Etsin opasta

User avatar
nestori
Posts: 112
Joined: Sun May 13, 2012 3:34 am

Re: Etsin opasta

Postby nestori » Thu Oct 04, 2012 8:03 pm

Mukava tietää, että olet saanut mietittyä asioita ja että elämä näyttää pitävän äitistäsi huolta.

Viittaat paljon olosuhteisiin. Suosittelen, että sinun eikannata tehdä hetkeen mitään suuria muutoksia opiskeluiden tms. Jos haluat haluat tietää, mikä on totta, ja mikä ei. Tämän on monen, kuten itsenikin, kokemus. Tietysti tämä ei ole absoluuttinen sääntö, vain suositus. Jos jotain tapahtuu itsestään niin sitten tapahtuu.

Mieti hetki. "Minäkuva" elää kokemuksista ja omistamistesta. Ihan rehellisesti puhuen - Haluaisitko kokea elämässäsi vielä jotain kokemuksia tai omistaa asioita ennen kuin katsotaan, mikä on totta ja mikä ei?

Esa
Moi,

noinhan se menee.

No, ainakin tajuan yhä selkeämmin, että ei ihan oikeasti ole olemassa muuta kuin tämä hetki. Vaikka kuinka raadan ajatellen että sitku oon tehny tän ja tän niin sitte on erilaista, joopa joo, ei mee niin. Ja että musta ei tule koskaan yhtään mitään. Ja vaikka kuinka luen sanomalehdistä joidenkin yrittäjien menestystarinoita ja tulee sellanen olo että jaa pitäiskö munkin tehä noin, niin nyt on vakiintumassa yhä lisää se tunne että EI. Se ei vaan koskaan toimi.

Huomaan yhä selkeämmin, että jos teen suunnitelmia jossain paskassa mielentilassa ajatellen että kyllä se on varmaan kivaa kuitenkin sitten myöhemmin, niin ei se oo. Ikinä. :D

Musta tuntuu että mun pitäis lopettaa mun opiskelut :( mutta se kauhistuttaa tosi paljon. Tai ainakin pitää tauko niist. Toisaalta oon melko varma että en voi ikinä mennä takas jos pidän sen tauon, hahahah.

Lisäks vituttaa ihan äärimmäisen paljon just nyt olla täällä Singaporessa, koska asun kampuksella ja oon koko ajan ympäröity pänttäävillä kiinalaisilla ja tolla edellämainitulla mainospropagandalla... ja se mitä oikeesti haluaisin tehdä eli LIIKKUA on aika vaikeeta koska ihan ta-jut-to-man kuuma ulkona ja liikuntakeskukset hullun hintasia. No joo kaikki on oikeasti ihan hyvin. Tahtoisin vaan palata jo takas Suomeen ja asettua sinne, just nyt mulla ei oo kotia missään. Vaiks tiän että koti on oikeasti mielentila, niin mä haluan silti asua pysyvästi jossain kaupungissa ja pysyvästi jossain asunnossa (oon muuttanu viimesen viiden vuoden aikana seitsemän kertaa).

Yks tosi hyvä juttu muuten tapahtu. Mun äiti joutu sinne mielisairaalaan pari viikkoo sit ja se oli saanu purettua päätään siel oikein kunnolla, meillä oli tosi hyvä keskustelu tänään ja se sano että enää se ei aio juosta karkuun kun on aika puhua vaikeista tunteista... nyt on paljon kevyempi olo :)

User avatar
isla
Posts: 33
Joined: Sat Aug 18, 2012 7:26 am

Re: Etsin opasta

Postby isla » Sat Oct 06, 2012 8:00 pm

Hmm, kyllä haluan. Ja illuusion läpi näkeminen tuskin on silloin mahdollista, eikö? Vasta sitten kun on jo ihan väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen yrittämiseen, se tapahtuu. Kun ei enää halua mitään.

User avatar
nestori
Posts: 112
Joined: Sun May 13, 2012 3:34 am

Re: Etsin opasta

Postby nestori » Sun Oct 07, 2012 8:36 am

Hyvä, että olet rehellinen. Se on tärkeintä.

On mahdollista, että totuus kiinnostaa vasta kun on täysin kyllästynyt kaikkeen, kuten kuvasit. Yleinen, mutta kivulias ja hidas tapa. Asioiden ei välttämättä kuitenkaan tarvitse mennä vaikeimman kautta. Nopeampi reitti on nähdä kokemusten olevan vain kokemuksia (ajatuksia+muisto ajatuksia) ja asioiden omistaminen vain mielen rakentamia leimoja. Jossain kohtaa tulee vain täysin ilmiselväksi, että näiden jahtaamisessa ei ole mitään mieltä.

Haluatko avata tässä, minkälaisia kokemuksia tai asioita sinun pitäisi konkreettisesti vielä hankkia, ennen kuin yksinkertaisesti haluat katsoa miten asiat ovat - eikä, miten haluaisit niiden olevan.

Esa
Hmm, kyllä haluan. Ja illuusion läpi näkeminen tuskin on silloin mahdollista, eikö? Vasta sitten kun on jo ihan väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen yrittämiseen, se tapahtuu. Kun ei enää halua mitään.

User avatar
isla
Posts: 33
Joined: Sat Aug 18, 2012 7:26 am

Re: Etsin opasta

Postby isla » Mon Oct 08, 2012 4:55 am

Kas, nyt ollaankin asian ytimessä, miten osuva ja paljastava kysymys!

Huomasin, että ne asiat joita haluan, on mun mielestä ihan hirveän pinnallisia ja jotain sellasta, mitä ei missään nimessä sais haluta, hävettää että haluan niitä. Niinku käydä hyvällä kampaajalla kerran kuussa, ottaa suoristuspermanentti, ostaa nahkainen tonnin merkkilaukku, ottaa nännilävistykset, ostaa just sellaset vaatteet jotka haluun kattomatta hintalappua, iskee kenet haluun, lentää lentokoneella vittu koko maailman ympäri välittämättä hiilijalanjäljistä, ostaa tavaroita välittämättä onko niissä saatanasti pakkausmateriaalia vai ei, käydä teknobileissä, ostaa iphone, mennä kalliiseen ravintolaan kynttiläillalliselle jonkun miehen kanssa Italiassa, harrastaa seksiä suorittamatta sitä.

Öö, ehkä siinä oli kaikki. En mä tiiä miks en vois tehdä noita, en oo vain tottunut siihen. Mun perhe oli aika köyhä ja mä aloin käydä töissä jo 14-vuotiaana, että sain maksettua koulukirjani ja puhelinlaskuni.

Mä oon tosi hyvä elämän syvällisessä puolessa, mutta kevyt ja pinnallinen puoli... se on vielä integroimatta muhun ennen kuin voin olla keskitiellä.

User avatar
nestori
Posts: 112
Joined: Sun May 13, 2012 3:34 am

Re: Etsin opasta

Postby nestori » Mon Oct 08, 2012 9:08 pm

Hyvää rehellisyyttä jälleen. Tuollaisia asioita melkein kaikki ihmiset miettivät (itseni mukaanlukien), mutta harvoin myöntävät. Joskus ihmisillä on tunne, että joku osa elämästä "on jäänyt elämättä". Usein se sitten myös tulee eletyksi tavalla tai toisella. Henkisen ja syvällisen ihmisen esittäminen tietysti pyrkii kieltämään nämä halut, mutta käy jossain vaiheessa raskaaksi.

Onko nahkaisen tonnin merkkilaukun haluamisessa mitään pahaa? Siis jos tosiaan keskitytään vain nahkaisen tonnin merkkilaukun haluamiseen. Ei tarinaan.

Miten "paha" hyppää mukaan kuvioihin?

Esa
Kas, nyt ollaankin asian ytimessä, miten osuva ja paljastava kysymys!

Huomasin, että ne asiat joita haluan, on mun mielestä ihan hirveän pinnallisia ja jotain sellasta, mitä ei missään nimessä sais haluta, hävettää että haluan niitä. Niinku käydä hyvällä kampaajalla kerran kuussa, ottaa suoristuspermanentti, ostaa nahkainen tonnin merkkilaukku, ottaa nännilävistykset, ostaa just sellaset vaatteet jotka haluun kattomatta hintalappua, iskee kenet haluun, lentää lentokoneella vittu koko maailman ympäri välittämättä hiilijalanjäljistä, ostaa tavaroita välittämättä onko niissä saatanasti pakkausmateriaalia vai ei, käydä teknobileissä, ostaa iphone, mennä kalliiseen ravintolaan kynttiläillalliselle jonkun miehen kanssa Italiassa, harrastaa seksiä suorittamatta sitä.

Öö, ehkä siinä oli kaikki. En mä tiiä miks en vois tehdä noita, en oo vain tottunut siihen. Mun perhe oli aika köyhä ja mä aloin käydä töissä jo 14-vuotiaana, että sain maksettua koulukirjani ja puhelinlaskuni.

Mä oon tosi hyvä elämän syvällisessä puolessa, mutta kevyt ja pinnallinen puoli... se on vielä integroimatta muhun ennen kuin voin olla keskitiellä.

User avatar
nestori
Posts: 112
Joined: Sun May 13, 2012 3:34 am

Re: Etsin opasta

Postby nestori » Sat Oct 13, 2012 5:42 pm

Hei,

Mitä mieltä olet. Haluatko mennä keräämään kokemuksia ja omistamaan asioita ennen kuin selvitetään mikä on totta ja mikä ei? Matka täytyy joskus tehdä. Se on täysin ok. Tämä prosessi vaatii toimiakseen päivittäisen focuksen. Karkuun ei voi luikkia silloin kun haluaa. Jos päätät keskeyttää niin olet tervetullut takaisin myöhemmin.

Esa
Hyvää rehellisyyttä jälleen. Tuollaisia asioita melkein kaikki ihmiset miettivät (itseni mukaanlukien), mutta harvoin myöntävät. Joskus ihmisillä on tunne, että joku osa elämästä "on jäänyt elämättä". Usein se sitten myös tulee eletyksi tavalla tai toisella. Henkisen ja syvällisen ihmisen esittäminen tietysti pyrkii kieltämään nämä halut, mutta käy jossain vaiheessa raskaaksi.

Onko nahkaisen tonnin merkkilaukun haluamisessa mitään pahaa? Siis jos tosiaan keskitytään vain nahkaisen tonnin merkkilaukun haluamiseen. Ei tarinaan.

Miten "paha" hyppää mukaan kuvioihin?

Esa
Kas, nyt ollaankin asian ytimessä, miten osuva ja paljastava kysymys!

Huomasin, että ne asiat joita haluan, on mun mielestä ihan hirveän pinnallisia ja jotain sellasta, mitä ei missään nimessä sais haluta, hävettää että haluan niitä. Niinku käydä hyvällä kampaajalla kerran kuussa, ottaa suoristuspermanentti, ostaa nahkainen tonnin merkkilaukku, ottaa nännilävistykset, ostaa just sellaset vaatteet jotka haluun kattomatta hintalappua, iskee kenet haluun, lentää lentokoneella vittu koko maailman ympäri välittämättä hiilijalanjäljistä, ostaa tavaroita välittämättä onko niissä saatanasti pakkausmateriaalia vai ei, käydä teknobileissä, ostaa iphone, mennä kalliiseen ravintolaan kynttiläillalliselle jonkun miehen kanssa Italiassa, harrastaa seksiä suorittamatta sitä.

Öö, ehkä siinä oli kaikki. En mä tiiä miks en vois tehdä noita, en oo vain tottunut siihen. Mun perhe oli aika köyhä ja mä aloin käydä töissä jo 14-vuotiaana, että sain maksettua koulukirjani ja puhelinlaskuni.

Mä oon tosi hyvä elämän syvällisessä puolessa, mutta kevyt ja pinnallinen puoli... se on vielä integroimatta muhun ennen kuin voin olla keskitiellä.

User avatar
isla
Posts: 33
Joined: Sat Aug 18, 2012 7:26 am

Re: Etsin opasta

Postby isla » Tue Oct 16, 2012 7:53 am

Hei,

olen pahoillani etta olen luikkinut taas karkuun ilmoittamatta. Kuten arvelitkin, kylla keskeytan nyt vahaksi aikaa. En usko etta pystyn tekemaan tata prosessia loppuun, ennen kuin olen kohdannut tietyn maaran menneisyyden morkoja ja kerannyt noita kokemuksia. Mut hurjan paljon positiivista muutosta on tapahtunut tassa viime aikoina, ma ymmarsin etta koettuani sen mita olen kokenut, en olisi todellakaan voinut tehda mitaan muuta kuin masentua ja hautoa itsemurhaa useiden vuosien ajan. Lisaksi ma olen nahnyt yha selkeammin, miten mun negatiivinen minakuvani on syntynyt. Nyt kun katson, se on melkein naurettavan ilmeista. Kylla, niin tapahtuu kun saa osakseen tietynlaista kohtelua ihmisilta, joiden olisi tarkoitus tukea, kasvattaa ja opastaa. Mutta loppujen lopuksi ne kohtelijatkin vain yritti parhaansa (vaikka se olikin aika paskaa), eika niiden kaytoksella ollut mitaan tekemista mun kanssa, siina olisi voinut olla kuka tahansa toinen ihminen.

Kiitos suuresti tahanastisesta opastuksesta, ma tulen myohemmin takaisin. Haleja :)

User avatar
nestori
Posts: 112
Joined: Sun May 13, 2012 3:34 am

Re: Etsin opasta

Postby nestori » Tue Oct 16, 2012 9:03 pm

Hei,
uskon, että oikea päätös. Rehellinen kannattaa olla "itseä" kohtaan. Aina voi tulla takaisin kun tuntuu, että on valmis. Välillä voi, ja kannattaa elää eikä pohtia aina syntyjä syviä. Elämä kuljettaa kuitenkin aina oikeat asiat ja "opettajat" naaman eteen.

Kiitos itsellesi! :)

Esa
Hei,

olen pahoillani etta olen luikkinut taas karkuun ilmoittamatta. Kuten arvelitkin, kylla keskeytan nyt vahaksi aikaa. En usko etta pystyn tekemaan tata prosessia loppuun, ennen kuin olen kohdannut tietyn maaran menneisyyden morkoja ja kerannyt noita kokemuksia. Mut hurjan paljon positiivista muutosta on tapahtunut tassa viime aikoina, ma ymmarsin etta koettuani sen mita olen kokenut, en olisi todellakaan voinut tehda mitaan muuta kuin masentua ja hautoa itsemurhaa useiden vuosien ajan. Lisaksi ma olen nahnyt yha selkeammin, miten mun negatiivinen minakuvani on syntynyt. Nyt kun katson, se on melkein naurettavan ilmeista. Kylla, niin tapahtuu kun saa osakseen tietynlaista kohtelua ihmisilta, joiden olisi tarkoitus tukea, kasvattaa ja opastaa. Mutta loppujen lopuksi ne kohtelijatkin vain yritti parhaansa (vaikka se olikin aika paskaa), eika niiden kaytoksella ollut mitaan tekemista mun kanssa, siina olisi voinut olla kuka tahansa toinen ihminen.

Kiitos suuresti tahanastisesta opastuksesta, ma tulen myohemmin takaisin. Haleja :)


Return to “Suomeksi”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest