Totuutta etsimässä..

[Kittie]

Tuoli, yliopisto, joulupukki.

Osaisitko sanoa mihin kategoriaan "minän" sijoittaisit ja miksi?

[EMakarov]

Ei ole minää olemassa siten että pystyn siihen osoittamaan.. Siinä mielessä joulupukki. mutta se on yliopiston kaltainen koska tämä keho on minä.

[Kittie]

Aivan!

Muistatko lapsena kun uskoit joulupukkiin kunnes usko siihen meni...?
Sen päivän jälkeen on mahdotonta enää uskoa sen todelliseen olemassa oloon.
"Minä" on todellinen kunnes se paljastuu pelkäksi ajatukseksi, rykelmä tarinoita, uskomuksia. Aivan kuten joulupukki, "minää" ei voi enää nähdä todellisena.

Tarkkaile päivän aikana mielen nimikointiprosessia. Sulje silmät ja yritä löytää se tunne joka on aina läsnä: olemassa olo, oleminen, elossa olo. Tarkkaile sitten kuinka "minä" -nimilappu lisätään asioihin. "Minun autoni", "minun vaimoni", "minun puhelin". Jos "minä" on vain ajatus, voiko ajatus omistaa vaimoa?

[EMakarov]

Se on kaikki mielen toimintaa ja ajtuksia. Minä-nimilappu tulee ajatuksena aina. Eikä ajatus voi mitään omistaa. mutta sanoisin että minä omistan tuon ajatuksen pikemminkin. kehon kohdalla koen hämmennystä että tämä on minun tai minä.

[Kittie]

Kumpi kuullostaa todellisemmalta: minä hengitän vai hengitys tapahtuu?


Tutki aistejasi (näkö, kuulo, tunto, maku, haju) ja rentoudu tutkimaan millaista "raakadataa", millaisia aistimuksia (ilman mielen tulkintoja) kukin aisti puhtaimmillaan välittää?
Esim. kuuntele lintujen laulua, kuin et olisi koskaan sitä aikaisemmin kuunnellut. Katsele ympärillesi 'pehmeällä katseella' (kuin tarkentamaton kameran linssi): mieli rekisteröi kaiken, mutta ei ole tarpeen nimetä mitään. Anna mielen kulkea vapaasti niihin aistihavaintoihin, jotka vaikuttavat kiinnostavilta tutkia. Miltä kehosta tuntuu istua tuolia vasten, jne.

Käy jokainen aisti läpi yksitellen. Käytä harjoitukseen aikaa n. 20 min.

Onko aistien välittämässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän, kokijan, olemassaolosta? Löytyykö aisteista minää?

[EMakarov]

Minulla on ollut kiireitä. vastaan huomenna päivällä!

[EMakarov]

Hengitys tapahtuu suurimaksi osaksi itsekseen, mutta minä osaan säädellä sitä. Kun päätän hengittää syvään niin keskityn hengitykseen ja vedän syvempää henkeä. Monet asiat tapahtuu huomaamatta kuin automaatisesti (kehon liikkeet) mutta on paljon mihin pystyn itse vaikuttamaan.

Rehellisyyden nimissä on sanottava etten löydä minää aisteista. ja tämä on hämmentävää. aistien lisäksi on ajatukset jotka tulevat itsekseen, mutta monet on niistä toden tuntuisia. Arvosteluja, leimoja.. Tuntoaisti (miltä tämä keho tuntuu) näyttää helposti todistavan minuuden olemassa olosta, muta sekään ei voi olla minä.

[Kittie]

Pahoittelut poissaolostani.

hengitys tapahtuu suurimaksi osaksi itsekseen, mutta minä osaan säädellä sitä.

Entä nukkuessasi? kontroilloitko silloinkin hengitystäsi?
Entä verenkierrätys ja sydämensyke. Onko siellä joku säätelemässä vai ne vain tapahtuvat?

Rehellisyyden nimissä on sanottava etten löydä minää aisteista.

Aistimus syntyy -> tieto siirtyy aivoihin -> tulkinta -> ajatukset (omistus -liitäntä)
Aistissa ei ole "minää" aistimassa.

Tarkkaile seuraavan vuorokauden aikana mielen tarvetta nimetä, analysoida, kommentoida ja leimata, laittaa omistuslappuja päälle. Esimerkiksi katso puuta, onko se vain puu vai onko se muutakin kuin sille annettu nimilappu?
Onko puu enää puu mielentulkinnan jälkeen?

[EMakarov]

hengitys tapahtuu suurimaksi osaksi itsekseen, mutta minä osaan säädellä sitä.

Entä nukkuessasi? kontroilloitko silloinkin hengitystäsi?
Entä verenkierrätys ja sydämensyke. Onko siellä joku säätelemässä vai ne vain tapahtuvat?

Ei nukkuessani en pysty kontrolloimaan hengitystä taikka kierrätämään verta..
mutta minä kontrolloin esimerkiksi tätä tekstin lukemistakin tällä hetkellä? Ei varsinaisesti minua löydy muta kohdistan huomioni tekstiin ja sit luen jonka jälkeen ymmärrys tapahtuu itsekseen ja ajatuksia tulee itsekseen.

Harjoittelen huomenna tuoa mitä ehdotit

[EMakarov]

Tarkkaile seuraavan vuorokauden aikana mielen tarvetta nimetä, analysoida, kommentoida ja leimata, laittaa omistuslappuja päälle. Esimerkiksi katso puuta, onko se vain puu vai onko se muutakin kuin sille annettu nimilappu?
Onko puu enää puu mielentulkinnan jälkeen?

Puu on käsite ja kun sen katson ikään kuin sen käsitteen ohi, puu on elävämpi ja jotenkin vapaampi.

Analyysi on kova tarve jatkuvasti. samoin leimaaminen tämä on huono, tämä hyvä, ja niin edeleen. ne ei vaikuta silti siihen tilanteeseen.. Eivätkä pysty vaikuttamaan mihinkään jos niihin ei usko. sitä jos tarkasti seuraa, niin pystyy olemaan samaistumatta siihen. Yleensä siihen samastuu ja huomaa jälkeenpäin. se tapahtuu kuin reaktio. Totutusti.

[Kittie]

Hienosti oivallettu!

Kun olet nyt tarkkailut mielen toimintaa, nähnyt että ajatuksia menee ja tulee, osaatko sanoa ovatko tunteet yhtään sen henkilökohtaisempia kuin ajatukset?

Yritä huomenna vain antaa ajatusten tulla ja mennä, tee samoin tunteiden kanssa. Näe kuinka ajatus nostattaa tunteen, josta taas syntyy uusi ajatus jne.. noidankehä jatkuu kun "minä" on keskiössä..

[EMakarov]

Vastaan huomenna, tänään on kiireita.

[Kittie]

ok.
Palataan asiaan huomenna! :)

[EMakarov]

Hienosti oivallettu!

Kun olet nyt tarkkailut mielen toimintaa, nähnyt että ajatuksia menee ja tulee, osaatko sanoa ovatko tunteet yhtään sen henkilökohtaisempia kuin ajatukset?

Yritä huomenna vain antaa ajatusten tulla ja mennä, tee samoin tunteiden kanssa. Näe kuinka ajatus nostattaa tunteen, josta taas syntyy uusi ajatus jne.. noidankehä jatkuu kun "minä" on keskiössä..

vaikeaa se tuntuu olevan antaa tiettyjen ajatusten vain mennä.. aina tule se leimaava ajatus tai reaktio joka liimautuu. pitäisi ei pitäisi jne. tiedän kylä että nämäkin tulevat itsestään mutta samastumista tapahtuu silti. vaikka ei niin paljon kuin viikko siten. tässä hetkessä ei ole tarinaa eikä tähän se pysty vaikuttamaan mutta kehossa nousee kuin halu mennä tarinan mukana vaikka tarjolla olisi tämä rauhallinen hetki.

[Kittie]

tässä hetkessä ei ole tarinaa eikä tähän se pysty vaikuttamaan mutta kehossa nousee kuin halu mennä tarinan mukana vaikka tarjolla olisi tämä rauhallinen hetki.

Tästä hetkestä ei pysty kertomaan tarinaa. Hetki meni jo. "Minää" ei ole läsnäolevassa hetkessä. Keho on aina läsnä, tässä, nyt. Mieli on se joka lähtee tarinan matkaan, pois tästä hetkestä. Mieli on se joka luo epätoivoa, ahdistusta, stressiä jne. Kehoon jää nämä jännitykset, mutta mieli on se "ongelman ydin" ..


Onko minää olemassa missään muualla kuin tarinoissa? Onko sitä läsnäolevassa hetkessä? Katso omaa kokemustasi, katso. Nyt.