa kevyempänä. Noi kilot putoaisi melko varmasti sitä paitsi, jos vain eläisin hieman vapaammin, eli vaikka aloittaisin niitä liikuntaharrastuksia, joista olen kiinnostunut (tanssi, kamppailulajit). Ja sitä paitsi tuosta ei muutenkaan kannata enää panikoida, koska muutaman kilon painonvaihelu kuuluu elämään... Huhhuh mikä keveys tuli noiden oivallusten myötä. :o
Millaista elämä olisi, jos sinun tarvitsisi kantaa "negatiivisia" tunteita mukanasi?
Ömm oletan että tässä oli tarkoitus lukea "ei tarvitsisi". No, ainakin pystyisin osoittamaan välittämistä ja rakkautta ympärilläni oleville ihmisille paljon vapaammin. Uskaltaisin huomioida muita enemmän, kysyisin rohkeammin, mitä heille kuuluu. Uskaltaisin kokeilla enemmän kaikkia uusia asioita, haluaisin oppia diskurssianalyysiä, haha. Arkeni olisi paljon merkityksellisempää, tekisin enemmän asioita auttaakseni ihmisiä, ihmisten kanssa. Kaikki tuntuisi soljuvan enemmän. Kaikkialla näkyisi enemmän kauneutta.
Millainen olisit jos joku pyyhkisi yhtäkkiä kaiken muistisi pois? Vaikuttaisiko se jotenkin esim. avoimiin mahdollisuuksiin?
Ei vaikuttaisi mahdollisuuksiin, mutta siihen, miten helposti huomaan ne, hahah. Eli no oikeastaan joo. Jos en roikkuisi ajatuksissa, juuri nyt menisin sinne tanssitunnille ja wushuun (eräs kiinalainen kamppailulaji). Lisäksi varaisin varmaan matkan Indonesiaan (asun nyt Singaporessa).....

User avatar
nestori
Posts: 112
Joined: Sun May 13, 2012 3:34 am

Re: Etsin opasta

Postby nestori » Mon Sep 17, 2012 5:45 pm

Hei,

Tosiaan tarkoitin "ei tarvitsisi". Vastakohdasta meillä kaikilla taitaa olla ihan tarpeeksi kokemusta. :)

Mukava kuulla jos elämä näyttää paremmalta. Hoidetaan vielä prosessi loppuun, niin asiat eivät jää vain ajatusten tasolle.

Millainen olisit jos joku pyyhkisi kaiken muistisi. Zap. Vaikuttaisiko se mahdollisuuksiisi? Olisiko elämä hyvää, pahaa?

Listasit paljon asioita. Esim. Että näkisit kauneutta. Mitä on sinun ja kauneuden näkemisen välissä? Onko se vain ajatus? Oletko täysin varma ettet näe kauneutta? Katso.

Olen huomenna matkoilla ja en pääse vastaamaan. Voit tehdä kirjoitustehtävän tällä välillä. Palaan taas keskiviikkona.

Hyviä tutkimushetkiä!

Esa
Heippa,

tänään on ollut aika hyvä päivä. Nousi sellainen päätös, että voin ostaa kauniit vaatteet ja laittautua nätiksi, vaikka en ookaan mallin mitoissa. :) Lisäksi ymmärsin, että en sittenkään olisi mielestäni kauneimmillani alipainoisena, vaan 3-5 kiloa kevyempänä. Noi kilot putoaisi melko varmasti sitä paitsi, jos vain eläisin hieman vapaammin, eli vaikka aloittaisin niitä liikuntaharrastuksia, joista olen kiinnostunut (tanssi, kamppailulajit). Ja sitä paitsi tuosta ei muutenkaan kannata enää panikoida, koska muutaman kilon painonvaihelu kuuluu elämään... Huhhuh mikä keveys tuli noiden oivallusten myötä. :o
Millaista elämä olisi, jos sinun tarvitsisi kantaa "negatiivisia" tunteita mukanasi?
Ömm oletan että tässä oli tarkoitus lukea "ei tarvitsisi". No, ainakin pystyisin osoittamaan välittämistä ja rakkautta ympärilläni oleville ihmisille paljon vapaammin. Uskaltaisin huomioida muita enemmän, kysyisin rohkeammin, mitä heille kuuluu. Uskaltaisin kokeilla enemmän kaikkia uusia asioita, haluaisin oppia diskurssianalyysiä, haha. Arkeni olisi paljon merkityksellisempää, tekisin enemmän asioita auttaakseni ihmisiä, ihmisten kanssa. Kaikki tuntuisi soljuvan enemmän. Kaikkialla näkyisi enemmän kauneutta.
Millainen olisit jos joku pyyhkisi yhtäkkiä kaiken muistisi pois? Vaikuttaisiko se jotenkin esim. avoimiin mahdollisuuksiin?
Ei vaikuttaisi mahdollisuuksiin, mutta siihen, miten helposti huomaan ne, hahah. Eli no oikeastaan joo. Jos en roikkuisi ajatuksissa, juuri nyt menisin sinne tanssitunnille ja wushuun (eräs kiinalainen kamppailulaji). Lisäksi varaisin varmaan matkan Indonesiaan (asun nyt Singaporessa).....

User avatar
isla
Posts: 33
Joined: Sat Aug 18, 2012 7:26 am

Re: Etsin opasta

Postby isla » Wed Sep 19, 2012 5:01 pm

En tiedä yhtään millainen olisin, jos joku pyyhkisi muistini. Sehän siinä pelottaakin, hallitsemattomuus.

Pelkään että en riitä sellaisena kuin olen. Toisaalta olen varma, että elämä olisi parempaa muistin pyyhkimisen jälkeen, koska esittämiseen kuluu valtava määrä energiaa. No, vaikka olisinkin ihan kamala ja riittämätön niin sitten olisin, piste. Elämä olisi elämää, hyviä ja pahoja asioita olisi edelleen mutta suhtautuminen niihin olisi eri, paljon rennompi ja sellanen kas, nyt kävi näin.


Itse asiassa näen kyllä kauneutta yhä enemmän, se on hämmentävää. Esimerkiksi nykyään ihmisiä katsellessani olen sitä mieltä, että he ovat kauniimpia "epätäydellisinä" kuin nykyisen länsimaalaisen kauneusihanteen muottiin väkisin muokattuna. Minun ja kauneuden näkemisen välissä ei ole kuin ajatuksia.
Usein muuten pystyn pysäyttämään ajatusmyllyn hetkeksi, mutta siitä tulee tietynlainen paniikin tunne. Varmaan ne ajatukset vain sanovat, että aaaa tuhoudut ja kuolet jos et usko näitä asioita. Mutta huomasin jo tälläkin viikolla, että kun pelon/ajatuksen vain kohtasi, sen takaa paljastuikin yleensä joku ihan naurettava/olematon asia tai ei yhtään mitään, se ajatus oli vain napattu jostain muualta. Tämä rohkaisee katsomaan ajatuksia lisää, tiedän että tuo tilanne on aina kyseessä... jokin silti haraa vielä vastaan.

Ajattelin tehdä pian uudestaan sen harjoituksen, jossa tunnustellaan toteamusta "sinua ei ole olemassa, eikä koskaan ole ollutkaan".

User avatar
nestori
Posts: 112
Joined: Sun May 13, 2012 3:34 am

Re: Etsin opasta

Postby nestori » Thu Sep 20, 2012 9:47 am

Mitä jos sanoisin, että ilman muistia kaikki olisi tallella. Resurssit, taidot, mahdollisuudet, työpaikka. Kaikki on olemassa ilman tarinaa.

Hyvää edistystä pelon kanssa. Se on aina olemassa suojellakseen jotain. Sitä voi kiittää ja kumartaa, mutta samalla kurkistaa taakse. Yleensä kokemus on sama mitä sinulla. Pelko "tuntuu" oikealta, mutta sitä, ja sen taakse voi vain katsoa.

Et ilmeisesti halua tehdä tuota kirjoitustehtävää? Voimme kyllä jatkaa ilman sitäkin jos se tuntuu tässä kohtaa ylitsepääsemättömältä.

Esa
En tiedä yhtään millainen olisin, jos joku pyyhkisi muistini. Sehän siinä pelottaakin, hallitsemattomuus.

Pelkään että en riitä sellaisena kuin olen. Toisaalta olen varma, että elämä olisi parempaa muistin pyyhkimisen jälkeen, koska esittämiseen kuluu valtava määrä energiaa. No, vaikka olisinkin ihan kamala ja riittämätön niin sitten olisin, piste. Elämä olisi elämää, hyviä ja pahoja asioita olisi edelleen mutta suhtautuminen niihin olisi eri, paljon rennompi ja sellanen kas, nyt kävi näin.


Itse asiassa näen kyllä kauneutta yhä enemmän, se on hämmentävää. Esimerkiksi nykyään ihmisiä katsellessani olen sitä mieltä, että he ovat kauniimpia "epätäydellisinä" kuin nykyisen länsimaalaisen kauneusihanteen muottiin väkisin muokattuna. Minun ja kauneuden näkemisen välissä ei ole kuin ajatuksia.
Usein muuten pystyn pysäyttämään ajatusmyllyn hetkeksi, mutta siitä tulee tietynlainen paniikin tunne. Varmaan ne ajatukset vain sanovat, että aaaa tuhoudut ja kuolet jos et usko näitä asioita. Mutta huomasin jo tälläkin viikolla, että kun pelon/ajatuksen vain kohtasi, sen takaa paljastuikin yleensä joku ihan naurettava/olematon asia tai ei yhtään mitään, se ajatus oli vain napattu jostain muualta. Tämä rohkaisee katsomaan ajatuksia lisää, tiedän että tuo tilanne on aina kyseessä... jokin silti haraa vielä vastaan.

Ajattelin tehdä pian uudestaan sen harjoituksen, jossa tunnustellaan toteamusta "sinua ei ole olemassa, eikä koskaan ole ollutkaan".

User avatar
isla
Posts: 33
Joined: Sat Aug 18, 2012 7:26 am

Re: Etsin opasta

Postby isla » Thu Sep 20, 2012 5:55 pm

Moikka,

äh, unohdin sen, teen sen kyllä. Kirjoitan huomenna lisää, väsymys pukkaa päälle nyt.

Anna

User avatar
nestori
Posts: 112
Joined: Sun May 13, 2012 3:34 am

Re: Etsin opasta

Postby nestori » Thu Sep 20, 2012 9:39 pm

Ok! Hyviä öitä.

Ja kyllä, voit aina pureskella, mitä tunteita ja ajatuksia herää, jos "Annaa" ei ole olemassa, eikä koskaan ollutkaan. Olisiko kokemuksessasi enemmän todisteita sen puolesta, vai vastaan? Toimiiko elämä paremmin Annan kanssa vai ilman?

Esa
Moikka,

äh, unohdin sen, teen sen kyllä. Kirjoitan huomenna lisää, väsymys pukkaa päälle nyt.

Anna

User avatar
isla
Posts: 33
Joined: Sat Aug 18, 2012 7:26 am

Re: Etsin opasta

Postby isla » Fri Sep 21, 2012 9:04 pm

Heippa hei,

tuntuu että tää prosessi jumittaa, varmaan sen takia että olen hieman laiska oppilas... en tehnyt vieläkään tuota harjoitusta, koska en vain jaksanut keskittyä 30 minuuttia putkeen. :(

Olen kyllä pitkästä aikaa alkanut elää enemmän tätä päivää ja myös enemmän hyväksyä, että jotkut asiat tulevat väistämättä tapahtumaan, voin vain hidastaa niitä vastustamalla. Eikä siinä ole kyllä mitään järkeä.

Lähden taas matkalle, tulen takaisin ensi perjantaina. En tiedä, miten hyvin pääsen nettiin, sillä en ota tietokonetta mukaan. Reissussa aukeaa aina uusia solmuja kuitenkin...

User avatar
nestori
Posts: 112
Joined: Sun May 13, 2012 3:34 am

Re: Etsin opasta

Postby nestori » Sat Sep 22, 2012 7:25 pm

Höpsis pöpsis. Onko se totta vai vain ajatus? 23 vuotta etsintää ja et jaksa keskittyä 30 minuuttia putkeen? Usein mieli keksii mitä monenlaisinta aktiviteettia ja häriötä välttyäkseen katsomasta. Esim. Puuhastelua, väsymystä, haukottelua, nukahtamista, unohtelua... mitälie... juuri kun pitäisi katsoa. Tiedän tämän kokemuksesta. Yleensä helpointa on, että unohdat keskittymiset ja keskittymättä jättämiset ja vain teet.

Kiitos ilmoituksesta. Toivottavasti palataan perjantaina. Jos vielä luet tämän niin voit seurata matkalla esim. miten luonto toimii ilman tekijää. Ilman välikättä. Ilman "minää".

Hyvää reissua!

Esa
Heippa hei,

tuntuu että tää prosessi jumittaa, varmaan sen takia että olen hieman laiska oppilas... en tehnyt vieläkään tuota harjoitusta, koska en vain jaksanut keskittyä 30 minuuttia putkeen. :(

Olen kyllä pitkästä aikaa alkanut elää enemmän tätä päivää ja myös enemmän hyväksyä, että jotkut asiat tulevat väistämättä tapahtumaan, voin vain hidastaa niitä vastustamalla. Eikä siinä ole kyllä mitään järkeä.

Lähden taas matkalle, tulen takaisin ensi perjantaina. En tiedä, miten hyvin pääsen nettiin, sillä en ota tietokonetta mukaan. Reissussa aukeaa aina uusia solmuja kuitenkin...

User avatar
nestori
Posts: 112
Joined: Sun May 13, 2012 3:34 am

Re: Etsin opasta

Postby nestori » Mon Oct 01, 2012 7:32 pm

Hei, mitä kuuluu? Oletko palannut reissusta?

Haluatko vielä jatkaa?

Esa

User avatar
isla
Posts: 33
Joined: Sat Aug 18, 2012 7:26 am

Re: Etsin opasta

Postby isla » Tue Oct 02, 2012 7:24 am

Hei,

olen nyt takaisin. Kylla ma haluan jatkaa, vaikka tassa valissa ehtikin tapahtua monia raskaita asioita. Itse asiassa luulen, etta ne nimenomaan auttaa tassa eteenpain, auttaa nakemaan selvemmin etta takaisin ei ole enaa paluuta.
Kiitos ymmarryksesta :)

User avatar
nestori
Posts: 112
Joined: Sun May 13, 2012 3:34 am

Re: Etsin opasta

Postby nestori » Tue Oct 02, 2012 6:56 pm

Hei,

Tervetuloa takaisin. Tiedän kokemuksesta, että prosessin luonne on vähän sellainen, että vanhaan ei oikeastaan pääse. Elämä palauttaa raiteille. Hyvä niin, vaikka juuri tuo on se mikä "minun kautta" ajateltuna pistää kauhistuttamaan. :)

Haluatko jakaa mitä olet matkalla pohtinut tai oivaltanut?

Esa
Hei,

olen nyt takaisin. Kylla ma haluan jatkaa, vaikka tassa valissa ehtikin tapahtua monia raskaita asioita. Itse asiassa luulen, etta ne nimenomaan auttaa tassa eteenpain, auttaa nakemaan selvemmin etta takaisin ei ole enaa paluuta.
Kiitos ymmarryksesta :)

User avatar
isla
Posts: 33
Joined: Sat Aug 18, 2012 7:26 am

Re: Etsin opasta

Postby isla » Wed Oct 03, 2012 5:35 pm

Moi,

noinhan se menee.

No, ainakin tajuan yhä selkeämmin, että ei ihan oikeasti ole olemassa muuta kuin tämä hetki. Vaikka kuinka raadan ajatellen että sitku oon tehny tän ja tän niin sitte on erilaista, joopa joo, ei mee niin. Ja että musta ei tule koskaan yhtään mitään. Ja vaikka kuinka luen sanomalehdistä joidenkin yrittäjien menestystarinoita ja tulee sellanen olo että jaa pitäiskö munkin tehä noin, niin nyt on vakiintumassa yhä lisää se tunne että EI. Se ei vaan koskaan toimi.

Huomaan yhä selkeämmin, että jos teen suunnitelmia jossain paskassa mielentilassa ajatellen että kyllä se on varmaan kivaa kuitenkin sitten myöhemmin, niin ei se oo. Ikinä. :D

Musta tuntuu että mun pitäis lopettaa mun opiskelut :( mutta se kauhistuttaa tosi paljon. Tai ainakin pitää tauko niist. Toisaalta oon melko varma että en voi ikinä mennä takas jos pidän sen tauon, hahahah.

Lisäks vituttaa ihan äärimmäisen paljon just nyt olla täällä Singaporessa, koska asun kampuksella ja oon koko ajan ympäröity pänttäävillä kiinalaisilla ja tolla edellämainitulla mainospropagandalla... ja se mitä oikeesti haluaisin tehdä eli LIIKKUA on aika vaikeeta koska ihan ta-jut-to-man kuuma ulkona ja liikuntakeskukset hullun hintasia. No joo kaikki on oikeasti ihan hyvin. Tahtoisin vaan palata jo takas Suomeen ja asettua sinne, just nyt mulla ei oo kotia missään. Vaiks tiän että koti on oikeasti mielentila, niin mä haluan silti asua pysyvästi jossain kaupungissa ja pysyvästi jossain asunnossa (oon muuttanu viimesen viiden vuoden aikana seitsemän kertaa).

Yks tosi hyvä juttu muuten tapahtu. Mun äiti joutu sinne mielisairaalaan pari viikkoo sit ja se oli saanu purettua päätään siel oikein kunnolla, meillä oli tosi hyvä keskustelu tänään ja se sano että enää se ei aio juosta karkuun kun on aika puhua vaikeista tunteista... nyt on paljon kevyempi olo :)


Return to “Suomeksi”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest